Lapsuuden riippuvaisuudesta vanhuuiän riippuvaisuuteen

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

😍 ­­­N­­y­m­f­­o­­­m­­­a­­a­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#178288564

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Kun takaovi on jo raollaan, on mielenkiintoista todeta, että ne aikaisemmin lähteneet tulevat mieleen yhä useammin, ja jos on hyvä mielikuvitus, he vilahtavat huoneissa ja kolistelevat keittiössä patoja ja pannuja. Jättävät komeron oven auki ja valot eteiseen. Piilottavat puhelimen ja avaimet.
Sellaisia ovat, vähän leikkisiä, mutta mukavaa seuraa yksinäiselle.

Vaipat ovat sitä varten ettei ole ihan Pakko etsiä , vessaa koko ajan. Muistan miten oma äitini helpottui kun hommasin hänelle vaipat , ei hän puhunut niistä asioista vaikka minä ne silti näin, jo ammattinikin vuoksi . Häpesi vanhuuttaan jotenkin tai sen tuomia vaivoja , oli ollut aina hyvä pitämään hienoista suojamuuria yksityisyyttään suojaten .

Anonyymi kirjoitti:

Vaipat ovat sitä varten ettei ole ihan Pakko etsiä , vessaa koko ajan. Muistan miten oma äitini helpottui kun hommasin hänelle vaipat , ei hän puhunut niistä asioista vaikka minä ne silti näin, jo ammattinikin vuoksi . Häpesi vanhuuttaan jotenkin tai sen tuomia vaivoja , oli ollut aina hyvä pitämään hienoista suojamuuria yksityisyyttään suojaten .

Lue lisää

Ihan samoin minunkin kohdalla Äiti ei sanonut mitään vaivoistaan vaan peitteli kaikella tavalla.
Joten hankin minäkin hänelle vaipat käyttöön ja sen jälkeen ei ollut niin hermona koko ajan. Kun ei tarvinnut ajatella missä on lähin vessa ja ehtiikö vai ei. Jos minulle tulisi inkontinessi niin en häpeäisi siitä puhua, se on sairaus siinä kun muutkin sairaudet, eikä sille itse mitäön voi. Nykyään jopa tehdään leikkauksiakin että saa asian korjattua .
Joten en koskaan ymmärtänyt miksi se oli niin tärkeä äidille salailla asia jonka olin jo huomannut kauan sitten hänellä.

On totta, että elämälle ei osaa antaa täyttä arvoa, kun se parasta on.
Ei vielä tulevaisuudesta tiedä eikä sitä ajattele, koska se on olevinaan niin kaukana.

Eikö siellä Ruotsissa kuntouteta leikkausten ja pitkää makuuta vaativien sairauksien jälkeen liikuntakykyiseksi? Kiinnitti huomiota tuo ilmaus, miksi ei s SAISI olla samat voimat ja sama terveys kuin ikätovereilla. Kyllä 75 vuotias on jo vanhus ja on keskimäärin monia sairauksia , myös nivelrikko vaikeuttaa liikkumista suurella osalla.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö siellä Ruotsissa kuntouteta leikkausten ja pitkää makuuta vaativien sairauksien jälkeen liikuntakykyiseksi? Kiinnitti huomiota tuo ilmaus, miksi ei s SAISI olla samat voimat ja sama terveys kuin ikätovereilla. Kyllä 75 vuotias on jo vanhus ja on keskimäärin monia sairauksia , myös nivelrikko vaikeuttaa liikkumista suurella osalla.

Lue lisää

Kerroin vain mitä hän sanoi. Kysyin kuntoutuksesta ja hän sanoi sen olevan meneillään.
Jotkut 75-vuotiaat ovat vanhuksia, joko psyykisesti tai fyysisesti, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat vain virkeitä, aktiiveja senioreja, samoavat tuntureilla, ajavat moottoripyörillä, matkustelevat ja pelaavat golfia. Sanopa heille päin kasvoja että olet vanhus, niin voi olla sinua tintataan päin pläsiä.
Terveydentila ja etenkin liikkumiskyky vaikuttaa kyllä paljon ihmisen omaan kuvaan itsestään ja ikääntymisestään. Ei se kuitenkaan ole nivelrikosta kiinni, onko ihminen vanhus vai ei.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kerroin vain mitä hän sanoi. Kysyin kuntoutuksesta ja hän sanoi sen olevan meneillään.
Jotkut 75-vuotiaat ovat vanhuksia, joko psyykisesti tai fyysisesti, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat vain virkeitä, aktiiveja senioreja, samoavat tuntureilla, ajavat moottoripyörillä, matkustelevat ja pelaavat golfia. Sanopa heille päin kasvoja että olet vanhus, niin voi olla sinua tintataan päin pläsiä.
Terveydentila ja etenkin liikkumiskyky vaikuttaa kyllä paljon ihmisen omaan kuvaan itsestään ja ikääntymisestään. Ei se kuitenkaan ole nivelrikosta kiinni, onko ihminen vanhus vai ei.

Lue lisää

Vanhus on siis herjaussana mielestäsi!!!??? On se nyt törkeetä, että aletaan karsinoida vanhuksiakin sen perusteella, onko varaa jotain golfpalloa huitoa tai lössähtää moottoripyörän selkään.
Jo nuori voi joutua pyörätuoliin esim onnettomuuksissa, tuleeko hänestäkin hetkessä vanhus?

Anonyymi kirjoitti:

Vanhus on siis herjaussana mielestäsi!!!??? On se nyt törkeetä, että aletaan karsinoida vanhuksiakin sen perusteella, onko varaa jotain golfpalloa huitoa tai lössähtää moottoripyörän selkään.
Jo nuori voi joutua pyörätuoliin esim onnettomuuksissa, tuleeko hänestäkin hetkessä vanhus?

Lue lisää

Et anna siis arvoa 75-vuotiaiden liikuntaharrastuksille, vaan pidät mm. golfinpeluuta "huitomiseksi". Olet ehkä itse "vanhus" , mutta moni jopa tälle ikäpalstalle ikänsä puolesta kuuluvat kirjoittajat harrastavat monenlaista liikuntaa ja kulttuuria.
On aiheetonta karsinoida ihmisiä ikäryhmiin, joiden odotetaan toimivan samalla tavalla. Ja jos niin halutaan tehdä, olisi hyvä sopia, minkä ikäinen on vanhuksen kategoriaan asetettava. Ikähaarukassa yli 90- vuotiaiitten joukko on kasvussa.

Huomenta Paloma@

Rollaattori on monelle ikäisellemme kauhistus, minulle se oli ihana kulkuväline kuntoutuksen ankuvaiheessa. Tykkäsin, en tuntenut olevani toisenluokan ihminen, päinvastoin olin etuoikeutettu. Nytkin kun menen ostoksille
otan aina kevyen ostoskärryn se on kuin rollaattori.

Luin kommenttisi ja ymmärsin oikein en kuten joku muu tikulla kaiveleva.

Olen kevään innoittamana huumaantunut autonvaihtoon. Minun pitää uusia ajokortti kahden vuoden päästä, johtuen sairaudestani viime vuonna.

Ajelin ekakertaa tiistaina automaattivaihteisella WW.llä. Ei minua jännittänyt, ajo oli helppoa vaikka oikea käsi välillä etsi kytkintä.

Auton vaihto on vaiheessa, katsotaan. Onhan siinä autoilussa tietty iän tuomat riskit. Olenhan jo murjonut autoani, joten lisä varovaisuus ei ole pahasta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kerroin vain mitä hän sanoi. Kysyin kuntoutuksesta ja hän sanoi sen olevan meneillään.
Jotkut 75-vuotiaat ovat vanhuksia, joko psyykisesti tai fyysisesti, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat vain virkeitä, aktiiveja senioreja, samoavat tuntureilla, ajavat moottoripyörillä, matkustelevat ja pelaavat golfia. Sanopa heille päin kasvoja että olet vanhus, niin voi olla sinua tintataan päin pläsiä.
Terveydentila ja etenkin liikkumiskyky vaikuttaa kyllä paljon ihmisen omaan kuvaan itsestään ja ikääntymisestään. Ei se kuitenkaan ole nivelrikosta kiinni, onko ihminen vanhus vai ei.

Lue lisää

Mitä on tintata päin pläsiä kolumbiaksi


punetazo en la cara siis oikeasti kansankielellä

Anonyymi kirjoitti:

Et anna siis arvoa 75-vuotiaiden liikuntaharrastuksille, vaan pidät mm. golfinpeluuta "huitomiseksi". Olet ehkä itse "vanhus" , mutta moni jopa tälle ikäpalstalle ikänsä puolesta kuuluvat kirjoittajat harrastavat monenlaista liikuntaa ja kulttuuria.
On aiheetonta karsinoida ihmisiä ikäryhmiin, joiden odotetaan toimivan samalla tavalla. Ja jos niin halutaan tehdä, olisi hyvä sopia, minkä ikäinen on vanhuksen kategoriaan asetettava. Ikähaarukassa yli 90- vuotiaiitten joukko on kasvussa.

Lue lisää

Senjorikeskus on ilmaisia likunta tunteja ainakin Helsinki lähiöt.Keskuksen ulkopuolella asuville.Repaita mummoja ja pappoja Mieleltään siellä käy iältään 70-90v. Yrtävät liikua nekin joilla aivoinfakti ollut vaikka eivät kaikeen ihan taivu.Tai polvien niverikosta kärsivät.Mukana ovat elämässä kuin todella huipukuntoiset vähän alle 90v. ihmiset.Asenne se ratkaisee.Ilolla ovat siellä kaikki mukana arvostelematta muita vaan kannustaen.Kirkoilakin on avitetia ihan ilmasta viikolla.Siellä ei kysytä kulutko kirkoon kaikki saavat olla mukana.Kuin Asukastaloissa. Nykyisin on saatavissa pissa passi.Kysy terveyskeskus.Tarkoitaa päästävä pissalle ilman ostopakoa esim.Kahvilat paarit ymm.On myös siten lirautajille kaikissa isomissa ruokakaupoissa kun kalimpaa hintaa apteekit. Miesten ja Naisten erikseen Tena Housuvaipat.Koot on kirjaimien mukaan S.M.L. XL. Jne..Kyllähän se ihminen kuitenkin haluaa tarpeensa WCC-tehdä.

Moni häpeää rollaattoria ,ystäväni joka oli 16 vuotta minua vanhempi oli saanut rollaattorin. Ja kun vierailin hänen luonaan. Niin ei sitten millään halunnut ottaa siä mukaan kaupungille kun menimme ostoksille. Kysyin miksi?
Hän sanoi ettei ole niin kovin vanha vielä .
Sanoin hänelle että hän oli tarpeeksi vanha käyttämään sitä , ja otin rollaattorin mukaan ja ulkona sitten hän alkoi opettelemaan sen kanssa .
Ja kun tulimme kotiin niin oli mielissään kun ei tarvinnut kantaa kauppakasseja koska ne olivat korissa rollaattorinsa.
Sen jälkeen alkoi käyttämään sitä jokapäivä ulkona ollessaan. .
Onhan se vanheneminen toisinaan kurjaa, ystävistä suurin osa poistunut , ja ei enää puhelin kyllä heitä kaipaa kovasti ..ja puhelinkin soi aina vaan harvemmin kun soittajat ovat poistuneet joukostamme.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö siellä Ruotsissa kuntouteta leikkausten ja pitkää makuuta vaativien sairauksien jälkeen liikuntakykyiseksi? Kiinnitti huomiota tuo ilmaus, miksi ei s SAISI olla samat voimat ja sama terveys kuin ikätovereilla. Kyllä 75 vuotias on jo vanhus ja on keskimäärin monia sairauksia , myös nivelrikko vaikeuttaa liikkumista suurella osalla.

Lue lisää

Tottakai kuntoutus alkaa jo kun makaavat sängyssä , joka päivä hoitaja tekee ohjelman jonka fysioterapeutit ovat suunnitelleet kuhunkin tapaukseen sopivana .
Mutta jos on vaikka saanut aivoveren vuodon ja kävelee rollaattorin avulla niin. Ei mikään kuntoutus tee ihmisestä sitä mitä oli ennen sairastumistaan.
Lääkärit ja fysioterapeutit tekevät yhteis työtä ja näkevät senkin milloin ei mikään kuntoutus tule auttamaan.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kerroin vain mitä hän sanoi. Kysyin kuntoutuksesta ja hän sanoi sen olevan meneillään.
Jotkut 75-vuotiaat ovat vanhuksia, joko psyykisesti tai fyysisesti, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat vain virkeitä, aktiiveja senioreja, samoavat tuntureilla, ajavat moottoripyörillä, matkustelevat ja pelaavat golfia. Sanopa heille päin kasvoja että olet vanhus, niin voi olla sinua tintataan päin pläsiä.
Terveydentila ja etenkin liikkumiskyky vaikuttaa kyllä paljon ihmisen omaan kuvaan itsestään ja ikääntymisestään. Ei se kuitenkaan ole nivelrikosta kiinni, onko ihminen vanhus vai ei.

Lue lisää

Ihan niin kaikki ovat erilaisia , toiset tulevat vanhaksi jo 40 vuotiaina , kuten äitini sanoi aina että ” me vanhat” siinä iässä . Jotenkin mielestäni kummallista kun halutaan olla niin nuorena vanhuksia .
Meidän kaupungissa on paljon hyväkuntoisia ” vanhuksia” jotka ovat yli 90 vuotiaita , ja sitten on niitä jotka ovat olleet vuosi kymmeniä vanhoja omasta mielestään

Sukuuni kuuluva iäkäs mies menetti ajokorttinsa koska ajoi moottoritiellä vastavirtaan.
Toisten autoilijoiden neuvokkuus esti onnettomuuden.

Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))

demeter1 kirjoitti:

Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))

Lue lisää

Ikä aiheuttaa näitä asioita huomaamattamme, sillä harvalle vanhuus iskee kerralla.
Olen mielestäni ihan hyväkuntoinen, mitä nyt polvi ärtyilee ja selkä kenkkuilee jne. tavanomaiset, mutta uskon aina varmana, että jaksan ihan hyvin mennä hoitamaan asiani ja tapaamaani tuttaviani, ja menenkin. Seuraavana päivänä sitten saan huomata, että liikaa rehkimistä oli. Voi mennä väsymyksestä toipuessa parikin päivää.
Huomaan myös, että yksin oleminen ei mitenkään ahdista, vaan pidän hiljaiselostani, omasta rytmistäni. Lähipiirin ystävät ovat muilla mailla. Uusia en kaipaa.
Verkkaisuus on sopiva elämäntapa.

demeter1 kirjoitti:

Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))

Lue lisää

Tuota reaktio juttua olen minäkin ajatellutkaan nuorena saattoi katsella sivuilleen maisemia vaikka ajoi , nyt ei sekään käytä , on oltava tarkkana kun porkkana ja katse koko ajan eteenpäin . Joten sitä on paljon varovaisempi maantiellä nyt kun mitä oli vielä 20 vuotta sitten. Silloin vielä ajoin siin 1200 kilometriä melkein yhteen lykkyyn , kahvi taukoja toki välillä . Nyt en lähtisi pitkälle ajolle millään .

Anonyymi kirjoitti:

Tuota reaktio juttua olen minäkin ajatellutkaan nuorena saattoi katsella sivuilleen maisemia vaikka ajoi , nyt ei sekään käytä , on oltava tarkkana kun porkkana ja katse koko ajan eteenpäin . Joten sitä on paljon varovaisempi maantiellä nyt kun mitä oli vielä 20 vuotta sitten. Silloin vielä ajoin siin 1200 kilometriä melkein yhteen lykkyyn , kahvi taukoja toki välillä . Nyt en lähtisi pitkälle ajolle millään .

Lue lisää

mull on tänävuonna 85v ajokortin uusiminen,
aijon mennä,
jännittää
meneeköhän tunnin testi ja lääkärintarkastus vielä läpi,
saanko vielä kortin,

edellisillä kerroilla meni vielä virheettömästi kaikki läpi, mutta nyt pelottaa
vanha sanonta " vuosi vanhan vanhentaa " ja se pitää paikkansa,

kunto on menny takapakkia huimaa vauhtia,
siitä huolimatta menen testiin,
en pärjää ilmana omaa autoa,

jos en saa korttia enään,
lahjotan auton lähisukuliselle, hän saa kuskata sitten mua asioille,

Kaada ittelles vaan.

Minä en pelkää mitään, joten jatkan elämää pää pystyssä.