Koulutuksen jälkeen, mitataan eri vaatimus, jonka pitäisi olla olemassa hänellä, joka tahtoo menestyä.
Nimittäin poliittisuus.
Pitäisi olla syntyessään olemassa oleva sopivuus ja yhteiskunta asema,
koska vain siitä pompataan näkyville.
Siten suurin osa työntekijöistä jää koulutusvaiheeseen, eli heidän uransa ei kehity enempää kuin he kehittyivät korkeakoulussa.
Raha itsessään ei ratkaise menestymistä, jos suku olisi rikas, mutta pitäisi osata käyttää rahaa älykkäästi oikein, jotta kehittyisi yhteiskunta asemaa, joka painaisi yhteiskunnassa. Sellaisen aseman omaavat johtajien perheet, avain virka-asemilla varustautuneet.
Sen sijaan jos on köyhä mutta hyvällä yhteiskunta asemalla, niin voi saada mahdollisuuksia löytää sopivan viran ja tulla jälleen rikkaaksi.
Toivotaan, että NATO:ssa koulutuksesta ei tule sekään poliittista. Jossakin määrin jo nyt yliopisto on ollut puhtaasti poliittinen, mutta kun markkinat kiristyvät kilpailussa, niin yliopistollakaan ole varaa ottaa sellaisia oppilaiksi, joilla ei ole yhteiskunnallista asemaa ennestään, koska kiintiössä ei voi olla ulkopuolisia.
Yhteiskuntaasemallakin varustautuneet, hekin valikoituvat vielä erikseen heihin, jotka pysyvät mukana alalla, koska ei kaikki työalat ovat edes valmiiksi oleville yhteiskuntaasemaisille, mutta siinäkin valiojoukossa pitäisi todistaa olevansa hyvä työntekijä ja sopiva alalle.
Naiset, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti hyvällä statuksella voivat saada sellaisen oikealla avioliitolla.
Muuten perheestä voi tulla yhteiskunta merkittävä vain monia sukupolvia ylittävällä perhetyöllä, jolloin sentti senttimetriltä jokainen perheen jäsen nostaa panoksiaan, jolloin seuraavilla sukupolvilla on lyhyempi matka kattoon.
Siten hyvä asema ja saavutukset ovat synnynnäisiä, josta Intiakin kertoo kun puolustaa kastijakoa.
Nykyaika on ristiriitainen, koska toisaalta vannotaan tasaarvoon, mutta käytännössä sitä ei ole, koska rikkaat ensin, he joilla ennestään on painoarvoa, eivätkä kaikki saa mahdollisuutta yrittää edes jälkijääneessä Suomessa.
NATO:n ansio on että usko on mennyt.
Nimittäin poliittisuus.
Pitäisi olla syntyessään olemassa oleva sopivuus ja yhteiskunta asema,
koska vain siitä pompataan näkyville.
Siten suurin osa työntekijöistä jää koulutusvaiheeseen, eli heidän uransa ei kehity enempää kuin he kehittyivät korkeakoulussa.
Raha itsessään ei ratkaise menestymistä, jos suku olisi rikas, mutta pitäisi osata käyttää rahaa älykkäästi oikein, jotta kehittyisi yhteiskunta asemaa, joka painaisi yhteiskunnassa. Sellaisen aseman omaavat johtajien perheet, avain virka-asemilla varustautuneet.
Sen sijaan jos on köyhä mutta hyvällä yhteiskunta asemalla, niin voi saada mahdollisuuksia löytää sopivan viran ja tulla jälleen rikkaaksi.
Toivotaan, että NATO:ssa koulutuksesta ei tule sekään poliittista. Jossakin määrin jo nyt yliopisto on ollut puhtaasti poliittinen, mutta kun markkinat kiristyvät kilpailussa, niin yliopistollakaan ole varaa ottaa sellaisia oppilaiksi, joilla ei ole yhteiskunnallista asemaa ennestään, koska kiintiössä ei voi olla ulkopuolisia.
Yhteiskuntaasemallakin varustautuneet, hekin valikoituvat vielä erikseen heihin, jotka pysyvät mukana alalla, koska ei kaikki työalat ovat edes valmiiksi oleville yhteiskuntaasemaisille, mutta siinäkin valiojoukossa pitäisi todistaa olevansa hyvä työntekijä ja sopiva alalle.
Naiset, jotka eivät ole yhteiskunnallisesti hyvällä statuksella voivat saada sellaisen oikealla avioliitolla.
Muuten perheestä voi tulla yhteiskunta merkittävä vain monia sukupolvia ylittävällä perhetyöllä, jolloin sentti senttimetriltä jokainen perheen jäsen nostaa panoksiaan, jolloin seuraavilla sukupolvilla on lyhyempi matka kattoon.
Siten hyvä asema ja saavutukset ovat synnynnäisiä, josta Intiakin kertoo kun puolustaa kastijakoa.
Nykyaika on ristiriitainen, koska toisaalta vannotaan tasaarvoon, mutta käytännössä sitä ei ole, koska rikkaat ensin, he joilla ennestään on painoarvoa, eivätkä kaikki saa mahdollisuutta yrittää edes jälkijääneessä Suomessa.
NATO:n ansio on että usko on mennyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näen että yhteiskuntaasema ja vakuuttavuus syntyy silloin kun on asunut pitkään Suomessa, maassa.
Erikseen ovat pääkaupunki ja maaseutu, jos ihminen muuttaa maaseudulta Helsinkiin ja tahtoo olla yhteiskuntavakuuttava, niin se ei onnistu, koska Helsingissä elää häntäkin parempia yhteiskuntalaisia.
Eli kun tahtoo menestyä, pitää muuttaa Helsinkiin.
Uusi muoti muuttaa Espooseen on harhaa
koska vallassa on Helsinki eikä Espoo.
Työnteko ei ole vapaaehtoista, mutta parhaat maan työntekijät ovat sen vanhat asukkaat, joilla on vastuu ja ymmärrystä maasta.
En näe, että työtä valitaan, mutta työ periytyy heille, joiden VUORO on tehdä työtä.
Vastuullinen työpaikka on VUORONUMERO, eikä valinnan vapautta.
Koska pitää olla täysin asioista perillä.
Tästä kannalta katsottuna mitkään muslimit Lähi-Idässä eivät sovi Helsingin keskustaan tai muut maahanmuuttajat.
Keskustan asuntoja ei voisi Suuren Suomen Lain nojalla myydä kenellekään ulkopuolisille. Enintään vuokrata järkyttävän isoon hintaan.
Uuden keskustan rakentaminen Helsinkiin kilpailuttaisi keskustan monopolin ja maahan syntyisi vaihtoehtokulttuuri, ellei kaikki uuden keskustan asunnot myytäisiin vain vanhan keskustan yhteiskuntasopiville henkilöille kolmois, kuudes ja seitsemäskymmenes asunnoksi pääomaksi.
EU ja NATO voivat nostaa entisiä maan johtajaa suurempaan globaalisempaan asemaan pois Suomesta ja vapauttaa maan johtoportaita uusille tulokkaille.