En oikeen tiedä miten tän puskis sanoiksi... Noh, mä yritän.
Ollaan tunnettu poikaystävän kanssa kohta vuosi ja oon muuttamassa viikon päästä poikaystävän kanssa yhteen. Tää on mulle, niin kuin mun poikaystävällekkin ensimmäinen pidempi parisuhde ja ollaan kummatki aika kokemattomia parisuhde ihmisiä. Hän osti meille asunnon, sai myytyä omansa ja ensi viikolla ois tarkotus tehdä paperit siitä, että oon sille puolet asunnosta velkaa. En tunne ketään sieltä päin mihin ollaan muuttamassa, poikaystävällä on kuitenki kavereita siellä päin. Omat kaverini asuvat noin 100 kilometrin päässä joten niitä tulee sitten nähtyä vähän harvemmin varmaan kun muutetaan yhteen, mutta toivottavasti ei niin nyt kuitenkaa käy.
Nih, kumminkin pointti on siinä, että mun poikaystävää alko ahistaa meidän suhde tuossa kevään aikana. Jätkä ei voinu viettää mun kanssa aikaa vaan halus olla yksikseen, puhelimessakaan ei voinu oikee kunnolla puhua. Tätä jatku varmaa 2 kuukautta, mutta pari kuukautta sitten se meni ohi ja hän pyysi mua muuttamaan yhteen. Nyt sitä sitten ilmeisesti ahistaa kun se on humalassa. Se oli mua kohtaan todella outo eilisen illan kun alotti juomisen..Ei juurikaan kuunnellu mitä puhuin eikä ei puhunu mulle mitään. Oltiin sitte baarissa poikaystävän kavereitten kanssa, joista yks ei tykkää musta ollenkaa (naispuolinen). Se alotti taas haukkumaan mua (ja poikaystävä ei puolustanu tai pistäny sille kampeen ollenkaan). Kattelin sitä meininkiä jonku aikaa kunnes päätettiin sitte vaihtaa paikkaa poikaystävän muitten kavereitten kanssa. Poikaystävä kuitenki jäi sitte tähän baariin tämän naishenkilön kanssa ja me sovittiin, että soitellaan kun baarit menee kiinni ja mennään yhteisellä taksilla hänen luokseen. En sitte saanu häntä kiinni vielä viiden aikaan aamullakaan ja päätin sitte lähteä yksin taksilla hänen luokse, mulla kun on oma avain hänen asuntoonsa (luojan kiitos tässä tapauksessa). Kuuden maissa se sitte soitti ja mähän huusin sille ku hyeena, herra sano vaan mennensä nukkumaan mutta ei mihin kertonu että mihin. Sitte sillä loppu akku, eikä siitä oo vielkää kuulunu, kello on kohta kaks. Sen mä tiiän, että se ei menny sen naisen luokke, pistin poikaystävän parhaan kaverin soittamaan tälle naiselle ja kysymää että onko se mister siellä.
Tää ei oo kuitenkaa eka kerta ku se tekee tollasen katoamistempun. Oltiin uutenavuotena rukalla ja ku baarit meni kiinni oli pakko turvautua bussiin ja lähtee sillä mökille päin. Tää sama naishenkilö olti mukana ja alotti sen haukkumisen siellä bussissa (poikaystävä leikki että se ei kuule, eikä siis puolustanu mitenkään). Oltii kuitenki kaikki sen verran humalassa, että oltii otettu vahingossa väärä bussi; poikaystävä kun tajus tämän se hyppäs yhtäkkiä pois yhden kaverisa kanssa, sanomatta yhtään mitään ja jätti mut, sen ilkeän naishekilön ja mun parhaan kaverin sinne bussiin. Se ääliö oikeesti hyppäs siitä bussista pois keskellä ei mitään, me oltiin parhaan kaverin kanssa ekaa kertaa rukalla eikä tietenkää tiedetty miten päästä mökille takasin, mökin nimi ja osotekki oli unohtunu illan aikana. Jäätiin parhaan kaverin kanssa bussista pois, ilkeä naishenkilö jäi bussiin. Pummittiin kaverin kanssa kyyti, onneks oli taas avain mukana (ainut avain mökkiin). Noh, matkalla sinne mökille poikaystävän kaverit kerkes soittaa monta kertaa, että missä ollaan, he olivat saaneet taksin mökille mut eivät tietenkää päässeet sisää. Poikaystävä ei kertaakaan yrittäny soittaa tai se ei ees huolestunu että miten päästään sinne mökille.
Noh tämän vuodatuksen tarkotus oli nyt siis asettaa pohja kysymykselle, että oonko tekemässä virhettä kun oon muuttamassa ihmisen kanssa yhteen kuka viisveisaa musta kun se on humalassa? Hassu kysymys sinäänsä.
Ollaan tunnettu poikaystävän kanssa kohta vuosi ja oon muuttamassa viikon päästä poikaystävän kanssa yhteen. Tää on mulle, niin kuin mun poikaystävällekkin ensimmäinen pidempi parisuhde ja ollaan kummatki aika kokemattomia parisuhde ihmisiä. Hän osti meille asunnon, sai myytyä omansa ja ensi viikolla ois tarkotus tehdä paperit siitä, että oon sille puolet asunnosta velkaa. En tunne ketään sieltä päin mihin ollaan muuttamassa, poikaystävällä on kuitenki kavereita siellä päin. Omat kaverini asuvat noin 100 kilometrin päässä joten niitä tulee sitten nähtyä vähän harvemmin varmaan kun muutetaan yhteen, mutta toivottavasti ei niin nyt kuitenkaa käy.
Nih, kumminkin pointti on siinä, että mun poikaystävää alko ahistaa meidän suhde tuossa kevään aikana. Jätkä ei voinu viettää mun kanssa aikaa vaan halus olla yksikseen, puhelimessakaan ei voinu oikee kunnolla puhua. Tätä jatku varmaa 2 kuukautta, mutta pari kuukautta sitten se meni ohi ja hän pyysi mua muuttamaan yhteen. Nyt sitä sitten ilmeisesti ahistaa kun se on humalassa. Se oli mua kohtaan todella outo eilisen illan kun alotti juomisen..Ei juurikaan kuunnellu mitä puhuin eikä ei puhunu mulle mitään. Oltiin sitte baarissa poikaystävän kavereitten kanssa, joista yks ei tykkää musta ollenkaa (naispuolinen). Se alotti taas haukkumaan mua (ja poikaystävä ei puolustanu tai pistäny sille kampeen ollenkaan). Kattelin sitä meininkiä jonku aikaa kunnes päätettiin sitte vaihtaa paikkaa poikaystävän muitten kavereitten kanssa. Poikaystävä kuitenki jäi sitte tähän baariin tämän naishenkilön kanssa ja me sovittiin, että soitellaan kun baarit menee kiinni ja mennään yhteisellä taksilla hänen luokseen. En sitte saanu häntä kiinni vielä viiden aikaan aamullakaan ja päätin sitte lähteä yksin taksilla hänen luokse, mulla kun on oma avain hänen asuntoonsa (luojan kiitos tässä tapauksessa). Kuuden maissa se sitte soitti ja mähän huusin sille ku hyeena, herra sano vaan mennensä nukkumaan mutta ei mihin kertonu että mihin. Sitte sillä loppu akku, eikä siitä oo vielkää kuulunu, kello on kohta kaks. Sen mä tiiän, että se ei menny sen naisen luokke, pistin poikaystävän parhaan kaverin soittamaan tälle naiselle ja kysymää että onko se mister siellä.
Tää ei oo kuitenkaa eka kerta ku se tekee tollasen katoamistempun. Oltiin uutenavuotena rukalla ja ku baarit meni kiinni oli pakko turvautua bussiin ja lähtee sillä mökille päin. Tää sama naishenkilö olti mukana ja alotti sen haukkumisen siellä bussissa (poikaystävä leikki että se ei kuule, eikä siis puolustanu mitenkään). Oltii kuitenki kaikki sen verran humalassa, että oltii otettu vahingossa väärä bussi; poikaystävä kun tajus tämän se hyppäs yhtäkkiä pois yhden kaverisa kanssa, sanomatta yhtään mitään ja jätti mut, sen ilkeän naishekilön ja mun parhaan kaverin sinne bussiin. Se ääliö oikeesti hyppäs siitä bussista pois keskellä ei mitään, me oltiin parhaan kaverin kanssa ekaa kertaa rukalla eikä tietenkää tiedetty miten päästä mökille takasin, mökin nimi ja osotekki oli unohtunu illan aikana. Jäätiin parhaan kaverin kanssa bussista pois, ilkeä naishenkilö jäi bussiin. Pummittiin kaverin kanssa kyyti, onneks oli taas avain mukana (ainut avain mökkiin). Noh, matkalla sinne mökille poikaystävän kaverit kerkes soittaa monta kertaa, että missä ollaan, he olivat saaneet taksin mökille mut eivät tietenkää päässeet sisää. Poikaystävä ei kertaakaan yrittäny soittaa tai se ei ees huolestunu että miten päästään sinne mökille.
Noh tämän vuodatuksen tarkotus oli nyt siis asettaa pohja kysymykselle, että oonko tekemässä virhettä kun oon muuttamassa ihmisen kanssa yhteen kuka viisveisaa musta kun se on humalassa? Hassu kysymys sinäänsä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ensinnäkin mies kohtelee sinua todella huonosti ja sen vuoksi epäilenkin että mies ei sinua kovinkaan paljon rakasta tai arvosta. Koko parisuhde tuollaisen kanssa on suuri virhe ellei oteta sitä huomioon että virheistä oppia tärkeitäkin asioita.
Suurin virhe on se että sitoudut "mieheen" taloudellisesti. Siis eihän raha ole elämännä tärkein asia, mutta tuollaisesta ei hyvää seuraa että sitoutuu kaikin puolin epäluotettavaan mieheen taloudellisesti. Siinä käy niin että et pääse miehestä eroon vaikka haluaisitkin tai niin että menetät rahasi.
Sitä et muuten maininnut onko asunto oleva puoliksi sinun, sanoit vain että sitoudut siitä maksamaan? Saatko siis rahoillesi edes vastinetta? Tätä kysyn koska on niitäkin tapauksia missä asunto pidetään toisen nimissä ja molemmat maksavat siitä puolet.
Tehdään asunnosta sellainen paperi (lakimies auttaa), että asunto siirtyy minun nimiini puoliksi vasta sitten kun olen maksanut oman osuuteni. Ollaan kyllä puhuttu asiasta poikaystävän kanssa ja päätetty tehdä paperista sellainen, että kumpakaan meistä ei jää roikkumaan suhteeseen taloudellisen voiton toivossa.
Olen puhunut meidän parisuhteesta poikaystäväni parhaan kaverin kanssa, joka vakuuttaa minulle joka kerta kun näämme, että poikaystävästäni on tullut positiivisessa mielessä parempi ihminen sen jälkeen kun olemme tavanneet ja tämä kaveri on sanojensa mukaan onnellinen poikaystäväni puolesta. Eli jätkä on ollut kusipäisempi/katoilevampi ennen kun tavattiin.
Oon vaan aika kakkamaisessa tilanteessa tämän asunto-asian kanssa. Jos nyt erotaan niin poikaystävä joutuu maksamaan sopimussakkoja, tai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan, koska tuskin poikaystäväni yksin muuttaa isompaan asuntoon. Kaikki asuntokaupat tulisi perua... Mutta toisaalta se voi olla pieni hinta verrattuna siihen mitä voin joutua vielä kestämään tässä parisuhteessa. Tottakai maksan hänelle puolet "sakoista" takaisin, olenhan itsekkin ollut edistämässä tätä asunnon vaihdosta..
Asiasta, tai siis parisuhteesta, olisi tarkoitus puhua kuhan mister nyt eka löytyisi...
Kuulostaa vähän siltä että juttu ei ole kannattava.
Oletko yrittänyt keskustella jätkällesi tosta sen ikävästä tavasta?
Sano sille ettet oo valmis muuttamaan yhteen ennen kuin hän alkaa ottamaan myös sinut ja sinun tunteesi huomioon...
Tarkoitus on ottaa herra puhutteluun heti kun se tänään löytyy ja vähän kartoittaa sitä, että mitä se nyt oikeesti ajattelee.
Siellä Rukalla puhuttiin asiasta, ja hän lupasi olla katoamatta tuollalailla... Se piti lupauksensa puoli vuotta.
Pelottaa ja vit####aa.
Sun mies on ollut varmasti vieraissa viime yönä... luultavasti viel sen ilkiö-naisen luona!! ainahan sitä puhelimeen voi valehdella ja aikamoista sattumaa että akku loppu just parhaimmassa kohdassa keskustelua...ja miksi se ei sitten tullu kotiin kun akkukin loppui ja tiesi että säkin olet siellä...Älä ole liian sokea, mun ex harrasti tota puolitoista vuotta...Mua aivan ahdistaa kun palaan niihin muistoihin sun tekstis kautta..Mutta mikä parasta ex ei enää tuota katoamista pysty minun kanssani harrastamaan vaikka haluaisikin...:D
Onneks oot päässy eroon siitä pettäjä ukosta..
Voihan se tietty olla, että se on menny sinnekkin, aattelin itte ihan samaa... Voi olla että mulla on kanssa kohta ex kenen katoamiset ei enää kosketa mua.
Katoilkoo sitte itteksee.
.. joten älä muuta. Kun sua kohdellaan noin jo seurusteluaikana miten sua kohdellaan yhdessä asuessa??????????????????????????? Unoda tämä tyyppi ja etsi mies joka sua arvostaa ja jolle sinä ole oikeasti tärkein ihminen.
Olin jo oikeesti huolissani, että missä se idiootti on...
Se oli menny jatkoille ilkimysnaisen kaverin, Vesan luokke toiselle puolelle kaupunkia. Ovat kuulemma lähössä terassille.
Sain selville tämän soittamalla kadonneen parhaalle kaverille joka taas soitti ilkimysnaiselle, joka taas soitti Vesalle.
Ja Vesallahan on sitten luonnollisesti akku loppu, että ei voi itestää ilmotella jottei Vesan akku loppuisi kokonaan. (Tämä oli siis pelkkää arvailua, en oikeesti tiiä)
=(
Jätä se mies. Se ei sua arvosta. Jos se nyt sua kohtelee niin, niin unohda kaikki ihmeet ja kuvitelmat, että se yhtä äkkiä huomaisi miten sua rakastaa. Sitä ei tapahdu. Sä tulet onnettomaksi, kun alat miettimään että miksi et riitä sille. Se on ihan selvästi vielä kypsymätön suhteeseen ja olet sille itsestään selvyys.
Tämä juttu kuulostaa niin tutulta.. Mä mietin ja mietin, että miksi en riitä. Mun rakkaus yksipuolisena ei riittänyt ja se sitten jättikin mut ja sanoi ettei mua rakasta. "mulla ei ole sua ikävä, mä en rakasta sua".
Sattui ja pirusti. Sattuu vieläkin. Oltiin melkein vuosi yhdessä ja se oli mun eka pitkä ja oikea suhde. Nyt mä jo näen että se kohteli mua huonosti, muta enhän minä sitä silloin tajunnut tai halunnut tajuta kun tykkäsin (rakastin?) sitä. En uskonut kavereita ja ajattelin, että kuukauden päästä katson mikä tilanne on. Jos on sama niin laitan poikki. Aina niitä hyviä hetkiä tuntui olevan ja ne pienet hyvät hetket tuntui pyyhkivän kaikki pahat pois. Mutta se on vain petosta. Jos perusasiat ei ole kunnossa, suhde ei voi olla onnellinen. Ja kuulostaa, että sun ukko ei todellakaan arvosta sua. Se itseasiassa pitää sua vähän pilkkanaan.
Kannattaa erota, ennen kuin muutatte yhteen ja asioista tulee vaikeampia. Se on vaikeaa, kun on tottunut toiseen ja tykkää. Mutta sä ansaitset parempaa. Mua ärsyttää nämä itsekeskeiset miehet joita pitäisi aina paapoa!
Anteeksi jos tekstini on kovaa, mutta sulla on niin sama tilanne kuin mun suhde oli ja mitä eräällä läheisellä ystävälläni. Voihan olla, että et anna arvoa näille kirjoituksille, koska me ei kuitenkaan tunneta sun miestä ja teidän suhdetta. Mäkin ajattelin noin kun kaverit sanoimulle että ansaitsen parempaa. Mutta mieti voitko todella elää näin. Haluatko? Kun jotain paljon parempaa on jossain hamassa tulevaisuudessa tiedossa. Varmasti on.
Kuulosti aika kamalalta tarinalta, toipuminen vie varmaan vielä aikaa..
Sain poikaystävän kiinni; Selitys oli, että hän oli viihteellä ja silloin ei tartte välittää kun itsestään. Todella itsekästä!
Heh, huusin sen verran kovaa sen jälkeen sille puhelimee, että se kundit kenen kanssa se oli terassilla kuuli. Ihan oikein, saavatpaha tietää, että millasen ääliön kanssa aikaasa viettävät.
En oo kyllä varma että haluanko jatkaa tällasta suhdetta. Ei suhteessa olla itsekkäitä, mun mielestä pitää ees sen verran huolehtia, että tietää missä toinen on ja että sillä on kaikki hyvin.
Oon niin perkeleen vihanen. Annoin sille kusiaivolle tunnin aikaa tulla ja selvittää asia. Sillä on ollu jo koko päivä aikaa tulla tai ottaa yhteyttä...Oon nyt vaativa ja se varmaa pelästyy. Tekis mieli antaa sen maistaa omaa lääkettää.
Ei se noin mene. Parisuhde tarkoittaa nimen omaan sitä, että toinen osapuoli otetaan jollain tavalla huomioon, oltiin sitä viihteellä tai ei. Aika paksua poikaystävältä syöttää tuollaista pajunköyttä.
Mitä siihen puhelimeen huutamiseen tulee, sekään ei välttämättä ole aina paras tapa.. nyt se poika saa todennäköisesti kavereiltaan selkääntaputtelua, "kun sulla on noin nalkuttava nainen", vaikka tilanne ei olekaan se että turhasta olisi tullut sanomista.
Miten sie kuuntelet tommosta paskaa? Mie en ainakaan kuuntelis sekuntiakaan.
Ja vielä muuttamassa yhteen. Sano minun sanoneen se mies ei siitä muutu mihinkään, KOKEMUSTA ON.
Ihan sama, jos saa ne sakot, iteppä sitä kerjää.
sinuna nostaisin kytkintä. Poikakaverisi on surkea luuseri. Vaikka asuntokauppa meneekin mutkikkaaksi, voit vielä pelastaa elämäsilaadun.
Kyl sun kannattaa jättää se äijä ku tollast tekee ja varsinkaa ei kanata muuttaa sen kans yhteen ja viel sitoutua siihen asuntoon. Jos muutat ni sano ettet halua maksaa asunnon lainaa,maksat vaik yhtiövastikken (tavallaan vuokraksi) ja sit jos ero tulee ni ei tuu riitoja siint asunnost tai kumpikaan ei jää velkaa toiselle asunnost.
Mut mieti asiat moneen kertaa et onko se sulle "oikea" mies kenen kans haluat ihan oikeasti jakaa oman elämän. Jos et muuten ni ittes takia ku sie oot ainut joka siin tulee kärsimään ja tulee paljon surua.
Mutta yritähän pärjäillä ja hyvää kesän alkua :)
..että jätänkö.
On ollu kyl tosi kiva kun ihmiset on jaksannu vastailla täällä palstalla mun vuodatuksiin.
Hyvää kesää myös sinulle Nande :)
Rohkeutta ja voimia päätöksentekoon.
Se nainen joka on ilkeä sinua kohtaan, voisi olla avain poikaystäväsi vittumaisuuteen humalassa. Poikaystävälläsi on tunteita tätä naista kohtaan jos tuollaisia välinpitämättömyyksiä on sattunut useampia. Kännispäissään kun ihminen alkaa ajattelemaan ihan muita juttuja ja jos toinen nainen on miehen mielessä niin ojaan menee.
Oletko kysynyt kävikö poikaystäväsi sen naisen luona ennenkuin meni kaverinsa luokse yöksi, nimittäin kaverit ei petä toisiaan jos kyseessä on ´salarakas´. Ja toi akun loppuminen on klassinen tapa lopettaa vaivautunut keskustelu tyttöystävän/vaimon kanssa. Tein 1½ vuotta samaa, joten kokemus opettaa.
Jos tienne eroavat niin päällimmäiseksi asiaksi saattaa nousta raha, jos et saa sijoittamaasi rahaa pois niin se pahentaa vaan mieltäsi.
Älä missään nimessä sitoudu maksamaan asunnosta ilman asianmukaisia papereita! Kauppakirjaan tulee ehdottomasti tulla myös sinun nimesi, jolloin omistat asunnosta puolet (tai tietty sovittu osuus). Otat pankista asuntolainaa sen verran, että voit osuutesi maksaa myyjälle. Jos asunto syystä tai toisesta menee joskus myyntiin, ei toinen voi yksin myydä asuntoa, vaan siihen tarvitaan myös sinun allekirjoitus ja saat myyntihinnasta oman osuutesi.
Muuten rahasi katoavat taivaan tuuliin. Miten jälkeenpäin todistat, että myös sinulla on omistusoikeus asuntoon ja olet rahasi siihen sijoittanut? Et mitenkään.
Jos parisuhteen alku on kuvaamasi kaltainen, miehen käytös sinua kohtaan ei tule koskaan muuttumaan. Löydät aivan varmasti kumppanin, joka haluaa ottaa sinut huomioon ja vietätte vapaa-aikaanne yhdessä.
Suhteen katkaiseminen tuottaa tuskaa, mutta parempaa, valoisampaa on edessä.
Sinulla on nyt tulevaisuus omissa käsissäsi. Älä sido itseäsi noin vaikeaan kuvioon, vaan aloita alusta jonkun toisen kanssa. Voit vuosien päästä todeta, että oli ainoa oikea ratkaisu.
Olisi kiva kuulla ratkaisustasi.
Toivotan Sinulle onnea!
..lähde ja äkkiä. Liikut ihan väärissä kaveriporukoissa. Kun kerran antavat ton ämmän sua sun noin haukkua, eivät ole SINUN kavereitasi. Kun kerran ain aovat poikakaverisi puolella ja sitä yllyttämäss kohteleen sua huonosti, eivät ole SINUN kaveretiasi ja eivät tule koskana olemaankaan, samoten noissa piireissä ollessa ei tule poikaystäväsikään kohteleen sua yhtään ton paremmin, Ja sä vielä muuttaisit pois omien ystäviesi luota moisten p***päitten joukkoon? Oletko seonnut?
Äläkä hyvä ihminen mene antaan jätkälle rahaa kämpästä jos ei heti kauppakirjassa ole sun nimi 50% omistajana. Näitä on kyllä nähty jotka maksattavat ja sitten myyvät ja sä jäät nuoleen näppejäs. Kaverilla on oikeus myydä kämppä ihanmilloin haluaa sulta lupaa kysysmättä jos hän 100% omistaja. Vaikka sä olisit kerennyt maksaa vaikka mitä omasta osuudestas. Rah on kuitenkin toisarvone asia tohon kohteluun nähden.
Minäkin olen suhteessa, ei meillä ukko kuule hypi poissa yöt saatikka terasseilla ja kumppanistaan välittämättä. Sitä on tapan viettää yöt yhdessä ja tehdä baari-reissut yhdessä ja toiselta ei karkailla ja jos akku loppuu haetaan kolikopuhelin tms. jotta saadaan asiat selviksi. Ethän itsekään tekisi niin ihmiselle ketä väität rakastavasi niin miksi suvaitset että hän joka sua VÄITTÄÄ rakastavansa kohtelee sua noin. HETI ero siitä kakarasta. Älä jää ootteleen äläkä missään nimessä muuta yhteen sen kanssa.
Äijä tuli kolmen aikoihin yöllä hänen kotiinsa ja meni sohvalle nukkumaan...En jaksanut tehdä asialle enää mitään siihen aikaan yöstä, jatkoin uniani, kuitenkin tyytyväisenä siihen että pääsen aamulla herättämään sen hulttion olemalla äänekäs. Hehee.. Aamulla sillä oli ihan hirvee krapula ja pidin entistä kovempaa meteliä. Kiusa se on pienikin...
Kirjotin sille eilen illalla kirjeen, johon jäsentelin sekavia ajatuksiani ja asioita joissa hänen täytyy kehittyä jotta voidaan jatkaa parisuhdetta. Tänään se sitten oli lukenu sen ja soitti. Sovittiin, että nähdään huomenna ja keskustellaan asiasta ja, että hän pohtii asioita, joissa kehotin häntä kirjeessä kehittymään sekä miettii miten on itse valmis muuttumaan meidän takia. Kannattas äijän muuten pohtia ja perkeleesti! Jonkunlaiset ehdot mun on sille laadittava, tällästa pelleilyä en aijo katella. Joko se seurustelee mun kanssa tosissaan tai sitten ei ollenkaan. ehdoiksi laadin mm. sen että pitää ilmottaa ittestää jos suunnittelee tekevänsä toisin kun on sovittu, vähentää ryyppämistä koska se tuottaa meille ongelmia, alkaa arvostamaan mua enemmän, alkaa ottamaan minut enemmän huomioon, (näille vaan on vaikea asettaa mitään selkeää mittaria..). Ja tietenkin sen, että näillä parannuksilla itsessään hän ei enää vittu toistas tätä hölmöä temppua. Keksittekö muita hyviä ehtoja, joita ois hyvä vielä ladella?
Ilkimysnaisesta: hän on todellakin meidän ongelmien alku ja juuri, johon lisättynä poikaystäväni itsekkyys ja humala summa on todella surkea. En voi kuitenkaan kieltää poikaystävääni olemasta/hengailemasta hänen kanssaan, he ovat tunteneet kohta 10 vuotta. En toisaalta myöskään siedä sitä, jonka poikaystäväni todellakin nyt tietää. Olisiko kellään mitään hyvää neuvoa tai ideoita, miten eliminoin jollain tapaa hänet haittaamasta elämääni jos jatkan suhdetta poikaystäväni kanssa? Tämä ei voi todellakaan jatkua näin. Yhdeksi ehdoksi annoinkin poikaystävälleni, että jos hän meinaa että jatkan suhdetta hänen kanssaan tulee hänen huolehtia siitä ettei se noita-akka hauku mua enää.
Kaikille, jotka ovat huolissaan siitä, että meinaan tehdä mulle kannattoman asuntokaupan: lakimies laatii paperin yhdessä meidän kanssa ja siitä on tarkotus tehdä sellanen, että asuminen yhdessä ei ole kummallekkaan voitollista. Oon onneks lukenu hieman lakia, musta tulee tradenomi.
Taitaa olla tällaiset ongelmat muuten suvussa. Juttelin äitini kanssa asiasta ja hän kertoi, että odottaessaan minua isäni oli viikon samanlailla kateissa. Isäni ja äitini ovat edelleen yhdessä.
Jos muutamme yhteen täytyy minun ehdottomasti hankkia omia kavereita, en tietenkään voi luottaa siihen että minulla on vain hänen kaverinsa. Pidän kuitenkin hänen kaikista kavereista paitsi tästä ilkimysnaisesta. Poikaystäni kaverit eivät itsekkään pidä siitä ilkimyksestä, eikä tällä naishenkilöllä tunnu olevan muutenkaan paljon kavereita. Sillä vähän viiraa, käy psykologilla.
Jätä tuommonen sontaläjä.
Sinuna peruuttaisin yhteen muuttamisen. Sano sille jätkälle että miettii vähän asioita, mitä sinä hänelle merkitset. Pyydä olemaan rehellinen. Älä kuitenkaan ole liian nenäkäs eikä toisaalta liian tunteellinen. Yritä ilmaista asia mahdollisimman asiallisesti, kuin ulkopuolinen. Olette ilmeisesti nuoria ja kummallakin jonkinlainen tarve "sitoutua", mutta olette ns. kasvamassa erillenne. Yhteenmuuttaminen ei olisi virhe, vaan eräänlainen kokemus, josta voisit ottaa opiksesi. Toisalta se voisi onnistuakin. Ehkäpä kundikaverisi on epävarma ja purkaa sen väärillä keinoilla, tuittuilemalla sinulle. Mutta pistä hänet miettimään sitä. Ole valmis kuuntelemaan ja puhumaan, mutta älä tyrkytä apuasi. Toivon parasta teille, mukavaa kesän alkua ja elämään iloa!
Keskusteltiin eilen koko tapahtuneesta ja jätkä sano olleensa huolissaan siitä mitä mä aattelen pari päivää ja sano tuntevansa seurustelevansa oikean ihmisen kanssa. Se ei kuitenkaan luvannut mitenkään muuttaa tapojansa (=sama tulisi siis toistumaan) vaan lupas vaan miettiä asiaa...
Sanoin sille, että mihinkään asuntopaperiin en kirjoita nimeäni alle, ennen kuin se on soittanut ilkimysnaiselle ja se pyytää anteeks multa. Siihen hän mulle, että "täytyy sitten soittaa huomenna".
Tänään sain tekstiviestin, että äijä menee kaverille kattoo jalkapalloo, että ei oo tulossa kämpilleen yöksi. Soitin sitten perään, että mites se anteekspyyntö ja hän sanoi ettei aijo soittaa.
Tulin tänne asunnolle hakemaan tavaroitani ja soitin hänelle, että missä on kellarin avaimet, johon olin kasannut kamojani muuttoa varten. Sanoin hänelle että vien nyt kamani kotiin, että tuntuuko tämä sinusta pahalta, hänpä siihen, että ei tunnu, voi ehkä tuntua kohta. Sen jälkeen kysyin, että sovittaanko, että erotaan, hän oli hetken hiljaa ja sanoi että sovitaan vaan.
Teit oikean päätöksen! Edellisen viestisi perustella vaikuttaa vielä vähemmän siltä,että (ex-)poikaystävälläsi olisi kovin suuria tunteita sinua kohtaan.
Tosin luulisin, että hänestä vielä kuulet... Ja ei kai noin pitkään kestänyttä suhdetta tuolla tavalla puhelimessa voi "naps vain" lopettaa.
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja rentouttavaa kesää!
Oon seurannu sivusta sun kertomusta, ja se on kuin mun jokaviikkonen viikonloppu, ja tota on kestäny puoltoista vuotta...tosin ilkeätä ämmäkaveria ei kuulu kuvioihin, mutta iso kasa entisiä tyttöystäviä/panoja/"vain kavereita"... mä vaan kiltisti aina katson vierestä, yritän unohtaa ja antaa anteeks. Erottu ollaa kolme kertaa, nyt yritetään taas vaikka tiedän ettei siitä mitään tule. On vaan niin vaikea laskee irti, ku ne selvinpäin vietetyt hetket on kuitenkin niin hyviä. Aina kun "otan eron" ja kannan kamani ulos poikaystäväni kämpästä, hän on asenteella EVVK... parin päivän päästä alkaa anteeksipyyntelyt ja takaisin kinuamiset. Ja minä tyhmä aina hellyn ja palaan takaisin.
Toivon sinulle todella paljon voimia ja päättäväisyyttä, jotta jaksaisit jo nyt ensimmäisellä kerralla riuhtasta itsesi huonosti käyttäytyvän poikaystävän otteesta. Ehkä minäkin jokupäivä olen tarpeeksi vahva siihen =) Ja tottahan se on, ei ne miehet siitä miksikään muutu, mutta vaihtamalla voi parantua =) Ilmottele jatkossakin kuulumisia!