Parisuhteen kivinen alku

Kyseessä ns. jännämiesöverit. Tavallinen kilttimies on jännämiehiin tottuneelle naiselle liian outo pala.

En nyt ollut ihan varma mitä tunnetta tässä nyt odotellaan, mutta tuntuu, että nainen pitää koko ajan ovea auki lähtöä varten ja samalla sinut varpaillaan, ette pahoita hänen mieltään.

Voisko nainen olla muutenkin epävarma tunteistaan? Ei kait tuohon auta kun aika ja se että oppii tuntemaan ja luottamaan. Eikä se tunne poistu välttämättä koskaan toisesta. Itselläni on aina ollut sellainen olo ettei mieheni välttämättä rakasta minua oikeasti ja voi hylätä milloin tahansa. Johtuen siitä että meinasi jättää minut kun sanoin ekan kerran että rakastan häntä. Siitä on jäänyt joku trauma vaikka asia selvitettiin. Sekä eksäni jätti minut sanoilla että rakastan sinua. Jollain tavalla koenkin ettei se rakkaus minuun merkitse oikeastaan mitään. Mutta ihana että ymmärrät rakastasi. Anna hänelle aikaa ja positiivia kokemuksia ehkä se luotto siitä kasvaa.

Rehellinen mielipide ... kuulostaa siltä, että sinulla on alunperinkin ollut enemmän tunteita kuin naisella. Nainen yrittää keksiä tekosyitä ja selityksiä sille hänen ilmeisesti ihan näkyvissä olevalle tunteiden puutteelleen. Hän joko esittää tuollaista ylianalyysia, jonka sinä uskot tai sitten sinä ylianalysoit hänen epämääräisiä lausuntojaan ja selittelet niitä itsellesi omiin näkemyksiisi sopiviksi. Oma neuvoni on, että erotkaa.

Kamala, mitä jojoilua!
" naisella on pelko siitä, jos suhde käykin tylsäksi ilman pelkoa mistään"
ja
" tämä taas on johtanut sellaisen tietyn tunteen puutteeseen mikä yleensä toisesta pitäessä tulee" Minkälaiseen tunteen puutteeseen!!!!!! Hah!
Kaikilla ihmisillä on tunteita, mutta kaikilla ihmisillä on vapaus valita haluaako olla ja kenen kanssa, ilman jatkuvasti keksimiään "tunteita".

Nyt tosiasiat käteen: joko te olette yhdessä tai ette, ilman tuota tyhjänpäiväistä jauhamista.
Miksi olisitte yhdessä?
"olemme yhdessä, molemmista tuntuu hyvältä ylipäänsä oleskella toisen seurassa"
Piste.

Ilmoita naiselle että lopettaa tuon tyhjän jauhamisen, ettei sitä jaksa koko ajan kuulla kukaan.
Todennäkoisesti nainen ei ole vielä valmis yhden ihmisen kanssa luotuun yhteiseen elämään. Hänen on saatava rauhassa koota itsensä, yksin - ilman laukkaamatta kukasta kukkaan - ennenkuin pystyy elämää tasavertaisesti kenenkään kanssa.

Unohda "suhde" tuon naisen kanssa. Hän ei ole valmis suhteeseen" vielä kenekään kanssa. Hänen on saatava itsensä kasaan ensin.
Jatkakaa kavereina jos haluat, (vain jonkin tason ystäviä) mutta jatka etsintää loytääksesi rakastamisen arvoinen tyttoystävä ja elinkuppani jonka kanssa ei tarvitse jatkuvasti olla varpaillaan ja kuunnella joijoiluja.

Okei, en tiedä kumpi teitä on yliajattelija tai erittäin huonolla itsetuntemuksella/itsetunnolla varustettu mutta jos nuo ajatukset valtaavat mielen jo parisuhteen alkuvaiheessa, ei kyllä kannata jatkaa.

Pari kolme ensimmäistä vuotta periaatteessa ollaan ne ihanat vaaleanpunaiset lasit silmillä, jolloin kaikki tuntuu hyvältä ja ajatuksia vaihdetaan ja ollaan kiinnostuneita meilkeimpä mistä tahansa, mitä toinen tekee tai sanoo. Tällaista höttöä sen pitäisi olla eli sitä rakkauden alkuhuumaa, johon tulee myöhemmin myös järki mukaan ja uudenlainen parisuhteen tarkastelu ja myös uudenlaiset tarpeet.

Aika näyttää,jos naisella on ollut takanaan vain huonoja suhteita niin on hämmentynyt kun joku kohteleekin hyvin ja suhde voi onnistua.Toisaalta jos nainen on kuin ex kamuni joka olis saanut kenet vaan niin koki viehtymystä pahiksiin.Kunnon miestä olisi ollut tarjolla mut ei kelvannut kun ei tullut jännää vaaran tunnetta ym.epämääräistä ja siksi olikin aina pulassa ja en jaksanut pelastaa milloin mistäkin.

Ei kukaan varmaan voi sanoa mitään tiettyä aikaa, missä ajassa pitäisi jotakin tapahtua. Eiköhän asia ole ihan sinun itsesi päätettävissä, kuinka kauan haluat ja olet valmis odottamaan.

Eihän tuo kovin tervettä ole, että vaatii pelkoa, henkistä kärsimystä säilyttääkseen mielenkiintonsa. Voisiko nainen saada jotakin ammattiapua siihen, että voisi aidosti uskaltaa ottaa vastaan sinun rakkautesi ja että voisi oppia näkemään sen mielenkiintoisempana kuin huonon kohtelun?

Hienoa, että nainen on pystynyt puhumaan sinulle tuntemuksistaan. Oletko sinäkin kertonut hänelle omistasi, kuinka sinä nyt pelkäät samaa mitä hän on pelännyt aikaisemmin?

jos toinen epäröi ei suhde voi kehittyä sillain kivasti ja luonnollisesti. Minun suhteessani mies ilmaisi että ei ole ihan varma ja se vei heti tunnelman pois. Se joku juttu..kipinä vain katosi samantien. Kyllä parisuhteessa pitää olla innoisaan ja optimistinen tulevaiuudesta. Muuten koko juttu lässähtää