Pitääkö kirkon siis olla turvallinen tila? Onko tarkoitus, ettei siellä tule kenellekään paha mieli? Mitä sitten tehdään pedofiileille, raiskaajille, #metoo-naissankareille, ja sokeri-isukeille? (Englanniksi sugar daddies) Jos joku heistä sattuu joskus avaamaan kirkon oven, niin onko tarkoitus, että he lähtevät sieltä kotiinsa tietäen, ettei heitä ainakaan kirkossa syyllistetä?
Ja mietipä vähän omaa elämääsi, hyvä lukijani. Etkö toivoisi, että eksälläsi olisi ainakin jostain asioista suorastaan huono omatunto? Jos eksää ei ole, niin varmaan toivot, että puolisollesi ja lapsillesi tulisi edes joskus paha mieli siitä, miten he sinua kohtelevat? Ja sille vaikealle tyypille siellä työpaikalla? Etkö olisi tyytyväinen, jos tuo porukka kuulisi edes joskus edes jonkun papin suusta, että heidän ilkeilynsä on SYNTIÄ. Niin sei saa toimia. Piste. Jumalakin sen kieltää.
Jos on tarkoitus, ettei kirkossa saa kenellekään tulla paha mieli (paitsi tietysti niille rakkaudettomille konservatiiveille), niin Jeesusta ei pidä missään tapauksessa päästää saarnatuoliin. Hänen puheistaan tulee nimittäin kaikille kirkkovieraille paha mieli – ja se on niiden tarkoituskin. Kuka hänen armoaan tarvitsee, jos kaikilla on hyvä mieli siitä, miten he ovat eläneet?
Ja Paavalille varsinkaan ei saa antaa puheenvuoroa kirkossa. Hänethän vedetään poliisitutkintaan heti ensimmäisen saarnansa jälkeen. (Vrt. Room.1). Ja miten lienee profeettojen laita, eivätköhän heidänkin puheensa liene liian tiukkapipoisia kirkkoon, jossa kenellekään ei saa tulla paha mieli. Moosekselle kirkko voi antaa saman tien ikuisen porttikiellon.
Kirkossa, jossa kenellekään ei tule paha mieli, ei kenellekään tule myöskään hyvä mieli. Ilosanomaa tarvitsevat nimittäin vain ne, joilla on paha mieli. Jotka tietävät olevansa toivottomia syntisiä ja matkalla kadotukseen. Jotka tunnustavat rikkoneensa myös seksuaalielämän alueella monella tavoin itseään ja toisia vastaan.
Ja mitä ne ihmiset sanovat viimeisellä tuomiolla, joiden kirkko oli turvallinen tila? Jossa heille ei tullut koskaan mistään synnistä paha mieli?
Ja mietipä vähän omaa elämääsi, hyvä lukijani. Etkö toivoisi, että eksälläsi olisi ainakin jostain asioista suorastaan huono omatunto? Jos eksää ei ole, niin varmaan toivot, että puolisollesi ja lapsillesi tulisi edes joskus paha mieli siitä, miten he sinua kohtelevat? Ja sille vaikealle tyypille siellä työpaikalla? Etkö olisi tyytyväinen, jos tuo porukka kuulisi edes joskus edes jonkun papin suusta, että heidän ilkeilynsä on SYNTIÄ. Niin sei saa toimia. Piste. Jumalakin sen kieltää.
Jos on tarkoitus, ettei kirkossa saa kenellekään tulla paha mieli (paitsi tietysti niille rakkaudettomille konservatiiveille), niin Jeesusta ei pidä missään tapauksessa päästää saarnatuoliin. Hänen puheistaan tulee nimittäin kaikille kirkkovieraille paha mieli – ja se on niiden tarkoituskin. Kuka hänen armoaan tarvitsee, jos kaikilla on hyvä mieli siitä, miten he ovat eläneet?
Ja Paavalille varsinkaan ei saa antaa puheenvuoroa kirkossa. Hänethän vedetään poliisitutkintaan heti ensimmäisen saarnansa jälkeen. (Vrt. Room.1). Ja miten lienee profeettojen laita, eivätköhän heidänkin puheensa liene liian tiukkapipoisia kirkkoon, jossa kenellekään ei saa tulla paha mieli. Moosekselle kirkko voi antaa saman tien ikuisen porttikiellon.
Kirkossa, jossa kenellekään ei tule paha mieli, ei kenellekään tule myöskään hyvä mieli. Ilosanomaa tarvitsevat nimittäin vain ne, joilla on paha mieli. Jotka tietävät olevansa toivottomia syntisiä ja matkalla kadotukseen. Jotka tunnustavat rikkoneensa myös seksuaalielämän alueella monella tavoin itseään ja toisia vastaan.
Ja mitä ne ihmiset sanovat viimeisellä tuomiolla, joiden kirkko oli turvallinen tila? Jossa heille ei tullut koskaan mistään synnistä paha mieli?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirkon pitää saarnata synti synniksi ja armo armoksi!
Ensin se sattuu…
Tuohon otsikkoon vastaan, että pitää olla. Eikä mun tarvi tollasesta saivartelusta olla moksiskaan. Tiedät itsekin, miten asioden tulee olla.
Asioiden.
Turvassa synnintunnolta?
Ihmisten yhteiselämässä ihmisillä pitää olla säännöt, normit ja lait, jotta vältetään vaikkapa toisten ihmisten hyväksikäyttö. Joten esimerkiksi rikollisten teot pitää voida sanoa olevan väärin ihmisyhteisöä kohtaan eikä heille saa jäädä käsitystä, että he tekevät oikein riistäessään muiden ihmisten oikeuksia halutessaan kokea olevansa turvallisessa tilassa.
Kyllähän kirkon pitää olla turvallinen tila, että sinne uskaltaa tulla Sanan kuuloon, mutta ei niin, että siellä heidän synnit siunataan, vaan että siellä turvallisessa tilassa he voivat syntinsä tunnustaa ja katua, sekä pyytää syntejään anteeksi. Kaikille katuvaisille kuuluu armo.
"...vaan että siellä turvallisessa tilassa he voivat syntinsä tunnustaa ja katua, sekä pyytää syntejään anteeksi. Kaikille katuvaisille kuuluu armo."
Tässä olet aivan oikeassa.
"Pitääkö kirkon siis olla turvallinen tila?"
Kaikkien tilojen on syytä olla turvallisia.
Onko tarkoitus, ettei siellä tule kenellekään paha mieli?”
Miksi jälleen kerran väännellään hyvä asia aivan joksikin muuksi?
Turvallisen tilan luovat läsnäolevat ihmiset. Se tarkoittaa ettei tarvitse pelätä syrjintää, häirintää, seksuaalista, fyysistä tai verbaalista ahdistelua!
Mitä pahaa on siis siinä, että ihmisiä kannustetaan olemaan keskenään sellaisia, jossa kaikki pyrkivät kohtelemaan toisiaan hyvin, olemaan kunnioittavia toinen toisiaan kohtaan, ja luomaan avointa ilmapiiriä?
Voitko kertoa muutaman tapauksen kirkosta kun on tapahtunut noita mainitsemiasi kokemuksia?
Kun en todellakaan kykene olemaan maamme sadoissa kirkoissa yhtäaikaa, niin en ole nähnyt tapauksia. Mutta luotan niihin, jotka ikäväkseen ovat noita kokeneet ja niistä sitten kertoneet.
Kirkoissa ihmiset eivät lähenny toisiaan kohti vaan yksinäisiä saarekkeita istuu harrasta ulkomuotoa tavoitellen tyhjin katsein - kuten eräs kirkossakävijä sattuvasti kuvaili asiaa.
Ei pidä! Synti ei ole tervetullut!