elämässäsi?
Kadun sitä, etten ollut paikalla kun minua eniten tarvittiin. Mennyttä ei takaisin saa, eikä tulevaa kannata odottaa. Elämässä.. on vain tämä hetki, sen perässä pian toinen.. kunnes kaikki päättyy aikanaan.
Kadun sitä, etten ollut paikalla kun minua eniten tarvittiin. Mennyttä ei takaisin saa, eikä tulevaa kannata odottaa. Elämässä.. on vain tämä hetki, sen perässä pian toinen.. kunnes kaikki päättyy aikanaan.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tiedän jo nyt, mitä tulen katumaan ja sitten aikanaan viittä vaille vainaana summaan kaiken ja tuumaan itselleni, tai no, en edes tuumaa mitään. Joo, katumisen aiheita en tänne kerro.
Sitä että olen kohdellut joskus aikoinaan todella huonosti ja väärin ihmisiä ketkä eivät sitä olisi ansainneet. Onneksi elämä on opettanut olemaan parempi ihminen ja kohtelemaan oikein ja hyvin niin toisia kuin itseäkin.🙂.
Oletkin kyllä todella lämmin ja huolehtivainen ihminen, Mikkojuhan 🥰
Kiitos paljon...niin myös olet sinäkin Xenaseni.🥰.
En kadu mitään (je ne regrette rien).
- Sheena
Ehdit juuri ensin 😁
Kadun ehkä sitä, että olen aina hoitanut kovin paljon yhteisiä asioita, enkä ole huolehtinut itsestäni ja omasta jaksamisestani riittävän hyvin. - Toisaalta tiedän, että todennäköisesti en kuitenkaan tekisi juuri mitään toisin, jos voisin palata menneeseen, joten... 🤷♀️
Non, je ne regrette rien..
Vanha ranskan opettajani sylki Piafin naamalle tuosta hänen mielestään huonosta ranskasta ja sanoi että se kuuluisi sanoa
je ne regrette de rien
Muistan että avasi kyllä miksi, mutta ei mitään muistikuvaa niistä selityksistä 😂
Eikä hän sitä paitsi ollut mikään vanha, vaan 28v ja törkeän soma sekä muodokas 😁
Hyvä. Nyt ranskan kieli meni oikein.
Kiitos 🤗
Kadun sellaisia asioita millä olen satuttanut toista ihmistä.
❄️
Kuinka ollakaan ystäväiseni vastattiin tähänkin aika samankaltaisesti.😄.
Oliko tää samanaikainen orgasm?
Jaa..a se on ihan miten kukin asian haluaa nähdä.😄.
Sinä pässi et kadu mitään.
Katumiseen kävisi mieluummin sisäinen prosessi jossa itse käsittelee asioita oppiakseen ikävistä tapahtumista jotain. Itse katuminen on ihan turhaa.
Esimerkiksi voisin katua parisuhteiden loppumista, mutta en kadu.
Ilman ensimmäistä eroa en olisi koskaan tavannut ihmistä jonka kanssa on nyt loistava lapsi. Ilman eroa siis häntä ei olisi syntynytkään?
Jos olisin jatkanut ensimmäisessä liitossa olisiko jotain pahaa tapahtunut, olisiko tapahtunut jotain parempaa mitä nyt? Tuota ei kukaan tiedä, on aivan turha pohtia asioita jälkeenpäin. Jos pohtii, pohtii niitä kivoja muistoja ja ottaa niistä energiaa positiivisten asioiden tuottamina.
Ihmisethän joko katuvat jotain mitä olisivat tehneet, tai jättäneet tekemättä.
AV
Ensin pitää tulla ymmärrys, että on toiminut väärin ja katumus, jotta osaa lähteä korjaamaan toimintaansa, ottaa opikseen.
Katuminenhan ei tarkoita, että loputtomasti jää kiinni katumukseen, vaan sitä että ymmärtää toimineensa väärin.
❄️
Toisaalta itse tunnen aina piston sisimmässäni, kun muistan jonkin asian jota kadun toiminnassani. Näin minun syyllisyydentuntoni muistuttaa minua menneistä mokistani ja muistan olla mokaamatta uudestaan.
❄️
Aloituksessa kysytään sitä mistä ei pääse yli, vai pitääkö katua kerran vuodessa samaa juttua för evör? Ei taitaisi jalostua...
AV
Mitä kadut eniten elämässäsi on kysymysmuoto, vaan ei minusta tarkoita loputonta katumista. Vain ymmärrystä katumisen arvoisesta asiasta.
❄️
Lähinnä käsitys siitä, että olisi pitänyt toimia toisin. Jotkuhan voi jäädä myös katumiseen kiinnikin ja hyvittelee sitten loppu elämänsä virheitään vaikkapa ajatellen, että saa näin paremman mielen.
❄️
Miehen? 😁😁😁😁😁😁😁😁
👍 tästä vastauksesta
Eikös se sun lapsi ollut vahingonlaukaus
Älä valehtele ja runoja lausahtele
Katuahan voi moniakin juttuja tekemättömiä tai tehtyjä, siitä ei vain ole mitään hyötyä, päinvastoin. Parempi pyrkiä pikemminkin elämään siten edes osapuilleen ettei katumisen tarvetta edes synny. Ihan sama koskee anteeksipyyntöjä, tekemisien anteeksipyytely ei pyyhi pois edes tekojen muistoja, joten...
Onko tässä jotain uutta?
Kaikkihan toivat sellaista elämää ja virheetöntä elämää.
Itsestäänselvyys.
Ei tässä mitään uutta kuulu ollakaan, enkä minäkään mikään jeesus ole. Itsestäänselvyys minkä tulisikin olla itseselvyys, vaan kun ei useimmiten ole.
Mulla olis ollut aikoinaan Irlannissa vaatesuunnittelijan työharjoittelupaikka isossa yrityksessä. Tarkoitus oli jäädä opiskelujen jälkeen sinne, vaikka se olisi tarkoittanut aluksi suoran sauman ompelua tehtaassa.
Jäin miehen takia Suomeen! Kun lentokone lähti, ei oltu enää edes yhdessä.
Tuo harmittaa monestakin syystä eniten. Elämä olisi voinut mennä ihan toisin.
Jos jos jos... "olisin tehnyt niin, jättänyt tekemättä niin, sanonut niin, jättänyt sanomatta niin"
Kaikille ihmisille tuttua.
Päivänselvää.
Virheitä tulee aina tehtyä, eikä siinä katumus auta.
Jos yhden virheen välttää, avatuu mahdollisuus uusille virheille.
Nuukuuskohtauksiani. Niitä tulee joskus väärässä tilanteessa. On vieraita tai olen itse vieraiden kanssa jossakin. Olisi ollut kiva ja ihan asiaa tarjota jotain, maksaa jokin pääsylippu, maksaa bensarahaa tai antaa jokin tavara. Viime tipassa on iskenyt nuukuus ja olen jättänyt sen tekemättä. Jälkeen päin olen katunut ja on valtavasti hävettänyt ja kaduttanut mutta takaisin niitä hetkiä ja tilaisuuksia ei saa.
Joskus on onneksi tullut tilaisuus korvata asia toisessa kohdin. Olen kertonut näistä nuukuustilanteista ja on naurettu päälle. Sen jälkeen ollut onnellisen helpottunut olo.
Pienet on sun ongelmat olleet. Iloitsen puolestasi.
Itara, saita, pihi, pilkunviilaaja, kalkulaattorilaskija.
Tylsä.
Ja nuuka.
En mitään. Olen tehnyt tilit selväksi itseni kaikesta tähän saakka, niin ei ole mitään kaduttavaa.
Katuminen ei muuta mitään eli siinä mielessä katumiseen ei kannata tuhlata aikaa. Katumuksen tunteita olen kuitenkin kokenut tilanteista, joissa en ole osannut pitää itsestäni ja arvoistani kiinni. Olen esim antanut jonkun manipuloida itseäni. Tunnen nykyään itseni paremmin, arvostan itseäni enkä anna enää kenenkään kävellä ylitseni eli jotain olen noista kokemuksista oppinutkin.
Katumus on tärkeä tunne, koska se ohjaa ihmistä muuttamaan suuntaa elämässään. Katumuksen kautta voi tarkistaa myös omia arvojaan.
Arvostan ihmisiä, joita ohjaa jokin vakaumus / totuus vaivan näkemisestä toisten ihmisten hyväksi. Ihmisiä, jotka näkevät totuuden moniulotteisena, mutta tarttuvat aina siihen ns. kultareunukseen asioissa ja ihmisissä.
Kadun sitä, etten ole nähnyt tehtävänäni palvella toisia ihmisiä, ja siihen liittyen en ole nähnyt elämäni jokaisen hetken ainutlaatuisuutta ja merkitystä. Kadun menetettyjä aidon kohtaamisen hetkiä. Kadun rakkaudettomuutta ja pelkuruutta.
Varmaan sitä kuinka paljon olen antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa itseeni. Antanut kiusaajien mielipiteiteiden mennä ihon alle. Jäänyt niitä kelaamaan ja unohtanut ne ihmiset jotka pitävät minua ihanana enkä uskonut heitä. Turvautunut täysin vääriin ihmisiin.
Kadun niitä hetkiä joissa en ole uskaltanut puolustaa itseäni ja sanoa mitä todella ajattelen. Niitä hetkiä kun olen yrittänyt ymmärtää ja antanut vailla ymmärrystä olevien ihmisten kohdella minua kaltoin.
Oi oi oi
Kadun katumustani katumuksesta.
Olen katunut paljonkin asioita kunnes aika on tehnyt tehtävänsä ja olen oppinut jotain katumuksistani. Se on katumisen ainoa funktio. Katua ja oppia jotain siitä.
Kahdesti pettämistä samalla tavalla https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/8749adda-d375-48f9-ab91-3ee5c234d87c
Sitä, että ihastun narsistisiin naisiin. Sellaisiin hyvää ja kilttiä esittäviin, mutta tosielämän prinsessoihin.
En syytä heitä muusta kuin näyttelemisestä, rikkovat sydämiä omalla käytöksellään.
Otan osaa.