Moi!
Mulla on vanha helkama, jonka ajoasento melko pysty, kavereiden mielestä tosihoopon näköinen.
Nyt kun olen ostamassa uutta menopelia, asento mietityttää. Aluksi tietenkin etukenompi asento tuntuu oudolta ja mieluusti siksi valitsisin tutuntuntuisen pystytyylin. Mutta miten on pitemmän päälle, kumpi parempi? Kädet väsyy etunojassa, mutta tottuuko ne uuteen asuntoon?
Mikä on paras asento tehokkuuden kannalta?
Olisko paras opetella etunoja, kun tarkoitus on ajella vähän pidempiäkin reissuja?
Pystis
Mulla on vanha helkama, jonka ajoasento melko pysty, kavereiden mielestä tosihoopon näköinen.
Nyt kun olen ostamassa uutta menopelia, asento mietityttää. Aluksi tietenkin etukenompi asento tuntuu oudolta ja mieluusti siksi valitsisin tutuntuntuisen pystytyylin. Mutta miten on pitemmän päälle, kumpi parempi? Kädet väsyy etunojassa, mutta tottuuko ne uuteen asuntoon?
Mikä on paras asento tehokkuuden kannalta?
Olisko paras opetella etunoja, kun tarkoitus on ajella vähän pidempiäkin reissuja?
Pystis
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos äänestetään, saa pystyasento varmaan eniten kannattajia. Se on siis paras asento.
Jos taas kysytään niiltä, jotka ajavat kohtalaisen lujaa 50-100 km:n matkoja, varmaan 90 % sanoo, että kippurasarvet ja etunoja ovat ilmanvastuksen kannalta niin hyvät, että etunoja on paras asento. Heitä (meitä) on kyllä vähemmistö kaikista polkijoista, eli olemme siis väärässä.
Aja siis niin kuin haluat, mutta pitkällä matkalla kannattaa kyllä säästää voimia.
Mikä pirun etunoja ? Kilpapyörässä ajoasento on matala, mutta ei mikään etunoja ! Asento on haettava niin ettei se ole etunojassa tai takapainonen-eli balanassissa. Siinä ei ole paino hartioilla/käsillä tai selällä. Kädet toimivat vain jousena balanssin pitämiseksi. Kilpurin ajoasento on paras-sanotte mitä hyvänsä. Kilpatangossa on ainakin 5-6 hyvää asentoa, joita voi vaihdella ajon aikana. Suorassa tangossa ei ole kuin yksi !!!
Mun miehellä oli hiukan samanlainen ongelma. Hän on aika pitkä ja sekin vaikutti ajoasentoon. Eka ostos osoittautui virheeksi, sillä ajoasento oli liian matala ja mies valitteli pitemmillä matkoilla varsinkin niskaa ja selkää, jotka väsyivät kumarassa asennossa. Se felo myytiin siis vuoden päästä kaverille.
Ihan uusin pyörä on ollut parempi, sillä siinä ohjaustangonkin asentoa voi säädellä enemmän.
Itsellä siirtyminen pukinsarvista suoraan tankoon otti ranteisiin, jotka kipeytyivät pitemmässä ajossa uudessa ajoasennossa.
Kaikkeen tottuu, mutta kandee kyllä koklata muutamia malleja ihan reilusti ennen kuin lyö kaupat lukkoon, pyöriä kun on joka lähtöön.
En yhtään ihmettele, että tavikset pyöräilijät saavat paikkansa kipeiksi ja syyttävät sitten pyörää (kilpatankoa) kaiken syyksi, sillä niin omalaatuisia asentoja ja säätöjä näkyy pyörissä olevan. On olemassa kolme perusvirhettä, jotka näkee sokeakin. Ajetaan 1. Liian korkealla satulalla, 2. liian suurella välityksellä, 3. jalka poljinakselin keskellä (ei päkiällä) ja usein vielä ajetaan kilpatangolla alaotteella jakuvasti. Satulat ovat sanalla sanoen päin persettä, joko ne ovat pystyssä tai jyrkästi alaspäin. Menkää hyvät ihmiset asiantuntevaan pyöräliikkeeseen, missä teitä neuvotaan em. asioissa tai ottakaa yhteys pyöräilyseuran valmentajiin / ajajiin. Hyvin/ oikein säädetty pyörä on miellyttävä ajaa eikä aiheuta ensimmäisten lenkkien jälkeen mitään kiputiloja tai muitakaan ongelmia !!!!!!