tuli mieleeni kirjoittaa tänne jos sais jotain fiksua kommenttia.Olen 40 vanhapoika,syitä en ala puimaan pidemmälti muuta kuin et ujous nuorena ja elämä heitellyt,pari kolme suhdetta takana joihin pettynyt (naisiin) ja epäilin jo etten enää kehenkään pystyisi luottamaan.
Reilun vuoden nyt seurustellut aivan ihanan naisen kanssa,olen oppinut luottamaan 100% häneen ja tykkään aivan hirveästi hänestä,välillä vain tulee pahoja "fiboja" lapsettomuudestani hänellä on ja tulemme toimeen vallan hyvin,lähes aikuisia jo.ilmeisesti olisin halunnut lapsen enemmän kuin koskaan olen tajunnut ja nyt tuntuu välillä täysin ulkopuoliselta ja kun miettii että joskus hänelle tulee lapsenlapsia ja itse sivusta seuraajaana alkaa "paniikki" ja miettii et vois sittenkin olla parempi olla yksin ei joutuis noita asioita miettimään:helpoin olis varmaan ollut törmätä lapsettomaan naiseen kumpikin samas veneessä niin sanotusti.En varmaan osannut sanoa mitä olisin halunnut yritin kuienkin
Reilun vuoden nyt seurustellut aivan ihanan naisen kanssa,olen oppinut luottamaan 100% häneen ja tykkään aivan hirveästi hänestä,välillä vain tulee pahoja "fiboja" lapsettomuudestani hänellä on ja tulemme toimeen vallan hyvin,lähes aikuisia jo.ilmeisesti olisin halunnut lapsen enemmän kuin koskaan olen tajunnut ja nyt tuntuu välillä täysin ulkopuoliselta ja kun miettii että joskus hänelle tulee lapsenlapsia ja itse sivusta seuraajaana alkaa "paniikki" ja miettii et vois sittenkin olla parempi olla yksin ei joutuis noita asioita miettimään:helpoin olis varmaan ollut törmätä lapsettomaan naiseen kumpikin samas veneessä niin sanotusti.En varmaan osannut sanoa mitä olisin halunnut yritin kuienkin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotenkin tää viesti vaikuttaa niin naisen kirjoittamalta...
hän joskus saa niitä lapsenlapsia, ovat ne "sinukin". Eivät lapset ajattele sitä onko pappa biologisesti heidän pappa vai ei.
Nauti ihanasta naisesta ja yhteisestä ajasta, tulevaisuus tuo tulleessaan vaikka mitä hyvää, vaikka biologisesti omia lapsia toisikaan.