Korostetut asiat ja väheksytyt asiat.....

Se on nykyajan orjamentaliteettia, että työn tekemistä arvostetaan ja että ahkeruus työssä olisi jotenkin kannustettava asia.

Elämänsisältöä saa kuitenkin parhaiten kaikesta muusta kuin työstä.

Ei se ihan minun vika ole kun musta tuli tämmöinen ihan ympäristön tuote minäkin tai on kai se persoonakysymyskin

Varmaankin ne, joiden elämä keksittyy vain työn tekemiseen ovat kateellisia niile, joilla elämässä on muutakin sisältöä, kuin työ.
Siksi ne kieltävät, että työ olisi muka riippuvuutta, mutta kovasti toitottavat, että kaikki mikä ei ole työtä on riippuvuutta ja paheksuttavaa.

Työ on välttämätön pakko toimeentulemiseksi se ei todellakaan ole elämäntarkoitus. Itelle se elämäntarkoitus ainakin on onnellisuus. Näin mäkin sen näkisin että he kenellä ei ole mitään muuta elämässään kuin työ ovat niitä kaikkein pahimpia ja katkerimpia arvostelemaan niitä ketkä elämäänsä onnellisuutta löytävät pelkän työntekemisen sijaan.🙂.

Jotta tulee toimeen järjellisesti, pitää käydä töissä. Kun töissä viettää 7.45min -ruokis päivässä, on huomattavasti kivempaa tehdä jotain missä saa älyllisiä virikkeitä, josta pitää, jossa on haasteita ja työtä, jolla on merkitys. Enkä puhu nyt työstä, joka on rutiinimättöä. Rutiinimätön välttääkseen on pakko kouluttautua ja osoittaa varsinkin uran alussa, että haluaa olla proaktiivinen vastuunottaja. Suomessa kaikilla on mahdollisuus, ei lähellekään samanlainen mahdollisuus (esim. kyvyt, sosiekonominen asema ja perheen kannustus, pitkäjänteisyys, mielenterveys) mutta joku mahdollisuus kuitenkin opiskeluun.

Jos hakee työtä ja haluaa olla osa yhteiskuntaa, mutta ei VAAN onnistu yrittämisestä huolimatta ja on tehnyt oman osansa meidän kaikkien vastuusta hankkimalla itselleen ammatin, ymmärrän oikein hyvin, että pelaaminen antaa merkitystä elämään ja täyttää ison osan elämästä. Ja miksei se voisi antaa myös työssäkäyvälle tietysti yhtähyvin (ainakin dopamiinit on aivoissa tapissa). En siis paheksu tälläisessä tapauksessa. En myöskään paheksu, jos on niin sairas ettei pysty päivätyöhön. Sairas tarvitsee ensisijaisesti apua, mitä ei ole kovin helppo saada. Enkä paheksu, jos pystyy pelaamaan ja elättämään itsensä pelillä tai vaikka perinnöllä.

Kyseenalaiseksi 6-8h/pv pelaaminen tulee, jos on yhteiskunnan vapaamatkustaja. Jos ei hanki ammattia, jos ei ole työhaluja eikä yritystä, vaikka työkyky on. Ymmärrän, että työ ei aina ole kivaa eikä aina lempipuuhaa, mutta se että ajattelee voivansa olla toisten kustannettavana vain koska ei satu huvittamaan tai koska ei viitsi nähdä vaivaa hankkia ammattia, ei ole millään lailla arvostettavaa eikä kunnioitettavaa. Ei ne sossun ja kelan rahat tyhjästä tule. Nimin. viime vuonna yli 40% yhteiseen elämään luovuttanut ja kun ottaa myös välilliset verot huomioon, mennään yli puoleen.

Olet siistä mieltä minkä unohtaa on viisautta, olen eri mieltä.

Köyhyys periytyy

muistinnollausx olixsi ehkä joillekin hyvkäisin udo, ei kkiun joku muu...

no ei niin asiaan vaan kun katsonunut noita galactiva 1978 tyttö-squaqron lähtee, blue-squsfton... cylonit: lentäbäyt kummsallidextyi,.... koska harjoittelebis pilotyyterjs herh

Niin kun oon kirjottanu, niin nyt kun on perheellisiä vähemmän. Niin ihan hyvin voidaan siirtyä melipäiväiseen viikkoon. Mulla on ainakin ongelma, kun ei oo jälkikasvua, niin ei ole mitään järkee säästää rahaa mihinkään. Suuret säästöt on oikeestaan aika riski vanhana, kun voi joutua letkuruokintaan. Mutta jos ei oo rahaa niin otetaan töpseli irti ja saa arvokkaan kuoleman. Ajatelkaas sitä.