kolme kysymystä

Kyllä tunnen olevani tasa-arvoinen, kun itse voi valita seuransa niin ei tarvitse olla heidän kanssa jotka kohtelevat epätasa-arvoisesti. Onhan niitä joitain palkkajuttuja, mutta se ei tosin omalla alallani vaikuta. Kyllä enimmäkseen omienkin (naiset) kanssa. Tosin tästä pääsee kakkoseen eli
2. Aika huono kuva feminismeistä, en voi sanoa itse olevani sellainen vaikka ne periaatteet osuisivat muuten kohdilleen, mutta kun jostain kumman syystä feminismit ajavat esim. pornoa silla linjalla että se alistaa naista, eikös tasa-arvo ole sitä että mies ja nainen voivat tehdä samoja asioita? Miksei nainen saisi tehdä pornoa? Miksi se alistaa naista muttei miestä, jos kerta kyse on tasa-arvosta? Ja mikseivät he suvaitse naisille oikeutta olla seksuualinen olento. Eli tällaset jutut eivät ole tasa-arvoa vaan äkäisten naisten halua kieltää toisia tekemään joitain asioita. Enemmän haittaa minulle voi olla feminismeistä (laki aloitteet) kuin miehistä jotka käyttäytyvät sikamaisesti (eivät kuulu elämäääni) Joissain asioissa tämä naisten tasa-arvon ajaminen alkaa mennä jo yli, halutaan välillä sitä että naiset ovat miesten yläpuolella, sen näkee joissain jutuissa, jos on tilanteessa 100 miestä ja 1 nainen, niin ei kai sen naisen tarvitse puhua kaikkien 99 puolesta. Mutta silti tällaisissa tilanteissa usein nostetaan nimenomaan naista esille, eikä niin että yhtälailla miehiä ja naisiakin. En ymmärrä..
3. Ok.

1. Tunnen olevani tasa-arvoinen niin vastakkaisen kuin oman sukupuolenikin kanssa. Vastakkaisen sukupuolen kanssa en koe enkä haluakaan kokea olevani samanlainen kaikissa asioissa, mikä joissakin yhteyksissä sotketaan tasa-arvoon.

2.Aika negatiivinen. En pidä minkäänlaisista yhden asian ihmisistä, enkä fundamentalismeista. Arvostan ihmisiä, jotka ovat kykeneviä ajattelemaan asioita monelta kantilta, eivät vain omaltaan. En ymmärrä feminismiä, silloin kuin sitä ei voida toteuttaa polkematta kaikkien muiden etuja. En pidä naisen asemaa länsimaissa niin erityisen huonona, että se kaipaisi erityistä aatesuuntausta tuekseen. Feministien työ on ollut arvokasta aikoina, jolloin sille on todella ollut tarvetta. En myöskään arvosta tarkoitushakuista vastakkainasettelua minkään ihmisryhmien välillä (naiset vs. miehet).

3. On hienoa, mikäli mies pyrkii omalta osaltaan varmistamaan tasa-arvon toteutumista. En ymmärrä sitä silloin, mikäli mies näkee ainoana vaihtoehtona sen toteutumiseen oman sukupuolensa polkemisen. On ikävää, mikäli mies kokee oman sukupuolensa sortavana, mutta pitää itseään niin ylevänä ja ylempänä olentona, että on marttyyrina velvoitettu korvaamaan sukupuolensa aiheuttamat tuhot. Feministisiä miehiä en voi ymmärtää.

1. Tunnetko olevasi tasa-arvoinen toista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa? Entä omaa sukupuoltasi olevien henkilöiden kanssa?

En tunne olevani ihan täysin tasa-arvoinen. Varsinaisesti ei ole kokemusta, mutta olen keskustellut esim. pienyrittäjien kanssa siitä, ettei ole kannattavaa palkata synnytysikäistä/pienten lasten ÄITIÄ, vaan mieluummin se isä tai sitten jo lapsensa tehnyt ja aikuisiksi kasvattanut iäkkäämpi nainen. Se että olen yh-äiti, saa minut myös kokemaan olevani epätasa-arvoisessa asemassa ensinnäkin yh-isiin nähden (heitä yleinen mielipide arvostaa, yh-äitejä taas moititaan) ja sitten "kaksinhuoltajaperheiden" äiteihin nähden, joita yleisesti pidetään "normaalimpana äitiyden ilmentymänä" tai jotain. Mutta suurimmalta osin koen olevani tasa-arvoinen, sillä minulla on yhtä suuret mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnassa, opiskella, elättää itseni työlläni ja suunnitella omaa elämääni kuin miehillä tai muilla naisilla.

2. Millainen käsitys sinulla on feminismistä ja feministeistä?

Feministeistä on ehkä yleensä vallalla vähän liian negatiivinen käsitys, enkä ole itsekään kovin hyvin perehtynyt, mutta oletus on se, että feminismillä on paikkansa ja ns. tilauksensa yhteiskunnassa, eivätkä feministit yritä kieltää naiseutta ja naisellisuutta, vaan päin vastoin nostaa naiseuden arvoa ja tarjota naisille mahdollisuuden omana itsenään olla tasa-arvoisia (ettei tarvitsisi muuttua miesten kaltaisiksi).

3. Miten suhtaudut siihen, että mies ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Hyvä juttu! Ja kyllähän miehetkin kokevat epätasa-arvoista kohtelua monissa asioissa...

1. En tunne olevani tasa-arvoinen toista sukupuolta olevien kanssa, koska:
-minulta vaaditaan korkeampaa moraalia sukupuoleni/lasteni takia
-vaimona mieheni tulot vaikuttavat opintotukeen yms. etuuksiin
-äitiyttä ei arvosteta: saan usein kuulla, kun miehelleni sanotaan, että "hän on varmasti hyvä isä", kun minua taas ei pidetä mitenkään erityisen hyvänä äitinä
-kampaamoissa on kalliimmat hinnat naisille
-naiselta vaaditaan kokoajan ja enemmän täydellisyyttä mediassa - kuinka se _ei_ voisi olla vaikuttamatta KAIKKIEN käsitykseen siitä, millainen naisen tulee olla? Tosin miehiltäkin enenevissä määrin...
-en uskalla kävellä öisin kaduilla vähissä vaatteissa, vaikka olisi kuinka kuuma, sillä joidenkin mielestä naisen raiskatuksi tuleminen on vain naisen omaa syytä

2. Myönteinen; feministit ovat tehneet tärkeää työtä sen eteen, että tasa-arvo Suomessa on näinkin hyvä. He eivät tietääkseni myöskään yritä jyrätä miesten yli, vaan vain parantaa naisten osaa.

3. Hyvä asia. Profeminismi saattaa vaikuttaa niiden joidenkin mies-sikojen käsitykseenkin, kun ei feminismi ole enää naisten hyökkäys miehiä vastaan, vaan jotkut jopa ovat valmiita "vaihtamaan puolta". =)

Naisia tulee kunnioittaa, jos meinaa itsekin olla arvostettu miehenä.

1. En tunne. Käytännönläheisiä esimerkkejä:

... Ystäväpiirimme jakaantuu mies- ja nais-porukkaan, kun ollaan menossa viihteelle. Ja vain miehet kertovat hauskoja juttuja, naiset juoruavat. Minä en haluaisi juoruta, mutta jos sitten olen miesten seurassa, naiset ovat minulle pahansuopia.
... Jos otan ystäväpariskunnan miehiseen osapuoleen yhteyttä naisen sijaan, minua pidetään uhkana parisuhteelle, vaikka itse pidän kumpaakin yhtä hyvänä ystävänä. Ja minullakin on mies.
... On miesten ja naisten pelivuorot, salivuorot, saunaillat jne. vaikka kaiken voisi hoitaa yhdessä. Ehkä miehet tottuisivat sitten enemmän naisiin, eivätkä käyttäytyisi aina siten kuin käyttäytyvät.
... Minua v***taa miesten käyttäytyminen (varattujakin) naisia kohtaan rafloissa: jokapuolelta lääpitään, ja minua ei kohdella kovinkaan arvokkaasti. Tehdäänkö tätä miehille laisinkaan?

2. Ennakkoluuloton.

3. Olen oikein mielissäni, että edes joku ajaa noita asioita.

1. Koen olevani miesten kanssa tasa-arvoinen useimmissa asioissa. Minun alallani sukupuoleni kuitenkin hankaloitaa työllistymistä huomattavasti, minkä koen epätasa-arvoisuutena. Työelämässä tasa-arvoa voitaisiin parantaa siirtämällä vanhemmuuden kulut yhteiskunnan maksettaviksi tai ainakin jakamalla ne tasan naisen ja miehen työnantajien kesken. Lisäksi määräaikaistyösuhteisiin liittyviä lakeja tulisi tiukentaa huomattavasti, tämä olisi myös miesten etu. Minun alallani tämäkään ei valitettavasti auta, sillä työt ovat useimmiten apurahapohjaisia. Parisuhteessa, ystävyyssuhteissa ja arkielämässä koen olevani tasa-arvoinen miesten kanssa.

2. Hieman negatiivinen kuva. Minusta on usein tuntunut, että feministien mielestä tasa-arvo on sitä, että naiset tekevät kaikkea mitä miehetkin. Näin asia ei minusta ole. Naiset ja miehet ovat erilaisia, tasa-arvoa on se, että nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies ilman, että siitä koituu hänelle haittaa. Tasa-arvoa ei ole esim. sukupuolikiintiöt joillain koulutusaloilla tai naisten vähäisemmät kuntovaatimukset palomieskokeissa (siis jos palomiehen pitää pystyä kantamaan 80 kg säkki niin miksi naiselle riittää 60 kg, eivätkö he lopulta tee samaa työtä ja tarvitse samoja taitoja?). ne ovat vain keinoja saada miehet ja naiset näyttämään tilastoissa samanlaisilta. Tasa-arvoa ei ole sekään, että 50% johtajista on naisia, vaan se, että johtajaksi valitaan pätevin hänen sukupuolestaan riippumatta.

3. Hieno homma, kunhan keinot ovat oikeat. Me naiset ja miehet emme ole eri puolillla, sellainen kuvitelma ruokkii epätasa-arvoa. Miestenkin asemassa on ongelmia (lähinnä perheellistymiseen liittyviä) ja kaikkein eniten minussa herättää kunnioitusta mies tai nainen, joka pystyy ajamaan kummankin sukupuolen tasa-arvoa.

1. Tunnetko olevasi tasa-arvoinen toista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa? Entä omaa sukupuoltasi olevien henkilöiden kanssa?

Sukupuolten välillä tunnen olevani, mutta on olemassa naisia (yl. femakoita) jotka äkkiä ylentävät itsensä tav. naisen yläpuolelle. Julkisuudessa näitä esiintyy liian paljon.

2. Millainen käsitys sinulla on feminismistä ja feministeistä?

No ylläolevastakin päätellen hyvin nega. En edes ymmärrä koko aatetta, jonka sanotaan ajavan tasa-arvoa ja tuntuu, että monessa se seisoo tasa.arvon tiellä jopa!! Harva femi uskaltaa kertoa olevansa feministi. Se on jotenkin negatiivinen ajatus. Vähän kuin rasismi.


3. Miten suhtaudut siihen, että mies ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Ihan ookoo. Ei kai siihen sukupuolella ole merkitystä, mikäli päämäärä on oikeesti tasa-arvo eikä kummankaan ylivalta.

1. Tunnetko olevasi tasa-arvoinen toista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa? Entä omaa sukupuoltasi olevien henkilöiden kanssa?

JOskun tunnen, että erilaisuus on taspainossa.
Huomaan myös kuitenkin, että olen hirveän herkkä ottamaan tilaisuuden tullen kantaa ko, asioihin, ihan niinkuin joku silti vaivaisi.

Jotakin aina sattuu
vaikka päällisin puolin myös miehet tuntuvat arvostavan nykyään osaavaa naista esim. työelämässä,

mutta huom, vasta sitten, kun olet todistanut olevasi "hyvä jätkä" tai "sentään yhtä pätevä kuin jätkät".
MIehet eivät huomioi yleensä arvosteluissaan sitä, mikä lisäetu esim. siitä naisen myyräntyöstä, eli joustavuudesta ja empaattisuudesta voisi todella olla. Eli sellaisesta ei taputella olalle, vain jos olet tehnyt "miehen työn miehen tavalla"

JOs taas ET ole tyypillinen empaatti-luonne, niin sitten kyllä huomataan se, että oletkin hirveä noita -akka.

En tiedä mitä on sattunut, mutta vaistoan, että elämäni olisi jotenkin pidemmällä, jos ei olisi taisteltava niin kovasti sivuseikkojen kanssa, ja hyvä velisysteemejä vastaan, joita ei aina edes näe päälepäin, jälkeenpäin tulee vain se fiilis, että nyt oli joku muu juttu esteenä, kuin se varsinainen asia..

Joskus ihmetyttää, että naiset eivät pidä yhtä samalla tavalla, ja tuntuu, että se,

mitä naisilla on , ei ole koskaan muka miehiltä pois, mutta naiset taas joutuvat "tavoittelemaan jotain, mitä miehillä on.

Esim. ensimmäiset työpaikat nuorena tyttönä...
Ahdisti ihan hirveästi, kun vanhemmat naiset pomottelee, ja mies-työnantajat ottavat sen "isällisen "asenteen, ja aina se fiilis, että teit mitä tahansa, niin et ole levelissä kenenkään suhteen. Ja se fiilis kasaantuu työpaikka toisensa jälkeen, kunnes se peruskunnianhimo alkaa rapistua.

Eli että se työ on sivuseikka, ja muutenkin, se työ mitä saat, on aina sen laatuista, että se ei oikeastaan kehitä mihinkään suuntaan. Olisin halunnut joskus vaihtelevampia esim. raksa-hommia harjoitella, mutta ei , esitteitä jakamaan ja jäätelökoppiin.

Esim. nykyään jos sovin työkeikkoja puhelimitse, pelkään, että nuoren naisen äänen kuuleminen vaikuttaa negatiivisesti siihen, tuleeko työtä vai ei.

Lisäksi, jos kirjoittaisin esim. kirjan, saattaisin tehdä sen kuten J.K Rowling Harry Potteriin, eli vain alkukirjaimet, jotta sukupuoli ei paljastuisi kenellekään, ennenkuin on muuten selvinnyt, mitä siitä ollaan mieltä teoksena.

Oman sukupuolen kanssa ongelmia tulee juuri siinä, että jos pyrin tuomaan miehille omaa osaamistani tai yleensäkin olemassaoloani julki, toiset naiset, jotka ovat ehkä feministivaiheessa kokevat, että olen miesten mielistelijä, uhka parisuhteille, kiipeän lahjetta pitkin ylös.. tms.

Naisia myös ehkä estää se, että he eivät huomaa, kuinka paljon miehet tukeutuvat toisiinsa..
eli he eivät häpeä kysellä kokeneemmilta, ja he verkostoituvat helpommin...
Naisille on juuttunut ehkä jokin häpeä, että pitäisi näytellä tietävänsä, ja vaieta,

kun on niin kovat paineet siitä, pääseekö sitten koskaan osallistumaan, jos menne kerran osoittamaan tietämättömyytensä.

2. Feministi on ehkä sellainen, joka on vastikään havahtunut siihen, että ei ole saavuttanut tarpeeksi(vaikka olisi paljonkin, mutta ei omasta mielestään tarpeeksi), on ehkä kokenut rakkauselämässään ongelmia tms.

Tai sellainen, joka on katsonut sivusta aikansa, ja uskonut, että kun tekee hommat hyvin, niin se riittää, kunnes huopmaa, että itse ei tule koskaan mieheksi, ja mikään ei siis riitä.

3. Minusta on positiivista, jos mies ajaa tasa-arvoa. Kukaan mies ei ainakaan voi pistää hänen tekemisiään kuukautisten piikkiin, eli tuo tavallaan miesten silmissä uskottavuutta asialle.

Ja, mies tietää miten miesten maailmassa asiat todella on, on ehkä konkreettisia ja hyviä menetelmiä vaikuttaa asioihin,.

1. Tunnetko olevasi tasa-arvoinen toista sukupuolta olevien henkilöiden kanssa? Entä omaa sukupuoltasi olevien henkilöiden kanssa?

Jos et tunne, kerro millä osa-alueella/osa-alueilla ja miten epätasa-arvoa ilmenee. Jos haluat, esitä käsityksesi siitä, miten voitaisiin päästä tasa-arvoisempaan tilanteeseen.

> Kyllä minä tunnen olevani tasa-arvoinen ympäristöni kanssa. Mun mielestäni jonkinsortin epätasa-arvoa esiintyy jossain korkeammalla tasolla, niinkuin erilaisissa ehdokkuuksissa ja nimittämisissä ja sen sellaisissa. Sitäkään en koe sukupuolten välisenä epätasa-arvona, vaan jonkinlaisena arvojärjestyksenä ihan yleisesti ottaen. Niihin ei ikäänkuin voi vaikuttaa, jos on "eriarvoinen"... En ehkä osaa selittää!

2. Millainen käsitys sinulla on feminismistä ja feministeistä?

> Pahoja ihmisiä, jotka yrittävät rajoittaa kultaisten miehiemme elämää....

3. Miten suhtaudut siihen, että mies ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa?

> Mikäs siinä? Riippuu itse aiheesta/asiasta! En ole itse perinteisellä tavalla tasa-arvon kannattaja, koska kannatan esimerkiksi AITOA PÄTEVYYTTÄ ammattiinvalinta-asioissa, enkä ollenkaan suvaitse nais- & mieskiintiöitä. Eli jos johonkin paikkaan ei nainen pääse pätevyydellään/osaamisellaan, niin silloin hän etsiköön paikan, johon "riittää". Ei siinä ole mitään vikaa, että joissakin paikoissa on töissä pelkkiä miehiä, ja toisissa paikoissa pelkkiä naisia. Kateellisten panettelua.

Kiitän erittäin paljon kaikkia tähän mennessä vastanneita osallistumisesta. :) Samalla toivon, että vastauksia tulee vielä lisää. Aihetta voi käsitellä myös feminismipalstalla, tervetuloa osallistumaan!

1. En koe olevani tasa-arvoinen miesten kanssa.

-Minua pidetään fyysisesti heikompana sukupuoleni takia, vaikka uskoisin olevani vahvempi kuin monet miehet jotka eivät treenaa. Vaikka asia onkin henkilökohtainen ja vertaankin itseäni yleensä vain heikompaan/aiempaan minääni... Miesten vahvuutta pidetään jotenkin automaattisena ja sitä pönkitetään kaikkialla.

-Sama muilla urheilunaloilla: telkusta tulee jääkiekkoa, formulaa ja jalkapalloa - kaikki miehiä. Tietenkin, jos nainen pelaisi lätkää, se saisi nais-etuliitteen. Nais-etuliitteisiä lajeja ei paljoakaan arvosteta, joten mitä se vihjaa naiseudesta yleensäkin? Jätän siis unelmat jääkiekosta ammattina.

-TV:ssä on joitakin viihdeohjelmia, jotka yleensä jätän katsomatta:
*Levyraati - miesjuontaja, miesvieraat, miesvakiokommentoija ja silloin tällöin 1 kaunis kiintiönainen. En katso, koska ilmeisesti naisten mielipiteitä musiikista ei arvosteta.
*Huuma - miesjuontajia 4 kpl, 1 kaunis kiintiönainen (kiertelee muualla, harvoin ruudussa). Naisen rooli tässä ohjelmassa on... niin mikä?
*Conan O'Brien - talkshown isäntä, enimmäkseen miehiä vieraina, sketsit enimmäkseen miesten tekemiä, miesorkesteri. Periamerikkalainen, stereotyyppejä ylläpitävä hömppä.
Ei siinä mitään, kyllähän ohjelmia saa tehdä eri sukupuolille, mutta jos tavalliset viihdeohjelmatkin tehdään noin naiset piilottaen niin...

-Enkä myöskään siedä radiokanava NRJ:iä, koska siellä on eräs mies, joka laukoo joka väliin totuuksia naisen huonommuudesta. Milloin nainen on se uskottomampi sukupuoli, milloin tyhmempi jne... Okei, aika selvää provoo, mutta kanavaa kuuntelevien nuorten maailmaahan siellä aika rankalla kädellä ohjataan.

-Vihaan (lue: boikotoin) Cosmopolitania. Lehti asettaa naisen kahteen rooliin, rakastajattaren ja alistuvan eli kumppanin. Ja lehden kohderyhmä - tuskin yli 18-vuotiaat. Lehti jakaa kaikki asiat neljään, viiteen tai kymmeneen lokeroon. Niin vihastuttaa se, että nainen on tällainen ja mies sellainen, muu on tuomittavaa.

-Politiikka/Vaalit/Äänestys: miesehdokkaista on edelleen ylitarjontaa, eikä yksikään heistä puhu sukupuolten tasa-arvosta, joten vaihtoehtoja on vähemmän. Iso ongelma on löytää aatteiltaan hyvä ehdokas, ja kun se löytyy, se ei mene läpi.

-Minusta on mukavaa, että olen saanut olla raskaana ja tulla äidiksi. Miehet eivät voi kokea sitä samalla tavalla, se jos mikä on epäreilua.

-Nautin meikkaamisesta, mutta miehillä sitä paheksutaan. Olen siis etuoikeutettu jollain tapaa.

1. En ole tasa-arvoisessa asemassa naisten kanssa.

-Olen äiti ja naimisissa, joten sinkkuystävät ovat karsiutuneet. Liekö syynä elämäntilanteidemme erilaisuus? Äiti ei ole enää nainen? Vai eikö sitoutumattomat kestä toisen halua/kykyä sitoutua?

2. Jos joku ei kehtaa tunnustaa olevansa feministi, niin silloinhan siitä saa sellaisen kuvan, että sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja koko aatteessa on jotain vikaa. Pidän feministien kriittisestä tavasta katsella maailmaa. Mutta liian usein f-sana aiheuttaa negatiivisen mielikuvan. Kuka meni tahraamaan sen sanan maineen?

3. Ihan yhtä jees, kuin naistenkin ajamana. Kunhan se ei tapahdu vain naisten mielistelemiseksi, vaan mies oikeasti tahtoo vaikuttaa naisen aseman parantamiseksi.