Niin, kun aina sanotaan, että jos et ole itseesi tyytyväinen ja hyväksy itseäsi, niin ei kukaan muukaan voi tehdä sitä.
Olen miettinyt tätä paljon, ja oikeastaan se on aika totta. Olen tosi epävarma miesten suhteen, ihan arkipäivän tilanteissa nolostun helposti jos joku tulee puhumaan mulle, kun ajattelen, että miten toi nyt mulle puhuu :/
Niin...Näkyykö se huono itsetunto ja epävarmuus ulospäin miehelle? Onko se miinusta naiselle? Voisitko sinä seurustella sellaisen kanssa, jolla on esim. huono itsetunto?
Olen miettinyt tätä paljon, ja oikeastaan se on aika totta. Olen tosi epävarma miesten suhteen, ihan arkipäivän tilanteissa nolostun helposti jos joku tulee puhumaan mulle, kun ajattelen, että miten toi nyt mulle puhuu :/
Niin...Näkyykö se huono itsetunto ja epävarmuus ulospäin miehelle? Onko se miinusta naiselle? Voisitko sinä seurustella sellaisen kanssa, jolla on esim. huono itsetunto?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole mies mutta tätä aihetta kyllä itsekkin miettii, kun itsellä on itsetunto aika nollissa, syystä tai toisesta enkä ehkä osaa olla mikään itsevarma hurmaaja joka vaan kaappaa miehet mukaansa ja aika vetäytyväkin olen. Tai siis, tykkään jutella ihmisille mutta sellaset perus iskureplat tekee vaan inhottvan olon ja yleensäkin puhun miehille ensin ihan kaverimielessä kun en halua alkaa kuvittelemaan että joku olis musta kiinnostunut kun eivät sitten kuitenkaan ole. Ehkä tällänen käytös antaa musta kylmän tai inhottavan kuvan tai ehkä se epävarmuus paistaa läpi, sitä en osaa sanoa mutta lopputulos kuitenkin on se että olen yksin ja jos jonkun kanssa joskus olen niin mut vaihdetaan aika äkkiä toiseen enkä ikinä ole sinänsä tärkeä miehelle. Usein mietin että johtuukohan se huonosta itsetunnosta.
Mutta toisaalta, minkäpä sillekkään voi eikä tälläset tilanteet ainakaan auta. Olen mikä olen ja mielellään mut sellaisena hyväksyttäis, en tasa missi ole mutta enköhän lopen ihan tavallinen nuori nainen. Vai enkö? Pirun vaikeita nämä asiat.
Ja se vielä että itsetuntemusta omaan kyllä vaikken itsetuntoa, nuokin ovat eri asia sitten.
Tottakai voisin. Kannattaa nyt muistaa, että itsetunnossakin on monta eri haaraa. Joillakin jokin on hyvä, toinen taas huono. Joillakin kaikki ovat huonoja, toisilla taas hyviä(mokomat siunatut:)
Siinä tapauksessa en voisi, jos naisella on oireita huonosta itsetunnosta. Tarkoitan sellaisia ärsyttäviä sosiaalisia käyttäytymispiirteitä, kuten itsensä korostaminen, kateus(tämäkin liittyy it:hen) jne.
Hauskaa kesää. Muista se, että monet miehet on yhtä arkoja. Jos totuttelette toistenne seuraan saatat yhtäkkiä huomatakin -hups- minähän viihdyn tuon seurassa ja sekin näyttää tykkäävän. Kyllä luonto... :)
eihän toi epävarmuus mitään,mutta jos sen takia torjut miehen niin sitten se vaikeata.
Jos epävarmuus näkyy ulospäin ujoutena, niin eipä se hirveästi haittaa. Tilanne muuttuu, jos epävarmuus näkyy kehujen kerjäämisenä. Joillain ihmisillähän on tapana koko ajan valittaa, miten huonoja he ovat. Näin he toivovat saavansa muilta kehuja. Tuollaista kehujen kerjääjää en pitkään viitsisi katsoa.
Sekin voisi pitkän päälle rassata, jos epävarmuus tulisi esille mustasukkaisuutena suhteen aikana.
... saatat vetää puoleesi hyväksikäyttäjiä. Jotkut luulevat olevansa hyväntekijä-prinssejä, kun pelastavat epävarmoja tyttösiä. He voivat kokea olevansa niskan päällä, jos toinen ei olekaan itsevarma, ts. heille ihmissuhteet ovat vain valtataisteluja.
Jos näytät epävarmalta, jotkut uroot voivat pitää sinua "helppona" - he olettavat että pienikin myönteinen sana saattaisi saada sut sekaisin (onnesta).
"aina sanotaan, että jos et ole itseesi tyytyväinen ja hyväksy itseäsi, niin ei kukaan muukaan voi tehdä sitä"
Lyhyesti sanottuna: potaskaa! Etkö muka itse pysty hyväksymään ihmistä joka ei ole itseensä tyytyväinen? Minä ainakin pystyn.
"Avoin" epävarmuus on (mun mielestäni) paljon parempi kuin väkisin väännetty "kovis"-imago (minkä muurin takaa sitä oikeata ihmistä on entistäkin vaikeampi löytää).
-Miees
Kannattaa muistaa, että torjumalla oman epävarmuutensa torjuu myös monia myönteisiä asioita, kuten mahdollisuuden oppia tuntemaan itsensä (ja sitä kautta ehkä jonkun muunkin, joskus).
Tuossa on pointtia. Tiettyyn pisteeseen asti itseensä kyseenalaistaminen on vaan hyvä asia, minä ainaki vihaan kauheasti ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä. Kaikissa meissä on jotain parannettavaa ja jos ei ikinä osaa sitä pysähtyä miettimään niin on aikamoinen paskiainen. Miehessä sellanen pieni epävarmuus voi olla ihan viehättävää, tuntuu että on sentään ihminen ja on jotain mihin samaistua.