mies petti minua muutama viikko sitten, kännipäissään.. oli lähtenyt 'jatkoille' jonkun 40.v yh äidin luo.. me olemme 26 vuotiaita..
ilmeisesti varsinaista aktia ei ollut tapahtunut, mutta kaikkea muuta sillä välillä.. mies katunut ja tuntenut syyllisyyttä jne.. =(
Sain tietää la tapauksesta.. olin maassa, tuntui pahalle ja tuntui, että hyvästä syhteesta oli mennyt lattia maanalta. Tämä tuntuu minusta hirveän nololle..
Puhuimme vkl:n aikana todenteolla ja olemme päättäneet jatkaa...tuntuu vain siltä, että kaikki alkaa alusta...
Kertokaa... miten pääsen eroon tunteista mitä minulla on.. en ole enään mikään teini.. osaan käsitellä tuntemuksiani jne.. mutta välillä iskee niin pirun paha fiilis ja tulee sellainen olo, että usko hyvään on mennyt.. toisaalta sitten kun olen mieheni kanssa.. (asumme erilleen, suhde kestänyt alle vuoden).. on meillä todella mukavaa..rakastan tätä miestä.
Minusta tuntuu, että hän ylempalttisella hempeilyllä, hyvänäpitämisellä ja seksillä koittaa
parantaa asioita.. onko se tyypillistä miehelle, joka on pettänyt ja potee huonoa omaatuntoa...?
Kertokaa kuinka olette ihmiset selvinneet tälläisestä tilanteesta..?? Neuvot on nyt kultaakin arvokkaampia.. nyt tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin.. mietin vain mitä seuraavaksi.. kuinka suhde voi edetä tästä eteenpäin...
ilmeisesti varsinaista aktia ei ollut tapahtunut, mutta kaikkea muuta sillä välillä.. mies katunut ja tuntenut syyllisyyttä jne.. =(
Sain tietää la tapauksesta.. olin maassa, tuntui pahalle ja tuntui, että hyvästä syhteesta oli mennyt lattia maanalta. Tämä tuntuu minusta hirveän nololle..
Puhuimme vkl:n aikana todenteolla ja olemme päättäneet jatkaa...tuntuu vain siltä, että kaikki alkaa alusta...
Kertokaa... miten pääsen eroon tunteista mitä minulla on.. en ole enään mikään teini.. osaan käsitellä tuntemuksiani jne.. mutta välillä iskee niin pirun paha fiilis ja tulee sellainen olo, että usko hyvään on mennyt.. toisaalta sitten kun olen mieheni kanssa.. (asumme erilleen, suhde kestänyt alle vuoden).. on meillä todella mukavaa..rakastan tätä miestä.
Minusta tuntuu, että hän ylempalttisella hempeilyllä, hyvänäpitämisellä ja seksillä koittaa
parantaa asioita.. onko se tyypillistä miehelle, joka on pettänyt ja potee huonoa omaatuntoa...?
Kertokaa kuinka olette ihmiset selvinneet tälläisestä tilanteesta..?? Neuvot on nyt kultaakin arvokkaampia.. nyt tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin.. mietin vain mitä seuraavaksi.. kuinka suhde voi edetä tästä eteenpäin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen kolmekymppinen nainen ja mieheni saman ikäinen,mieheni petti minua kerran kesäkuussa 2004 ja voin sanoa että luottamus meni niin että heilahti ja vieläkin päivittäin asia jäytää mielessäni.että toi mun mies on ollu vieraan naisen sängyssä..mies on edelleen pahoillaan tapahtuneesta mutta itse en ole antanut todellakaan anteeksi,enkä tiedä koska sellainen päivä tulee että anteeksi edes antaisin.ei varmaan koskaan..ja jos mies ei ole sängyssä ollut niin silloin se ei ole niin syyllinen mutta jos sänkyyn asti on mennyt niin se kyllä loistaa pitkälle miehen morkkiksena..että taitaapa olla nikin että miehesikín on kuitenkin peuhannut siellä vällyjen välissä..jos vielä joskus saan selville tämän mieheni nais puolisen hoidon niin takaan että lätty soi!!!
monet aina lähes vannoo, että "kyllä siellä vällyjen välissä on peuhattukin". Ei se välttämättä niin ole, ei ainakaan minun kohdallani, miksi sitten kaikkien muiden?
Mielestäni on niiiin tyhmää edes kertoa tällaisista asioista kumppanille. Mitä järkeä siinä on? Itse en kertonut ja olen todella kärsinyt! Kertominen eli tunnustaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa.
miehen kanssa oltu yhdessä yli neljä vuotta,on lapsikin. viime syksynä mies pettienkä siitä ole yli päässyt. luulin pystyväni antaa anteeksi,mutta eipä onnistunutkaan. vieläkinmietintapahtunutta ja ihmettelen voinko koskaan unohtaa ja jatkaa normaalisti. edelleen tuntuu että mattoa vedettiin pahasti jalkojen alta.
jos nyt saisin elää uudelleen ne ajat,kun pettämisestä sain tietää, pakkaisin minun ja lapsemme tavarat ja häipyisin. silloin en tiennyt kuinka vaikeaa elämä sen jälkeen voi olla.
sitä mieltä olen,ettei pettämistä pidä antaa anteeksi.koskaan.
Pikku hiljaa muistat tapahtuneen harvemmin ja harvemmin.
Meillä oli kriisi suhteessa n. vuosi sitten ja mies haki lohtua "ystävättärensä" sängystä.
Olisinko noin kuukausi sitten kieriskellyt niissä muistoissa.
Se luottamuuksen saaminen onkin sitten toinen juttu ja riippuu paljon miehestä.
Aurinko paistaa, kävi miten kävi!
kaksi kertaa kiinni pettämisestä. Ensimmäinen suhde oli ns. kakkosnainen ja sitä oli kestänyt 2,5 v. ennenkuin sain selville. Toinen oli n. kk.den suhde. Eli kyse ei ollut kummallakaan kerralla ns. kännissä tehdystä syrjähypystä vaan ihan kunnon Pettämisestä. En tiedä olenko tyhmä? vai mikä? mutta olen edelleen yhdessä mieheni kanssa, en ole antanut anteeksi, mutta pystyn nyt jo elämään asian kanssa.
Hän on minulle se ainoa ja en ole itse häntä pettänyt, enkä koe sitä edelleenkään tarpeelliseksi. Vaikeaa on ollut ja aika ajoin vanhat jutut nousevat esille, mutta päivittäin emme niistä enään puhu.
Tunne, kun luottamus siihen kaikkein rakkaimpaan ihmiseen menee, on kamala ja se sattuu todella paljon. Totuus kuitenkin on, että ketään et voi omistaa...