Vapaa, urheilullinen, lapseton, kaunis, pitkä blondi ja keles kun ei ole nuo päihteetkään päässeet valloittamaan tätä persoonaa, niinkuin joku tuolla aiemmin väitti meille kaikille tapahtuneen tässä iässä (30-40v)jotka muuten kriteerit täytämme. MUTTa.....niin kranttu kun olla ja voi....siihen kategoriaan minut kai luetaan. Toista ihmistä ei ole helppo löytää vierelleen. Voi kirjoitella toisen kanssa viikkoja ja tuntuu että olemme samalla aaltopituudella ja nähdä valokuvan.....kaikki tuntuisi olevan ok. Kun sitten vihdoin tapaa toisen, huomaa ettei ihminen ole ollenkaan sellainen kuin oli ajatellut.
Ei miehen tarvitse olla hyvännäköinen, ei hyvätuloinen tai mitään materiaalista koostuvaa. Etsin varmaankin sielunkumppania......ihmistä jonka kanssa nauraa, samanlainen huumorintaju jne. Miestä jossa joku kohta saa minut ihastumaan.....valloittava hymy, käytös, persoonallisuus....samanlaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet isoa plussaa.
2 tällaista olen täältä treffeiltä löytänyt....molemmissa tapauksissa kaikki alkoi hyvin.....ensimmäinen osoittautui sitoutumiskammoiseksi heti alkuunsa....nyt on se toinen menossa......meillä on mukavaa yhdessä mutta hän ei halua sitoutua, ei poistaa profiileja vaan haluaa katsella rauhassa....siis toinen sitoutumiskammoinen(?). En usko hänellä olevan toisia tai toista naista koska hänen harrastuksensa (osittain ammatti) jotka tiedän varsin hyvin, vievät suuren osan ajasta. Olemme tunteneet noin kuukauden, tapaamme kerran pari viikossa ja soittelemme lähes joka päivä. Eikä minua kai voi oikein fuckbuddyksikaan täysin laskea koska emme rakastele joka kerta vaan nauramme paljon ja pidämme muuten yhdessä hauskaa. Meillä on helppo ja hyvä olla toistemme seurassa, niinkuin hänkin totesi että minun kanssaan hän saa olla täysin oma itsensä=)
En tiedä ihan täysin mitä tehdä. Hänen eleistä näkee että hän välittää minusta todella vaikkei hän sitä sano suoraan ääneen. Odotanko kärsivällisenä tätä "katselua"? ei kai toisaalta minullakaan ole mihinkään kiire ja voihan kärsivällisyyden palkkiona olla todellinen helmi....tai sitten uuden etsintä.
Ei miehen tarvitse olla hyvännäköinen, ei hyvätuloinen tai mitään materiaalista koostuvaa. Etsin varmaankin sielunkumppania......ihmistä jonka kanssa nauraa, samanlainen huumorintaju jne. Miestä jossa joku kohta saa minut ihastumaan.....valloittava hymy, käytös, persoonallisuus....samanlaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet isoa plussaa.
2 tällaista olen täältä treffeiltä löytänyt....molemmissa tapauksissa kaikki alkoi hyvin.....ensimmäinen osoittautui sitoutumiskammoiseksi heti alkuunsa....nyt on se toinen menossa......meillä on mukavaa yhdessä mutta hän ei halua sitoutua, ei poistaa profiileja vaan haluaa katsella rauhassa....siis toinen sitoutumiskammoinen(?). En usko hänellä olevan toisia tai toista naista koska hänen harrastuksensa (osittain ammatti) jotka tiedän varsin hyvin, vievät suuren osan ajasta. Olemme tunteneet noin kuukauden, tapaamme kerran pari viikossa ja soittelemme lähes joka päivä. Eikä minua kai voi oikein fuckbuddyksikaan täysin laskea koska emme rakastele joka kerta vaan nauramme paljon ja pidämme muuten yhdessä hauskaa. Meillä on helppo ja hyvä olla toistemme seurassa, niinkuin hänkin totesi että minun kanssaan hän saa olla täysin oma itsensä=)
En tiedä ihan täysin mitä tehdä. Hänen eleistä näkee että hän välittää minusta todella vaikkei hän sitä sano suoraan ääneen. Odotanko kärsivällisenä tätä "katselua"? ei kai toisaalta minullakaan ole mihinkään kiire ja voihan kärsivällisyyden palkkiona olla todellinen helmi....tai sitten uuden etsintä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä. Usko tai älä, mutta tää nettideittien HELPPOUS ja nopeus tekee sen, että moni jää riippuvaiseksi niistä aina vain uusista kokemuksista. Jännää, kun aina voi löytyä vielä parempi!! Sitoutumiskammo on tosiasia, joka vaivaa montaa meitä toisella kierroksellakin olevaa. Olen nainen ja olen todennut, että useat miehet hyvänkin alun jälkeen alkavat sen jarruvaiheensa. Ei tosiaan uskalleta edetä suhteessa, "ettei nainen vaan ala kuvitella jotain lopullista"... Rasittavaa, mutta onneksi ajoissa huomaa noi sitoutumiskammoiset... Niihin ei kannata kuukausiksi jäädä roikkumaan vaikka kuinka hauskaa olisikin. Ei kannata, jos itse toivoo pitkäaikaista vakavaa suhdetta kohdalleen!
Äh kun voikin olla hankalaa löytää se, jonka kanssa todella mielenkiinnon kohteetkin kolahtaisivat kivasti yksiin kaiken muun ohessa. Aina jostain jää kiikastaan...
Onneks on kesä ja terassit. Live-elämässä voi tapahtua paljon parempia juttuja kuin nettinössöillessä! Cheers!
Niin, minuakin kuin ystäväänikin, on alkanut mietityttämään nämä deittailut ylipäätään.. täältä kokeilumme löytää se oikea, on alkanut yhä enemmän ja enemmän vain vahvistumaan se käsitys että kovin, ellei miltei häviävän pieni prosentti mahdollisista miehistä on niitä kunnollisia, vapaita ja halukkaita hyvään parisuhteeseen. Ikävä kyllä. Kun taas monella täällä on tarkoitus hakea vain seksiä, on alko-ongelmaisia, jotka eivät itsekään tiedä mitä haluavat, on itsetunto-ongelmaisia ja muita tunne -ja sielunelämältään elämän kolhimia tapauksia, jotka syystä tai toisesta eivät kykene luottavaiseen ja rakentavaan suhteeseen. Näin on valitettavasti. Silti uskon että etsivä löytää. Joskus siihen menee vain pitempi aika. Tsemppiä kaikille ja terassille!