Muistatteko sitä aikaa, kun kaupassa myyjät hintalappu koneen kanssa jokaiseen tuotteeseen hintalapun kiinnittivät.
Kaupan kassalla oli harmaa kassakaapin kokoinen kassakone, johon tuotteen hinta naputeltiin.
Ostoskuitissa oli pelkästään numeroita, tuotteen hinnat, ei lukenut mikä tuote oli, vaan pelkkä hinta.
Pankissa asioidessa oli pankki kirja, johon käsin kirjoitettiin tilin saldo, joissakin pankeissa pankki kirja, joka laitettiin tulostus koneeseen, joka tulosti pankkikirjaan pankkitapahtumat.
Ei ollut mitään tietokoneita jaelettiin vielä 1980 lukua...
Kaupan kassalla oli harmaa kassakaapin kokoinen kassakone, johon tuotteen hinta naputeltiin.
Ostoskuitissa oli pelkästään numeroita, tuotteen hinnat, ei lukenut mikä tuote oli, vaan pelkkä hinta.
Pankissa asioidessa oli pankki kirja, johon käsin kirjoitettiin tilin saldo, joissakin pankeissa pankki kirja, joka laitettiin tulostus koneeseen, joka tulosti pankkikirjaan pankkitapahtumat.
Ei ollut mitään tietokoneita jaelettiin vielä 1980 lukua...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hymy oli tuolloin pornolehti. Kerran näin nännit.
Mutta hei, vielä löytyy pintaa!
"Käsittämättömän rohkea nakukuva kohukaunotar Cheyenne Järvisestä"
https://hymy.fi/erotiikka/kasittamattoman-rohkea-nakukuva-kohukaunotar-cheyenne-jarvisesta/
Joo, tottakai hintalappukoneen muistan. Se oli semmonen laite, että ois oikein ite halunnu niitä napsutella. Ja ne harmaat kassakoneet myös. Pankki kirjat muistan kans ja kopissa oli lapsille sellaset farkkukankaasta tehdyt pankkikirjan kannet. Työllistihän se sillon paljon. Mutta kun olen pääni sisällä kovasti miettinyt. Niin ehkä tää meidän nykyinen tappiollinen talous just johtuu siitä. Kun palvelu alalle muodostu tuolloin nin paljon työpaikkoja. Niin päöttäjät tosiaan luuli että me voitas työllistää itsemme vain toisia palvellen. Koulussahan opetettiin tuolloin että suomi on palveluyhteiskunta, vaikka teollisuus työllisti tuolloi vielä paljon.
Kyllähän nuo muistaa.🙂.
Pankista sai nostaa rahaa omalta tililtä ilman henkilötodistusta. Piti olla vain se pankkikirja mukana. Nostotositteeseen kirjoitettiin "tunnettu"asiakas.
Rahaa nostaessa ilman henkilötodistusta vaikeuksia tuli, jos pankissa ei ollut tuttua pankkivirkailijaa töissä.
- Sheena
Kyllähän toki. Olin opiskeluaikana keskustan Sokoksessa kesätöissä ja hintalappukoneella kopsuteltiin hinnat tuotteisiin. Siinä sai ajan kulumaan oikein rattoisasti, eikä tarvinnut asiakkaiden kanssa höpötellä turhia. 😁
Muistan aina pentuajan kotikaupungin "sokkarin" ja sen yläkerran kahvilan. Heh, jäänyt mieleen myös ne kemikalio-ja vaatepuolen hieman hienostelevat naismyyjät, oli jotenkin eleganttia.
Sokoksen 2;n kerronksen kahvila oli ihan huippu. Olin minäkin joskus kouluaikoina istunut siellä kavereiden kanssa. 😁
Mitäpä, jos asiakas olisi ottanut hintalappukoneen ja laputellut alennus hintoja tuottelilleen.
Välillä hintalappukone oli jossain lepäämässä.
Erikosta vaan, ettei silloin pitkiä jonoja syntynyt kassalle, vaikka tuotteen hinnat naputeltiin koneelle, kun nykyään syntyy jonoja, vaikka kassalla myyjä äkkiä tuotteen viuhasee viivakoodilukijan läpi.
Mitkähän jonot syntyis, jos myyjät joutu tuotteen hinnana kassakoneelle näpyttelemään,
Jos mennään vielä kauemmas ajassa taaksepäin, niin hinnat olivat kivijalassa sijaitsevassa maitokaupassa vain kauppiaan päässä. Ostokset kirjattiin kynällä ruutuvihkoon ja kerran kuussa maksettiin ostokset pois.
Oli 70 luvulla vielä. myyjä taitteli paperista sellasen suikaleem muhin kuulakärkikynällä kirjotti ja laski siihen allekkain. ja vaakakin sellanen missä punnusten kanssa pelattiin.
Toki muistan, eihän siitä ole kovin pitkää aikaa 🤣
Itselläni oli vauvasta asti pankkikirja - siinä ei koskaan ollut käsinkirjoitettuja merkintöjä- koneesta tuli numerot.
- Sheena
Postipankin täti kuulakynällä kirjoitti tilitapahtumat pankkikirjaan.
Nehän olisi voinut helposti väärentää lisäämällä nollan saldon perään.
Ai, ai, niitä aikoja, kun Vic-20, Spectrum, Amiga ja Commodore 64 tietokoneet tulivat kodikoneliikkeisiin myyntiin.
Tunnelma oli, kuin peliluolassa, värivalot hämärässä myymälässä vilkkuivat ja pelikoneet houkuttelevasti olivat esillä ja niitä käytiin haaveilemassa, että saisi sellaisen ostettua.
128 kilotavua muistia oli kova sana siihen aikaan, nykyään sellaisella muistilla ei tee mitään, kun peleissä on Gigatavujen tiedostot.
Nuoruudessa ostettiin kioskilta irtokarkkeja, silloin oli pennin irtokarkkeja.
Siinä oli myyjällä kova työ, jos osti vaikka 2 markalla pennin irtokarkkeja, sai myyjä laskea 200 irtikarkkia pussiin.
Silloin, kun laitettiin lotto, niin en enää muista milloin oli viimeinen kupongin palautus päivä, kun kupongit taidettiin lähettää postin kuljetuksella veikkaus konttoriin.
En ole lotonnut, joten en tiedä, mutta myös vakioveikkaus piti lähettää tiettyyn määräpäivään mennessä siihen aikaan.
Muistan hyvinkin.
Kioskeja oli vähän jokanurkalla ja siellä oli jossain lasia vasten lasipurnukoita, missä oli numeroita. Siitä tilattiin pussiin: "markalla kakkosii, 50 pennillä vitosii, sit kahella markalla seiskoja" jne. 😁
Irtokarkit maistui hyvältä kesällä, kun kesäisessä vesisateessa niitä söi.
Ne maistui aina hyvältä kun harvoin sai ja kohtuullisesti juuri niitä mitä halusi....ei tullut puoli kiloa ja mitä sattuu sitruunapommeja. 😁