Herään hyvin nukutun yön jälkeen keväiseen vapaapäivän aamuun. Aamuauringon säteet antavat puiselle lattialle hunajan sävyn, on hiljaistaja rauhallista.
Hipsin kivasti sisustetun kattohuoneistoni läpi epäkäytännölliseen, mutta niin tyylikkääseen keittiööni ja laitan kahvin tippumaan. Napsautan stereot päälle mielikanavalleni ja paahdan leivät. Selaan lehden samalla, kun hörpin maitokahvin ja mutustan aamiaisen.
Lähden lenkille, nautin rentouttavan kylvyn, viivyn hetken ylellisessä kylpyhuoneessani, jonka sisustuksen olen valinnut huolella ja maksanut itse, kuten joka puolella kodissani.
Nautin nyt juuri pitkän ja vaativan opiskeluajan hedelmistä!
Tapaan ihmisiä paljon ja usein, ja nimenomaan juuri silloin, kun itse haluan. Teen työtä, jota rakastan ja ansaitsen hyvän palkkani. Nautin itseänäisyydestäni ja sen tuomista eduista.
Matkustelen paljon, tapaan eksoottisissa maissa samanhenkisiä ja -ikäisiä ihmisiä. En koe luopuvani mistään, päinvastoin.
Olen onnellinen.
Hipsin kivasti sisustetun kattohuoneistoni läpi epäkäytännölliseen, mutta niin tyylikkääseen keittiööni ja laitan kahvin tippumaan. Napsautan stereot päälle mielikanavalleni ja paahdan leivät. Selaan lehden samalla, kun hörpin maitokahvin ja mutustan aamiaisen.
Lähden lenkille, nautin rentouttavan kylvyn, viivyn hetken ylellisessä kylpyhuoneessani, jonka sisustuksen olen valinnut huolella ja maksanut itse, kuten joka puolella kodissani.
Nautin nyt juuri pitkän ja vaativan opiskeluajan hedelmistä!
Tapaan ihmisiä paljon ja usein, ja nimenomaan juuri silloin, kun itse haluan. Teen työtä, jota rakastan ja ansaitsen hyvän palkkani. Nautin itseänäisyydestäni ja sen tuomista eduista.
Matkustelen paljon, tapaan eksoottisissa maissa samanhenkisiä ja -ikäisiä ihmisiä. En koe luopuvani mistään, päinvastoin.
Olen onnellinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
älä ymmärrä väärin. Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa sinkkuuden ihanuutta jota kuvailit. Olen itsekin sinkku, ollut suurimman osan aikuisiän ( olen kolmekymppinen ) mutta mieleeni juolahti väkisin yksi kysymys. Yksinkertainen mutta joillekin ehkä vaikea, eli miten olisi fyysisten tarpeiden tyydyttäminen?
Se on sinkkuuden toinen puoli, joillekin pimeä puoli ellei saa tyydytettyä sitä tarvetta.
Tyydytkö sinkkuuden ihanassa tuoksinassa itsetyydytykseen vai ns. vakipanokumppani sopii sinulle?
Omani kohdalla edellinen vaihtoehto ei riitä pidemmän päälle ja jälkimmäinen ei sovi arvomaailmaani.
Joten olen ilman, totaalisesti, olkoon vaikka koen sinkkuuden ihanana ja vapauttavana kun en ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni ja menemisistäni...
molemminpuolinen rakkaus antaa voimaa ja millaista hyvä parisuhde on, niin siinä ei hyvät puitteet ja muutoin hyvä elämä riitä. Minä kaipaan selostuksessani sitä toista tuhisemassa vieressä, aamusuukkoa, arjen jakamista. Sitä toisen läheisyyttä, jota perhe tai ystävät, joita on paljon eivät pysty antamaan. Elämäni on täyttä, mutta täydempää siitä tekisi toinen. Häntä odottaen, joka aamu....
Hyvä että olet onnellinen :) Itse olen ollut onnellinen sinkku ja onneton sinkku, onnellisessa ja onnettomassa parisuhteessa. Nykyinen olotila on onnellisesti avoliitossa...
Itse olen sitä mieltä, että onnellisuus riippuu pääasiassa muista asioista kuin sinkkuudesta tai pariutuneisuudesta. Toki ihmisten välillä on "sisäänrakennettuja" eroja siinä, kuinka paljon a) vapautta b)läheisyyttä kaipaa, mutta pääpontti on tämä: kun olet onnellinen itsesi kanssa, olet sitä yksin tai kaksin.
Ehkä eniten minun onnellisuutani parisuhde lisääkin juuri silloin, kun elämä muuten mätkii. Kun töissä on rankaa, kaverin kanssa riitaa ja tentit pukkaa päälle, rahat on loppu ja PMS menossa, niin on ihanaa, että voi käpertyä oman, tutun ja turvallisen rakkaan puolison kainaloon. Ja toisaalta, jaettu ilo on todellakin kaksinkertainen. Ystävät kyllä toimittavat myös aika hyvin näitä tehtäviä, mutta se jatkuva läsnäolo ja yhteinen arki puuttuu...
Summa summarum, meitä on joka junaan ja tärkeintä on olla onnellinen oman itsensä kanssa. Lähtökohtaisen onneton ihminen ei ole onnellinen sai hän kuinka paljon vapautta tahansa tai kuinka ihanan parisuhteen ikinä.
Aikalailla samoin olen ajatellut tähän asti. Mutta nyt kun alkaa 30 lähestyyn olen huomannut että olen helvetin yksinäinen. Aina pitää joka paikkaan (harrastuksiin yms.) mennä yksin!.
kait olen läheisriippuvainen tai jotain (tulossa ainakin)
Mikset mene kaverin kanssa harrastuksiin tai baariin?
Jos ystävien tapaaminen on läheisriippuvuutta niin yhteiselämä on patologista läheisriippuvuutta
Tutulta kuulostaa, paitsi mä olen huono aamulla heräämään touhaamaan ennen töihin menoa, mutta illalla saunon ja nautiskelen tosiaan. Kyllä oma elämä on niin tärkeä asia, että ei siitä toisen ihmisen vuoksi haluaisi tosiaan luopua, eikä se ole tullut mieleenkään. Mä lomailen ulkomailla kaikki lomapäiväni, mutta tapaan kyllä ihmisiä sitten aivan laidasta laitaan, ehkä joskus samanhenkisiäkin, mutta ei kovin usein.
Sinä ja minä olemme ihmisiä, joita kutsutaan individualisteiksi. Minä vaan en tätä asiaa kummemmin ajattele, se on mulle niin selvä asia. Ehkä tähän liittyy vielä se, että sinä olet nainen ja minä mies. Kulttuurissamme sinkkunaisen ilmeisesti täytyy perustella valintojaan useammin ja perusteellisemmin kuin sinkkumiehen.