Niin... Maanantaina loppui minulta yli 30 vuoden odotus ja pääsin todistamaan aitiopaikalta minulle yhden tärkeimmistä bändin keikkaa Tavastialla. Heidän piti tulla Suomeen jo 2020, mutta korona sotki kaiken. Ja sen jälkeen sitä siirrettiin koko ajan vuodella, kunnes nyt vihdoin se toteutui.
Yleensä kun jotain odotetaan kauan, myös petytään kun lopulta odotus palkitaan, koska odotetaan usein liikoja. Mutta tässä tapauksessa kävi päinvastoin. Kaikki se odottaminen oli sen arvoista ja ylitti jopa kaikki odotukseni. 2 tuntia makiaa mahan täydeltä minulle ja muille diggareille. The Mission on kuitenkin sellainen bändi, jolla ei Suomessa kovin isoa fanipohjaa ole. Joten yleisössä olikin enimmäkseen mun sukupolven nykyisiä ja entisiä mustahuulia. Mutta herrajumala kuin hienon keikan Wayne ja kumppanit vetivät! Olen vieläkin täpinöissä siitä...
https://www.youtube.com/watch?v=Wc7Px2DK8SM
Oletteko ikinä odottaneet jotain todella kauan ja se odotus on jossain vaiheessa täyttynyt? Jos olette, miten on käynyt? Oletteko pettyneet odotuksiin tai onko odotukset jopa ylittyneet?
Yleensä kun jotain odotetaan kauan, myös petytään kun lopulta odotus palkitaan, koska odotetaan usein liikoja. Mutta tässä tapauksessa kävi päinvastoin. Kaikki se odottaminen oli sen arvoista ja ylitti jopa kaikki odotukseni. 2 tuntia makiaa mahan täydeltä minulle ja muille diggareille. The Mission on kuitenkin sellainen bändi, jolla ei Suomessa kovin isoa fanipohjaa ole. Joten yleisössä olikin enimmäkseen mun sukupolven nykyisiä ja entisiä mustahuulia. Mutta herrajumala kuin hienon keikan Wayne ja kumppanit vetivät! Olen vieläkin täpinöissä siitä...
https://www.youtube.com/watch?v=Wc7Px2DK8SM
Oletteko ikinä odottaneet jotain todella kauan ja se odotus on jossain vaiheessa täyttynyt? Jos olette, miten on käynyt? Oletteko pettyneet odotuksiin tai onko odotukset jopa ylittyneet?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos mun pitäisi jotenkin luokitella Wayne Hussey, sanoisin häntä romanttiseksi gootiksi. Tunteellinen, synkkä, mutta silti romanttinen. Ja voi jumalauta miten menee edelleen ihon alle hänen musiikki... :)
https://www.youtube.com/watch?v=eDPOzXgkFfI
Jos olisin sellainen perusvalittaja, voisin toki valittaa siitä että soittamatta jäi monia hienoja biisejä, mutta kun en ole. Minulle kelpasi kaikki. Toki tämän olisin kyllä halunnut kuulla livenäkin. Ehkä joskus ensi kerralla... :)
https://www.youtube.com/watch?v=Me2i6t6cm2w
Hieno, tykkään piano säestyksestä ja laulannasta sen kera.
Tulee molemmat sopivasti esiin, jos taitavuutta löytyy.
Tässä sitä löytyi.
Tytär just harjoitteli taas uutta pianokappaletta, heitän hälle kohta jotain haasteeksi. Voisi olla kohta sopiva haaste. Kun ja jos osaa soittaa, myöhemmin voi laulaa mukana aivan erilaista musiikkityyliä, jopa kuten edellä esitit. Soljuvaa, pianoon tutustuttavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=oj8_wufhE28
AV
Tärkeintä että rakastaa mitä tekee. Tärkeintä että rakastaa musiikkia. Ja ensiksi pitää oppia kuuntelemaan ja kuulemaan musiikki.
Dave Gilmour sanoi joskus, että me kaikki aloitetaan sillä että yritetään kopioida idoleitamme. Ja kun jossain vaiheessa yritystä huomaamme, ettei se onnistukaan, alkaa löytymään se oma soundi ja ääni... :)
Ja anna tyttäresi löytää itse se mitä hän musiikissa rakastaa. Sen jälkeen hän ei enää kaipaa haasteita. Sen jälkeen sinä joudut pyytämään häntä treenaamaan vähemmän, koska et jaksa kuunnella sitä "eiku, eiku, eiku..."... :)
Hän on jo sellainen, tykkää kyllä vielä aika monesta asiasta. Liikaakin minun mielestäni mutta mikä olen hänen mieltymyksiään kontrolloimaan, ainakaan musiikissa.
Ope sai eilen lahjan, hän itse muistutti miten opettaja ansaitsee lahjan kun on melkein vuoden opettanut. Hienoa, että tunnistaa, kuka häntä innoittaa.
AV
:)
Tiedä sitä, vaikka saisimme hänestä seuraavan Kate Bushin reilun 45 vuoden jälkeen alkuperäisen esiintulosta...
Tämä menee edelleen täysin yli minun käsityskyvyn. Perfecto! <3
https://www.youtube.com/watch?v=-1pMMIe4hb4
No, tuo on juurikin sitä mitä haluan tyttäreni olevan, ulkona normeista, rohkea, itseensä luottava nainen tulevaisuudessa joka vähät välittää ns. "ympäristön paineista". Niitä hän kohtaa jo nyt esiintyessään, ja niitä esiintymisiä on jo aika lailla.
Rohkea, itseensä luottava, ihana oma itsensä.
AV
Normeille haistattaminen on just se oikea juttu!
Minulla ei ole lapsena oikein ikinä ollut mitään miehen mallia, olen yksinhuoltajaäidin kasvattama. Tai oikeastaan kasvanut hänen kanssa ja naisten ympärillä. Näin kyllä erilaisia miesten malleja ja sitä minkälainen miehen "kuuluu olla", mutta en silti ikinä kokenut sitä omakseni. En halunnut olla sellainen perusjunttiurpo, mitä näin ympärilläni. Mutta en minä silti ikinä ole ajatellut olevani mitään muuta kuin poika, miehenalku. muistan elävästi sen kun kaupan kassalla täti-ihmiset näki pitkätukkaisen minut ja ihastele, että onpa kaunis tyttö ja sen miten vittuunnuin niille, että onko ne oikeesti niin sokeita etteivät erota poikaa tytöstä? Tämän takia vitutti, vaikka tytöt tykkäsikin. Mutta kaikki täti-ihmiset olivat dorkia ja sokeita. Eli en ole ikinä kuvitellut olevani jotain muuta sukupuolta mitä olen, kukaan ei ole minulle mitään mallia näyttänyt ja opettanut, ja kaikille mutsin kavereillekin mä olin se heidän pikkuprinssi. Se unelmamies, ainakin tuleva sellainen, mitä eivät koskaan olleet saaneet tai kohdanneet... :)
Joten kun lapsuuteni ja nuoruuteni meni näissä merkeissä, niin mitä vaihtoehtoja minulle jäi? Ainoastaan yksi. Kun ei ollut ketään ketä jäljitellä, minun piti luoda itse itseni. Pysyin poikana ja miehenalkuna, mutta sanoutuin silti irti kaikesta perinteisestä. Ajattelin, että vitut siitä. Katsellaan mitä tulemaan pitää kun on vaan rehellinen itselle. Voin sanoa, ettei ole ollut helppo tie se. Mutta lopulta se palkitsi. Mikään hyvä ei tule helpolla. Ja vaikeinta on jokaiselle elämässä pysyä rehellisenä itselle alusta loppuun. Se on aika yksinäinen tie...
Jos tyttäresi on valinnut samankaltaisen tien, ole hänelle tukena silloin kun hän sitä tarvitsee. Muuten anna hänen kulkea omaa polkuaan. Se on parasta mitä voit hänelle tehdä. Se ei tule aina olemaan helppoa. Tiedän sen kokemuksesta... :)
https://www.youtube.com/watch?v=7NBYtzl1ngo
Hän on nähnyt "elämää" enemmän mitä moni normaali suomalainen koko elämässään on nähnyt.
En tiedä mitä hänestä tulee, todennäköisesti parempi mitä isänsä, ja siihen on jo hyvä tyytyä.
AV
"Ja kaukana minusta pysyköön myös Jumala, joka ontuen saapuu siunaamaan jotain, mitä hän ei ole yhteen liittänyt"
"Kahden yhteistä tahtoa luoda yksi, joka on enemmän kuin hänet luoneet. Sitä tahtoisin sanoa avioliitoksi..."
-Friedrich Nietzsche-
Mutta aiheesta miehen malliin. Minusta Duff on asian ytimessä. :)
https://www.youtube.com/watch?v=aZZtXZb7LCw
How to be a woman, se lienee nyt se tärkein kysymys.
En varmasti ole se paras opettaja, mutta onneksi hänellä on äitinsä.
AV
Äidit on kaikkein huonompia opettajia. He ovat juuri niitä, jotka aina sanovat "Tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä olen tehnyt".
Meillä jokaisella on oikeus omiin virheisiin ja oppimiseen niistä.
En ole koskaan kuullutkaan, onko minkälaista menestystä saavuttanut?
Kitaristi-laulaja oli joskus erään sellaisen bändin kuin Sisters of Mercyn kitaristi. Jossain vaiheessa alkoi tulla jannulta omia biisejä, joita halusi saada Sistersien levylle mukaan. Mutta se ei bändin diktaattorille, Andrew Eldritchille, sopinut. Eli tapahtui se perinteinen egojen törmäys, minkä seurauksena Wayne lähti bändistä ja perusti omansa ottaen mukaan myös Sistersin basistin Craig Adamsin. Loppu on sitten historiaa.
Ne egojen törmäykset on aina ikäviä juttuja, mutta joskus niistä syntyy jotain hienojakin juttuja. Pidän edelleen kummastakin bändistä. Sisters of Mercy on enemmän sellaista intellektuaalista goottirokkia ja The Mission taas edustaa saman genren romanttista puolta.
Ps. Ville Valo esimerkiksi on ottanut aika paljon vaikutteita The Missionilta. Ja ovat hyviä frendejäkin keskenään... :)
Tässä tätä intellektuaalimpaa goottia... :)
https://www.youtube.com/watch?v=BURM7l6_pvg
Ja mimmi tässä taustalaulajana on eräs Berlinin(Take my breath away) Teri Nunn. :)
Vahvistamattoman tiedon mukaan tämä taitaa olla Wayne Husseyn viimeinen esiintyminen Sisters of Mercyn riveissä. Ja tosiaan kitaristina, Andrew Eldritch hoitaa ne lauluhommat. Mutta kitarasoundeista ja soittotyylistä ei voi erehtyä... :)
https://www.youtube.com/watch?v=ECqn8TEhXJA
Mä oon aika monesta bändistä koko pienen elämäni ihmetellyt sitä, että miksi ne eivät ole suositumpia mitä ovat. The Mission on yksi niistä. Toisaalta nyt olen jopa onnellinen siitä, etteivät ole. Minulla on koko ikäni ollut jotain, mitä muilla ei... :)
Esimerkiksi tämäkin biisi. Jos tykkää musiikista, en minä vaan käsitä miten voi olla hurahtamatta tähän ensikuulemalta. En vaan tajua. Paitsi silloin, jos ei rakasta musiikkia ja on sellainen perus radionkuuntelija. Silloin ymmärrän asian paremmin kuin hyvin. :)
https://www.youtube.com/watch?v=lZMGksjRRxs
Joku joskus kysyi minulta, että mistä tulee minun fiksaatio Quireboysiin?
Noh, vaikkapa sellaisesta, että nyt kun Tina Turner kuoli, jakoi bändin laulaja Spike sellaisen tarinan Tina Turnerista:
Spikelta kysyttiin joskus, että missä vaiheessa hän huomasi onnistuneensa? Hän oli todennut, että viimeistään siinä vaiheessa kun Tina Turner oli tullut jossain backstagella moikkaamaan häntä: "Hi, Spike! How are you doing?" Siinä vaiheessa hän tajusi, että jotain isompaa on tapahtunut.
Ja kun he olivat edesmenneen Guy Baileyn, rauha hänen hienolle sielulle, kanssa duunamassa biisejä heidän ekalle levylle, he sävelsivät yhden biisin sillä ajatuksella, että Tina Turnerin pitäisi laulaa se. Ja olivat tosissaan yrittäneet tyrkyttää sitä hänelle. Mutta syystä tai toisesta asia ei ikinä toteutunut. Hieno biisi silti. Ja Tina olisi nostanut sen ihan omiin sfääreihinsä.
Rauha Tinan upealle sielulle! <3
Ja tässä tämä biisi, minkä Spike ja Guy Bailey sävelsivät ajatuksella että Tina Turnerin pitäisi laulaa se. Whipping Boy.
https://www.youtube.com/watch?v=8GsF2zSeUsY
Vain lapsena on tullut odotettua jotain todella kauan (lapsen mittapuulla) ja sitten kun homma on toteutunut, on tietty ollut ihan liekeissä. Käynyt on miten milloinkin, lähinnä kuitenkin positiivista.
Aikuisiällä on oppinut pitämään odotukset rationaalisina, niin tilanne on paremmin hallinnassa ja pettymykset jäävät laihoiksi, positiivisten yllätysten riski sen sijaan kasvanut huomattavasti.
Ikä tasoittaa ihmistä, etenkin särmiä ja rosoja...
Tavallaan hassua se, että kukaan ei ole vastannut aloituksen varsinaiseen kysymykseen. Kukaan ei ole odottanut mitään kauan? Luovutatte helposti ensimmäisten vastoinkäymisten tulessa eteen?
Kappas! Nyt huomasin facessa, että Waynella tänään synttärit.
Paljon onnea ja pitkää ikää hänelle! Ja toivotan sitä täysin itsekkäistä syistä. Haluan, että heebo on ilahduttamassa minua ja muita musiikillaan vielä pitkän aikaa... :)
https://www.youtube.com/watch?v=n9wVpSm4XiU
Let me come inside your ivory tower
Let me come inside your hallowed walls
God, it's heaven in here
Fix me with your hand of praise
Fix me with your touch of precious thrills
Your fingers dance across my skin
Reaching out for the pride of man
[Verse 2]
Hand in hand, flesh in flesh
We're walking through the fire of love
Breath by breath, and flame by flame
We burn till the sun rises and shines hot
Love comes gushing, love runs free
My love comes all over you
My love comes for you
[Chorus]
Love me to death, my flower
Run barefoot through my hair
Naked on my lips
Love me to death, my precious
Smother me with kisses
Drown me in your waves of falling sweetness
Verse 3]
Hold me dear, bury me deep
Bless me with your word of savage honour
We love more by fate than design
So give me your hand and I'll gladly give you my life
A flower, that sways in the breeze
You must be stronger than the winds that blow you away
Blow you away
[Chorus 2]
Love me to death, my precious
Run barefoot through my hair
Dance wild on my lips
Love me to death, my flower
Lay me down on your bed of petals
Cover me with your honey, my blossom
[Guitar Break]
[Outro]
Love me to death
Love me to death
Love me to death, my flower
Love me to death, my treasure
Run barefoot through my hair
Dance wild on my heart
Love me to death, my precious
Love me to death, my love
Tarnish, taint and punish me softly
Softly love me to death
Love me to death
Osaako muuten kukaan teistä kertoa sen, että minä vuonna viimeksi olette kuulleet yhtä hienon rakkauslaulun? Sellaisen missä on kaikki ja ei mitään? Se tunteen palo, mitä kaikki tunnetaan kun ollaan päättömästi ja järjettömästi rakastuneita?
Niinpä... Sitä minäkin... Kiittäkää tästä uusherännäisiä ja mielensäpahoittajia, joissa ei ole mitään rakastettavaa... :)