Avioliitto ja syrjähyppy

Anonyymi-ap kirjoitti:

Olemme olleet puolison kanssa yhdessä useita vuosia, on perhettä ja syvää rakkautta. Sielunkumppanuutta, henkisellä tasolla ja fyysisesti. Fyysisesti liekki roihuaa. Haluan kumppaniani ja hän minua. Seksi on hyvää, arki hyvää ja kaikki kunnossa.

Tapasin ihmisen, jonka kanssa jutut vain ajautuivat seksiin ja tapaamiseen, en hakenut millään tavoin tuollaista kontaktia. Keskustelu ajautui siihen, sovimme pelisäännöiksi vain fyysisyyden, ei lainkaan tunteita. Tavattiin, suoraa toimintaa, fyysinen vetovoima vain vei mennessään. Ja se tuntui ihanalta. Tunsin olevani haluttu, ahnaat kädet kehollani, voimakas ja palava halu poltteli. Harrastimme seksiä, nopeaa mutta sitäkin intohimoisemmin. Suudeltiin, kosketeltiin. Lähtiessä intohimoinen suudelma ja tavataan uudelleen.

Molemmat tahoillaan suhteessa, kummallakaan ei niissä mitään vikaa mutta asiat vain ajauivat siihen. Mikä ehkä kamalinta, en tunne lainkaan syyllisyyttä. Kumppanini on minulle kaikki mitä parisuhteelta toivon, rakkauselämäni on täysin tyydytetty, mutta seksi on siitä irrallaan. Harrastamme puolisoni kanssa loistavaa seksiä, halut on molemmin puoliset.

Tiedän tehneeni väärin, että ajauduin seksiin toisen kanssa. Mutta en silti koe siitä syyllisyyttä. Minulle se oli vain seksiä, intohimoinen kohtaaminen. Fyysinen kontakti joka ei sisältänyt tunteita. Tuonkin jälkeen haluan puolisoani ennemmän kuin ennen, voisin rakastella hänen kanssaan vaikka koko ajan. Ehkä jopa pieni sivureitille hyppääminen teki olostani himokkaamman puolisoani kohtaan ja sai minut tuntemaan vielä syvempää rakkautta häntä kohtaan. En aio koskaan kertoa tapahtuneesta puolisolleni, enkä tiedä tapahtuuko kyseistä enää lainkaan. Olenko tunnekylmä ja kamala ihminen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä