Nainen, kaduttaako pakit

Mitähän tähän sopertelisi nyt, itku kurkussa. Mitä on tapahtunut se on tapahtunut! Mitä sitä syyllistämään, kun olin tyhmä niin olin. Olenko katunut joo voi olla . Mitä se naisen ikä siinä tekee...oliko se niin, ettei naisen ikää kysytä? Syyt on mun, vaikka kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia..
Jos olisikin nyt, se ikä ja tämä järki!
(Sattua samaa niin eipä varmaan, kun näkee aina vaan auton perävalot.)

Olen antanut pakit enkä ole katunut. Ei kuulu tapoihini katua jotain minkä totean jo lähtöön toivottomaksi kuvioksi.

Olen antanut pakkeja, mutta en niitä sinänsä ole katunut. Siinä tilanteessa minua on ehkä harmittanut ja sen jälkeenkin olen saattanut olla pahoillani, koska olen tuottanut toiselle ihmiselle pahaa mieltä.
Pakkien antamisen syyt ovat vaihtelevia. En niitä sen kummemmin ala eritellä. - Jotakin sellaista kuitenkin, minkä tiedän viimeistään myöhemmin alkavan häiritä minua niin paljon, että oli parempi kummallekin "keskeyttää" mahdollisen suhteen alkaminen tai sen jatkuminen ajoissa.

Olen minäkin saanut pakkeja. Tosin yhtä vaille kaikki on jokainen heistä soitellut ja kysellyt perään, mutta minusta ei ole koskaan ollut uudelleen lämmittämään mitään sellaista tunnetta, mikä on jäähtynyt.

Kyllä, elämäni aikana ainakin 2 kertaa.

Eka oli teini-iän diskossa, missä hyvännäköinen poika pyysi tanssimaan. Kieltäydyin ainoastaan siksi, koska olin mukamas niin "ihastunut" yhteen minua vuotta vanhempaan poikaan, joka myös pyöri ko. diskossa. Missasin siis tanssit komean pojan kanssa vain koska luulin että se "ihastukseni" (joka oli oikeastaan syntynyt vieläpä päätöksestä että tuostapa nyt tykkään, eikä edes spontaanista ihastuksesta) oli ainoa jota mun piti tavoitella.

Toinen oli maailmalla, juuri kun Espanja oli voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden (kesä 2010). Satuin olemaan myöhään alkuyöstä liikkeellä kadulla, kun vastaan tuli mestaruutta juhlinut porukka jossa oli todella hyvännäköinen poika/mies. No mun kohdalla se päästi pitkän vislauksen, mutta menin siitä aivan sekaisin ja jalkani päättivät automaattisesti, että kiiruhdin paikalta pois mahdollisimman nopeasti.

En tiedä onko noita ollut enemmänkin, äkkiseltään tulivat mieleen nämä kaksi.

Onhan noita sattunut. Elämässä voi vain tapahtua yllättäviä asioita, eikä sen jälkeen mene enää mitään niin kuin meni siihen asti ja itse kuvittelit niiden menevän.

Pienempiä ja isompia asioita. Ei kannata miettiä sellaisia menneitä vaan keskittyä nykyiseen ja tulevaan, vaikka se kantaa samaa riskiä.

Pakeille on aina ollut syynsä (eikä syy suinkaan ole ollut aina miehissä), joten siinä mielessä en kadu antamiani pakkeja.

Lähimpänä katumisen tunnetta on tapaus, joka tapahtui ollessani 19-vuotias. Olimme ystäväni kanssa viettämässä iltaa, joka päätyi jatkoille kahden meitä hieman vanhemman miehen kanssa. Ystävälläni oli ollut surinaa näistä toisen kanssa jo pidempään ja he sujahtivat makuuhuoneeseen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Jäin siis kahdestaan tämän toisen miehen kanssa. Juttelimme ja suutelimme, mutta koska en halunnut enempää päädyimme vain nukkumaan yhdessä. Jossain vaiheessa aamua ystäväni tuli hiljaa herättämään minut ja lähdimme. Muutin tuon tapahtuman jälkeen toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja palasin seuraavana kesänä kesätöihin. Eräänä iltana baarissa tämä mies, kenen kanssa olin nukkunut, tuli juttelemaan ja kysyi, miksi olin vain lähtenyt enkä antanut hänelle yhteystietojani. Hän oli sen oloinen, että oli toivonut jotain enemmän. Juttelimme pitkään ja hän oli jopa mukavampi kuin olin muistanut. Meillä oli selvästi kemiaa ja muistan vieläkin hänen upeat ruskeat silmänsä ja karhumaisen olemuksensa. Jokin keskeytti meidät, ajauduin taas eroon hänestä, hetken päästä palasin taas opiskelemaan enkä koskaan enää tavannut häntä.