jännittäminen

Jeps...
tuttua tuo esiintymisjännitys. Varsinkin jousisoittajalla se siirtyy joskus jousikäteen ja siitä saattaa seurata jousen tärinää tai pomppimista...
Pianisteilla kädet saattaa täristä niin, että koskettimet ei löydy tai eivät painu pohjaan..
Olen itse jousisoitinopettaja, niin tiedän mistä puhun.
Esiintymisjännitystä on kaikilla.En tiedä yhtään ihmistä, joka ei jännittäisi esiintymistä. Eikä se koske ainoastaan klassista musiikkia, vaan myös rock-musiikkia.Esim Dingo joi itsensä humalaan ennen esityksiä 80-luvulla, koska paineet olivat niin suurtia.
Okei.Esiintymisjännitystä on kaikilla, mutta se ei tietysti paljon lohduta, jos omat esitykset menevät päin metsäkukkia jännityksen takia.
Normaalia on se, että ennen esitystä jännittää, ja taso joko hieman paranee tai alenee. Joskus taas esitykset ovat katastrofeja jännityksen johdosta.
kuitenkin juttu on niin, että vaikka olen kuullut satoja esityksiä, vaikka esitys pätkisi jännityksen takia, aina on löydettävissä hyvää soitosta, ja tuskin kukaan tuomitsee epäonnistumista..Sehän on vain inhimillistä.
Tuomitsija on typerys!
No käytännön vinkkinä itselläni toimi esim se että
kuvittelin itseni eri tilanteisiin soittamaan ja esiintymään. Soitin myös kaikissa nahdollisissa kissanristiäisissä.Päiväkodit, vanhainkodit, tori kesällä..Soitin kaikkea mahdollista toivelauluista klassiseen...
Kun esiintyy paljon, siihen tottuu ja siitä oikeastaan alkaa pitämään.Toisilla kynnys on matalampi toisilla korkeampi.Kannattaa itse järkätä kaikkea.
Keskustele opettajasi kanssa asiasta, jos hän on hyvä, vinkkejä luulisi löytyvän.
Apua löytyy myös Lajos Garamin kirjoittamista kirjoista, joita löytyy kirjastoista.
Myös Päivi Arjas on kirjoittanut kirjan nimeltään esiintymisjännitys (se käsittelee juuri muusikkojen jännitystä ja antaa apuja).Päivi Arjas löytyy Jyväskylän luettelosta, hanki numero ja soita hänelle.Saat varmasti halvalla kyseisen kirjan...

Eipäs kummempia.Toivottavasti oli apua

Olen kuullut että hypnoositerapiasta on hyötyä,kannattaa kokeilla.

Mulle kävi vähän köpelösti kun olin viime viikolla soittamassa pianoa. Peukalo aukes ja siitä rupes vuotamaan verta ihan mukavaan tahtiin. Pianon koskettimet muuttuivat liukkaiksi ja punaisiksi. Ei auttanut kuin keskeyttää ja muina miehinä pyyhkiä sormia ja pianoa että voisi jatkaa loppuun asti Chopinin poloneesin op. 53. Kaikki ei edes tajunnu miks mä keskeytin :)

Ei siis ole ärsyttävämpää asiaa kuin jännittäminen. Vaikka osaisi kuinka hyvin kappleen, niin se tuppaa menemään pieleen. Pianolla sormet eivät löydä koskettmia ja saattaa unohtaa miten kappale jatkuin. Klarinetissä kokematon soittaja jännittää ja ääni saattaa alkaa "vinkumaan" ja se jos mikä kuulostaa esityksessä kamalalta. Jännittämistä on vaikea hallita, kun soittajaisissakin kävelin ylöisen eteen, ei jännittänyt yhtään, mutta kun piti aloittaa klarinetin soitto kädet alkoivat täristä ja hiki valua pitkin kaulaa samalla kun sormetmenivät ihan puihin ja taatusti nolotti. Itseäni kyllä kiinnostaisi mitenkä jännistystä voisi hallita, mutta minusta hypnoosi-terapia kuulostaa luonnottomalta. Kuten tuossa edellä jo sanottiinkin, kokemus tuo varmuutta ja jännistystä ei pysty lievittämään millään muulla kuin soittaa paljon yleisön edessä, vaikka menisikin pieleen.

Heh :). Kiitos vain edellisille kirjoittajille. 8 vuotta vanha ketju tuli tosi tarpeeseen, koska oma kitaransoittoni jumittaa jo oppitunneillakin, jännittämisen ja yliyrittämisen vuoksi. Vaikka opettelen ihan huvikseni nyt keski-iässä.

Oli vapauttava kokemus lukea kommenttejanne. Kiitos.

Toisaalta löysin itselleni sopivan vinkin, että kappaleen opettelu lihasmuistiin ei riitä, koska se juuri pettää ensiksi. Eli itse olen laiminlyönyt kappaleen musiikillisen sisäistämisen.

Parasta jatkoa ja soittamisen iloa meille kaikille, jos joku vielä löytää tämän ketjun.

Esiintymisjännitystä on vaikeaa hallita. Kädet hikoilevat ja tärisevät... Itse soitan kannelta, ja hikisillä käsillä kielet muuttuvat liukkaiksi ja kaikki menee mönkään. Mutta tässä pari hyvää ohjetta esiintymisjännitykseen:
-Hengitä syvään.
-Palkitse itsesi jälkeenpäin,eli anna itsellesi myönteistä palautetta.
-Jännityksen aikana kuvittele jotain esinettä, esim vaikkapa maljakko. Mieti, mi,lainen maljakko voisit olla nyt. Jos vaikka maljakko on niinpieni, että se kaatuu helposti, mieti miten voisit korjata asian.
-Pura jännitystä jälkeenpäin liikkumalla.
-Jos menee pieleen, ota rauhallisesti, hengitä syvään ja jatka edellisestä tahdista.
Toivottavasti tästä oli apua:)

Kyse lienee nuoresta soittajasta.
Jännittäminen vähenee kyllä radikaalisti iän myötä.
Varsinkin atonaalisuuden puolella.

Sama täälläkin. Kun esittää oppilaskonserteissa niin kädet ja jalat tärisee. Nuorempana jalat vispas edestakas ku jännitti niin paljon. Jos tuli pienikin virhe niin koko soitto meni pipariks penkin alle ja olin pihalla ku lumiukko. :D

Ihmelapsi osoittautui lahjattomaksi aikuiseksi.