Karvat pilaa kaiken

se takaa loppuelämäksi karvattomuuden. ;)

Meitä on moneksi. Itse koen ihan samaa , kuin Sinäkin :) Vaikka kaikki karvani eivät olekaan niin tummat, silti itseluottamus on välillä nollassa. Minulla on poikaystävä, joka hyväksyy minut juuri tällaisena (karvaisena?) kuin olen!
Älä siis heitä vielä pyyhettä kehään, rakkaus tulee sisältä. Ei se ulkokuori ole tärkein asia :)

Mulla on ihan sama juttu. Tää on tosiaan niin masentavaa välillä, ja tosiaan itsekään en ole vielä seurustellut, ainoastaan tämän takia.
"Kysyntää" olisi, mutten voi heittäytyä mukaan, kun häpeän omaa vartaloani. Ja kai sitä pelkää jotain "no hyi hitto" -kommentteja...
Arrghh tosiaan.
Rannallekin on kesällä nolo mennä..

Mää en oo hoitanut maha/rinta-seutua, koska en itse pysty(sattuu), joten tässäpä sitä oon, karvainen ja yksin varmaan aina.

Ei tästä sulle ehkä lohtua ollut, mutta tiiän ainaki, miltä susta tuntuu.. :/

Kyllähän meitä karvaisia riittää enemmänkin:)

Olen kokenut karvaisuuden aina jonkinlaisena ongelmana. Teini-iässä se oli kauhistus, kun karvoja alkoi kasvamaan. Tuntui, että maailma romahtaa. Vieläkin parinkympin hieman ylittäneenä karvat vain kasvavat ja kasvavat. Eihän se todellakaan ole hauskaa, mutta tälläiseksi mut on luotu! Enhän voi sille mitään, että ne kasvavat. Bikinirajoilla on tummaa karvaa, josta pääsee eroon aina ajelemalla. Sitten kaikkein pahinta on mielestäni nää mahakarvat, joita tummana kasvaa itelläni aina viivana napaan asti. Nypin niitä silloin tällöin. Harvemmin kyseinen paikka on kuitenkaan muiden nähtävillä=) Valkoista untuvakarvaa kasvaa alaselässä, pepussa, kasvoilla jne. Mutta lääkärikin minulle nauroi, kun asiasta mainitsin.

Eikä rakkaus katso karvoja:) Oma poikaystäväni tykkää untuvakarvoistani ja totesi vain, että kai niitä karvoja kaikilla on. Välillä karvat kyllä ahdistavat paljon ja tekisi mieli hypätä kaivoon, mutta murhe on silti aika pieni verrattuna joihinkin muihin asioihin elämässä. Ja puhuminen auttaa. Henkilökohtainen terapeuttini asian suhteen on äitini, joka kohottaa aina mieltäni. Ei karvoihin maailma kaadu, ainahan esimerkiksi uimapuvun voi valita sen mukaan mitä haluaa peittää. Nykyään kun on mistä valita.

Aurinkoista kevättä!!

Niitä miehiä, jotka pitävät karvaisista naisista, on yllättävänkin paljon. Nykytrendit ovat vain vääristäneet käsitystä siitä, miltä mirrin kuuluisi näyttää. Mikään 10 vuotta voimassa ollut trendi ei kuitenkaan pysty kaatamaan vuosituhansia miehen käyttäytymistä ohjanneita vaistoja.

Eli kuulun itsekin karvojen kannattajiin (en tuomitse posliineja, nekin ovat ihan kivoja välillä).

Jos alapää olisi aivan kalju, ei sitä "mirriksi" silloin kutsuttaisikaan! ;)

ollaan mukulasta saakka kuultu karvattomuuden evankeliumia. Veetillä ja Gilletellä on kassat kilissy, kun naiset ovat kiivaasti yrittäneet kitkeä karvoitusta, joka on luonnollista, suojaavaa. Esimerkiksi Meksikossa meininki on toinen, naiset karvaisia ja miehet kuolaavat kaikesta huolimatta perään;) Heh, siellä silti päivän ongelma onkin lähinnä, että mistä ruoka täksi päiväksi, kuin mustat karvat...

Täytynee vain odotella aikaa, että karvaisuus on muotia. Tosin se ei ihan heti koita, mikään helposti saavutettava ei koskaan ole arvostettua ja kaunista.....ainakin siltä tuntuu:/

Hei vaan kaikille. Minulla on sama ongelma kuin... karvoja kasvaa joka puolella, oon joskus miettinny et jos karvoja voisi myydä niin oisin miljardööri :)). Minäki olen käynny lääkärissä, kaikki kokeet on tehty mut kaikki on hyvin, eli mä vaan olen karvainen. Joskus aikaisemmin olin todella masentunut ja stressaantunut tämän asian takia. Mutta ei enää. Faktaahan on se että karvoja saa pois kokonaan jos on rahaa, rahalla saa.. ja tekniikkaa kehittyy koko ajan, eli koko ajan tulee parempia keinojakarvojen poistoon markkinoille. Mutta siihen asti kunnes on varaa näihin kallehin hoitohin niin on onneksi Sugarin vahaa!!

Eli tämä Sugarin vahaa poistaa erittäin tehokkaasti karvat, ja joka puolelta! Ja karvat kasvavat takaisin 2-3 viikon päästä ja aivan pehmeät. Ja karvoitus myöskin vähenee sitä mukaan kun niitä poistaa.

Voisin laittaa myös ohjeen tähän.


tarvitset kattilan, mielummin teflon...

4,5 dl sokeria
0,6 dl sitruuna mehua
0,6 dl vettä
1-2 tee lusikallista glyseriiniä, (saa apteekkista ostettu, maksaa n.5e)

Sekoita kaikki ainekeset keskenään ja kiehauta n. 15 min kokoajan rauhallisesti sekoittaen. Värin pitäsi muuttua tummemaksi sitä mukaan kun keität...(hella koko ajan kolmosella).
Sitten kun näyttää hyvältä niin kaada lasipurkkiin tätä ainetta ja anna rauhassa jäähtyä. Kun vaha on sen verran lämmin että ihosi kestää niin voit alkaa positamaan karvoja. Tarvitset kangas paloja vielä joilla revit ne pois sitten.Eli vaha laitetaan ihoon siihen päälle se kangas pala ja revitään sitten pois. Lähtevät karvat juurineen :) !! Voit tehdä vaik tyynyliinasta näitä "paloja". Se vaha mikä jää niin voit säilyttää jääkaapissa ja lämmittä sitten mikrossa kun taas haluat käyttää sitä.

Suosittelen kaikille!! Karvat eivät saa olla ihan liian lyhyitä.

Mullaki on paljon käsikarvoja...onneks vaaleita!!! mut häiritsee itteeni, ei mulle oo kukaan niistä ikinä mitää sanonu, mut varmaa kaikki aattelee kaikkee niist!!! enkä oo kauheen usein topil, mut oon päättäny et mitä välii!! sit oon karvanen..:) ei kannata heittää koko elämää hukkaa karvojen takii!!

Ittelläkin ollu sama ongelma jo kymmenvuotiaasta saakka :/