Kysytäämpä täältäkin.
Mieheni sanoi että ei ole koskaan ollut minusta mustasukkainen, eikä olisi vaikka lähtisin menemään.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Mieheni sanoi että ei ole koskaan ollut minusta mustasukkainen, eikä olisi vaikka lähtisin menemään.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olisin huolissani. Riippuu monesta asiasta tosin.
Mitä hyötyä olisi mustasukkaisuudesta, jos toinen lähtee menemään? En minäkään silloin mustasukkainen olisi. Eiväthän toisen asiat silloin enää minulle vähäisimmässäkään määrin kuulu. Surullinen olisin kyllä, mutta en mustasukkainen.
Tosin en ole muutenkaan mustasukkainen. Minusta mustasukkaisuus ei ole normaalia ihmisen käytöstä. Epävarma saa olla, varsinkin suhteen alussa ja ne asiat pitää selvittää ja molemmilla olla turvallinen olo. Sen jälkeen koen mahdollisen mustasukkaisuuden loukkaukseksi ja epäluottamuksenosoitukseksi itseäni kohtaan.
Minulle toisen mustasukkaisuus kertoo siitä etten ole itsestäänselvyys. Nyt lähinnä tuntuu siltä että toiselle olisi ihan se ja sama lähdenkö.
Minulle se taas on suora ja todella paha loukkaus minua kohtaan. En näe mustasukkaisuudesta mitään positiivista, se on vain loukkaavaa.
Ja siis tosiaan epäluottamuksen osoitus. Jos minuun ei kerta kykene luottamaan, niin parempi sitten erota.
Mikä siinä loukkaa?
Epäluottamus. Jos ei kykene luottamaan, niin sana sitten erota.
Minusta pieni mustasukkaisuus on imartelevaa. Esimerkiksi jos kumppani tulisi mustasukkaiseksi siitä että joku kehuu minua. Ja mustasukkaisuus kertoisi siitö ettei hän ole valmis jakamaan minua muiden kanssa, hus!
Mä koen mustasukkaisuuden todella loukkaavaksi, koska se kertoo tosiaan epäluottamuksesta minuun. Se on hyvin henkilökohtausta, likipitäen sama kun syyttäisi pettämisestä. Sellainen ihminen, joka on minusta mustasukkainen, ei tunne minua lainkaan. Se ei aiheuta minussa minkäänlaista tunnetta selvittää tai vakuutella, vaan täysin päinvastaista. Mun ei tee mieli keskustella lainkaan, vaan poistua kokonaan paikalta. Se on mulle likipitäen pahimpia loukkauksia parisuhteessa.
Mä osaan sanoa niille ihan itse, että hus. En tarvitse mitään vahtikoiraa tekemään sitä puolestani.
No en nyt tarkoita että tarvitsisi edes sanoa hus, mutta olisi kiva jos kumppanille tulisi edes pieni läikähdys sydämeen tai jokin tunne jos kysyisin että mitä jos joku muukin olisi kiinnostunut minusta, ja vaikka sanoisin että en ole itse kiinnostunut muista.
Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin miehelleni olisi se ja sama vaikka lähtisin menemään ja vaikka samantien panisin 100 miestä.
Mistä nyt kuskin tykkää. Mä koen raivon läikähdyksen lähinnä tuollaisessa tilanteessa. Kiinnostuneita nyt on aina, eikä niillä ole yhtään mitään merkitystä. Se millä on mulle merkitystä, on keskinäinen luottamus. Se on olihan sama, vaikka niitä kiinnostuneita olisi miljoona siinä ympärillä, niin minä sen päätöksen teen ja minuun joko luottaa tai on luottamatta. Sama itselläni, mä luotan toiseen osapuoleen ja kykyynsä toimia oikein ja käyttää järkeään.
No meillä on se ero että muita kiinnostuneita ei edes ole.
Aina niitä on ja jos on mustasukkainen niin niitä voi aina myös kuvitella. Todellisuudessahan jokainen kehuvakaan ei ole kohteestaan sen kummemmin kiinnostunut, vaikka mustasukkainen niin kuvittelisikin.
Mustasukkaisuus tarkoittaa sitä, ettei luota toiseen
No siis nimenomaan, siitähän se kertoo. Ei kukana ketään pysty tämän tahtomatta mukanaan viemään. Eli jos kokee tarvetta mustasukkaisuuteen, niin silloin ei luota siihen kumppaniinsa. Se on varsin loukkaavaa, kun tajuaa, ettei toinen edes luota. .🙄
Tuo menee omastaa mielestäni jo sairaaksi itse tietäisin jo tuosta että nainen käy vieraissa
Huippu jätkä.
Piirtteetki kun Paasikivellä.
Kyllä meillä mies ainakin kiehuu jos muista miehistä tulee puhe.
Kuuluu normaali välittäminen siitä, missä suhteessa mennään.
Miehesi ei joko välitä sinusta tarpeeksi tai sitten hänellä on suojamekanismi päällä siten, että uskottelee itselleen ja sinulle olevansa välinpitämätön suhteesi.
Sitä, että miehesi luottaa sinuun ja tunteisiisi häntä kohtaan
Ei tervettä .olet hänelle yhdentekevä. Jätä!
Harmoninen parisuhde edellyttää molemminpuolista luottamusta eikä siihen mahdu mustasukkaisuus.
Meidän kohdallamme ajatuskin mustasukkaisuudesta olisi tehnyt elämän hyvin vaikeaksi.
Liittomme kahden ensimmäisen vuoden aikana olin erilaisissa kurssikeskuksissa ja vastaavissa yhteensä noin puoli vuotta viikon jaksoissa.
Vaimoni oli tietenkin kotona. Lapsia ei vielä ollut.
Minäkään en lipsunut koska sille altistavista paikoista ja tilanteista pystyi pysymään erossa.
Vastaavasti, vuosia myöhemmin , vaimollani oli AY-toimintaan liittyviä koulutus- ja kokoustapahtumia.
Samoin hän teki tyttöjen matkoja Keski-Euroopan joulumarkkinoille sekä viikon - kolmen viikon matkoja naisystävänsä kanssa Kroatiaan, Italiaan ja Espanjaan.
Mieleenikään ei juolahtanut ryhtyä pohtimaan josko siellä tapahtuisi jotain sopimatonta.
Viimeiset työvuoteni olin viikot muualla puuhastelemassa ja kotona vain viikonloput.
Joskus keskustelumme sivusivat aihetta mutta totesimme vain, että luottamus velvoittaa.
On tunnustettava, että joskus minulla oli itsehillintäni "karvan" päässä.
Seurusteluaika oli minun kohdallani eri juttu. Joskus, vuosia myöhemmin vaimoni lausahti minun olleen joskus jotenkin "toisaikainen". Tuskinpa tuo oli jälkijättöistäkään mustasukkaisuutta.
Hän ei välitä sinusta