Miksi parit hylkivät

He asettelevat ihmisiä johonkin arvojärjestykseen sen mukaan mitä statuksessa lukee.

Sitten, kun parisuhteessa alkaa ilmetä ongelmia, alkaa tulla muitakin ongelmia. He pelkäävät erota, koska he pelkäävät että heistä tulee sellaisia, joita he itsekin ovat halveksuneet. Mutta eihän se ole kiinni siitä seurusteleeko vai eikö. Se lause, että "jokainen ihminen on arvokas" on nykypäivänä ihan täysin tyhjä korulause, mutta se todellisuudessa todella pitää paikkansa. Se on ihmisestä itsestä kiinni.

Tämän takia monien parien on vaikea erota. Jotkut jopa tuhoavat oman elämänsä, vain koska eivät kestä häpeää. Aika säälittävää!

Olin pitkään ison kaveriporukan ainoa sinkku enkä kokenut koskaan mitään tuollaista! Ystävät pysyvät miehistä huolimatta! Nyt meitä on useampi sinkku mutta ei me sen useammin juuri nähdä. Kyllä suhteessa pitää säilyä omat ystävät ja olla omaakin elämää ja ainakin mun läheisissä se toimii.

Ehkä olet valinnut ystäväsi huonosti... meidän kaveriporukassa ei sinkkuus tee kenestäkään huonompaa, kaikki kutsutaan bileisiin siviilisäädystä riippumatta eikä meillä ole mitään pariskuntaperinteitä. Tosin tässä porukassa ei vielä ole lapsia. Enemmän olen itse huomannut, että sinkut (ja perheettömät) eivät jaksa kuunnella niitä äitien/isien juttuja eivätkä ymmärrä, että viimeistään perhettä perustaessa ihmisen on kasvettava ulos baarikierteestä. Itse olen vähentänyt huomattavasti baareissa käyntiä ihan vain siksi kun se on alkanut tympimään, mutta monet sinkkukaverit eivät haluaisi viettää aikaa kenenkään kotona tms. mikä esim. minusta olisi mukavinta, koska sieltä ei voi iskeä miehiä/naisia.

Minusta vikaa on siis useimmiten molemmissa; sinkut pitävät jo rauhoittuneita perhe-elämää eläviä ihmisiä tylsinä eivätkä ole valmiita viettämään aikaa vähemmän vauhdikkaissa merkeissä, pariskunnat taas eivät jaksa lähteä baariin edes sinkun seuraksi.

Älä jää odottamaan että kaverit soittavat, soita sinä heille. Keksikää yhdessä jotain sellaista tekemistä, josta kaikki nauttivat.

On totta, että parisuhteessa eläessä ainakaan minulla ei ole niin suurta tarvetta käydä ulkona kuin sinkkuna oli. Lähinnä syynä on se, että yksin asuessa tulee herkästi mökkihöperöksi ja pitää päästä näkemään ihmisiä ja juttelemaan niitä näitä. Kun kotona on se mies, ei tuollaista tarvetta niin helposti tule. Silti kavereita on kiva nähdä edelleen ja heitä tulee ikävä, nykyään vain tulee pyydettyä kavereita jonnekin silloin, kun haluaa nähdä juuri kyseisiä ihmisiä, eikä vain siksi, ettei tarvitsisi nyhjätä yksin kotona. Ja vaikka nykyään ehkä hieman vähemmän kavereita näenkin (osasyy on kylä kiristynyt aikataulu töissä), niin heidän siviilisäädyllään ei ole minulle mitään väliä, vaan bileisiin ja illanviettoihin kutsutaan kaikki ja kaikkien kanssa vietetään aikaa myös pienemmällä porukalla silloin tällöin.

Heh, kyllä tilanne on päinvastoin eli sinkut hylkivät enemmän pareja. Johtuu siitä, ettei pareilla ole oikein aikaa/energiaa ja he jäävät väkisinkin porukan ulkopuolelle.

Toinen syy on se, että parisuhteessa oleva ns. entinen kaveri menettää tavallaan luonteensa eli muuttuu toiseksi ihmiseksi parisuhteessa. Välistä tuntuu, että parisuhdeihminen ei ole kovin luotettava, koska hän ei itsekään tiedä edustaako itseään vai perhettään. Sinkku on aidompi, koska hänestä tietää, että hän puhuu vain omasta puolestaan.

Omassa kaveripiirissäni on sama tilanne. On sinkkuja, seurustelevia pareja ja pareja, joilla on jo lapsia. Itse olen seurusteleva. Itse olen se, joka pitää yhteyttä sekä sinkkuihin että lapsiperheisiin, mutta olen huomannut sen, että sinkut ja lapsiperheet eivät kovinkaan paljon pidä yhteyttä toisiinsa. Varmaankin johtuu siitä, että elämäntilanne on niin erilainen. Sinkkuja ei kiinnosta vauvajutut ja 2 lapsen kotiäitiä sinkun viikonloppubiletykset.