"Nettideittailussa naiset korostavat ulkonäköään ja miehet varallisuuttaan, paljastaa tutkimus"
"Sukupuolesta riippumatta kumppanin toivotaan olevan huumorintajuinen ja rehellinen sekä pitävän itsestään huolta."
Aika hyvää dataa jutussa muutenkin, helppo löytää ittensäkin sieltä vaikken nettideittaile, mutta sen miten varmaankin ilmaisisin itseäni nettideittaillessa. Hauska.
https://yle.fi/a/74-20036122
"Sukupuolesta riippumatta kumppanin toivotaan olevan huumorintajuinen ja rehellinen sekä pitävän itsestään huolta."
Aika hyvää dataa jutussa muutenkin, helppo löytää ittensäkin sieltä vaikken nettideittaile, mutta sen miten varmaankin ilmaisisin itseäni nettideittaillessa. Hauska.
https://yle.fi/a/74-20036122
Vastaukset 97
Vanhimmat
Ihan mielenkiintoinen artikkeli oli. Se vaan oli itselleni mielenkiintoista miten totaalisen alieniksi itseni tunsin tuota lukiessani. En tunnistanut itseäni oikein mistään kohtaa tuota artikkelia. Ehkäpä juuri siksi en nettideittaile. 🙂
Kyllä siinä tuli aika hyvin esitellyksi kaikki tyypilliset stereotypiat. ainakin mitä nyt mediaan tai palstaan on uskominen 😁
Mitä tarkoitat? Ei kai se nyt tarkoita, että minun sieltä pitäisi itseni löytää?
Ja siis kyllä siellä ne stereotypiat olivat. Vaan kuten sanoin, niin en tunnista tuolta lainkaan sitä miten voisin itse edes harkita kirjoittavani.
Oli juu, vaan eivät kaikki osu niihin lokeroihin, ehkä vain noin 60-70% aikuisväestöstä. Jos et tunnista itseäsi sieltä, niin hyvä niin. Minä tunnistin asioita joita voisin sanoa/tehdä, vaikka toisaalta usein kuitenkin teen stereotypioiden ulkopuolisia ratkaisuja. Eli asiahan selviäisi vain kokeilemalla, mitä taas en aio tehdä 😂
Niin, mä en tunnistanut oikein yhtään noista. Voisin olla määriteltävissä tuollaiseksi tapoja haastavaksi, mutta tuo negatiivinen lähestymistapa on minulle täysin vieras. En tajua lainkaan mitä järkeä moisessa on. Jos jokin asia ärsyttää mua negatiivisuuteen saakka, niin sitten en harrasta sitä.
No lienee parempi olla mitä on ja unohtaa muiden kertomat stereotypiat, paitsi ehkä viihteenä 😊
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17902032Z
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Mielenkiintoista 🤔 Minä en sano ulkonäöstäni halaistua sanaa deittiprofiileissani. Kai maar miehet nyt kuvat osaavat katsoa ja todellisuus paljastuu sitten viimeistään tavatessa. Mies joko tykkää minusta tai on tykkäämättä 🤷♀️ En myöskään kuvaile etsiväni mitään sielunkumppania tai hakevani loppuelämän rakkautta, vaikka toki sellaisen toivon löytäväni, enkä kerro etsiväni huumorintajuista ja rehellistä miestä, vaan aitoa ja lämminsydämistä.
Olenko siis tehnyt deittiprofiilini aivan päin honkia? 😄
Jos laatisin tuollaisen, niin ilmoittaisin, että minun kanssani tarvitaan hyvää ja laaja-alaista huumorintajua.
:)
Eli olet tyyppiä:
...tai arkinen kumppanuusrakkaus
Profiiliteksteissä kuvailtiin arkisia asioita kuten kotona viihtymistä, työtä tai mökkeilyä. Myös ehdotukset kumppanille olivat arkisia. Ehdotettiin vaikka kahville menoa sen sijaan, että olisi toivottu elämänmittaista purjehdusseuraa maailman ääriin.
Holappa nimesi arkiset ilmoitustekstit realistiseksi malliksi. Niistä kävi selvästi ilmi, että ilmoituksen laatija etsi ihmistä jakamaan arkea pienine iloineen ja suruineen.
Mä mies taas oon tyyppiä:
Romanttinen fantasia...
Käytettiin ilmaisuja kuten tositarkoituksella, sielunkumppani, se oikea. Tai toivottiin, että joku vie jalat alta. Tunteiden ilmaisu oli romanttisessa mallissa suurta ja jalat tuntuivat leijuvan maanpinnan yläpuolella, Anne Holappa kuvailee.
Romanttinen malli heijastaa länsimaista romanttisen rakkauden kuvausta muun muassa kirjoissa ja elokuvissa.
-täältä sivusta huutelua
Aikalailla sama "vika" mulla, vaikkakaan mä en nettiprofiilia ole kirjotellut. En kirjoittaisi ulkonäöstäni, tosin en kyllä ikinä laittaisi kuvallista ilmoitustakaan. Jos ei ole rohkeutta jutella ja jopa tavata mua ilman kuvaa, niin ei se rohkeus sitten riitä mun seuraanikaan. 😛
En myöskään kuvailisi etsiväni sielunkumppania, kun en moisiin usko. Enkä sanoisi etsiväni loppuelämän rakkautta, kun ei noista voi kukaan lopulta mitään luvata. Voisin kyllä etsiä seuraa metsästämään lohikäärmeitä tai jotain muuta yhtä tyhmää.
En mäkään etsisi huumorintajuista, mutta voisin luvata yrittäväni parhaani, jotta toinen saisi elämänsä huonoimmat treffit ja jos ei onnistu, niin lupaan syyttä epäonnistumisestani seuralaistani. 🙂
Negatiivisista konnotaatioista...
"en myöskään kuvailisi etsiväni" kuulostaa sangen erilaiselle kuin "voisin kuvailla etsiväni muuta kuin sielunkumppania"vaikka samaa asiaa kuvaavat, mutta jälkimmäinen on rakentavalla tavalla ajateltu ja esitetty, ensimmäinen luo negatiivista auraa.
Samoin tässä:
"en mäkään etsisi" tai "saattaisin etsiä muuta kuin".
Kaukana negatiivisesta, esität pelkkiä sanaleikkejä, joilla loit hyvin teennäisen kuuloisia lauseita. "Voisin kuvailla etsiväni muuta kuin ..." ei jestas miten epäaidolta toi kuulostaa. Kuulostaa mun korvaani äärimmäisen negatiiviselta ihmiseltä.
Tai sanotaan nyt ihan suoraan ne sanat, jotka tuli mieleen paskantärkeä, teennäinen ja huumorintajuton ... ja esittää älykkäämpää kuin on. Ei jatkoon.
Sama ... teennäisiä lauseita. Sellaisia käyttää ihminen, joka yrittää päteä, ilman mitään substanssia. Epäaitoa puhetta.
Höpsis! Kapulakielessä ei ole mitään positiivista konnotaatiota. Se on vain ja ainoastaan kömpelöä kielenkäyttöä.
Miksi pidät konditionaalia positiivisempana ilmaisumuotona? Sehän on vain epävarma ja epäselvä, sellainen muoto, jossa ei oikein tiedetä yhtään mitään varmaksi. Voi olla, että on, voi olla, ettei olekaan. Mitä positiivista epävarmuudessa on? Minulle siitä tule lähinnä vain negatiivisia tuntemuksia, kun on vähän niin ja vähän näin ja en mie tiä sitten kuitenkaan.
Samalla tavalla konditionaalissa kuin sullakin mutta rakentavammin. Aloittamalla kielteisellä ilmaisulla asiansa esittämisen on negatiivista, aina.
Niin.
"Naiset kuvailivat ulkonäköään huomattavan paljon myös kielteisten ilmaisujen kautta. Profiiliteksteissä mainittiin muun muassa, että ”en kuitenkaan (ole) mikään noita-akka” ja ”en tarkoita, että olisin joku hienohelma”.
– Mielenkiintoista olisi tietää, mikä saa ihmisen puolustuskannalle jo kättelyvaiheessa, ennen kuin on edes tapahtunut mitään, Holappa pohtii."
Samaa tossa mietin, että en mäkään pidä epävarmuutta positiivisempana kuin varmuutta. Jos kyse on jostain ihmisen ominaisuudesta, niin kyllä mä ihan joko "voin ajatella etsiväni ..." tai sitten 'en voi ajatella etsiväni". Ei noissa ole mitään ehdollistettavaa ja epävarmaa. Mä käytän ehdollista muotoa vain oikeasti epävarmoista asioista. Kuten, vaikkapa että "voisin sanoa ...". Sehän nyt riippuu ihan tilanteesta, että mitä sitä oikeasti sanotaan, eikä keskustelu synny umpiossa, jossa kaikki on etukäteen suunniteltu.
Itseasiassa se oli kieliopillisesti täysin erilainen konditionaali ja viittasi ihan eri asiaan, kuin mitä minä kirjoitin. Sinun tekstisi ehdollisuus viittasi täysin eri asiaan. Minun tekstissäni konditionaali koski sitä jos ylipäänsä jotakin KIRJOITTAISIN. Sinulla se koski sitä etsittävä seuraa jne. Siinä seurassa taas ei minulle ole yhtään mitään epäselvää. Konditionaaliemme kohde oli siis täysin eri ja niinpä itse lause tarkoitti täysin eri asiaa, eikä ollut rakentavammin ilmaistu, vaan täysin eri asia.
Niin siis kyse on varmuudesta, ei negatiivisuudesta. En mä siis tietenkään kiellä sinua kokemasta epävarmuutta positiiviseksi, muuta minulle varmuus on aina epävarmuutta positiivisempaa. Varmuus on minulle positiivista, olipa se sitten sitä, että ei halua jotain tai että haluaa jotain.
Kyse on puhtaasti ajattelutapaerosta. Sinulle konditionaali tuossa kohtaa on ilmeisesti mahdollisuuden auki jättämistä tai jotain vastaavaa. Minulle se taas tuollaisessa kohtaa esitettynä kuvastaa epävarmuutta. Minun reaktioni siis olisi, että ok ja palataan asiaan, sitten kun tiedät asian varmaksi.
Mitä minulle tulee mielene noista "positiivisista" muotoiluista:
"Voisin kuvailla etsiväni muuta kuin sielunkumppania". No mitäpä jos sitten vaikka kuvailisit noin? Onko se jostain syystä niin kovin vaikeaa sanoa, että etsii jotain muuta, vai etkö ole asiasta varma? Ja siis et ole varma edes siitä, että voitko sanoa noin? No koeta nyt ensiksi päättää edes se, että voit vai et.
"Saattaisin etsiä muuta kuin". Siis etsit vai et? Missä tilanteessa saattaisit etsiä?Kyllähän sitä voi kaikenkenlaista, mutta koeta nyt ensiksi edes itse päättää mitä etsit ja mitä et.
Tuskin päin honkia. Erottautuminen on se paras keino löytää yhtään mitään.
Omalla kohdalla mm. tuo huumorintajuinen olisi ihan no no. Voi ihminen olla huumorintajuinen, mutta kohtaavatko ne käsitykset huumorista? Se selviää vain kokeilemalla, turha sitä on profiilissa toivoa.
Ajattelen vähän samalla tavalla tuosta huumorintajusta. Siksi en mainitse sitä erikseen profiilissa, koska sen huomaa sitten jutellessa aika nopeasti onko huumorintaju samankaltaista. Toisten kanssa juttu soljuu ja toinen ymmärtää heti mitä tarkoittaa, kun toisten kanssa tuntuu, että saa selittää auki koko ajan, mitä tarkoittaa.
En tiedä kyllä tuosta erottautumisestakaan, olenko sen erityisemmin erottautua 🤔 Ja eritoten kun pidän profiiliani valtaosin piilotettuna, niin sieltä pimennosta on ainakin vaikea erottautua 😂
Huumorintaju on vaikea juttu ihmissuhteissa, sitä voi vain opetella toisesta. Ja itellä kun tuo on aika leveän lavea ja kestää todella rankkojakin huulia, niin saa olla tarkkana mitä itte sitten muille laukoo 😁
No maakellarista ei paljon näy, ei silmiä ei helmaa, siellä voi erottatua ihan rauhassa millä tahansa tavalla 🤣
Huumorintaju on vaikea asia, kun siihen liittyy niin vahvasti tilannetaju. Minäkin heitän kaikenlaista huonoa läppää aika tiheään, mutta tietyissä tilanteissa en taas jaksaisi yhtään mitään läpänheittoa. Sama se lienee kaikilla, raja menee jossain. Pitää siis osata tulkita toista ja tilannetta, että milloin voi laukoa mitäkin ja siinä tosiaan joskus voi mennä sukat ristiin 😁
Maakellari olisi kyllä loistava piilopaikka, jos sellainen vain olisi 😂 Ja sitten ihmettelisi vielä kovempaan ääneen, että mikä on kun ketään ei tule hakemaan täältä kellarista 😄
Huumorintaju on opeteltava asia toisessa, ei siitä muuten mitään tule. Yksi eksäni mm. oli aika huuli pyöreänä mun heitoistani, mutta oppi sittemmin kyllä leikkiin mukaan, joskin jonkun verran tuli keskusteltua siitä mikä hänestä on ok ja mikä ei. Ja loppuviimein sieltäkin alkoi tippumaan aika jäätäviä one-linereitä jos ei ollut varuillaan. Hyvä koulu molemmille 😁
No äkkiäkös sinä riuskana tyttönä sellaisen kaivat, on sitten missä lymytä 🤣
Totta, huumorintaju on kuin mikä tahansa muu asia, jota toisessa saa/joutuu opettelemaan. Etsitään sitä yhteistä tapaa olla ja tehdä asioita. Toki luonteiden, arvojen yms täytyy riittävästi kohdata heti alussa, mutta koska kaikkea ei toisesta voi tietää viikon tuntemisen jälkeen, niin toisesta ja itsestäkin oppii jatkuvasti jotain uutta. Parhaimmillaanhan se on kuin antoisa tutkimusmatka, jossa toisesta lumoutuu sitä vahvemmin mitä enemmän toisesta oppii 😊
Joo kyllä tässä varmaan joku kuoppa täytyy pikkuhiljaa itselleen kaivaa, ei muuta ainakaan miesasioita miksikään. Kuulostipa ihan toiselta, kuin miten tuon tarkoitin 😂🙈 En ole siis kaivamassa itselleni kuoppaa, enkä edes sitä maakellaria 😁
Se kuulostaisi ihan hauskalta 😊 Tuo on tosin hyvin tulkinnallinen asia, mikä sitten kenellekin on hyvää huumoria, mutta luulisin, että tosikot ainakin pitäisi kaukana.
Enpä oikein tiedä, olen mielestäni enemmänkin yhdistelmä noista kahdesta, sillä en halua pelkkää sujuvaa arkea, vaikka se onkin suhteessa olennaisen tärkeää, mutta haluan myös aitoa tunnetta ja syvää yhteyttä. En kuitenkaan käytä mitään ylitsevuotavaisia ilmaisuja. Ehkä olen halunnut lähteä liikkeelle hillitysti, ja katsoa mihin mahdolliset tapaamiset sitten johtavat.
Se on semmoista, jatkuvaa opiskelua, kas kun se toinen osapuoli ei edes suostu pysymään samana ikuisesti, vaan keksii matkan varrella vielä vähän muuttuakin.
Joka toiselle kuopppa kaivaa... Ja itelleen myös 😂
Sepä siinä. Jokainen meistä kasvaa ja kehittyy ja parisuhteessa molemmilla pitäisi olla tilaa tähän. Joskus klassisesti kasvetaan eri suuntiin eikä sille tietenkään mitään voi, mutta parhaimmillaan molemmat voivat kehittyä omana itsenään, mutta silti vahvastibrinta rinnan kulkien toisiaan tukien.
En mä nyt alkanut sitä kuoppaa kaivamaan, en itselle enkä toisille. Löhöän teinin kanssa terassilla kuplivaa lasissa 😂 Alkoholitonta siis.
Se tila vaan tuppaa loppumaan jossain kohden. Usein kun kaikki on ns. itsestään selvää, ei enää puhuta niin paljoa muuta kuin siitä kuka käy kaupassa ja kuka imuroi. Sitten ei pysytä kartalla siitä missä kumpikin menee, myös suhteessa toiseen, ollaankin kohta kaksi kaverusta saman katon alla.
Kuplivaa lasissa, holitonta, juhannus.. Niin tietty, tottakai 🤣
Noinhan siinä monille valitettavasti käy. Suhteessa tulisi säilyä aina tietynlainen kipinä, jännite. Suhde tietenkin tasaantuu ajan myötä, mutta ei kipinän välttämättä tarvitse kadota. On ihana nähdä pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla on selvästi kipinää vielä vanhempanakin. Juuri muutama päivä sitten satuin parkkipaikalle samaan aikaan ehkä noin kahdeksankymppisen pariskunnan kanssa. Nainen nousi autosta hymyillen minulle kauniisti ja hymyilin takaisin. Hetken päästä mies nousi kuskin paikalta, hymyili myös minulle, otti vaimoaan hellästi kädestä ja he lähtivät yhdessä kohti kauppakeskusta, käsi kädessä toisilleen hymyillen. Siis miten suloisia jotkut voivat olla 😍 Heissä oli jotain niin sydäntä läikähdyttävää, juuri sellaista aitoa lämpöä ja välittämistä, jota parisuhteessa on oltava. Tuollainen parisuhde on tavoittelemisen arvoinen 😊
Ihan aidosti oli alkoholitonta 😂 Olin autolla kyläilemässä ystävän luona, kun teinillä oli omat menonsa eli vichy-linjalla on menty, mutta nyt ehkä voisi olla hurjaakin hurjempi ja ottaa yhden juoman juhannuksen kunniaksi 😁
Olen tullut omien suhteitteni osalta siihen tulokseen, että suurin ongelma vuosien kuluessa on se, että omaa muuttumista ei huomaa eikä osaa kommunikoida ja samaan aikaan jotenkin olettaa, haluaakin toisen pysyvän samanlaisena kuin ennenkin, minkä myötä sokeutuu toisen muuttumiselle. Tai jotain sen suuntaista, mutta käytännössä siis kommunikaatio-ongelma.
No minä otin sinunkin puolestasi juhannusjuomia pitkin päivää, joskin meni sitä vissyäkin 4,5 litraa siinä sivussa 😂
Elämä herkästi vie niin mennessään, ettei aina osaa pysähtyä miettimään itseään. Kommunikaatio on aina vaikea laji ja sen hyväksyminen, että kaikki muuttuu, niin minä kuin hänkin. Se, että osataan kasvaa yksin ja yhdessä vaatii molemmilta paljon. Suunta täytyy olla sama, jotta molemmilla on hyvä olla omina itsenään suhteessa.
Minä unohdin itseasiassa ottaa tuon yhdenkin 😂 Jotain siinä puuhasin, niin unohdin, että mitään juomaa onkaan. Ehkä tänään jo muistan 😁
Ei muuta kuin skål på den saken sitten 🤣
🥂😂
Kyllä ne huumorintajuisuus ja rehellisyys ovat ne kaksi tärkeintä siinä kokonaispaketissa. Liian vakavan ihmisen kanssa ei voisi kuvitellakaan elävänsä, tai liian epäluotettavan.
Mutta kun kaikilla ihmisillä on huumorintaju. Jopa ne kaikkein vakavimmat tyypit kyllä nauravat jollekin asialle joskus. Tärkeämpää olis se, että se huumorintaju on samankaltainen ja se taas ei selviä siitä, että joku sanoo olevansa huumorintajuinen. Toi on siis ainakin mun ongelmani siinä, että ihmiset etsivät "huumorintajuista" seuraa. 🙂
Juuri tämän meinasin itsekin kommentoida. Huumorintajuisuudella ei ole mitään merkitystä ellei se kohtaa kohteen huumorintajun kanssa.
Rehellisyys todellakin, ensin itselle ja sitten sille toisellekin.
Tämä:
"Naiset kuvailivat ulkonäköään huomattavan paljon myös kielteisten ilmaisujen kautta. Profiiliteksteissä mainittiin muun muassa, että ”en kuitenkaan (ole) mikään noita-akka” ja ”en tarkoita, että olisin joku hienohelma”.
– Mielenkiintoista olisi tietää, mikä saa ihmisen puolustuskannalle jo kättelyvaiheessa, ennen kuin on edes tapahtunut mitään, Holappa pohtii."
Saman oon pannut merkille ja taitaa viitata johonkin kompleksiin, epävarmuuteen tai jopa masentuneisuuteen. Negatiivisia konnotaatioita käyttävät vaikuttavat mulle etäännyttävästi.
Syytä aloittaa vallankumous. Olen helvetin ruma 🐸👺👹😈 ja ajattelin viedä sielusi siitä huolimatta 🥺😘
Kauneus on katsojan silmässä, turha painaa päätään pensaaseen kun jokainen ihmnen on yhtälailla samanlainen pallinaama, leuka pystyyn ja äijät kumoon.
Vain paholainen voi viedä sielun...
Ei sieltä ketään pysyvää saa. lol vaan
Jaha, selvästikin kumppanirakkaus on mun juttu. Ulkonäöstä en puhu mitään mutta laitan värini, painon ja pituuden. Harrastukset, siitä näkee mitä arki tulee olemaan. Ei muuten tutkija puhunut niistä mitään, ovat älyttömän tärkeitä, eikö muka muut laita deitti-ilmoitukseen. Ihan eri asia rentoutuuko liikunnalla vai ravintola-illallisilla ja mihin käyttää arki-aikaa. En suosi konditionaalia, palkkää faktaa. Mitä vikaa on huumorintajuttomassa ihmisessä, ei kannata sivuuttaa keskustelunaiheita vitsellä. Minulla oli yksi sellainen, mistään vakavammasta ei voinut puhua. Romantiikka etsimisvaiheessa on humpuukia. Huomaa sen sitten jos on. Kahville ensin, muutama työpaikkahaastattelun tyyppinen puheenaihe kertoo tärkeimmät.
Kaksi kertaa olen etsinyt ja kaksi on aika nopeasti palstoilta löytynyt, toisessa meni kolme päivää, tässä nykyisessä pidempään. Kun heräsin, hän oli ensimmäisenä mielessä että ihmeesti on romantiikkaa pukannut. Vietämme juhannuksen lastemme kanssa toisistamme erillämme.
Itse olen käynyt vaikka kuinka monella deitillä. Vaikka kuinka yritän oikeasti virittyä tunnelmaan, en voi sille mitään, että samanpituinen mies n. 170 ei vain itsestäni tunnu seksikkäältä, ja tämän mittaisia miehiä Suomessa deittisivustoilla riittää. Ja siis todella mukavia ovat mutta kun sitten laitan korkkarit jalkaan, olenkin paljon pidempi. Kaikkia tämä ei tietysti haittaa mutta itseäni haittaa. Joten olen sinkku.
Nojoo, mietin vaan että olisinko liiankin rehellinen ja koko homma tyssäisi siihen. Tunnetusti deiteillä menestyy parhaiten he, jotka osaa kertoa toiselle sen mitä he haluavat kuulla eli vähän diipadaapaa.
Munlaiset ei menesty. Liian avoin, liian rehellinen, floppi.
Höpön löpön. Jokaiselle löytyy ottajansa, kun riittävästi etsii. Toki voi olla hyvä miettiä kuinka suurina annoksina rehellisyyttään toiselle tarjoilee, mutta lopulta se on kaikki nieltävä jos meinaa päästää jatkoon.
Nojoo, on mullekin löytynyt muttei mistään deittipalveluista eikä baareista. Ihan eri reittejä.
Ja sellanenhan sen ihmisen tarttee ollakin, jonka kumpikin hyväksyy rehellisenä itsenään. Eikä mitään paskanjauhantaa päästäkseen maaliin. 😄
Voin sanoa, etten enää nykyään ala valehtelemaan edes toisen mieliksi. Saa loukkaantua, jos on ihan pakko ottaa itseensä, mutta sanon rehellisesti mitä ajattelen.
Deitti kuin deitti, sama kai se on mistä sen omansa löytää.
Osittain siksi pidän palstasta, että täällä saa (rauhassa...) jutustella ja tutustua toisiin. Jos ajatukset kohtaavat, niin ehkä sitten muuallakin, IRL jopa.
Mitäpä sitä suotta? Sen kun vain paska heti tuulettimeen ja sitten kattellaan. Ei siinä kukaan mitään voita jos turhaankin somistellaan sanomisia, kerääntyy vaan kaikki se turhautuminen itteen ja joku päivä räjähtää.
Joo, siinä tää on hyvä, mikäli rehellisesti täällä itsenään esiintyy, niin oppii tuntemaan jo ajatusmaailmaa. 👍
Siksi mä oon aina tykänny kirjotella ihmisten kanssa. Monelle on helpompaa olla avoin ja aito itsensä kirjoittaen itsestään, kun naamatusten voi mennä siihen myötäilyyn helposti. Eikä kehtaa sanoa mitä oikeesti ajattelee.
Nimenomaan noin. 😄👍
Ja muutenkin, joillekin kirjoittaen ajatuksia pystyy laajemmin availemaan ja jäsentelemään, kun puhuessa voi vuorovaikutus olla sen tahtista ettei ehdi mukaan tai ottaa aikaa muodostella sanojaan niin, että tulee selväksi. Ujompikin puhuja saa näin tilaisuuden avata itseään.
Kuitenkin mulle tärkeintä on ajatukset, ei se supliikki. 😄
Jep, kirjoittaen on usein helpompaa, ei tartte keskittyä siihen miltä näyttää, miltä toinen näyttää, vaan voi vaan nakutella törkyä viesteihin rauhassa. Jos se natsaa, niin ehkä sitten aikanaan voi kokeilla IRL-tapaamistakin.
Esim. minä ja mun mies ollaa molemmat just kirjoittaen enemmän supliikkeja, mitä sitten kasvotusten. Meistä saa äkkiä sen kuvitelman, että ollaa kovia höpöttää myös kasvotusten. No minä oonkin tuttujen kanssa, mutta mies ei tosiaan oo mikään puhujamies. 😄
Se on aika tavallista, se on vaan helpompi kirjoittaa ne sanat näkemättä toista, toisen reaktioita jne. Ja toisaalta, jää mustaa valkoiselle mitä kukin sanoi, voi tarvittaessa kaivella niitä vanhoja tikku silmässään 😁
Haha, niinpä. Kaikki muu sähellys ei verota ajattelua ja sanoittamista. 😅
Jep ja ite ainakin IRL helposti keskityn kuuntelupuoleen niin intensiivisesti ja antamaan toiselle suunvuoroa, etten välttämättä puhu itse niin paljoa, kun jo sitten tutumpana.
Itellä on vähän samaa vikaa, tosin suu kyllä käy, mutta keskityn todella paljon toisen kehonkieleen, ilmeisiin. Ne kuitenkin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😁
Se on totta. 👍
Ja sen kun tiiän itsekin, niin jännitän kehonkieltäni aluksi, kun arvelen toisen sitä kytistävän. Ikävä tilanne. En niinkään ujostele puheitani ikinä, kun just tota miten mun kehonkieltä toinen seuraa ja tulkitsee.
Itte en aristele kyllä kehonkieltäkään, tulee koko kattaus kerralla pöytään. Täs on pelit ja vehkeet, älä riko ittees 😂
Juurikin näin. Koen että voin helpommin avautua asioistani näin. Tämä on oma tyyli jokainen voi tehdä niinkuin parhaaseensa näkee. 😃
Ne jotka puhuu niin pirusti. Helpommin odottelen joskos saaan sen oman puheenvuoron. En siis tosiaan ole se suullain henkilö. Pidän kyllä ihan älyttömästi puheliaista persoonista. Koska en itse tosiaan se kovinkaan höpöttelijä oo..
Kirjoittaminen on ihan mainio tapa mm. tutustua. Tokihan ihminen nenätysten on sitten hiukan erilainen, kun tekstinsä muodostama mielikuva, kun tulee mukaan kaikki ilmeet, elert, ääni ja se vuorovaikutus missä odotetaan omaa suunvuoroa ja alkuun sekin voi olla päälle puhumista. Kaikilla on oma tempo puhumiseen ryhtymisessäkin. Ja miten nopeasti vastaa keskustellessa toisen esittämiin asioihin.
Miten reagoi ylipäänsä naamatusten jutellessa. Se ei kirjoittaen välity samalla tavalla.
Toiset puhuu jännittäessään kun konekivääri ratatatataa. Jotkut vaisusti. 😄
Ja jotkut on muuten vaan kovia puhumaan ilman hengitystaukoja. Minä kuulemma aina yllätän nettipersoonana versus irl persoonana. Ero on se, että täällä olen aktiivinen joka saattaa näyttää etten irl ole hiljaa yhtään ja irl sitten oonkin yllätys, kun oonkin rauhallinen ja puhun vähemmän ja kuuntelen enemmän. Moni erehtyy, hämmentyykin. ☺️
Sai erilaisen mielikuvan minusta luetun perusteella. Sähäkän suupaltin, jika ei ookkaan sitten se kälkättäjä.
Tekstini kertoo ajatusmaailmani ja asenteeni, ei käytöstäni. Eikä temperamenttiani. 😊
"Eikä temperamenttiani. "
t: Pirttihirmu 🤣
Jotenkin jos ruvetaan liikaa esittelemään omaa omaisuuttaan. Ihan alkumetreillä, niin kyllä ainakin minä nään punaista. Vaikka tyyppi itsessään voisi olla mielenkiintoinen. Niin jotenkin se vaa ei uppoa kyllä mitenkään positiivisesti.
Mun profiilissa ei kyllä ikinä ole ollut, mitään itsekehua ulkonäöstä 😅 ihan tavallisen näköinen nainen täällä terve😁 Kauneus on katsojan silmissä.
Minulla oli 30-vuotiaana ripsipidennykset pari vuotta yhteen putkeen. Nyt ei ole ollut moneen vuoteen.
Keväällä kaverini täytti 40v. Ajattelin, että no nyt sitten laitan ripset kuntoon.. Noh olihan ne mulla sen yhden kk. Ennen laittoa jo olin kyllä ajatellut onhan ne upeat mutta, niin hiton turhat😄
Niin, se on perisuomalaista, ei tehä tästä/ittestä nyt numeroa 😂
Aika naurettavan näköiset nuo ripsienpidennykset, jos totta puhutaan. Lähihoitajilla niitä on paljon, eikä sitten muuta meikkiä. Ripset näkyy ensimmäisenä kulman takaa.
"Moni korosti naisellisuuttaan. Itseä kuvailtiin esimerkiksi muodokkaaksi tai reheväksi. Tai saatettiin kirjoittaa, että käytän mielelläni hameita ja korkokenkiä."
Voivoi mitä skeidaa. Naisellisuus on juurikin kaikkea muuta kuin noita.
Eli biologisesti miehet haluavat naiselta hedelmällisyyttä, ja naiset mieheltä kykyä elättää jälkeläiset. Mutta kun tuon sanoo ääneen alkaa saatanallinen ulvonta.
Ei biologisesti, mistä sinä sen nyt keksit? Sehän oli profiilin osanen, se mitä itsestä nostettiin esille, ei sillä ole mitään tekemistä biologian kanssa, se on vain osa myyntipuheita.
Tuohan ei suoraan käy ilmi. Jotta tuota voidaan selvittää, niin olellisempaa olisivat tehdyt valinnat, ei myyntipuheet.
No itse en ole kovinkaan hämmästynyt tuosta. En kylläkään jaksanut koko juttua lukea...
Minusta lähtökohtaisesti noi nettideittiohjelmat on ihan jees, mutta ihminen tekee niistä lopulta ihan vessanovikirjoittelua. Sama kuin somekin on. Jotenkin epäihmisellistä, mikä taas omassa lokerossaan on ihan inhimillistä.
Naiset saa noissa palveluissa hirveesti viestiä, tykkäyksiä jne. Ja miehet taas harvoin mitään ruuhkaista toimintaa. Ongelmana varmaan lopulta noissa on kiimaisten miesten päätön meno. Siellä on vaikka minkälaista viheltäjää sekoilemassa ja homma kusee. Sinäänsä harmi, kun toisaalta voisi olla ihmisiä yhdistäväkin palvelu, mutta eipä idiotismille mitä voi. Onhan noita koitettu siivoilla, mutta ei vissiin vielä ole keksitty keinoa, millä idiotismi voitaisiin poistaa. :oD
Niin, vessakirjoittelua tuskin saa millään siivottua kokonaan.
Mä luulen, että ne jotka osaa tehdä itsestään aidon ja erottuvan profiilin löytävät myös sellaisia ehdokkaita jotka osaavat lähestyäkin. Toki niiden kiimailijoiden lisäksi, koska niistähän ei pääse eroon.
No mutta niinhän siinä aina pakosta jollain tasolla käy, kun toinen osapuoli on kasvoton ja tuntematon. Kasvotusten harva laukoo samaa mitä netissä on valmis kirjoittelemaan. Lisäksi ongelma on se, että kirjoitetusta tekstistä jää uupumaan paljon sellaista, mikä olisi tärkeää sanoman oikean viestin ymmärtämisen kannalta. Hymiöt ovat heikko vastine äänenpainolle ja kasvojen ilmeille.
No se vaatii aikamoista medianlukutaitoa ja taas toisaalta kirjoitustaitoa, että siitä massasta erottuu tai erottaa jyvät akanoista.
No en tiiä. En ole ite noita käyttänyt, niin en osaa sanoa millaista kontaktointia siellä todella on, mutta lehti(ja palsta)juttujen perusteella iso osa on tyyliä "moi", "olet kivannäköinen" jne. täyttä pullamössöpaskaa. Erottumaan pääsee jo ihan sillä että osaa sanoa jotain muutakin, ylipäänsä kirjoittaa.
Joo, mutta jos ihmiset oikeasti käsittäisivät, että ihan sama asia on puhella ja esittää asia, olivatpa netissä tai livenä, niin tulisi noihinkin muutos.
Kuitenkin jossain treffisivuillakin jos on se naama kerran näkyvillä, niin vaikeaa on enää olla samalla naamalla vakavissaan, kun ensin on jo sillä perseillyt.
Ei se netti ole sellainen mesta, että se tekisi faktaa kuitenkaan muuksi...totuus tulee aina tavalla jos toisella esiin. :o)
No siis vaikka jos miettii Tinderiä, niin siinä pitää saada ensin tykkäys joltain ja itsekin tykätä tyypistä, että voi kirjoitella keskenään, joten sen profiilin pitää olla erottuva ja hyvä. Ainakin miehenä.
Sitten sen kirjoittelun kanssakin tosiaan on oltava ovela, kun jos laitat vaan moi, ei vastausta varmaan tule. Mutta pikkusanailua ja sitten joku kiva kysymys, mihin toinen ei voi olla vastaamatta.
Mutta oli miten oli, on noissakin osattava sellainen sosiaalinen kanssakäyminen, että siitä on iloa. :o)
Jep, just noin. Tai ainakin noin olen asian Tinderin osalta ymmärtänyt. Palsta on hyvä paikka treenata sanailua ja miksei profiilinkin luontia, täällä saa jutella vaikka kuinka eikä tartte odottaa tykkäyksiä, ei ennen eikä ainakaan jälkeen 🤣
Joo, siis onhan noita muitakin ja ei kaikissa tarvita tykkäyksiä, mutta saahan noihin jotain suodattimiakin, ettei kaikki voi ottaa edes yhteyksiä, jos ei jotkut kohdat täyty jne. :o)
Mutta periaatteessa ihan hyviä, mutta käytännössä ei....ainakin pitäisi ymmärtää, että ei ne ihan iisejä ole ymmärtää...
Siksipä turisenkin palstalla, ei tartte miettiä miten se toimii eikä tartte odotella tykkäyksiä, kunhan länkytän 😁
No mä henkilökohtaisesti jos etsisin jotain seuraa, niin ottasin ehkä ennemmin kyllä sen treffiprofiilin....
Tää on kuitenkin keskustelusivusto...helpompi aukaista mutteri sillä pulttiviputtimella, kuin nyhrätä tongeilla. :oD
Niin, olisi se suoraviivaisempaa. Tosin kun en varsinaisesti etsi seuraa, mutten sulje mahdollisuutta poiskaan, niin palsta toimii hienosti. Hienojha tuttavuuksia on löytynyt ja palstasta johtuen nimenomaan seksi ja pariutuminen eivät ole olleet ykkösinä, vaan vain tutustuminen. Mulle toimii paremmin, joku toinen haluaa jotain muuta.
No näinpä.... :o)
Paavin Codex.
Mutta niin mikä tietysti tietokone-termein... Codec ja Decodec, kooderi ja de-kooderi.