leppoisaa suvisoittoa

Nyt onkin juhannus entisellä oikealla paikallaan
aatto 23. 6 ja Tämä Juhannuspäivä 24 kesäkuuta.

Iloiset itänaapurimme (kansanmusiikkiryhmä):

Отава Ё - Финская полька
Otava Jo - Suomalainen (Ievan) polkka / Finskaja polka:

https://www.youtube.com/watch?v=PX5OARoNFpg&ab_channel=OtavaYo

🙂 🙂 🙂

Tässä iässsä osuvat paremmin nämä sanat laulusta,
..pienentyy mun ympär' elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie

Kauniisti laulettu. (Onneksi et tarjonnut Loiria.)
Leinoa voi laulaa myös näin hillitysti, hiljaisesti...

Tuolloin, päälle sata vuotta sitten ihmiset olivat kauniilla tavalla hiljaisen tunteellisia. Tunteilivat, liikuttuivat, mietteliäät päät kenossa, kuin puolittain unessa.

Samaa henkeä edustavat myös esim. monet Kantelettaren laulut.
Tässä on tragediaa:

Tapio Rautavaara - 🌹 Yksi ruusu on kasvanut laaksossa:
https://www.youtube.com/watch?v=UVzZUMbmCyg&ab_channel=pioninkukka

"... mutta köyhänä ei ole tohtinut, vaan on jättänyt paikoilleen." 😢
Maailmamme on ollut julma ja on vielä monin paikoin edelleenkin...

Anonyymi kirjoitti:

Kauniisti laulettu. (Onneksi et tarjonnut Loiria.)
Leinoa voi laulaa myös näin hillitysti, hiljaisesti...

Tuolloin, päälle sata vuotta sitten ihmiset olivat kauniilla tavalla hiljaisen tunteellisia. Tunteilivat, liikuttuivat, mietteliäät päät kenossa, kuin puolittain unessa.

Samaa henkeä edustavat myös esim. monet Kantelettaren laulut.
Tässä on tragediaa:

Tapio Rautavaara - 🌹 Yksi ruusu on kasvanut laaksossa:
https://www.youtube.com/watch?v=UVzZUMbmCyg&ab_channel=pioninkukka

"... mutta köyhänä ei ole tohtinut, vaan on jättänyt paikoilleen." 😢
Maailmamme on ollut julma ja on vielä monin paikoin edelleenkin...

Lue lisää

Minkä ihmeen takia yp poisti "sääntöjenvastaisena":

Tapio Rautavaara - Juokse sinä humma:
https://www.youtube.com/watch?v=_sB0O_t4BCo&ab_channel=TapioRautavaara-Topic

Tämä on eräs vanhoja lempikappaleitani.
🐎 🐴 🙂

Yp sallii vaikka mitä. Mitä pahaa tässä on?

Anonyymi kirjoitti:

Minkä ihmeen takia yp poisti "sääntöjenvastaisena":

Tapio Rautavaara - Juokse sinä humma:
https://www.youtube.com/watch?v=_sB0O_t4BCo&ab_channel=TapioRautavaara-Topic

Tämä on eräs vanhoja lempikappaleitani.
🐎 🐴 🙂

Yp sallii vaikka mitä. Mitä pahaa tässä on?

Lue lisää

Tiedän muitakin, joiden lempikappale Hummani hei on
varsin jos käy raveissa...

kappaleessa on sellaista rennon rehvakasta menoa

https://youtu.be/_sB0O_t4BCo

maissiii kirjoitti:

Tiedän muitakin, joiden lempikappale Hummani hei on
varsin jos käy raveissa...

kappaleessa on sellaista rennon rehvakasta menoa

https://youtu.be/_sB0O_t4BCo

Lue lisää

Stadin lapsena ensikosketukseni hummiin oli 1950-luvulla kerrostalojen pihoille hevosrattailla tulleet peruna- ja vihanneskauppiaat.

Me lapset juoksimme rappuihin huutamamaan: "pee-ru-noii-taaaaa!"

Mutta hevoseen ei saanut koskea. "Se voi puraista, tai potkaista! Ettekö te lapset, prkl, usko, ettette koske siihen!" Sain siitä hevospelon.

Olisin sitten, jo koulua käydessäni, halunnut päästä ratsastamaan, kuten monet muutkin luokan tytöt, mutta äiti kielsi: "Putoat vaan selästä ja satutat itsesi!"

Hohhoijaa. Toivon, että Taivaassa, kun saan pienen mökkini, saisin myös oman hepan... Koiranihan jo odottelevatkin minua siellä. Sekä kaksi keskenmennyttä lastani.

Elämä on.

Minäpä soitan hevoselleni (konilleni) harmonikkaa /
"Я за коня готов отдать гармонь":

https://www.youtube.com/watch?v=dG18YjFOgSc&ab_channel=ВикторБалдин.

"Entä sitten, kun minulla ei enää ole konia...? Vielä kerran me yhdessä huimasti ympäri poljushkeja ratsastellaan, garmoneilla soitellaan!" (Eikä kukaan kiellä.) 🤗

Tulee ihan kansakoulu mieleen!
Nää kaikki maakuntalaulut täyty suomalaislapsen osata.

Vaasa on itselleni jossain määrin tuttu kaupunki. Aikoinaan, hywin kauwan sitten, mm. muuan lähihenkilöni asusti siellä jonkinmoisia aikojaan rantahotellissanne.

Itse viikonloppuisin asustelin Vaasan torin laidassa olleessa Sokos-hotellissa, jossa tosi symppis emäntä: huolehti minusta kuin kanaemo, kehoitellen syömään kunnolla aamiaispöydästä. 😋

Uusmaalaisten laulu:
https://www.youtube.com/watch?v=5TRsBdiiSjc&ab_channel=MieskuoroWeljet-Topic

Kotikaupunkini on Stadi (suomeksi Helsinki), jonne olen syntynyt, mutta sukujeni varsinaiset juuret ja synnyinseudut ovat sekä Savossa että lounais-/ länsi-Suomessa.

Tässä oikea Karjalaisten laulu

maissiii kirjoitti:

Tässä oikea Karjalaisten laulu

Kokeilen kolmannen kerran, jos onnistuisi

https://youtu.be/bpIPTvBdVv0

maissiii kirjoitti:

Kokeilen kolmannen kerran, jos onnistuisi

https://youtu.be/bpIPTvBdVv0

Varsinais-Suomen laulu:
https://www.youtube.com/watch?v=FMbtvGGdx0o&ab_channel=SuomenKotiseutuliitto

Ja Varsinais-Suomeahan on muutkin lounais-Suomen alueet kuin yksin Turku.

Myös Uki / Uusikaupunki, Rauma, myös kaikki nuo näiden läheiset sisämaan alueetkin.

Samaten tuon rannikon lähisaaret, lukuun ottamatta Ahvenanmaan saaria, jotka ovat oma maakuntansa. "Myrskyluoto", joka sijaitsee varsinaisilla koillis-Ahvenanmaan saarilla, on lähellä niitä Uudenkaupungin ympäryssaaria, joilla mm. omat äidinäidinisän juureni.

"Kuoli uskossa Vapahtajaansa..." (kuolinilmoitus tuolloisessa paikallislehdessä.)

Katselen silloin, tällöin tuota alkuperäistä Myrskyluoto-sarjaa tallenteistani ja näen mielessäni siellä myös eräät, omat, varmasti samoin tavoin eläneet, ukilaiset esivanhempani. Sarjassa noiden saarten asukkaat olivat syvästi uskonnollisia, samoin olivat myös nuo omat esivanhempani, nk. lounais-Suomen rukoilevaisia.

Tässä tunnelmallinen, vanha, tuon merenkansan syvällinen, rukoilevaisten virsi:
Jesuksen veri, se lasinen meri:
https://www.youtube.com/watch?v=zYwejVMqxRI&ab_channel=Maissi

Puheet ja ajatukset just ku äidinäidin sisarilla!

L. Mårtensson - Myrskyluodon Maija:
https://www.youtube.com/watch?v=AGVs4xh8L9c&ab_channel=PekkaTarnanen
🌊🌊🌊⛵🌊🌊🌊

Olen käynyt Ahvenanmaalla, teimme sinne tietyn ryhmämatkan, kiertelimme ja kuulimme paljon sen paikkakuntien historiaa. On kyllä aivan eri kulttuuria (ruotsalaista), kuin manner-Suomen kanta- (myös varsinais-) suomalaisten.

Missään en ole nähnyt niin upean syvänsinistä merta kuin esim. Kökarissa.

Anonyymi kirjoitti:

Varsinais-Suomen laulu:
https://www.youtube.com/watch?v=FMbtvGGdx0o&ab_channel=SuomenKotiseutuliitto

Ja Varsinais-Suomeahan on muutkin lounais-Suomen alueet kuin yksin Turku.

Myös Uki / Uusikaupunki, Rauma, myös kaikki nuo näiden läheiset sisämaan alueetkin.

Samaten tuon rannikon lähisaaret, lukuun ottamatta Ahvenanmaan saaria, jotka ovat oma maakuntansa. "Myrskyluoto", joka sijaitsee varsinaisilla koillis-Ahvenanmaan saarilla, on lähellä niitä Uudenkaupungin ympäryssaaria, joilla mm. omat äidinäidinisän juureni.

"Kuoli uskossa Vapahtajaansa..." (kuolinilmoitus tuolloisessa paikallislehdessä.)

Katselen silloin, tällöin tuota alkuperäistä Myrskyluoto-sarjaa tallenteistani ja näen mielessäni siellä myös eräät, omat, varmasti samoin tavoin eläneet, ukilaiset esivanhempani. Sarjassa noiden saarten asukkaat olivat syvästi uskonnollisia, samoin olivat myös nuo omat esivanhempani, nk. lounais-Suomen rukoilevaisia.

Tässä tunnelmallinen, vanha, tuon merenkansan syvällinen, rukoilevaisten virsi:
Jesuksen veri, se lasinen meri:
https://www.youtube.com/watch?v=zYwejVMqxRI&ab_channel=Maissi

Puheet ja ajatukset just ku äidinäidin sisarilla!

L. Mårtensson - Myrskyluodon Maija:
https://www.youtube.com/watch?v=AGVs4xh8L9c&ab_channel=PekkaTarnanen
🌊🌊🌊⛵🌊🌊🌊

Olen käynyt Ahvenanmaalla, teimme sinne tietyn ryhmämatkan, kiertelimme ja kuulimme paljon sen paikkakuntien historiaa. On kyllä aivan eri kulttuuria (ruotsalaista), kuin manner-Suomen kanta- (myös varsinais-) suomalaisten.

Missään en ole nähnyt niin upean syvänsinistä merta kuin esim. Kökarissa.

Lue lisää

Eurajoki on länsirannikon paikkakunnista itselleni tärkein,
se on riipaissut ikiajoiksi palan sydäntäni.
Varsinkin Luvialla, Laitakari ja siellä Kaljaasi Ihana.
Monta soitantoa oa, talkoilla kunnostetun Ihanan keinahdellessa satamassa.

https://youtu.be/fN185bb5AX4

Siellä on myös perinnepihaa ja Laitakarin lava, ja eiköhän siellä tänäkin
juhannuksena tanssita.
ja joen varressa mies osaa savustaa maailman parhaita silakoita.
Jo ajatuskin niistä vie kielen mennessään.

Juu, näin on kerrottu.
Äidillenikin tuo laulu merkitsi.
Hänkin kaipasi Kotiin...

tuo Juice loppuu sanoihi - vieläkö meillä on kaljaa - vielä meillä on ja juhannus jatkuu ja
unelma ei ole mihinkään unohtunu

Souvarit Unelma lemmenjoella https://youtu.be/fVxf9A7Ud_o

Tää on ihana tarina.

Mulla on tallessa lapsuuteni, tyttöjen olkihattu, varmaan 1950-luvulta. Tai -60-luvun vaihteesta.

Se oli kesäjuhlahattu. Hatun ympäri kulki punainen silkkinauha. Asuun kai kuului, eräänlaisena käsilaukkuna, pyöreä kori. Sekin on tallessa. Toimi sittemmin mm. käsityökorina. Siinä nykyään, olkkarin kirjahyllynurkassa, "kasvaa" pitkä tekokukka.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on tallessa lapsuuteni, tyttöjen olkihattu, varmaan 1950-luvulta. Tai -60-luvun vaihteesta.

Se oli kesäjuhlahattu. Hatun ympäri kulki punainen silkkinauha. Asuun kai kuului, eräänlaisena käsilaukkuna, pyöreä kori. Sekin on tallessa. Toimi sittemmin mm. käsityökorina. Siinä nykyään, olkkarin kirjahyllynurkassa, "kasvaa" pitkä tekokukka.

Lue lisää

Mullakin on olkihattu,
ihan jokapäiväisessä käytössä näin hellepäivinä.
Se on kevyt ja vilpoinenkin,
sidon siihen aina sopivia kukkasia,
nyt tein rinkulan hiirenvirnoista
ja muutamasta päivänkakkarasta,
sitten kun ne kuivuvat, vaihdan kukkia.
Ensimmäinen kranssi kesäisin on aina voikukista
ja jos hellepäiviä riittää viimeinen pihlajanmarjoista.
Tuuli sitä hattua mielellään riepottelee,
kuminauhat niskassa varmistavat,
ettei tarvitse sen perässäkuitenkaan juosta

Niittykukista kauneimmat kranssit.

https://youtu.be/NpSjp52p8mA

Stevie Wonder laulaa paikasta auringossa

https://youtu.be/W8lVPMWLCBQ

Kiva juttu. 🌞

Tapani Kansan Kuljen taas kotiin päin
onkin mukava ja niin ajaton kappale.

Matkamusaa on kuvannut siihen sopivan videon

https://youtu.be/7N2zVUNHbeI

No, nyt se sade alkoi ja ukkonen ja salamoikin.
Kone kiinni ja äkkiä.

Pink Floyd - Comfortably Numb:
https://youtu.be/zOyk5qnamjc

Tämmöinen tarina. Moni voi omalla tavallaan samaistua.

"Kun ei ihmisen anneta olla rauhassa!" 😫!

Anonyymi kirjoitti:

Pink Floyd - Comfortably Numb:
https://youtu.be/zOyk5qnamjc

Tämmöinen tarina. Moni voi omalla tavallaan samaistua.

"Kun ei ihmisen anneta olla rauhassa!" 😫!

Lue lisää

Bob Geldof - The great song of indifference
https://youtu.be/hxIt_Q_NqMU

Tästä mä tykkään. Sopisin itsekin hyvin tuonne lavalle steppaamaan irlantilaista riverdance'ä.

Tätä oli oikea musiikki aikoinaan.

Anonyymi kirjoitti:

Bob Geldof - The great song of indifference
https://youtu.be/hxIt_Q_NqMU

Tästä mä tykkään. Sopisin itsekin hyvin tuonne lavalle steppaamaan irlantilaista riverdance'ä.

Tätä oli oikea musiikki aikoinaan.

Lue lisää

JJ Cale - Call Me The Breeze:
https://youtu.be/m8-NEYx-evg

Mulla liittyy tähän JJ:n musiikkiin myös romanttisia muistoja.
Niinku myös mm. Pink Floydinkin....

Anonyymi kirjoitti:

Pink Floyd - Comfortably Numb:
https://youtu.be/zOyk5qnamjc

Tämmöinen tarina. Moni voi omalla tavallaan samaistua.

"Kun ei ihmisen anneta olla rauhassa!" 😫!

Lue lisää

"On muistoja,
joista ei ikinä haluaisi luopua
ja toisista ei pääse eroon,
vaikka kuinka haluaisi unohtaa."

https://youtu.be/2lSyHZLzNYA

Anonyymi kirjoitti:

Bob Geldof - The great song of indifference
https://youtu.be/hxIt_Q_NqMU

Tästä mä tykkään. Sopisin itsekin hyvin tuonne lavalle steppaamaan irlantilaista riverdance'ä.

Tätä oli oikea musiikki aikoinaan.

Lue lisää

Just. Kenen vaan tekisi mieli riverdanssaamaan,
kun tätä kuuntelee.
Bob Geldof - paljon hyvää ja isoja suruja

Pidän erityisesti videosta -välinpitämömyys -na - na - kerran vielä pojat.
Videossa on upea kohta, joka sykähdyttää, loppu...
onnellisen ja tyytyväisen miehen nauru kuullostaa ihanalta.

maissiii kirjoitti:

Just. Kenen vaan tekisi mieli riverdanssaamaan,
kun tätä kuuntelee.
Bob Geldof - paljon hyvää ja isoja suruja

Pidän erityisesti videosta -välinpitämömyys -na - na - kerran vielä pojat.
Videossa on upea kohta, joka sykähdyttää, loppu...
onnellisen ja tyytyväisen miehen nauru kuullostaa ihanalta.

Lue lisää

Tässä tietoa Bob Geldofista.
Semmone, meidä ikäne kaveri:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Geldof :

>>Robert Frederick Xenon "Bob" Geldof (s. 5. lokakuuta 1951 Dublin, Irlanti) on irlantilainen laulaja-lauluntekijä ja poliittinen aktivisti. Hänet tunnetaan toiminnastaan Afrikan köyhien ja nälkää näkevien puolesta.<< ...

Noiden nälkäänäkevien puolesta, itsekin, joskaan en tuolla antaumuksella kuin veli Bob, olen yrittänyt autella. Nykyään vaan ei oikein voi täysin luottaa, että rahat hyväntekeväisyysfirmalla menevät juuri sinne ja siihen tarkoitukseen, kuin firma väittää.

Lähinnä olen luottanut firmoihin KUA (= Kirkon ulkomaanapu) ja SPR. KUA muistaa minua jatkuvasti kerjuukirjeillä. Turhuuksiin ei kannata rahojaan haaskata, mutta todelliseen asiaan. Viimeksi sydäntäni suuremmin hellytti Turkin maanjäristys (SPR). Siellä oli ihmislaumat tosi kusessa.

Pitäisikin syksymmällä aloittaa vaatteiden isompi inventaario ja sitten kun jossain maa pettää ihmisten jalkojen alla, laittaa paketti menemään. Mutta: meneekö ne vaatteet todella esim. Turkkiin, vai... Ukrainaan? En missään tapauksessa halua "auttaa" ukrainalaisia.

Kun tämä Ukrainan konflikti syntyi, huomasin, että monet hyv.tek.laitokset alkoivat tukea "ukrainalaisia sodan uhreja". Esim. venäläisistä eivät nuo lafkat sanallakaan vähää piitanneet.

Tuli epäilys, että vaikka olisin halunnut lahjoittaa jotain, jonnekin aidosti hätääkärsiviin maihin, ei ollut takeita, ettei rahat sittenkin mene Zelenskyin aseisiin = omiin taskuihinsa.

Länsimainen ihminen voi tukea köyhiä ihmisiä yksilöinä, mutta niiden itse valtakunnan hoito kuuluu kyllä heille itselle sekä muille maille, valtiotasolla. Yhteiskuntien on muututtava.

Ensisijassa, vastuu omasta elintasosta kuuluu kullekin itselle. Itse me länsimaissakin olemme oman elämämme rakentaneet. Tehneet valintoja, sillä kaikkea ei voi saada. Moniin mahd. ongelmiin voi myös ennalta varustautua, eikä sitten kun ongelma tulee, esittää ressukkaa.

Itselleni ei tänään tullut eläke, vaikka piti tulla. Piti peruuttaa huominen ruokatilaus, ku rahaa ei ole. Mut maanantaina taas on, jonkun verran. Nyt elelen viikonlopun maitojauheella, parilla pakasteella ja purkkiruuilla.

Kun itsellä on aina ollut elämä ajoittain kovinkin niukkaa, sitä ymmärtää, mitkä fiilikset on niillä, joilla ei ole tätäkään vähää.

Ja tuolla kaduillahan törmäämme ajoittain käsi ojossa istuviin yksilöihin. Heitäkin voi halutessaan auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tietoa Bob Geldofista.
Semmone, meidä ikäne kaveri:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Geldof :

>>Robert Frederick Xenon "Bob" Geldof (s. 5. lokakuuta 1951 Dublin, Irlanti) on irlantilainen laulaja-lauluntekijä ja poliittinen aktivisti. Hänet tunnetaan toiminnastaan Afrikan köyhien ja nälkää näkevien puolesta.<< ...

Noiden nälkäänäkevien puolesta, itsekin, joskaan en tuolla antaumuksella kuin veli Bob, olen yrittänyt autella. Nykyään vaan ei oikein voi täysin luottaa, että rahat hyväntekeväisyysfirmalla menevät juuri sinne ja siihen tarkoitukseen, kuin firma väittää.

Lähinnä olen luottanut firmoihin KUA (= Kirkon ulkomaanapu) ja SPR. KUA muistaa minua jatkuvasti kerjuukirjeillä. Turhuuksiin ei kannata rahojaan haaskata, mutta todelliseen asiaan. Viimeksi sydäntäni suuremmin hellytti Turkin maanjäristys (SPR). Siellä oli ihmislaumat tosi kusessa.

Pitäisikin syksymmällä aloittaa vaatteiden isompi inventaario ja sitten kun jossain maa pettää ihmisten jalkojen alla, laittaa paketti menemään. Mutta: meneekö ne vaatteet todella esim. Turkkiin, vai... Ukrainaan? En missään tapauksessa halua "auttaa" ukrainalaisia.

Kun tämä Ukrainan konflikti syntyi, huomasin, että monet hyv.tek.laitokset alkoivat tukea "ukrainalaisia sodan uhreja". Esim. venäläisistä eivät nuo lafkat sanallakaan vähää piitanneet.

Tuli epäilys, että vaikka olisin halunnut lahjoittaa jotain, jonnekin aidosti hätääkärsiviin maihin, ei ollut takeita, ettei rahat sittenkin mene Zelenskyin aseisiin = omiin taskuihinsa.

Länsimainen ihminen voi tukea köyhiä ihmisiä yksilöinä, mutta niiden itse valtakunnan hoito kuuluu kyllä heille itselle sekä muille maille, valtiotasolla. Yhteiskuntien on muututtava.

Ensisijassa, vastuu omasta elintasosta kuuluu kullekin itselle. Itse me länsimaissakin olemme oman elämämme rakentaneet. Tehneet valintoja, sillä kaikkea ei voi saada. Moniin mahd. ongelmiin voi myös ennalta varustautua, eikä sitten kun ongelma tulee, esittää ressukkaa.

Itselleni ei tänään tullut eläke, vaikka piti tulla. Piti peruuttaa huominen ruokatilaus, ku rahaa ei ole. Mut maanantaina taas on, jonkun verran. Nyt elelen viikonlopun maitojauheella, parilla pakasteella ja purkkiruuilla.

Kun itsellä on aina ollut elämä ajoittain kovinkin niukkaa, sitä ymmärtää, mitkä fiilikset on niillä, joilla ei ole tätäkään vähää.

Ja tuolla kaduillahan törmäämme ajoittain käsi ojossa istuviin yksilöihin. Heitäkin voi halutessaan auttaa.

Lue lisää

Tähän liittyen, etsinkin KUA:n sivuston:

https://www.kirkonulkomaanapu.fi/?gclid=EAIaIQobChMIjceV9Ovq_wIVBAB7Ch2GygP6EAAYASAAEgI4efD_BwE

Siellä lukee näin:

>>TIETOA MEISTÄ
Kirkon Ulkomaanapu
Teemme työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan... tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.... (!) Jokaisella ihmisellä on oikeus rauhaan, laadukkaaseen koulutukseen ja kestävään toimeentuloon.<<

Sitten jo kohta alla:
>>Sinä voit auttaa Ukrainan lapsia
Ukrainassa miljoonat lapset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja keskeyttämään koulunkäynnin. Voit osallistua hätäapukeräykseen lahjoittamalla katastrofirahastoon.<<...

Kovin siistin ja hyvinvoivan näköinen "ukrainalaislapsi".

KUA myös mainitsee "jokaisen ihmisen oikeuden rauhaan", eli näin piiloviestinnällään ottaa sotilaallista kantaa sotasyyllisyydestä, siihen ketkä rikkoivat rauhan.

Antikristillinen (= juutalaiset + U:n azov-natsit = luciferistit yhdessä) Ukrainahan on USA:n tuella ja johtamana vuosikymmeniä vainonnut Donbassin ja Krimin venäläisiä, kiduttanut ortodoksien lapsia mm. naulitsemalla heitä äitiensä silmien edessä ortodoksien risteille. Kun lapsi sitten kituen kuoli, ammuttiin äitiä päähän. Arkipäivää Donbassissa, kunnes, kun muu maailma ei puuttunut, Venäjä puuttui asiaan.

Vstavaj, Danbass! Nouse, Donbass!
https://www.youtube.com/watch?v=4jngo-UZHkw&ab_channel=Abkhaz

Vaikka KUA omien sanojensa mukaan (edellä) "ei jaottele ihmisiä", venäläislasten auttamisesta Donbassin, Krimin ja lounais-Venäjän alueilla... ei sanaakaan.

Kovin on hurskasta.

Näin KUA menetti yhden kannattajansa. (Saa tietty, kenties muutamia lisää.)

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tietoa Bob Geldofista.
Semmone, meidä ikäne kaveri:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Geldof :

>>Robert Frederick Xenon "Bob" Geldof (s. 5. lokakuuta 1951 Dublin, Irlanti) on irlantilainen laulaja-lauluntekijä ja poliittinen aktivisti. Hänet tunnetaan toiminnastaan Afrikan köyhien ja nälkää näkevien puolesta.<< ...

Noiden nälkäänäkevien puolesta, itsekin, joskaan en tuolla antaumuksella kuin veli Bob, olen yrittänyt autella. Nykyään vaan ei oikein voi täysin luottaa, että rahat hyväntekeväisyysfirmalla menevät juuri sinne ja siihen tarkoitukseen, kuin firma väittää.

Lähinnä olen luottanut firmoihin KUA (= Kirkon ulkomaanapu) ja SPR. KUA muistaa minua jatkuvasti kerjuukirjeillä. Turhuuksiin ei kannata rahojaan haaskata, mutta todelliseen asiaan. Viimeksi sydäntäni suuremmin hellytti Turkin maanjäristys (SPR). Siellä oli ihmislaumat tosi kusessa.

Pitäisikin syksymmällä aloittaa vaatteiden isompi inventaario ja sitten kun jossain maa pettää ihmisten jalkojen alla, laittaa paketti menemään. Mutta: meneekö ne vaatteet todella esim. Turkkiin, vai... Ukrainaan? En missään tapauksessa halua "auttaa" ukrainalaisia.

Kun tämä Ukrainan konflikti syntyi, huomasin, että monet hyv.tek.laitokset alkoivat tukea "ukrainalaisia sodan uhreja". Esim. venäläisistä eivät nuo lafkat sanallakaan vähää piitanneet.

Tuli epäilys, että vaikka olisin halunnut lahjoittaa jotain, jonnekin aidosti hätääkärsiviin maihin, ei ollut takeita, ettei rahat sittenkin mene Zelenskyin aseisiin = omiin taskuihinsa.

Länsimainen ihminen voi tukea köyhiä ihmisiä yksilöinä, mutta niiden itse valtakunnan hoito kuuluu kyllä heille itselle sekä muille maille, valtiotasolla. Yhteiskuntien on muututtava.

Ensisijassa, vastuu omasta elintasosta kuuluu kullekin itselle. Itse me länsimaissakin olemme oman elämämme rakentaneet. Tehneet valintoja, sillä kaikkea ei voi saada. Moniin mahd. ongelmiin voi myös ennalta varustautua, eikä sitten kun ongelma tulee, esittää ressukkaa.

Itselleni ei tänään tullut eläke, vaikka piti tulla. Piti peruuttaa huominen ruokatilaus, ku rahaa ei ole. Mut maanantaina taas on, jonkun verran. Nyt elelen viikonlopun maitojauheella, parilla pakasteella ja purkkiruuilla.

Kun itsellä on aina ollut elämä ajoittain kovinkin niukkaa, sitä ymmärtää, mitkä fiilikset on niillä, joilla ei ole tätäkään vähää.

Ja tuolla kaduillahan törmäämme ajoittain käsi ojossa istuviin yksilöihin. Heitäkin voi halutessaan auttaa.

Lue lisää

Lähellä asuvia voi aina auttaa. Ei käsi ojossa olevatkaan ole ain a avun tarpeessa, kerjäävä voi olla hyväksikäytetty, eli saattaa tarvita jotain muuta apua kuin vain vähäistä leskenropoani. Samaa mieltä kanssasi omasta vastuista. Vähällä on usein tultu toimeen. Yhdestä nakkipaketista olen laittanut perheelle monta ruokaa. Monista asioista on joutinut kieltäytymään, ei sitä silloin balittanut. Akatteli vain, että elämä on nyt näin. Mutta sitten kun ajat parantuivat, saattoi olla kaksin vertoin tyytyväisempi elämäänsä. Ehkä se toisaalta opetti ajattelemaan, että pahat päivät voivat tulla takaisin, kun elämällä ei ole välttämättä aina ylöspäin kiirivää käsikirjoitusta.
Mulla on aina pakastin täynnä ainakin leipää, tuossa lähellä on Vaasan tehtaanmyymälä ja siellä käyn täydentämässä leipävarastojani. Uskon, että öeipä miehen toellä pitää ja puurolla pääsee vain veräjälle, miyta useon korvaan lämpimän aterian juuri puurolla. Olisi hyvä jos olisi ystävärinkin minä öaotan nyt ruokaa, tule syömään ja sitten taas käydään vuoroin vieraissa syömässä. Ei sitä mitään gurmeita vaadita, soppekattila pöytään ja leipä ja vesi , sillä pääser jo pitkälle.

Anonyymi kirjoitti:

Lähellä asuvia voi aina auttaa. Ei käsi ojossa olevatkaan ole ain a avun tarpeessa, kerjäävä voi olla hyväksikäytetty, eli saattaa tarvita jotain muuta apua kuin vain vähäistä leskenropoani. Samaa mieltä kanssasi omasta vastuista. Vähällä on usein tultu toimeen. Yhdestä nakkipaketista olen laittanut perheelle monta ruokaa. Monista asioista on joutinut kieltäytymään, ei sitä silloin balittanut. Akatteli vain, että elämä on nyt näin. Mutta sitten kun ajat parantuivat, saattoi olla kaksin vertoin tyytyväisempi elämäänsä. Ehkä se toisaalta opetti ajattelemaan, että pahat päivät voivat tulla takaisin, kun elämällä ei ole välttämättä aina ylöspäin kiirivää käsikirjoitusta.
Mulla on aina pakastin täynnä ainakin leipää, tuossa lähellä on Vaasan tehtaanmyymälä ja siellä käyn täydentämässä leipävarastojani. Uskon, että öeipä miehen toellä pitää ja puurolla pääsee vain veräjälle, miyta useon korvaan lämpimän aterian juuri puurolla. Olisi hyvä jos olisi ystävärinkin minä öaotan nyt ruokaa, tule syömään ja sitten taas käydään vuoroin vieraissa syömässä. Ei sitä mitään gurmeita vaadita, soppekattila pöytään ja leipä ja vesi , sillä pääser jo pitkälle.

Lue lisää

Kuun alussa, kun on rahaa, täytän myös pakastinta leivillä, ruista sekä vaaleaa leipää, ym:lla. Lihalla, kalalla, mitä nyt satun ostamaan. Teen ruokia pakastusrasioihin. Aina ennen uutta jääkaapin sulatusta pyrin syömään pakastimen tyhjäksi. Mutta jotain pitää aina jättää "pahan päivän varalle".

Kaurapuurosta tykkään. Sitäkin keitän kerralla isomman satsin ja laitan loput rasioissa jääkaappiin. Ei tarvii joka päivä seistä hellan ääressä, kun on mikro.

Olen kokenut elämässä niin "rikkautta", eli hyvinvointia, sitten myös todellista köyhyyttä. Pidän tätä elämän kirjavuuttani rikkautena. Olen tehnyt kymmeniä erilaisia töitä, laskin kerran että ainakin yli 30 erilaista, Raskaissa duuneissa myös satuttanut itseäni.

Anonyymi kirjoitti:

Kuun alussa, kun on rahaa, täytän myös pakastinta leivillä, ruista sekä vaaleaa leipää, ym:lla. Lihalla, kalalla, mitä nyt satun ostamaan. Teen ruokia pakastusrasioihin. Aina ennen uutta jääkaapin sulatusta pyrin syömään pakastimen tyhjäksi. Mutta jotain pitää aina jättää "pahan päivän varalle".

Kaurapuurosta tykkään. Sitäkin keitän kerralla isomman satsin ja laitan loput rasioissa jääkaappiin. Ei tarvii joka päivä seistä hellan ääressä, kun on mikro.

Olen kokenut elämässä niin "rikkautta", eli hyvinvointia, sitten myös todellista köyhyyttä. Pidän tätä elämän kirjavuuttani rikkautena. Olen tehnyt kymmeniä erilaisia töitä, laskin kerran että ainakin yli 30 erilaista, Raskaissa duuneissa myös satuttanut itseäni.

Lue lisää

Korsuorkesteri - Kodin kynttilät
https://youtu.be/Vah3k-l41H0

Tämä oli alkujaan amerikkalainen laulu ja tarinan taustalla on tragedia. Mies lähti pienestä kodistaan maailmalle ja ilm. joutui sitten mierontielle, jonkinlaiselle (liekö alkoholismia, rikoksia, vankilaa?):

Hän ei ole kehdannut palata vanhempiensa kotiin, on hävennyt elämäänsä. Vanhuudessaan hän sitten muistelee niitä onnellisia, lapsuusiän puhtaita aikoja, kodin lämpöä ja sen kynttilöitä (Sähkövalo alkoi kai yleistyä pienimmissäkin mökeissä vasta n. 1920-luvulla, luulen...?) Ilmeisesti tositarina.

Itsekin muistan oman lapsuuskotini kynttilät, lähinnä itsenäisyyspäivänä sekä jouluisin.

Katson varhaislapsuuteni kotini ikkunaa (olen alle 10 vuotias), on talvi ja seison illalla, lähes pimeässä (on pari katuvaloa) kauempana kerrostalomme pihamaalla, taivas on tummansininen, on tähtiä ja näen lumisen, tummanvihreän pihapensaan yläpuolella, kynttilät kotimme ikkunalaudalla.🕯️

Anonyymi kirjoitti:

Kuun alussa, kun on rahaa, täytän myös pakastinta leivillä, ruista sekä vaaleaa leipää, ym:lla. Lihalla, kalalla, mitä nyt satun ostamaan. Teen ruokia pakastusrasioihin. Aina ennen uutta jääkaapin sulatusta pyrin syömään pakastimen tyhjäksi. Mutta jotain pitää aina jättää "pahan päivän varalle".

Kaurapuurosta tykkään. Sitäkin keitän kerralla isomman satsin ja laitan loput rasioissa jääkaappiin. Ei tarvii joka päivä seistä hellan ääressä, kun on mikro.

Olen kokenut elämässä niin "rikkautta", eli hyvinvointia, sitten myös todellista köyhyyttä. Pidän tätä elämän kirjavuuttani rikkautena. Olen tehnyt kymmeniä erilaisia töitä, laskin kerran että ainakin yli 30 erilaista, Raskaissa duuneissa myös satuttanut itseäni.

Lue lisää

Fazer ruis-puikula on lempparini. Pehmeää pureskeltavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuun alussa, kun on rahaa, täytän myös pakastinta leivillä, ruista sekä vaaleaa leipää, ym:lla. Lihalla, kalalla, mitä nyt satun ostamaan. Teen ruokia pakastusrasioihin. Aina ennen uutta jääkaapin sulatusta pyrin syömään pakastimen tyhjäksi. Mutta jotain pitää aina jättää "pahan päivän varalle".

Kaurapuurosta tykkään. Sitäkin keitän kerralla isomman satsin ja laitan loput rasioissa jääkaappiin. Ei tarvii joka päivä seistä hellan ääressä, kun on mikro.

Olen kokenut elämässä niin "rikkautta", eli hyvinvointia, sitten myös todellista köyhyyttä. Pidän tätä elämän kirjavuuttani rikkautena. Olen tehnyt kymmeniä erilaisia töitä, laskin kerran että ainakin yli 30 erilaista, Raskaissa duuneissa myös satuttanut itseäni.

Lue lisää

Sama puuroherkku minullakin. Teen sen mikrossa ja lisään pari lusikallista turkkilaista jukurttia ja marjoja tai hilloa, fiiliksestä riippuen.
Monta duunia sinulla, laskeskelin omiani työpaikkoja, 12 asti pääsin.
Aika monelta sekin tuntuu, muutamat työpaikat oli sellaisia, missä joutui tekemään mitä vain.

Juhannuksena just muistelin kun olin yhtenä kesänä kesätöissä mallasjuoman kaljatehtaalla. Ei sellaista firmaa enää olekaan. Juhannuksena siellä tehtiin tosi pitkää vuoroa, aamulla mentiin ja seuraana aamuna sitten päästiin aikaisemmin juhannuksen viettoon. Olin tarkastajana, välillä vahdin kun pullot tuli pesusta ja kulkivat valotaulun ohi, piti katella, ettei pulloissa ollut mitään ylimääräistä. Uskomattomia asioita ihmiset osaa tunkea 0.3 kaljapulloon. Sitä ei pystynut kauaa tekemään kun rupesi silmissä vilisemään. Sitten vaihdettiin korien tarkastukseen, koreissa oli 24 pulloa ja korkit ehjiä yms ku ne lähti maailmalle . Noita hommia kun vaihteli, niin aamuyöstä meni silmien ohi mitä sattuu, kun torkahteli jakkarallaan. Joskus kun joutu kyttäämään tyhjiä koreja kun ne meni pesuun, ne juuttu hihnalla ja yhtäkkiä alkoi korkea korivuori nousta korkeuksiin,
lopulta se korivuori sanoi poks ja korit lenteli pitkin salia.

Elämän värikkyydestä ja rikkaudesta tulee ekaks mieleen Ragni Manlmstenin Riepumatto....jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois... huomaahan sen tämän tästä , elo on niin värikästä...

Anonyymi kirjoitti:

Fazer ruis-puikula on lempparini. Pehmeää pureskeltavaa.

Totta, parasta on ja jos sen onnistuu saamaan tosi tuoreena, siihen päälle pikkusipaisu levitettä, nam nam.

Anonyymi kirjoitti:

Korsuorkesteri - Kodin kynttilät
https://youtu.be/Vah3k-l41H0

Tämä oli alkujaan amerikkalainen laulu ja tarinan taustalla on tragedia. Mies lähti pienestä kodistaan maailmalle ja ilm. joutui sitten mierontielle, jonkinlaiselle (liekö alkoholismia, rikoksia, vankilaa?):

Hän ei ole kehdannut palata vanhempiensa kotiin, on hävennyt elämäänsä. Vanhuudessaan hän sitten muistelee niitä onnellisia, lapsuusiän puhtaita aikoja, kodin lämpöä ja sen kynttilöitä (Sähkövalo alkoi kai yleistyä pienimmissäkin mökeissä vasta n. 1920-luvulla, luulen...?) Ilmeisesti tositarina.

Itsekin muistan oman lapsuuskotini kynttilät, lähinnä itsenäisyyspäivänä sekä jouluisin.

Katson varhaislapsuuteni kotini ikkunaa (olen alle 10 vuotias), on talvi ja seison illalla, lähes pimeässä (on pari katuvaloa) kauempana kerrostalomme pihamaalla, taivas on tummansininen, on tähtiä ja näen lumisen, tummanvihreän pihapensaan yläpuolella, kynttilät kotimme ikkunalaudalla.🕯️

Lue lisää

Kaunis muistosi kodin kynttilöistä.
Tuossa sävelmässä on kynttilöiden lämpöä ja kodin kaipausta, joka tässä iässä jo kummasti viriää.
Lapsuudessa itsenäisyyspäivään liittyi juuri elävät kynttilät. Kaksi kynttilää joka ikkunalla, joslus kynttilänjalkoina oli perunoita, niihin vaan oli reijät kaiverrettu, hyvin hoitivat hommansa. Sitten myöhemmällä illalla käveltiin lähistölle, siellä oli sotaveteraanien kerrostalo ja siellä oli kynttilärivit niin suorassa ja jakaisessa kaksi kynttilää, eikä mitään muita valoja kenelläkään. Se oli vielä 7 kerroksinen kerros talo ja vieläkin muistan ne kodin kynttilät kun ajan siitä.ohi.
Laulu on täynnä kaipausta ja hyvin ymmärtää, että se oli sota-aikana hyvin suosittu. Silloin kaipaus oli suurta niin sotarintamalla kuin kotirintamalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tietoa Bob Geldofista.
Semmone, meidä ikäne kaveri:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Geldof :

>>Robert Frederick Xenon "Bob" Geldof (s. 5. lokakuuta 1951 Dublin, Irlanti) on irlantilainen laulaja-lauluntekijä ja poliittinen aktivisti. Hänet tunnetaan toiminnastaan Afrikan köyhien ja nälkää näkevien puolesta.<< ...

Noiden nälkäänäkevien puolesta, itsekin, joskaan en tuolla antaumuksella kuin veli Bob, olen yrittänyt autella. Nykyään vaan ei oikein voi täysin luottaa, että rahat hyväntekeväisyysfirmalla menevät juuri sinne ja siihen tarkoitukseen, kuin firma väittää.

Lähinnä olen luottanut firmoihin KUA (= Kirkon ulkomaanapu) ja SPR. KUA muistaa minua jatkuvasti kerjuukirjeillä. Turhuuksiin ei kannata rahojaan haaskata, mutta todelliseen asiaan. Viimeksi sydäntäni suuremmin hellytti Turkin maanjäristys (SPR). Siellä oli ihmislaumat tosi kusessa.

Pitäisikin syksymmällä aloittaa vaatteiden isompi inventaario ja sitten kun jossain maa pettää ihmisten jalkojen alla, laittaa paketti menemään. Mutta: meneekö ne vaatteet todella esim. Turkkiin, vai... Ukrainaan? En missään tapauksessa halua "auttaa" ukrainalaisia.

Kun tämä Ukrainan konflikti syntyi, huomasin, että monet hyv.tek.laitokset alkoivat tukea "ukrainalaisia sodan uhreja". Esim. venäläisistä eivät nuo lafkat sanallakaan vähää piitanneet.

Tuli epäilys, että vaikka olisin halunnut lahjoittaa jotain, jonnekin aidosti hätääkärsiviin maihin, ei ollut takeita, ettei rahat sittenkin mene Zelenskyin aseisiin = omiin taskuihinsa.

Länsimainen ihminen voi tukea köyhiä ihmisiä yksilöinä, mutta niiden itse valtakunnan hoito kuuluu kyllä heille itselle sekä muille maille, valtiotasolla. Yhteiskuntien on muututtava.

Ensisijassa, vastuu omasta elintasosta kuuluu kullekin itselle. Itse me länsimaissakin olemme oman elämämme rakentaneet. Tehneet valintoja, sillä kaikkea ei voi saada. Moniin mahd. ongelmiin voi myös ennalta varustautua, eikä sitten kun ongelma tulee, esittää ressukkaa.

Itselleni ei tänään tullut eläke, vaikka piti tulla. Piti peruuttaa huominen ruokatilaus, ku rahaa ei ole. Mut maanantaina taas on, jonkun verran. Nyt elelen viikonlopun maitojauheella, parilla pakasteella ja purkkiruuilla.

Kun itsellä on aina ollut elämä ajoittain kovinkin niukkaa, sitä ymmärtää, mitkä fiilikset on niillä, joilla ei ole tätäkään vähää.

Ja tuolla kaduillahan törmäämme ajoittain käsi ojossa istuviin yksilöihin. Heitäkin voi halutessaan auttaa.

Lue lisää

>>Itselleni ei tänään tullut eläke, vaikka piti tulla. Piti peruuttaa huominen ruokatilaus, ku rahaa ei ole. Mut maanantaina taas on, jonkun verran. Nyt elelen viikonlopun maitojauheella, parilla pakasteella ja purkkiruuilla.<<

1. päivä piti tulla ja olla eläke (Ilmarinen). Jos se osuu viikonlopulle (lauantai), joskus se tulee ed. perjantaina, mutta ei voi luottaa, että tulisi aina. Nyt se olisi ollut lauantaipäivä, joten olisin odottanut sen tulevan perjantaina. Jos menisi sunnuntaille, niin silloin ymmärtäisi maksupäiväksi maanantain. En ymmärrä, miten tällainen asia voi eläkefirmalle olla liian vaikeaa, että toimisi sitten aina samoin, eikä vaihtelisi käytäntöjään.

Mulla on sähkölasku myöhässä, soitin ja kerroin firmalle, että "olen laittanut sen maksuun perjantaina 30.6. Mutta lähtee mahd. vasta 3. päivä". Sähköfirma hyväksyi asian.

No, kun tarkistin tilini, niin siellähän se roikkui: "Tilillä ei ole katetta." Siirsin maanantaihin. Toivottavasti eläkefirmat sallivat katteen jo tuolloin.

Itseäni eniten ärsyttävät valhe ja epäluotettavuus, niihin reagoin tunteella. Saavat aikaan voimakkaan tunneketjun aina halveksunnasta vihaan, katkeroitumiseen ja jonkinlaiseen kostoon asti. Se mikä luvataan, se pidetään. (Politiikassa ja sotilastoimissa: itseemme luottavia ystäviä ei petetä.)

"Kun joku petti sinut ensimmäisen kerran, se ei ollut sinun vikasi. Mutta jos hän petti sinut vielä toisenkin kerran, se oli sinun vikasi." (Juutalainen sanalasku) = Pitää kerrasta tehdä johtopäätös ja kun on asian ymmärtänyt, pysyä siinä.

Itäiset naapurimme ovat meidät jo ymmärtäneet. Lavrov sanoi äskettäin, että Suomen ja Venäjän suhteet eivät palaa entiselleen enää koskaan.

Eikä minun luottamukseni Ilmarinen-eläkefirmaan.

Leppoisaa ja rauhoittavaa... 💧💧💧💧💧💧💧

Voi että. Asuntoauto olis ihana.
Tarttis vielä ajokorttikin olla.

Mulle tuli keväällä kirje jostain, jossa kysyttiin jatkanko ajokorttiani.

En ole uusinut korttiani enää vuosikymmeniin, kun ei ole ollut autoakaan.

Ja voi niitä autonräppänöitä, joita muinoin oli...

Leino ei oikein suju Robinilta...
Rytmitaju puuttuu.

Onkohan Robin äidinkieleltään ruotsalainen?
Voisi vaikuttaa asiassa, vaikka muutoin puhuisikin hyvin suomea.

Loirilla sentään oli jonkinmoinen rytmitaju, vaikka ääni oli kamala.

Anonyymi kirjoitti:

Leino ei oikein suju Robinilta...
Rytmitaju puuttuu.

Onkohan Robin äidinkieleltään ruotsalainen?
Voisi vaikuttaa asiassa, vaikka muutoin puhuisikin hyvin suomea.

Loirilla sentään oli jonkinmoinen rytmitaju, vaikka ääni oli kamala.

Lue lisää

Tykkäsin Loirista kun hän lauloi Leinoa nuorella äänellä. Mutta vanhemmiten ei hänen ylitulkintaa jaksa kuunnella. Nuorempana omi aidompi.

Anonyymi kirjoitti:

Tykkäsin Loirista kun hän lauloi Leinoa nuorella äänellä. Mutta vanhemmiten ei hänen ylitulkintaa jaksa kuunnella. Nuorempana omi aidompi.

En ole koskaan pitänyt Loirista.
Ainoastaan elokuvassa "Pojat" hän mielestäni veti roolinsa hyvin.

Mutta muut elokuvat... En arvosta myöskään Spedeä. Spede aina kertoi vitsin, mutta sitten... selitti sen! Tämä pilasi ja antoi tyhmän vaikutelman: "Ai, ai? Sä siis tarkotat? Mitä sä tarkotat? Aha!"

Speden leffat (Turhapurot ym:t) olivat tyhmän liioiteltuja, eivätkä huvittaneet ainakaan itseäni. Spede kai suuntasikin tuon roskansa kansan heikkoälyisimpien viihdykkeeksi. Kaiken hän ensin kertoi... ja sitten selitti.

Nuo leffat antavat huonon kuvan suomalaisista ja suomalaisuudesta. Suomalaiset ovat muutakin kuin juoppoja, epäsiistejä turhapuroja, tuollaisia on todellakin vain jonkinlainen marginaalijoukko. Tuskin muutakaan suomalaista roskaa esitetään kansainvälisillä kanavilla. Suomalaiset tv-kanavat kai pakotettuina joutuvat niitä esittämään, etteivät ole aivan turhaan tehtyjä, että edes jossain "kelpaa". Valtaosa suomalaisista elokuvista ja "sarjoista" joutaisi suoraan roskakoppaan. Vain muutamia viitsin itse katsella.

Esim. "kansainvälistä tasoa oleva sairaalasarja Syke" on kaamea. Ei tuollaista ole suomalaissa sairaaloissa. Siinä toimitaan ja käyttäydytään ammattitaidottomasti ja epäpätevästi, rikotaan sairaalamääräyksiä niin, että elävässä elämässä mokomat työläiset saisivat heti potkut. En ole koskaan kestänyt katsoa Sykettä kuin korkeintaan minuutin (jos vahingossa tulee vaihdettua kanavalle).

Lappiin olen taas palannut, tänne on aina kaipuu
https://youtu.be/ZlYDHuMZyA0

ÄkäsLompolo kirjoitti:

Lappiin olen taas palannut, tänne on aina kaipuu
https://youtu.be/ZlYDHuMZyA0

Nukuin pari tuntia ja heräsin. Nyt hörpin kahvia... ☕ Tein yhden voileivän.

Itsellänikin on jonkinlainen kaipaus Lappiin.
Luonto on siellä niin erilaista kuin täällä etelämmässä.

Ja on omanlaisensa kulttuuri. En kuitenkaan, mitenkään "palvo" Lappia. Niin hurahtanut en vielä ole.

Onhan kyllä täällä etelässäkin luontoa.
Ja kulttuureissakin löytyy, ihan liiankin kanssa.

Pitäisi taas pitkästä aikaa käydä vaikka Helsingin Suomenlinnassa. Korkeasaaressa kävin muutama vuosi sitten. Linnanmäellä en ole käynyt kymmeniin vuosiin. Siellä kuluu vain rahaa ja kun kävelee ulos portista, on tyhjä olo.

Joku museoreissu ja vaikka Ateneum voisi olla "erilainen" kaupunkiloma. Meikäläinen kun on jumittunut ihan omaan pihapiiriin. Ei täältä ole ollut juuri mitään asiaa lähteä muualle seikkailemaan.

Jollain torilla voisin käydä, sitten kun tulee sieniä, esim. Hakaniemessä. Pianhan on jo kanttarelli-aika.

Silloin kun Sykettä putkeen kattelin, huomasi, että eri kohderyhmille tarkoitetut mainokset vaihtuivat. Vaippamainoksia sain yliannoksen, kun katsoin aamupäivällä tai päivällä. Illalla pyöri automainokset ja muut, ei vaippamainoksista ollut tietoakaan.

Sairaaloissa ei saa olla ihmissuhdekiemuroita.

Potilaiden oikeuksiin kuuluu turvallinen ympäristö, heidän tulee voida luottaa ja kunnioittaa henkilökuntaa. Henkilökunnan on säilytettävä arvokaskäytöksinen auktoriteetti. Sairaalassa on hierarkia.

Henkilökunta ei saa asiattomasti koskea potilaisiin, fyysinen ja henkinen etäisyys säilytetään. Hygienia säilytetään, potilaita esim. ei halailla ja sitten mennä samoissa vaatteissa seuraavan potilaan luo.

Potilaiden kuullen ei käsitellä mitään henkilökohtaisia asioita, osoiteta omia tunteita. Vaarallisten tilanteidenkin syntyessä, ne hoidetaan henkilökunnan toimesta, potilaiden kuullen ei saa sanoa ääneen mitään mikä horjuttaisi heidän turvallisuuden tunteitaan. Ajatellaan nyt vaikka kirurgista osastoa, jossa joku lääkäri potilashuoneessa ääneen hölöttäisi jotain jossain toisessa osassa taloa tapahtuvaa onnettomuutta. Sänkyihin sidotut potilaat joutuisivat paniikkiin.

Sykkeen koko lääkärikunta koostuu moukista, jotka eivät noudata sairaalakuria.

Mm. näiden asioiden teroittaminen kuuluu osana sairaanhoitokoulutusta.

Syke on täysin tökerö sarja, eikä sen kirjoittaja ole sairaalassa käynytkään. Ei kuulu ainakaan sairaanhoitohenkilökuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaaloissa ei saa olla ihmissuhdekiemuroita.

Potilaiden oikeuksiin kuuluu turvallinen ympäristö, heidän tulee voida luottaa ja kunnioittaa henkilökuntaa. Henkilökunnan on säilytettävä arvokaskäytöksinen auktoriteetti. Sairaalassa on hierarkia.

Henkilökunta ei saa asiattomasti koskea potilaisiin, fyysinen ja henkinen etäisyys säilytetään. Hygienia säilytetään, potilaita esim. ei halailla ja sitten mennä samoissa vaatteissa seuraavan potilaan luo.

Potilaiden kuullen ei käsitellä mitään henkilökohtaisia asioita, osoiteta omia tunteita. Vaarallisten tilanteidenkin syntyessä, ne hoidetaan henkilökunnan toimesta, potilaiden kuullen ei saa sanoa ääneen mitään mikä horjuttaisi heidän turvallisuuden tunteitaan. Ajatellaan nyt vaikka kirurgista osastoa, jossa joku lääkäri potilashuoneessa ääneen hölöttäisi jotain jossain toisessa osassa taloa tapahtuvaa onnettomuutta. Sänkyihin sidotut potilaat joutuisivat paniikkiin.

Sykkeen koko lääkärikunta koostuu moukista, jotka eivät noudata sairaalakuria.

Mm. näiden asioiden teroittaminen kuuluu osana sairaanhoitokoulutusta.

Syke on täysin tökerö sarja, eikä sen kirjoittaja ole sairaalassa käynytkään. Ei kuulu ainakaan sairaanhoitohenkilökuntaan.

Lue lisää

Ehkä sellaisesta sairaalasarjasta tulisi vähän tylsä, ei olisi enää viihdettä,
Olin kerran hammaslääkärissä ja suu oli täynnä erilaisia värkkejjä, hammaslääkäri ja hoitaja puhelivat koko ajan menneestä viikonlopusta, oli käyty ryijynäyttelyssä ja vaikka missä.
Kyllä vähän suututti, ei niinkään se , että omia juttujaan puhelivat , vaan se etten voinut sanoa sanaakaan siihen välii, vaikka olisin halunnut.

Tein kaurapuuroa, sekoitin siihen kiehumaan joululta jäänyttä pähkinärouhetta.

Menee puuron seassa ja on luultavasti hyvää myös nk. vatsantoiminnalle.

Muistan noita lauluja 1950-60-luvun vaihteesta.

Leikimme Laila K:sta, Brita K:sta, Pirkko Mannolaa. Eräs tytöistä oli ottanut äitinsä huulipunan ja sillä koristelimme itsemme.

Kun minua päivisin hoitanut mummuni sen pihalta kotiin tultuani näki, muistan kuinka hän vessan lavuaarilla saippualla jynssäsi huulipunaa suustani! Olin kai n. 6-7 vuotias.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan noita lauluja 1950-60-luvun vaihteesta.

Leikimme Laila K:sta, Brita K:sta, Pirkko Mannolaa. Eräs tytöistä oli ottanut äitinsä huulipunan ja sillä koristelimme itsemme.

Kun minua päivisin hoitanut mummuni sen pihalta kotiin tultuani näki, muistan kuinka hän vessan lavuaarilla saippualla jynssäsi huulipunaa suustani! Olin kai n. 6-7 vuotias.

Lue lisää

Leikistä tuli mieleeni kun alakoulussa kaverini kanssa leikittiin,hän oli Elvis Presleyn vaimo ja minä olin Paul Ankan vaimo. Aikuisten juttuja sitten puhuttiin, tänään Elvis on Lontoossa ja huomenna sen täytyy lentää Tukholmaan, minä kertomaan, että Paul on Pariisissa, yökoneella tulee kotiin ja menen lentokentälle vastaan. Pääsettekös sinne gaalaan ,joka on New Yorkissa, mentäisiinsamalla koneela. Olihan sekin leikki.
paul on vähän vanhentunut kuten minä Paulin vaimona,
you are my destiny..https://youtu.be/GJTA9Ng7xYY

Anonyymi kirjoitti:

Leikistä tuli mieleeni kun alakoulussa kaverini kanssa leikittiin,hän oli Elvis Presleyn vaimo ja minä olin Paul Ankan vaimo. Aikuisten juttuja sitten puhuttiin, tänään Elvis on Lontoossa ja huomenna sen täytyy lentää Tukholmaan, minä kertomaan, että Paul on Pariisissa, yökoneella tulee kotiin ja menen lentokentälle vastaan. Pääsettekös sinne gaalaan ,joka on New Yorkissa, mentäisiinsamalla koneela. Olihan sekin leikki.
paul on vähän vanhentunut kuten minä Paulin vaimona,
you are my destiny..https://youtu.be/GJTA9Ng7xYY

Lue lisää

Heh. 🙂🙂🙂

Juur tuollaisia mielikuvitusleikkejä leikittiin.

Lähellä asusteli mm. pari nk. kuuluisuutta. Oltiin tämän tästä rimputtamassa ovikelloa, pyytämässä "nimikirjoitusta".

Anonyymi kirjoitti:

Heh. 🙂🙂🙂

Juur tuollaisia mielikuvitusleikkejä leikittiin.

Lähellä asusteli mm. pari nk. kuuluisuutta. Oltiin tämän tästä rimputtamassa ovikelloa, pyytämässä "nimikirjoitusta".

Lue lisää

Meillä oli myös tärkeät suosikkikirjat,vihkoja ne todellisuudessa, niihin lehdistä kuviäa"puolisoista" leikattiin ja liimattiin ja kait niihin jotain töherrettiinki. Aina ei ollut oikeaa liimaa, keitetyllä perunalla kuvia liimailtiin.
Niin on monta kertaa tullut muutettua, ettei noita tärkeitä dokumentteja ole yhtään säilynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä oli myös tärkeät suosikkikirjat,vihkoja ne todellisuudessa, niihin lehdistä kuviäa"puolisoista" leikattiin ja liimattiin ja kait niihin jotain töherrettiinki. Aina ei ollut oikeaa liimaa, keitetyllä perunalla kuvia liimailtiin.
Niin on monta kertaa tullut muutettua, ettei noita tärkeitä dokumentteja ole yhtään säilynyt.

Lue lisää

Meillä koulussa oli 1960-luvun alussa sellaiset tyttöjen Ystäväni-kirjat. Nimi, mahd. valokuvakin, ja sitten "tietoja", kuten "suosikki-elokuvani" jne.

On ne kirjat mulla jossain tuolla tallessa.

Sitten oli sellainen "muistolauseita"-kirja, johon väsättiin koristeeksi kiiltokuva ja joku muistovärssy ystävälle.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä koulussa oli 1960-luvun alussa sellaiset tyttöjen Ystäväni-kirjat. Nimi, mahd. valokuvakin, ja sitten "tietoja", kuten "suosikki-elokuvani" jne.

On ne kirjat mulla jossain tuolla tallessa.

Sitten oli sellainen "muistolauseita"-kirja, johon väsättiin koristeeksi kiiltokuva ja joku muistovärssy ystävälle.

Lue lisää

Sellasia kirjoja oli meidän lapsuudessa, mutta on niitä nykyajan tenavillakin, ystäväkirjoja.
mahtavatko niihin värssyjä kirjoitella?
En ole nykypäivän värssyjä nähnyt, mutta jonkun kuudenkymmenen vuoden takaisen muistan sentään.
"Niin monta pientä lintua, kuin pääsi päällä lentää, niin monta sull on ystävää, mutt muista mua sentää,"
" Sinä-pieni varovasti poimi elon ruusuja. Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä."

Anonyymi kirjoitti:

Meillä oli myös tärkeät suosikkikirjat,vihkoja ne todellisuudessa, niihin lehdistä kuviäa"puolisoista" leikattiin ja liimattiin ja kait niihin jotain töherrettiinki. Aina ei ollut oikeaa liimaa, keitetyllä perunalla kuvia liimailtiin.
Niin on monta kertaa tullut muutettua, ettei noita tärkeitä dokumentteja ole yhtään säilynyt.

Lue lisää

Mitäs varsinaisia lastenkirjoja tuolloin oli?

No, Tammen kultaiset kirjat, tietysti.
Sitten muistan kirjan "Milla-tädin koulu",

On tallessa edelleen. Pitäisikin uudelleen lukea. Siinä Milla-täti -jänis / -pupu pitää metsässä koulua metsän eläimille.

Oli joitain muitakin lasten satukirja-sarjoja, sain mm. lahjaksi kirjan Prinsessa Ruusunen.

Topeliuksen "Lukemisia lapsille".
Grimmin satuja.

Ja muita, ilm. alkujaan brittiläisiä satukokoelmia.
Myös Andersenin sadut.

Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossut...

Jo hiukan isompana tulivat sitten mm. Viisikot, Seikkailu-, ym:t E. Blytonin sarjat. Sitten mm. Anna-kirjat, Runotytöt ja Pikku naisia, sekä muita näiden kirjailijoiden nk. tyttökirjoja. Eräs varsin moraalinen, opettavainen kirja oli mm. L. M. Alcottin "Tytöistä parhain". Nämä eivät enää olleet ihan pikkulasten kirjoja.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs varsinaisia lastenkirjoja tuolloin oli?

No, Tammen kultaiset kirjat, tietysti.
Sitten muistan kirjan "Milla-tädin koulu",

On tallessa edelleen. Pitäisikin uudelleen lukea. Siinä Milla-täti -jänis / -pupu pitää metsässä koulua metsän eläimille.

Oli joitain muitakin lasten satukirja-sarjoja, sain mm. lahjaksi kirjan Prinsessa Ruusunen.

Topeliuksen "Lukemisia lapsille".
Grimmin satuja.

Ja muita, ilm. alkujaan brittiläisiä satukokoelmia.
Myös Andersenin sadut.

Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossut...

Jo hiukan isompana tulivat sitten mm. Viisikot, Seikkailu-, ym:t E. Blytonin sarjat. Sitten mm. Anna-kirjat, Runotytöt ja Pikku naisia, sekä muita näiden kirjailijoiden nk. tyttökirjoja. Eräs varsin moraalinen, opettavainen kirja oli mm. L. M. Alcottin "Tytöistä parhain". Nämä eivät enää olleet ihan pikkulasten kirjoja.

Lue lisää

Itselleni muistan kaikkein tärkeimmiksi kirjoiksi Elsa Beskowin kirjat. Niissä oli sellaista lämpöä ja yhteistä puuhaa , jota kaipasin silloin. Täti Vihreän, ja Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen muistan vieläkin ja heidän ihanat hameet ovat jääneet mieleen lapsuudestani. Oli siellä setä Sininenkin.
Omille lapsille en noita kirjoja lukenut , mutta nyt lapsenlapsille voisikin palat tätien maailmaan.
Lotta ja Petteri olivat ne lapset, jotka kirjoissa seikkailivat.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni muistan kaikkein tärkeimmiksi kirjoiksi Elsa Beskowin kirjat. Niissä oli sellaista lämpöä ja yhteistä puuhaa , jota kaipasin silloin. Täti Vihreän, ja Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen muistan vieläkin ja heidän ihanat hameet ovat jääneet mieleen lapsuudestani. Oli siellä setä Sininenkin.
Omille lapsille en noita kirjoja lukenut , mutta nyt lapsenlapsille voisikin palat tätien maailmaan.
Lotta ja Petteri olivat ne lapset, jotka kirjoissa seikkailivat.

Lue lisää

Keidens tarinoihin kuuluivat kolme iloista rosvoa, Jesper, Kasper ja Joonatan?

Thorbjørn Egner:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolme_iloista_rosvoa

Rosvolaulu:
https://www.youtube.com/watch?v=9GFJ8J1TTI0&ab_channel=Romukoppa

Kardemumman yö...
*

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs varsinaisia lastenkirjoja tuolloin oli?

No, Tammen kultaiset kirjat, tietysti.
Sitten muistan kirjan "Milla-tädin koulu",

On tallessa edelleen. Pitäisikin uudelleen lukea. Siinä Milla-täti -jänis / -pupu pitää metsässä koulua metsän eläimille.

Oli joitain muitakin lasten satukirja-sarjoja, sain mm. lahjaksi kirjan Prinsessa Ruusunen.

Topeliuksen "Lukemisia lapsille".
Grimmin satuja.

Ja muita, ilm. alkujaan brittiläisiä satukokoelmia.
Myös Andersenin sadut.

Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossut...

Jo hiukan isompana tulivat sitten mm. Viisikot, Seikkailu-, ym:t E. Blytonin sarjat. Sitten mm. Anna-kirjat, Runotytöt ja Pikku naisia, sekä muita näiden kirjailijoiden nk. tyttökirjoja. Eräs varsin moraalinen, opettavainen kirja oli mm. L. M. Alcottin "Tytöistä parhain". Nämä eivät enää olleet ihan pikkulasten kirjoja.

Lue lisää

Jossain sadussa perhe asui isossa, rähjäisessä kengässä...
Mikäs satu tämä oli?

Pientä etsintää Googlessa... :
Muistan tasan tarkkaan kirjan kannen ja vielä kuvan tuosta kenkätalosta...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanhiemon_satuaarre !

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsi_Kunnas

Satuaarteesta Kunnaksen riimittelemä runokirja "Hanhiemon iloinen lipas":

>>Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan.<<
🥾

Itseäni peilistä tarkastellen olen jostain syystä alkanut kasvoiltani hiukan muistuttaa Kirsi Kunnasta. Miksi? Emme ole sukua.

Anonyymi kirjoitti:

Keidens tarinoihin kuuluivat kolme iloista rosvoa, Jesper, Kasper ja Joonatan?

Thorbjørn Egner:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolme_iloista_rosvoa

Rosvolaulu:
https://www.youtube.com/watch?v=9GFJ8J1TTI0&ab_channel=Romukoppa

Kardemumman yö...
*

Lue lisää

Lapsena kävin Kolme Iloista Rosvoa katsomassa
kaupungin teatterissa, se oli iso juttu silloin.
Mukava kun laitoit tuon Kardemumman yössä-laulun.

En muista , että olisin mitään muuta lasten näytelmää
lapsuudessa käynyt katsomassakaan.
Sitten tulivat Pekka Ja Pätkä elokuvat,
elokuvateattereissa niitä käytiin katsomassa.
Ne olivat jännittäviä silloin.

Tuttu on Mikkihiiri-laulu.
Ei ollu siihen aikaan muumilauluja, eikä pipsapossuja, Ne oli silloin jotain Markus-sedän ohjelmista tuttuja. Olen monilapsiseta perheestä ja isä tehtaalla töissä, niin me kakarat päästiin silloin lastentarhaan, niin kuin päiväkoteja siihen aikaan nimitettiin.
Kait sielläki jotain laulettiin, kun nyt muistaisi, oli nokipoikaa ja posteljoonia, telefooni Afrikassa tuli mieleen. orvanpesä ja joku sammakkolaulu oli myös. ja karhunpoika sairasti jo silloinkin.
Kaikkein eniten tykkäsin liikennelaulusta, oltaisko silloin oltu jo ykkäsellä tai kakkosella koulussa, kun sitä laulettiin
https://youtu.be/peFnnb5Mtwc

Anonyymi kirjoitti:

Tuttu on Mikkihiiri-laulu.
Ei ollu siihen aikaan muumilauluja, eikä pipsapossuja, Ne oli silloin jotain Markus-sedän ohjelmista tuttuja. Olen monilapsiseta perheestä ja isä tehtaalla töissä, niin me kakarat päästiin silloin lastentarhaan, niin kuin päiväkoteja siihen aikaan nimitettiin.
Kait sielläki jotain laulettiin, kun nyt muistaisi, oli nokipoikaa ja posteljoonia, telefooni Afrikassa tuli mieleen. orvanpesä ja joku sammakkolaulu oli myös. ja karhunpoika sairasti jo silloinkin.
Kaikkein eniten tykkäsin liikennelaulusta, oltaisko silloin oltu jo ykkäsellä tai kakkosella koulussa, kun sitä laulettiin
https://youtu.be/peFnnb5Mtwc

Lue lisää

Kansakoulussa laulutunnilla piti jokaisen esittää luokan edessä joku laulu.

Muistan erään tomeran pikkupojan, joka rinta rottingilla esitti joka kerran "Minä olen pikkupoika posteljoonin!"

Anonyymi kirjoitti:

Kansakoulussa laulutunnilla piti jokaisen esittää luokan edessä joku laulu.

Muistan erään tomeran pikkupojan, joka rinta rottingilla esitti joka kerran "Minä olen pikkupoika posteljoonin!"

Lue lisää

Kauhukokemus kansakoulun laulutunnilta, lauloin aina ja joka vuosi laulun kokeissa laulun: Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, joss on olo onnekas, elo tyyni suojakas.
Se oli mielestäni helppo ja hyvä laulu.
Yhtenä vuonna päätin sitten vaihteen vuoksi vaihtaa laulun : Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa.....ääni loppui kohtaan ....siellä valkolatvatuomi...kolme kertaa yritin,
samassa kohtaa aina katkesi.... lopulta opettaja totesi, että mitä jos laulaisit sen Tiedän paikan armahan, niinpä lauloin pettyneenä vanhan tutun..
laulajaa minusta ei tullut, mutta mahottoman hyvä kalliolle kukkulalle ja muitten poliittisten laulujen hoilaaja, virretkin menevät mainiosti.

Anonyymi kirjoitti:

Kauhukokemus kansakoulun laulutunnilta, lauloin aina ja joka vuosi laulun kokeissa laulun: Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, joss on olo onnekas, elo tyyni suojakas.
Se oli mielestäni helppo ja hyvä laulu.
Yhtenä vuonna päätin sitten vaihteen vuoksi vaihtaa laulun : Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa.....ääni loppui kohtaan ....siellä valkolatvatuomi...kolme kertaa yritin,
samassa kohtaa aina katkesi.... lopulta opettaja totesi, että mitä jos laulaisit sen Tiedän paikan armahan, niinpä lauloin pettyneenä vanhan tutun..
laulajaa minusta ei tullut, mutta mahottoman hyvä kalliolle kukkulalle ja muitten poliittisten laulujen hoilaaja, virretkin menevät mainiosti.

Lue lisää

😊 En muista, mitä itse lauloin, mutta sen tomeran "pikkupoika-posteljoonin" kyllä muistan aina.

Meillä oli tietyt lauluvihot, johon itse jouduimme kirjoittamaan laulujen sanat ja pienen vihkon reunat sitten "koristeltiin" eri väreillä, kuka mitenkin, "kukkasin", tmv.

Muistan aina Lippulaulun, joka laulettiin kaiketi kansakoulumme Itsenäisyyspäivän juhlissa. Tätä edelsi luokassa opettajamme isänmaalliset puheet. Kun lauloimme sitä sitten koulun jumppasalissa, kaikki yhdessä seisten, muistan kuinka hartaasti, itse mielessäni sitä lauloin, tarkoittaen joka sanaa. Siinä ikäänkuin pohjustettiin tuleva (joskin myös eronnut) persu.

(Olen elämässäni äänestänyt jotakuinkin kaikkia suomalaisia puolueita. Rkp ei ole suomalainen, joten se kait ainoana on jäänyt pois. Tällä hetkellä, joskin itsenäiset mielipiteeni edelleen ovatkin, ei nimenomaista puoluekantaa ole.)

Anonyymi kirjoitti:

Tuttu on Mikkihiiri-laulu.
Ei ollu siihen aikaan muumilauluja, eikä pipsapossuja, Ne oli silloin jotain Markus-sedän ohjelmista tuttuja. Olen monilapsiseta perheestä ja isä tehtaalla töissä, niin me kakarat päästiin silloin lastentarhaan, niin kuin päiväkoteja siihen aikaan nimitettiin.
Kait sielläki jotain laulettiin, kun nyt muistaisi, oli nokipoikaa ja posteljoonia, telefooni Afrikassa tuli mieleen. orvanpesä ja joku sammakkolaulu oli myös. ja karhunpoika sairasti jo silloinkin.
Kaikkein eniten tykkäsin liikennelaulusta, oltaisko silloin oltu jo ykkäsellä tai kakkosella koulussa, kun sitä laulettiin
https://youtu.be/peFnnb5Mtwc

Lue lisää

Itsekin olin kahdessa eri lastentarhassa.

Toisessa sain poikaystävän, nimeltä Jyrki. Teimme hiekanjyvistä pannunalusia (tallella!) ja Jyrki oli herrasmies ja keräsi myös minulle. Itkin kun myöhemmin sanoimme hyvästejä.

Jyrkistä oli tullut iso mies, hän oli lähdössä kouluun! Itkin, miksi en voinut tulla mukaan...

Hyvin romanttiset jäähyväiset. Aloin aavistaa, että elämä toi myös julmia käänteitä mukanaan. Olin kuin junanlaiturille itkien vilkuttamaan jäänyt, hylätty sotamorsian.

Olin kait n. 4-5-vuotias. Mitä lie hänellekin kuuluu?

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin olin kahdessa eri lastentarhassa.

Toisessa sain poikaystävän, nimeltä Jyrki. Teimme hiekanjyvistä pannunalusia (tallella!) ja Jyrki oli herrasmies ja keräsi myös minulle. Itkin kun myöhemmin sanoimme hyvästejä.

Jyrkistä oli tullut iso mies, hän oli lähdössä kouluun! Itkin, miksi en voinut tulla mukaan...

Hyvin romanttiset jäähyväiset. Aloin aavistaa, että elämä toi myös julmia käänteitä mukanaan. Olin kuin junanlaiturille itkien vilkuttamaan jäänyt, hylätty sotamorsian.

Olin kait n. 4-5-vuotias. Mitä lie hänellekin kuuluu?

Lue lisää

Monesti on joutunut elämänsä aikana jäähyväisiä jättämään, pienestä asti.
Meillä oli tarhassa kauppa, sinne aina siirrettiin leikkikalut leikin lopuksi. Olin kerran tuon kaupan hoitajana, kyykyssä järjestelin leluja alahyllyille, eräs poika tuli lautakasan kanssa ja romautti sen kasan niskaani. Siitä seurasi, että pääni oli paukamia täynnä. Kai siinä itkua oli.

Muistan kuinka kaksi onnetonta istui kohta hoitajan sylissä, toinen lautojen heittäjä ja toinen kaupanhoitaja. Koin siinä tilanteessa ikävän tunteen, jonka yhä muista. Tuo poika joutui vaadittaessa pyytämään minulta anteeksi. Ei sen niin pitänyt mennä, kannaltani ikävä kiusallinen tilanne, koska se oli puhdas vahinko.

Anonyymi kirjoitti:

Monesti on joutunut elämänsä aikana jäähyväisiä jättämään, pienestä asti.
Meillä oli tarhassa kauppa, sinne aina siirrettiin leikkikalut leikin lopuksi. Olin kerran tuon kaupan hoitajana, kyykyssä järjestelin leluja alahyllyille, eräs poika tuli lautakasan kanssa ja romautti sen kasan niskaani. Siitä seurasi, että pääni oli paukamia täynnä. Kai siinä itkua oli.

Muistan kuinka kaksi onnetonta istui kohta hoitajan sylissä, toinen lautojen heittäjä ja toinen kaupanhoitaja. Koin siinä tilanteessa ikävän tunteen, jonka yhä muista. Tuo poika joutui vaadittaessa pyytämään minulta anteeksi. Ei sen niin pitänyt mennä, kannaltani ikävä kiusallinen tilanne, koska se oli puhdas vahinko.

Lue lisää

Kotimaisissa elokuvissa itseäni ihmetyttää nk. lapsikuvaukset.
Otetaan esim. elokuva "Pikku Ilona ja hänen karitsansa".

Hieno leffa muutoin. Etsin tietoa netistä ja pääosan esittäjä Riitta Hämäläinen oli monitaitoinen nuori, kirjoitti jonkin lasten satukirjankin. Muutti sitten Britteihin ja kuoli siellä melko nuorena, "hämärissä olosuhteissa", mitä tuo sitten tarkoittaneekin?

https://petosenlehti.ppay.fi/pekka-hamalainen-siskostaan-riitta-oli-aikakautensa-megatahti/

Niin niistä elokuvan "lapsista". En hirveän hyvin muista meidän keskenämme leikkineen mitään "piirileikkejä". On kylläkin hämärä mielikuva, että lastentarhassa ja koulun alaluokilla saatoimme joutua esittämään piirileikkiä, mutta eivät tuollaiset piirileikit muistaakseni kuuluneet pihapiirimme lasten tapoihin.

"Pihallamme" oli 1950-luvulla ja 60-luvun aluilla ehkä n. 25, iältään 6-12 -vuotiaita lapsia. Vanhempia, nk. nuoria, oli ehkä n. 15.

Toisekseen, suomalaisissa elokuvissa lapset aina laumana juoksevat esim. ulos koulusta ja huutavat yhteen, kovaan ääneen. Tuollaistakaan kovaa, yhteismylvintää en muista meidän harjoittaneen. Eli että "lasten ilo" olisi aina edellyttänyt kovaäänistä yhteishuutoa.

Muistaako joku paremmin?

Anonyymi kirjoitti:

Kotimaisissa elokuvissa itseäni ihmetyttää nk. lapsikuvaukset.
Otetaan esim. elokuva "Pikku Ilona ja hänen karitsansa".

Hieno leffa muutoin. Etsin tietoa netistä ja pääosan esittäjä Riitta Hämäläinen oli monitaitoinen nuori, kirjoitti jonkin lasten satukirjankin. Muutti sitten Britteihin ja kuoli siellä melko nuorena, "hämärissä olosuhteissa", mitä tuo sitten tarkoittaneekin?

https://petosenlehti.ppay.fi/pekka-hamalainen-siskostaan-riitta-oli-aikakautensa-megatahti/

Niin niistä elokuvan "lapsista". En hirveän hyvin muista meidän keskenämme leikkineen mitään "piirileikkejä". On kylläkin hämärä mielikuva, että lastentarhassa ja koulun alaluokilla saatoimme joutua esittämään piirileikkiä, mutta eivät tuollaiset piirileikit muistaakseni kuuluneet pihapiirimme lasten tapoihin.

"Pihallamme" oli 1950-luvulla ja 60-luvun aluilla ehkä n. 25, iältään 6-12 -vuotiaita lapsia. Vanhempia, nk. nuoria, oli ehkä n. 15.

Toisekseen, suomalaisissa elokuvissa lapset aina laumana juoksevat esim. ulos koulusta ja huutavat yhteen, kovaan ääneen. Tuollaistakaan kovaa, yhteismylvintää en muista meidän harjoittaneen. Eli että "lasten ilo" olisi aina edellyttänyt kovaäänistä yhteishuutoa.

Muistaako joku paremmin?

Lue lisää

Riitta H. muuttikin Hollantiin ja kuoli siellä, ei Britteihin.

Anonyymi kirjoitti:

Kotimaisissa elokuvissa itseäni ihmetyttää nk. lapsikuvaukset.
Otetaan esim. elokuva "Pikku Ilona ja hänen karitsansa".

Hieno leffa muutoin. Etsin tietoa netistä ja pääosan esittäjä Riitta Hämäläinen oli monitaitoinen nuori, kirjoitti jonkin lasten satukirjankin. Muutti sitten Britteihin ja kuoli siellä melko nuorena, "hämärissä olosuhteissa", mitä tuo sitten tarkoittaneekin?

https://petosenlehti.ppay.fi/pekka-hamalainen-siskostaan-riitta-oli-aikakautensa-megatahti/

Niin niistä elokuvan "lapsista". En hirveän hyvin muista meidän keskenämme leikkineen mitään "piirileikkejä". On kylläkin hämärä mielikuva, että lastentarhassa ja koulun alaluokilla saatoimme joutua esittämään piirileikkiä, mutta eivät tuollaiset piirileikit muistaakseni kuuluneet pihapiirimme lasten tapoihin.

"Pihallamme" oli 1950-luvulla ja 60-luvun aluilla ehkä n. 25, iältään 6-12 -vuotiaita lapsia. Vanhempia, nk. nuoria, oli ehkä n. 15.

Toisekseen, suomalaisissa elokuvissa lapset aina laumana juoksevat esim. ulos koulusta ja huutavat yhteen, kovaan ääneen. Tuollaistakaan kovaa, yhteismylvintää en muista meidän harjoittaneen. Eli että "lasten ilo" olisi aina edellyttänyt kovaäänistä yhteishuutoa.

Muistaako joku paremmin?

Lue lisää

Meijän koulun pihalla hypättiin ruutua tai kymmentä tikkua laudalla, sitten oli joku leikki, jota en muista ihan tarkkaan, siinä mittailtiin ja piirreltiin jalalla alueita, vai liittykö se tuohon tikkuleikkiin. Ei me huudettu koulun pihalla, ehkä vain silloin kun päästiin kesälautumille.

Just, Remun Täysikuu on vielä leppoisampaa.
Hyvät sanatkin Remu laatinut omaan täysikuuhunsa.

https://youtu.be/3yywa3uYVsw

Eikös huomenna maajussipari: Nina ja Kalle?