Mulla on nyt sellainen tilanne että olisi mahdollista muuttaa saman katon alle mun poikaystävän kanssa.
Lähdin viime vuonna opiskelemaan toiselle paikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän ja ikävä kasvoi suureksi. Vuoden aikana sattui kaikenlaista ja jouduin lopettamaan koulun terveydellisistä syistä. Yksi syy lopettamisenn oli myös tämä aivan valtava ikävä toisen luo.
Nyt pitäisi keksiä uusi ammatti itselle ja opiskelupaikka ja olen tullut miettineeksi sellaista asiaa että josko lähtisin opiskelemaan tuolle mun poikaystäväni paikkakunnalle... Mä en kyl asu kovin kaukana mun kotoa jos sinne muuttaisin mutta kotoa en halua koulua käysä (Joka aamuiset pitkätlinja-automatkat)
Poikaystävä asuu kyl vielä kotona mutta mun olisi mahdollista muuttaa sinne sen perheen luokse. Ollaan kumpikin kohta 18-vuotiaita.
Sitä olen miettinyt että pitäisikö mun nyt sitten mennä opiskelemaan sinne ja asua saman katon alla mun poikaystävän kanssa. Mieli kyllä tekisi mutta olen miettinyt sitä että miten se vaikuttaa suhteeseen... Mennään aivan kohta kihloihin.
Mullla on ollut vain ongelmia tuon mun kotiperheeni kanssa kun olen ollut kuulemma liikaa siellä mun poikaystävän luona. Musta tuntuu että niillä on jotain sitä vastaan. Mä olen vihjaillut mun äitille että muutan sinne sen jälkeen kun täytän 18-vuotta ja se sanoi että niin kauan kun ne maksaa mun menot niin niin kauan mä teen niinkuin ne sanoo. En saa opintotukea mutta haen erästä toista tukea.
Mitä mieltä olette tästä asiasta? Mulla on niin kovin vaikeaa nähdä tätä tilannetta sillä tavalla miten toiset näkee. Mulla on sellainen mielikuva että kaikki pitää mua ihan typeryksenä jos muutan poikaystäväni luokse nyt. Ollaan seurusteltu päälle vuosi. Auttakaa...
Mulla on ollut masennusta ja kaikkea sellaista ja se vain paheni kun lähdin muualle opiskelemaan. Olin siellä aivan yksin tai siltä ainakin tuntui.
Lähdin viime vuonna opiskelemaan toiselle paikkakunnalle monen sadan kilometrin päähän ja ikävä kasvoi suureksi. Vuoden aikana sattui kaikenlaista ja jouduin lopettamaan koulun terveydellisistä syistä. Yksi syy lopettamisenn oli myös tämä aivan valtava ikävä toisen luo.
Nyt pitäisi keksiä uusi ammatti itselle ja opiskelupaikka ja olen tullut miettineeksi sellaista asiaa että josko lähtisin opiskelemaan tuolle mun poikaystäväni paikkakunnalle... Mä en kyl asu kovin kaukana mun kotoa jos sinne muuttaisin mutta kotoa en halua koulua käysä (Joka aamuiset pitkätlinja-automatkat)
Poikaystävä asuu kyl vielä kotona mutta mun olisi mahdollista muuttaa sinne sen perheen luokse. Ollaan kumpikin kohta 18-vuotiaita.
Sitä olen miettinyt että pitäisikö mun nyt sitten mennä opiskelemaan sinne ja asua saman katon alla mun poikaystävän kanssa. Mieli kyllä tekisi mutta olen miettinyt sitä että miten se vaikuttaa suhteeseen... Mennään aivan kohta kihloihin.
Mullla on ollut vain ongelmia tuon mun kotiperheeni kanssa kun olen ollut kuulemma liikaa siellä mun poikaystävän luona. Musta tuntuu että niillä on jotain sitä vastaan. Mä olen vihjaillut mun äitille että muutan sinne sen jälkeen kun täytän 18-vuotta ja se sanoi että niin kauan kun ne maksaa mun menot niin niin kauan mä teen niinkuin ne sanoo. En saa opintotukea mutta haen erästä toista tukea.
Mitä mieltä olette tästä asiasta? Mulla on niin kovin vaikeaa nähdä tätä tilannetta sillä tavalla miten toiset näkee. Mulla on sellainen mielikuva että kaikki pitää mua ihan typeryksenä jos muutan poikaystäväni luokse nyt. Ollaan seurusteltu päälle vuosi. Auttakaa...
Mulla on ollut masennusta ja kaikkea sellaista ja se vain paheni kun lähdin muualle opiskelemaan. Olin siellä aivan yksin tai siltä ainakin tuntui.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi riutua jos mahdollisuus yhteiseloon on? Jos sinulla on mahdollisuus muuttaa samalle paikkakunnalle kuin poikaystäväsi on, niin muuta ihmeessä. Mutta mietippä paria asiaa kunnolla;
a) kestääkö suhteeni?
b) kannaattko asua poikaystäväsi luona? Eikö parempi ratkaisu olisi saada oma asunto? Aluksi toki voisit varmaan asua siellä, niin kauan kuin saisit vuokratuksi oman asuinpaikan.
c) Mistä rahat elämiseen?
d) Kokemuksena varmasti loistava ja kasvattava.
Itse elän myös kaukosuhteessa ja tarkoituksena olisi valmistuttuani muuttaa poikaystäväni paikkakunnalle jatko-opiskelemaan. Toivotaan vain että suunnitelmat sujuvat niin kuin niiden pitääkin.
Tiedän yksinäisyyden tunteen harvinaisen hyvin. Vaikka asunkin paikkakunnalla, jossa olen elänyt koko ikäni ja minulla on kavereita, minusta tuntuu välillä etten tahdo kestää enää. Olo on kovin yksinäinen jne.
Minuakin yritetään lannistaa tuon muuttamisajatuksen kanssa (oma perhe etunenässä), mutta minulla on motto; teen sen minkä tiedän tekevän itseni onnelliseksi. Ja ilman poikaystävääni en ole onnellinen. Joten siis miksi surra ja riutua jos mahdollisuus onneen on?
Onnea ja hyvää kesää :)