Tuollaisia naisia on varmaan paljon Suomessa, sen verran on niitä voimaantumistarinoita lehtiotsikoissa ollut:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009668579.html
Hyvä mies sai syyttä suotta siipeensä, onneksi Ulla sentään ymmärtää katua vaikka eihän se korjaa tehtyjä virheitä.
-harmiseikirj-
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009668579.html
Hyvä mies sai syyttä suotta siipeensä, onneksi Ulla sentään ymmärtää katua vaikka eihän se korjaa tehtyjä virheitä.
-harmiseikirj-
Vastaukset 41
Vanhimmat
Voimaantuneita naisia ja voimaantuneita miehiä myös, jotka elämää kokemattomuuttaan kaipaa kokemuksia ja huumaantuu huomiosta. Ikävä kyllä monesti käy niin, että siinä sokeutuessaan on sössinyt kaiken ja joitain jopa joskus kaduttaa jälkeenpäin ymmärrettyään oma keskenkasvuisuutensa. Ja mitä hyvää menetti tuossa tuoksinassa.
Joku menettää ihmisiä elämästään, joku kaiken muunkin hyvän.
Ja harva kehtaa myöntää olleensa pöljä.
Eiköhän noita sarjaihastujia ja sen takia elämänsä sössineitä ole ollut jo kauan ennen kun kukana on mistään voimaantumisesta kuullutkaan.
Ja sittne tietysit vielä se, että kuinka totta tuon ihmisen tunteet ja ajatukset lopulta ovat. Jos hän olisi taas siinä elämässä ja talossa, niin tulisiko kohta taas kaipuu johonkin muualle. Osa ihmisistä ei vaan koskaan osaa olla onnellisia miinä missä ovat, vaan kaipuu on johonkin menneeseen tai uuteen tai jotenkin erilaiseen.
On toki, nyt on vaan muodissa termi voimaantuminen. Jolla viitataan erityisesti naisten itsenäistymiseen jonkinlaisen uhmakkuuden ja miehestä riippumattomuuden kautta.
Olen ollut ns. voimaantunut jo ennen ensimmäistäkään parisuhdetta, itsenäinen elämäni rakentaja jolle miehen rooli elämässäni on ollut olla rakastettu ja jakaa elämää. Ei talousautomaatti, kodinostaja tai holhoojani.
Sekin on mahdollista, tunnista ihmistyypin jota kuvailet, levoton sielu.
Niin, mutta ei se mitenkään tuollaiseen linkin juttuun liity. Voimaantuminen tosiaan voi olla sitäkin, että ei ole missään tekemissä miesten kanssa. Ei se sarjaihastumiseen mitenkään liity. Sarjaihastujahan on oikeastaan kaikkea muuta kuin voimaantunut. Hänhän on voimaton sen ihastuilunsa edessä ja sen miehiin menemisensä orja.
No ei niin. Käytin voimaantumista aivan tietoisesti, tiedostaen mihin ja kenelle vastaan ja mikä liittyy mihinkin. Hän pitää voimaantumisena naisen menetelmiä, se käynee ilmi aloituksestaan. Yhtälailla miehet tekee samaa "voimaantumista".
Muutenkin tuollainen parinkymmenen vuoden taakse haikailu on varsin epätarkkaa. Ihminen on tuossa ajassa ehtinyt sillä "muistelullaan" luoda itselleen jo ihan uudet muistot ja mielikuvat siitä parisuhteesta ja nostaa sen sellasiin sfääreihin, ettei sitä todellista parisuhdetta enää niistä mielikuvista edes tunnista. Ihmisen mieli on lopulta ihan älyttömän hyvä luomaan "muistoja" ja mielikuvia, joilla ei ole mitään tekoa todellisuuden kanssa. Siihenhän koko vanhan suolan janottaminen perustuu, että hyvät muistot jäävät mieleen ja kultautuvat ja huonot haalenevat ja lopulta sitä miettii, etät miksi sitä edes erottiin. "Kaikki suhteen ongelmat olivat hänessä" ja bla blaa. Se toinen osapuoli voi myös kokea, että ongelmat olivat hänessä. Ei tuollainen pohtiminen nosta pintaan totuutta ja mikään ei sano, etteikö se toinen osapuoli olisi voinut hetken päästä olla se, joka lähtee.
No ehkä mä vastasin ja käytin tuota termiä lähinnä enemmän sinullekin siksi, koska se oli myös aloituksessa. Eihän se tähän ketjuun sinulta alunperin tullut. 🙂
Totta tuokin. Aika kultaa muistot. Toiset haikalee taaksepäin, toiset ei.
Itse talletan muistot mieleni muistojen kansioon, mutten haikaile menneisiin. Ne on aina syystä mennyttä elämää ja se tekee sen, etten yritä kusta itseeni silmään sen kanssa. Eteenpäin.
Juu. 👍
Pruukaan aina kommentoidessani huomioida aloittajan tai kommentin kirjoittajan näkemyksen asiaan ja ottaa kantaa sitä ajatusta kuljettaen. En tietysti aina, torppaan joskus näkemyksen alas vastaanlaittaen vastakkaisen näkemyksen tai jonkun monista mahdollista näkökulmista minkä kulloinkin katson pystyväni muotoilemaan ymmärrettävään muotoon.
Niinpä. Osalla ihmisistä on muutenkin sellainen tapa, että he lataavat jotain tiettyjä kohtia elämässään suurilla tunteilla ja merkityksillä. Silloin ja silloin tein elämäni virheen. Kun asiat nyt vaan päin persettä, kuten niillä nyt joskus elämässä on tapana mennä, niin sitten se joku hetki nostetana merkitykselliseksi. Tein elämäni virheen kun lähdin siitä parisuhteesta. Tai jos ei olisi lähtenyt ja asiat olisvat menneet päin persettä, niin tein elämäni virheen kun en silloin lähtenyt. Oman elämänsä draamakuninkaat ja -kuningattaret ovat välillä aika rasittavia.
Heh, no oon minäkin tehnyt niin. Viimisen eroni kohdalla, kadun oikeasti sitä tapaa miten suhteestani lähdin. Tai pikemminkin sitä, että räväytin uuden suhteeni surevan silmille. Loukkasin ihmistä jota rakastin, mutten voinut enää jatkaa elämää sellaisena kun se oli kanssaan.
Mutta se on näitä mun herkän omantunnon juttuja se. Mä otan helposti kipeää, jos kohtelen jotain väärin tai kohtuuttomasti tilanteeseen nähden. Oikeustajuni huutaa heti mulle, saatanan idioottia.
Tietenkin käytöstään voi katua ja tapoja miten asioita on tehnyt. Se lienee ihan normaalia, että häpeää, kun käyttäytynyt tyhmästi ja asiattomasti toista kohtaan. Mutta tollanen draamailu yli parinkymmenen vuoden jälkeen on jo naurettavaa ja epäuskottavaa.
Noniin, en tiedä miten Ulla asiat lopulta kokee, kun en ole itse menneisiin haikailevaa tyyppiä. Niin en uskalla sanoa oikein puolesta enkä vastaan. Jonkinlainen ajatuskuvio siinä on mitä en täysin ymmärrä.
Draamailulta tuo minusta vaikuttaa. Tai ehkä hän on sairastunut tai jotain. Just tuollaista jonkin tapahtuman nostamista ihan liian suureen merkitykseen.
Ehkä hän kaipaa kuitenkin sitä mille ei osannut nuorena antaa arvoa. 🤷🏼♂️
Voi tietenkin kaivata. Eri juttu sitten kuinka todellista se kaipuu juuri tuohon on. Tuskinpa kaipaisi, jos eivät asiat olisi menneet päin peppua ja juuri tuosta syystä tuo draamailu.
Nojoo, ehkä se katumus boostaa fiiliksiä.
Näytätpä voimaantuneelta profiilikuvassasi 👍🏼
Ne on nämä helteet mitkä tekee tuon.
Miten voimaantuminen ja sarjaihastuminen sinusta liittyvät yhteen? Nehän ovat aivan totaalisen eri asioita.
Näin harmis ymmärtää luettua. Tätä hän tekee aina: linkittää jotain ja tekee tulkintansa päin peetä. Ja se oikeasti uskoo, että esine voi kadota ja tulla takaisin muutamassa hetkessä. Ihan kuin pikkulapsi
Aina kun jossain naisten hömppälehdessä on voimaantuneen naisen tarina siihen liittyy avioero, "näin minä nostin kytkintä ja nyt olen onnellinen" nainen niissä jutuissa voimaantuneena julistaa. Sitten aikanaan kun tajuaa tehneensä virheen eihän se sitä kehtaa tunnustaa. Tänäänkin luin yhden voimaantumistarinan, tuossa:
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/ede20c07-ee60-4099-b6eb-b590d1674385
Katilla menee vielä tässä vaiheessa lujaa kun tienaa onlyfansissa sen verran että voi maksaa huoneensa vuokran meksikolaisperheelle, kuinkahan kymmenen vuoden päästä? voi tulla vielä ikävä tylsää esppolaiselämää.
-harmiseikirj-
Näin sä osoitat täydellisen ymmärtämättömyytesi. Mutta sopii hyvin trollipellen kuvaasi.
Eihän tuossa sanottu sanaakaan mistään voimaantumisesta, vaan pikemmin päinvastoin. Tuo nainenhan ei ollut ollut mitenkään voimaantunut ja siksi nostanut kytkintä, vaan hän oli kokenut olevansa aivan painvastaista ta ongelmainen ja kaikki suhteen ongelmat johtuivat hänestä jne. Voimaantumisen vastakohta.
Hämmentävää miten pihalla voit olla joka asiassa.
Mahtoko nainen luulla itsestään liikoja (yli korostunut itsetunto)
Nainen jättää kunnollisen miehen aina.
Tuolla ei kyllä naisten voimaantumisen kanssa mitään tekemistä ole ja muutenkin tuntuu tuollainen käytös olevan ehkä jopa yleisempää miehille kuin naisille vaikkakin ihan yksilöstähän tuokin riippuu eikä sitä voi mitenkään yleistää.🙂.
Vähän väsynyt noihin voimaantumistarinoihin, en viitsi edes lukea...onko se nyt niin suuri asia loppujen lopuksi kun joku itsenäistyy ja alkaa elämään omilla ehdoillaan. Itsensä löytäjät toisinaan myös kadottavat asioita, eivätkä aina herää tajuamaan mitä on hukassa.
Ei tuossa kyllä ole voimaantumisesta kyse.
Olen kyllä nauranut tuota voimaantumistermiä. Jotenkin ne on juuri naiset, jotka voimaantuvat ja silloin kun tekevät jotain jossa saa tuoda seksuaalisuuttaan esille kuten: käyttää pyllybikinejä, twerkata, harrastaa tankotanssia tai jotain striptease-aerobiccia.
Hassua vaan kun en ole kuullu vaikkapa ammattistrippareiden kutsuvan ammatti
aan voimaannuttavaksi.
En näe tätä voimaantumistarinana, kasvutarinana pikemminkin eikä tällä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Ulla on tehnyt huonoja päätöksiä menneisyydessään ja tiedostaa sen. Hänellä oli selvästi kasvu aikuiseksi kesken, kun hän aloitti parisuhteen entisen miehensä kanssa. Se on aika tyypillistä, kun parisuhde aloitetaan hyvin nuorena. Se ei tietenkään oikeuta pettämistä, ei mikään oikeuta, mutta ainakin Ulla tunnustaa toimineensa väärin. Hän vaikuttaa jopa rankaisevan edelleen itseään siitä, mitä on tehnyt vuosikymmeniä sitten. En tiedä, onko se kovinkaan hedelmällistä. Ulla teki virheitä, on kärsinyt niiden seuraukset, mutta pitääkö hänen lopun ikäänsä kokea olevansa "tuomittu" yksinoloon ja onnettomuuteen? Ehkä hän voisi antaa armoa myös itselleen. Mennyttä ei saa enää tekemättömäksi. Mikään määrä katumusta ei muuta asioita miksikään. Sen sijaan Ulla voi keskittyä olemaan paras versio itsestään tänä päivänä ja ehkä tulevaisuudessa jonkun kumppanina.
ulla on Iortto
Ulla on ihminen, joka on tehnyt huonoja päätöksiä elämässään. Toisen ihmisen nimittely on myös aina huono päätös.
Hitto sentään, näitä haihattelijoita. Taakse jäänyt elämä; ON taaksejäänyttä ja sillä selvä! Itke itkusi, ja unohda koko mies! Ei paikattu sukkakaan ole samanlainen kuin ennen parsimista. Jos jotain on mennyt pieleen, niin pahasti ett on erottu; The end!
Suoraan sanoen mä en ymmärrä; ensin erotaan ja sitten kadutaan! Kuulostaa aivan mun uskottomille äijilleni! Pettäjän katumus on syvää!!! Ihan oikeesti! =)))
trollikka
Voi sinua rakas harmis. Itse jätin eks mieheni ,enkä kadu. Nään unia hänestä toki mutta aina uuden naisensa ka niissä ystävinä ollaan sovussa ja rakkaudessa. Kai ne on toiveunia,ettei toinen loputtomiin katkera olisi! Se on todellakin voimaannuttavaa,ettei jää katkeraksi,vaan sydämmestään ystäväksi. Jos toinen ei siihen pysty niin se on surullista,jopa säälittävää. Elämä on oppimista. Olisi ihanaa olla yhtä,että yhdessä opittiin ja nyt erikseen. Ettei olisi turhaa ja typerää katkeruutta. Sekun ei vie yhtään eteenpäin. Jarruttaa ja jumittaa. Olisi lapsillekkin niin parasta että lapsuus vanhemmat voisi uusien kumppaneiden kanssa olla sovussa,isinä ja äiteinä silti edelleen. Mikä voisi olla mahtavampaa!💩
Ja että se uusi kumppanikin ottaisi sen eksän osaksi elämäänsä.vailla kateutta tai mustasukkaisuutta. Yhtenä linkkinä,ei sen kummempaa.💩
Ainakin minun lapset toivoisi että voitaisiin olla olematta vihoissa. Minä voin,mutta jos toinen ei pysty asutta kykene,minkäs teet. Lapset ne on ne,jotka siitä kärsii,en minä.💩
No kyseinen nsinen on varmaan sitä ikäryhmää, että mies on ollut tuppisuu ja/tai nainen on itse ollut sitä. Kaikki pitäisi tapahtua valmiiksi?
Oon nähnyt niin paljon noita 45-60 vuotiaita pariskuntia, joitten suhteessa ei juuri ole puhuttu. On vain oletettu ja odotettu ihmettä. Lisäksi lapset ja talous vain sitoo.
Jos kumpikaan ei ole ihan kaheli, ei ole isoja riitoja, ei kä muita oireita pahemmasta, niin varmasti suhteen voisi saada kukkaan. Mutta kun eroaa, niin aina siitä jää arpi.
Linkin naisen ois vaan aika antaa itselleen anteeksi ja kääntää uusi lehti. Joskus sitä tekee typeriä. Mutta ei niihinkään kannata jäädä jumimaan.
Kuka aikuinen kaivaa nenäänsä? Tai no, sinällään oma asiansa jos kaivaa, kunhan ei tee sitä muiden silmien alla. Mutta jos mies kaivelisi nenäänsä seurassani, pitäisin sitä kyllä hyvien tapojen vastaisena, vaikken olekaan mitenkään "fiini". Pieru on taasen vähän eri asia koska joskus se voi päästä ihan tahtomatta.
Sitä vastoin tälläistä käytöstä pierunkin suhteen pidän aika junttimaisena:
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/a7b0d72c-8691-4e14-8e6f-c580cf1bfefa
"– Menen makuuhuoneeseen pukemaan ja hän kysyy: ”No Denkku, mitä mieltä olet tästä? Voitko nyt sanoa edes jotain mielipidettä tästä?” Otan pyyhkeen pois ja otan sillä tavalla oikein vauhtia kunnolla ja käännyn. Nostan jalan ja vastauksena annan hänelle pierun, Dennis kertoo."