Olin avoliitossa ja meillä yhteinen lapsi. Pääsin uuteen työpaikkaan ja ihastuinkin lähimpään esimieheeni, joka on kymmenen vuotta minua vanhempi ja eronnut.
Meillä alkoi olla pientä säpinää josta kerroin heti avomiehelleni.
Me erosimme.
Aloitimme ihan oikean suhteen esimieheni kanssa, josta alkoi mieletön juoruilu töissä vaikka pidimme tosi matalaa profiilia.Minua mm. syytettiin, että olen saanut vakituisen paikkani sängyn kautta mikä ei pitänyt paikkansa.
Kaiken erokriisin ja työpaikkajuoruilun jälkeen ostimme uuden mieheni kanssa omakotitalon, jossa olemme asuneet puoli vuotta hänen ja lapseni kanssa.
Ongelmia on ollut, niinkuin aina uusioperheissä, mutta rakkaus kantaa.
Että on näitä onnellisiakin romansseja. Silloin kun ollaan alusta asti kaikki osapuolet toisillemme rehellisiä ja avoimia asiat menee kohdalleen.
Vaikeuksien kautta voittoon.
Meillä alkoi olla pientä säpinää josta kerroin heti avomiehelleni.
Me erosimme.
Aloitimme ihan oikean suhteen esimieheni kanssa, josta alkoi mieletön juoruilu töissä vaikka pidimme tosi matalaa profiilia.Minua mm. syytettiin, että olen saanut vakituisen paikkani sängyn kautta mikä ei pitänyt paikkansa.
Kaiken erokriisin ja työpaikkajuoruilun jälkeen ostimme uuden mieheni kanssa omakotitalon, jossa olemme asuneet puoli vuotta hänen ja lapseni kanssa.
Ongelmia on ollut, niinkuin aina uusioperheissä, mutta rakkaus kantaa.
Että on näitä onnellisiakin romansseja. Silloin kun ollaan alusta asti kaikki osapuolet toisillemme rehellisiä ja avoimia asiat menee kohdalleen.
Vaikeuksien kautta voittoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sääliäkö kaipaat vai miksi tänne tulit purkautumaan? Ihmeellisiä kertakäyttösuhteita ihmiset kyllä harrastavat nykyään ja sitten ollaan vielä ylpeitä semmoisesta! Sitten noista avioerolapsista kasvaa moniongelmaisia aikuisia jotka kärsivät jatkuvasti! Todella itsekästä toimintaa!
minttustiina teki siinä mielessä oikein että kertoi heti ihastumisestaan miehelleen, eikä alkanut pettämään.
no en... onkohan tässä nyt joku artikulaatio-ongelma..mä lähinnä kirjoitin siks, etä joskus tekee niitä oikeitakin valintoja.Ja itse on oman onnensa seppä. kai tänne niitä hyvviäkin kohtaloita saa kirjoittaa, vai herääkö suomalainen kateus...kai sitä kuuluisi vaan itkeä kurjuuttaan???
Kertakäyttösuhteita... nyt voisin melkein revetä nauramaan... minun kohdalla ei nyt ihan osunut tuo titteli kohalleen.
Mutta niinkuin sanoin niin vaikeaa on ollut siitä asti kun synnyin, tiedän kyllä mitä on juopot jA väkivaltaiset vanhemmat ja avomies joka ei osaa rakastaa ennen kuin on myöhäistä ja silti olen taistellut tähän ja uskon, että jonain päivänä olen ansainnut onneni.Ja lapselleni haluan näyttää mitä on rakkaus ja hyvä elämä.
Huora mikä huora.
totta. Siitä olen ylpeä, etten hetkeäkään valehdellut enkä jättänyt kertomatta. Rakastin/rakastan ex-miestäni niin paljon kuitenkin, että hän ansaitsi tietää ja me erosimme tosi siististi ja toisia loukkaamatta. Kumpikin toivoi toisilleen pelkkää hyvää. Ex-mies tiesi, ettei hänestä koskaan tulisi minulle koko elämän ajaksi rinnalla kulkevaa miestä, kun on liian levoton luonne ja oli siksi onnellinen puolestani. Se kai on sitä puhdasta toisesta välittämistä.
Onneksi olkoon!!!
Elämä on kertakäyttöinen, siihen ei saa uutta kierrosta!!! Miksi sitkutella huonossa suhteessa?
Hienoa jos olet löytänyt rakkauden, sitä toivoisin itsellenikin ja olen valmis jättämään nykyisen huonon elämäni.
kiitos viestistä. Kyllä me kaikki onnemme ansaitaan. joskus sen eteen pitää tehdä vainkohtuuttomankin paljon töitä.
totta. Niin se vain on. Mä olen aina ajatellut, että olen yhden miehen nainen. Mulla ei muita oikeita suhteita koskaan ollut kuin se entinen avomieheni. Mutta se, että kun huomaa, ettei toinen pysty rakastamaan, niin miksi sitä jatkaa loputtomiin? Se tappaa sut sisältä ja siitä kärsii lapsi, joka saa mallin rakkaudettomasta lapsuudesta. Ja onko parempi vaan jatkaa, niin kuin mun vanhemmat teki? Ne ryyppäs koko lapsuuteni ja isä hakkas äitiä ja sisariani. Siihenkö pitäis tuhlata elämänsä ja tehdä lapsista tällaisia siipirikkoja niin kuin me kaikki,minä ja sisareni. Onni ollaan jokainen ansaittu, sen puolesta pitää tapella eikä kuunnella noita pumpulissa eläneiden "täydellisiä yhden liiton ihmisiä".minä olen onnellinen siitä, että otin riskin ja valitsin miehen, joka minua ja lastani rakastaa. on vaan kärsivällinen ja jaksaa seistä vaikeuksiani kuunnellen rinnallani ja oikeasti RAKASTAA! Älä luovuta, älä lakkaa vaatimasta onneasi. Se on kuitenkin ainut oikea asia, mitä varten eletään huomiseen!