Mitä tapahtui kun vaimo / mies sai tietää pettämisestä? Sinä petetty, miten toimit? Pettäjä, mitä teit?
Gallup: Miten kävi kun pettäminen tuli julki?
IhanUtelias
266893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
vedin viikon lärvit..
ja ukko kehtas viel kysyy jos asuttais vuodenloppuun yhdes ku se kävis hoitelee sitä muijaa ...ja viel valehteli auttavansa minua kaikissa kotityössä sille muijalle ....
ja seurasi välitön ero. 10v yhdessä ja kaksi lasta.
elämä hajosi sirpaleiksi. ylipääseminen on vaikeaa. nyt kuljen rikkinäisenä eteenpäin ,enkä pysty kehenkään luottamaan , kiitos pettäjä mieheni. eipä hänkään ole onnellinen.
Sain tietää n. ½ vuotta sitten. Yllätyin, raivostuin ja pahalta tuntuu joka päivä. Asumme edelleen yhdessä. Pyörittelen eroa mielessäni, mutta en ole tehnyt asian eteen vielä mitään. Tekisi kyllä mieli vain lähteä ja jättää kaikki paska taakseni, mutta se ei ole niin helppoa. Kerään kai rohkeutta. Lapsikin on huomioitava. Ehjää ei mieheni ja minun suhteesta enää saa, se on selvää.
sain myös tietää 1/2 vuota sitten.
Yhdessä on jatkettu mutta oma elämäni on säpäleinä - ainakin ajoittain.
Mieli murskana - luottamuksen takaisin kasvattaminen tuntuu vaikealta.
Juttu on mielessäni päivittäin - lukemattomia kertoja, vaikken haluaisi.
Väsyneet hetket ovat vaikeimpia.
Kyllä välillä on ollut kivaakin - hyviä kesksutelöuja ja läheisyyttä.
Tulevasta en vielä tiedä - enkä edes osaa arvata.
Nyt jos tapaisin mielenkiintoisen naisen ja ihastuisin - niin se olisi menoa.
Minun maailmani murtui kuukausi sitten. Aluksi luulin, että juttu oli vain yksi hairahdus, kunnes selvisi, että mieheni on pettänyt minua työkaverinsa kanssa melkein vuoden. Aluksi oli shokki, sitten tilanne rauhoittui, mutta nyt taas asiat jäytävät mieltäni. He tapaavat töissä jatkuvasti, miten voin ikinä luottaa? Mies sanoi, ettei pyydä anteeksi, koska en kuitenkaan voisi antaa. Niin, en tiedä voisinkokaan.
Haluaisin kyllä jatkaa, mutta miten ihmeessä siihen pystyy, kun ajatus pettämisestä ja luottamuspulasta on koko ajan läsnä. Tällä hetkellä mieltäni painaa mieletön elämän ilon ja elämän halun puute. Ei työ, koti, lapset, ystävät - ei mikään - jaksa kiinnostaa. Pelkään, että en pysty tästä nousemaan. Kävin jo lääkärilläkin unettomuuden takia, mutta hän vain totesi, että "elämässä sattuu kaikenlaista". Niinpä.
//Mies sanoi, ettei pyydä anteeksi//
kertoo aika paljon miehestäsi...
Siitä tulee juhannuksena vuosi. Ensimmäiset puoli vuotta kuljin kuin zombie, kävimme terapiassa yhdessä ja erikseen. Olin vahvalla lääkityksellä. Eropaperit teimme lokakuussa. Joulun alla lopetin lääkkeiden syömisen ja tammikuun lopulla muutin vuokra-asuntoon. Kaksi viikoa olimme erossa, "seurustelimme" kaksi viikkoa ja sitten muutin takaisin kotiimme. Teimme erohakemuksen peruutuksen maaliskuussa.
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Putosin korkealta ja kovaa - olinhan luullut olevani mieheni suuri ja ainoa rakkaus. Nyt aikaa totuuteen heräämisestä on kulunut yksitoista kuukautta. Olemme kumpikin rikki, vereslihalla. Yritämme rakentaa uudelleen yhteistä elämäämme. Hyviä hetkiä on ollut, mutta myös niitä ihan karmeita.
He jatkoivat suhdettaan onnellisena, kunnes erosivat, ei kait niin onnellisina. Minä, kakkonen, jäin. No, siitä alkoi elämäni paras aika ja löysin elämäni miehen, vuosia takana jo kymmenen.
Ukko sai kenkää saman tein. Eikä takaisin ollut tulemista. Pakkasin heti seuraavana päivänä kaikki hänen tavaransa laatikoihin oven pieleen josta hän kävi ne hakemassa parin päivän kuluttua.
sain tietää asiasta viime vkl:na.. loukkaannuin, suutuin, petyin, tunsisn, että pohja meni suhteelta, kaikki pitää aloittaa alusta, jos nyt jatkamme.. mies katunut, ollut aivan ihana.. luvannut maat&taivaat.. omat tuntemukset: sekaisin, en tiedä mitä tahdon, masentaa..olen huomannut olevani mietteissäni.. koitan unohtaa asiaa alitajuisesti.. pelottaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. kai tästä selvitään, minä ainakin.
ja sai lähteä seuraavalla viikolla! Luuserin kanssa en elä!
Vaimo petti kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Ei auttanut kuin ero, vaikka vaimo halusi vielä yrittää. En vain pystynyt asiaa käsittelemään, enkä pysty varmaan ikinä...
Miehelläni oli noin 3 kk jatkunut suhde vanhempaan naiseen ennenkuin sain tietää asiasta. Mies katui, aneli anteeksi, puhui, kuunteli, itki..
Hajosin sirpaleiksi, olimme olleet 15 vuotiaista asti yhdessä eli 30 vuotta. Pohja putosi elämältä, tunsin, että koko liittomme oli ollut valhetta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja silloin hän vannoi ja vakuutti ettei koskaan enää. Valvoimme ja itkimme yöt ja puhuimme päivät. Kävin terapiassa ammattiauttajalla, minä joka koko elämäni olen auttanut ja tukenut muita. Anteeksiantoon ja uuden paremman elämän alkuun meni vuosi, mutta vieläkin nousee kyyneleet silmiini kun asiaa muistelen. Miehelle se oli seikkailu, mutta minut se rikkoi. Ehjäksi en täysin tule koskaan, mutta ymmärrän toki miksi näin kävi. Minulla oli liikaa töitä, työuupumusta, surua, stressiä, huolia. En kyennyt näkemään mitä mieheni tarvitsi,koska olin liian uupunut.
...syytä itseäsi siitä, että miehesi petti sinua! Jos häntä vaivasi esim. liika työnteko, niin siitä voi keskustella, ei hypätä vieraan kanssa sänkyyn. ÄLKÄÄ ITSE PETTÄKÖ ITSEÄNNE, vaikka puoliso niin tekeekin!
Et varmasti ole ihan toisissasi. Noi syyt eivät oikeuta pettämiseen. Sä et ole syy siihen, et sun mies petti. Mut sun mies on niin ovela, et osaa syyllistää sut. Olet sä hei läheisriippuvainen? Vai kyvytön näkemään sun miehen vastuullisena ihmisenä. Onks sulla yhtään omanarvontuntoo?
Nyt todella kannattaa katsoa peiliin. Sun miehes on jäänny kaks kertaa kiinni, mut se on huijannu sua paljon enemmän. Yksinkertaiseti mies lähtee kiinnostavamman perään, mut haluu pitää sut kulissina. Ja sä hullu alistut! Pistä se mies pihalle..
Kyllä näin on asia , tosissani olen. Miehen uskottomuus juonsi juurensa ,siitä kun mulla oli liian vähän aikaa hänelle. Tein töitä todellakin liikaa (joskus 12t/pvä), oli huolia lasten vuoksi, pari kuolemantapausta, muutto, työpaikan vaihdos ja olin niin puhki, että kaaduin iltaisin sänkyyn. Mieheni tuli "villitys" ikään ja tasasi stressaavaa elämäntilannettamme tanssireisuilla ja ravintolailloilla joihin minä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä mukaan. No, jokainen tietää mitä siitä seuraa, kun yksin rillutellaan ja kotona on väsynyt ja itkuinen vaimo.
Tapauksen selvittyä shokki oli melkoinen, järki meinasi mennä. Itkettiin ja käytiin koko avioliittomme pohjamutia myöten läpi. Se oli repivää, raastavaa mutta myös suhdettamme lujittavaa aikaa. Valinta liittomme jatkamisesta oli minun, laitoin vaakakuppiin koko yhteiselämämme. Tiesin, että meidät on kuitenkin toisillemme tarkoitettu, emme osaa elää ilman toisiamme. Jos olisimme eronneet silloin, olen sata varma, että olisimme kaivanneet toisiamme mielettömästi, siihen saakka kunnes taas olisimme menneet yhteen. Omantunnonarvoa mulla on, mutta tajusin, että tässä on ainoastaan ylpeydestä kiinni, joten sen laitin syrjään.
Olen aina vähätellyt mielessäni vanhempien ihmisten rakastumista silmittömästi.
Enää en vähättele, koin miten rakastutaan uudelleen omaan puolisoonsa ja aivan yhtä ihanaa se on kuin nuorenakin. Otan asian nyt jälkeenpäin ajateltuna eräänä meidän avioliiton surullisista vastamäistä, jostä me selvittiin.
itseäsi et saa syyttää. Pettämiseen ei oikeuta mikään!
Minä pettäjä: sanoin että vaimo on hullu, ryyppäsin ja bailasin työkavereiden kanssa.
Petetty: masentui, laihtui, kärsi unettomuudesta, huusi, raivosi, otti selville kaikki jotka tiesi asiasta (eli mun työkaverit ym.)
Nyt: mellastan yhä työkavereiden kanssa, mulla on firmassa ponnarityttö eli vaki, vaki, matkustelen työkavereiden kanssa ja vaimo on puutteessa.
Halusin puhdistaa pöydän ja kertoa miehelleni pettämisistäni. Hän oli tietysti järkyttynyt.
Suhteemme oli jo kauan ollut sellainen, että mietin eroa ja ajattelin, että nyt näen paljonko mies todella minusta välittää: antaako anteeksi vai jättääkö. Hän antoi anteeksi ja ymmärsi oman osallisuutensa tapahtumiin (jatkuvan baarissa asumisensa ja lupaustensa pettämisen, ettei huomioinut minua juuri lainkaan ym.)
Yhdessä olemme edelleen, mutta minä en ole onnellinen. Asia kaivertaa häntä jonkin verran, varsinkin humalassa ottaa sen aina esille. Hän haluaa olla yhdessä, mutta itse mietin edelleen eroa...
Siis testasit miehesi rakkauden sinua kohtaan pettämällä!? Et ole tosissasi...
Sanoin, että halusin puhdistaa pöydän. Siinä samalla vain ajattelin, että selviääpä sekin asia. Koska olin miettinyt eroa jo kauan, ajattelin että tilanteeseen pitäisi saada jotain selvyyttä ja halusin olla miehelleni rehellinen.
Ok. Ymmärsin väärin.
Toinen asia. Meitä ja ajatuksia on tietenkin moneksi, mutta itse jätin vaimoni pettämisen tultua ilmi vaikka häntä rakastinkin.
Vaikka itse petinkin, niin en oikeasti hyväksy pettämistä. Sain hirveät omantunnontuskat ja tiedän, että jos mieheni tekisi niin, se olisi todella vaikeaa minulle, vaikka olen itse pettänyt ja eroa harkinnut. Pakkohan se olisi antaa hänelle anteeksi, kun kerran hänkin antoi minulle. Mutta jos itse olisin täysin viaton osapuoli, niin saattaa olla, että ero tulisi jos mies pettäisi. Ainakin, jos se ei olisi vain yksi kerta vaan useampi.
Pettäminen tuli julki. Se klassikko työkaveri ym. seuraus: mä menin naimisiin (en siis työkaverin kanssa vaan muijan) Kukaan ei tykkää nyt yhtään mistään ja mä oon nyt ainakin 10 naisen rääkättävänä ku mä temput tein: vaimon, anopin, äitini, siskon, veljen vaimon, vaimon serkun, vaimon ystävien ym.
Uskalsin kertoa miehelleni puolen vuoden jälkeen ja sen jälkeen hän alkoi skitsota ja hakkaamaan. Jos en antanut, olin antanut jollekkin muulle ja nyrkkiä tuli. Lapsemmekaan ei ollut hänen mielestään hänen oma. Joten jos pettääniin kannattaa jättää tai olla kertomatta. Mielummin tietenkin ei petä ollenkaan! En minä ainakaan enää ikinä!!!