Luin jostain viestistä sanan "year-mittari". Aika hyvä. Se on se hirveä numero = ikä. Mä tosin olen vasta nyt päälle parikymppisenä naisistunut sen näköiseksi, että voisin sanoa olevani jopa hyvännäköinen.
Teininä en ollut niitä näkyvimpiä pissis-kuningattaria, päinvastoin, kehittymätön nörtti.
Eli nyt olen 24 ja vasta viime vuosina alkanut herättää miehissä huomiota.No, sinkku olen edelleen. Pelkäättekö jokaista vuotta jota tulee lisää ikämittariin? Mä toisaalta koen nyt vasta "eläväni" ja että paras vaihe mun osalta on alkanut 22-23-vuotiaana. Koen vahvasti, että mun juoksu on nyt vasta startissa.
Ikätoverini ovat aika paljon edelläni, tuntuu että ovat jo juosseet juoksunsa.He aloittivat noin abi-ikäisinä ; silloin olin tuittupäinen teini itse.Vähän jälkeenjäänyt..
Väheneekö naissinkun arvo vuosi vuodelta, puhutaan nyt 20-27v. ikävaiheesta? Jotenkin hätäilen ja yritän säätää jostain Sitä Oikeaa, mutta henkisesti olen kyllä niin keskeneräinen, että haluaisin mieluiten bilettää vielä vähän aikaa..Harrastaa vähemmän vakavia miesseikkailuja, irrotella, kokeilla näitä siipiäni, jotka niin äsken sain! Eli dilemmani on ettei numrollinen ikäni korreloi biologisen ikäni kanssa, koska olen myöhään kehittynyt.
Teininä en ollut niitä näkyvimpiä pissis-kuningattaria, päinvastoin, kehittymätön nörtti.
Eli nyt olen 24 ja vasta viime vuosina alkanut herättää miehissä huomiota.No, sinkku olen edelleen. Pelkäättekö jokaista vuotta jota tulee lisää ikämittariin? Mä toisaalta koen nyt vasta "eläväni" ja että paras vaihe mun osalta on alkanut 22-23-vuotiaana. Koen vahvasti, että mun juoksu on nyt vasta startissa.
Ikätoverini ovat aika paljon edelläni, tuntuu että ovat jo juosseet juoksunsa.He aloittivat noin abi-ikäisinä ; silloin olin tuittupäinen teini itse.Vähän jälkeenjäänyt..
Väheneekö naissinkun arvo vuosi vuodelta, puhutaan nyt 20-27v. ikävaiheesta? Jotenkin hätäilen ja yritän säätää jostain Sitä Oikeaa, mutta henkisesti olen kyllä niin keskeneräinen, että haluaisin mieluiten bilettää vielä vähän aikaa..Harrastaa vähemmän vakavia miesseikkailuja, irrotella, kokeilla näitä siipiäni, jotka niin äsken sain! Eli dilemmani on ettei numrollinen ikäni korreloi biologisen ikäni kanssa, koska olen myöhään kehittynyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi kuule ! Huolestu vasta sitten, kun on tuplasti toi ikähaarukka mittarissa.
että niitä ainoita oikeita on vaikka kuinka paljon!
"Year-mittari" -sanan tänne eilen skriivanneena koen velvollisuudekseni vastata jotakin. Vaikka vähän vaikeaa se on, kun itse kysyt ja samalla vastaat tekstissäsi, eikä noihin mitään yleispäteviä vastauksia olekaan. Pohdiskelua. Eikös se ole se elämän suola, että olemme erilaisia? Jatka samaan malliin, asiasi saattavat oikeastaan olla paljon paremmin kuin noilla mainitsemillasi kavereillasi.
Aika samanlainen tilanne minullakin, paitsi että olen sinua muutaman vuoden nuorempi. Tuntuu että kaikilla on jo vakituinen parisuhde ollut monta vuotta, yhdessä asutaan ja sitä rataa. Itse olen hädin tuskin itsenäistynyt vanhemmistani, ja nyt tuntuu että elämä on vasta alussa.(Ja niinhän se onkin) en ole seurustellut vakavasti, kun taas muilla on jo toinen kierros menossa. Olin itsekin aikaisemmin lukioikäisenä aika lapsellinen ja ujo. Nyt vasta olen saanut itseluottamusta ja minua on jopa sanottu nätiksi(en kyllä ehkä usko).
Ongelma on vaan että sinkkukaverit on aika vähissä ja näitten pariutuneitten juttuja ei aina jaksais kuunnella "me sitä ja me tätä..."
Ikä on vain numeroita. Kuka on sanonut että kolmeenkymppiin mennessä pitää olla sormukset, lapsi ja talonrakennus menossa?! Kai sitä saa elää vapaasti niin kauan kuin huvittaa, vaikka ulkopuolisethan sitä tietysti ihmettelee...
Toivottavasti joku muukin ajattelee näin....?
seikkailla? Naisena, joka ei ole aloittanut seksielämäänsä 13- vuotiaana, olet erittäin kiinnostava ainakin lähtökohdiltasi. Ne naiset, jotka aloittavat seksin liian aikaisin, kehittyvät lähes järjestään jonkinsortin epäluotettaviksi lutkiksi. Miksi siis haluaisit pilata itsestäsi sen puolen, joka houkuttaa kunnollisia miehiä? Ei luotettava ja kunnollinen mies halua itselleen mitään epäluotettavaa yleistä naista.
Toivottavasti tajuat, että jos et ole ehtinyt tehdä itsestäsi kyynistä ja epäluotettavaa seikkailijaa, mitä osa tämänikäisistä jo on, niin sinulla on jäljellä arvostetuimmat ja arvokkaimmat ominaisuudet kunnollisen miehen metsästykseen. Ne "sinkkuelämää"-tytöt, jotka elävät "sinkkuelämäänsä" vähän liian antaumuksella, jäävät lopulta ilman sitä unelmakundia. Traagisinta näissä sinkkunaisissa on se, että he olisivat kyllä kelvanneet hyville miehille aiemmin, mutta sinkkunaisen täytyi päästä irrottelemaan. Ja arvaa kelpaako enää sen jälkeen, tuhouduttuaan?
Ei se seikkailu välttämättä tarkoita sitä että hyppii sängystä toiseen. Se voi olla myös viatonta hauskanpitämistä, flirttailua ja sen semmosta. Kyllä kaikille pitää sallia biletys, jos tuntuu että semmonen vaihe on nyt käsillä. Kannattaa mielestäni pitää hauskaa nyt kun pystyy, eikä sitten elää elämätöntä nuoruuttaan neljänkympin kriisissä!
Ja tuskinpa sentään kaikki sinkkunaiset "tuhoutuu" kokonaan näistä seikkailuista.
Unohda ne sinkkuelämää sarjat ja muut hömpötykset. Yhteiskunta toitottelee sinulle jatkuvasti, että olet luuseri, koska et ole sellainen tiettyihin normeihin asettunut jakorasia. Nykyajan muotihan on, että sinulla pitäisi olla useita seurustelukumppaneita jne. jne.
Älä kuuntele tätä lässytystä, vaan elä omaa elämääsi ja nauti elämästä. Kun näin teet, pääset hyvin pian ikäänkuin yhteiskunnan "päälle" ja tulet myös pian huomaamaan, kuinka tyhmä se yhteiskunta itseasiassa on.. Sinulle saattaa kehittyä jopa oma persoona ja tällöin olet se #1 monien kunnon miesten keskuudessa.
Näitä oli helpottavaa lukea, koska paljon kivemmalta sen yhden todella merkittävän ihmisen etsiminen on. Tuolla oli keskustelu vakipanojen mauttomuudesta ja sellainen meno kyllä puistattaa minua.
Olen samanlaisessa tilanteessa. Olen aika myöhään kehittynyt tietyssä suhteessa ja oikeastaan miesten kanssa aloittanut vasta 20v. Nyt on ollut hiljaiseloa kohta vuosi ja tuntuu etten enää kellekään normaalille edes kelpaa, koska takana ei ole pitkää suhdetta. Yhenillanjutut ja vakipanot yms ei oikein innosta, en vain kiinnostu kestään niin helposti.
Pitää koittaa jaksaa elää ja toivoa, ettei tarvi elää enää kovin pitkään ihan yksin.