Turn off vai ei?
Itse ajsttelen, että eikö vanhemmilla ole omaa elämää ja olisko ollut parempi antaa aikuisen lapsen elää omaa elämää, luoda omat ihmissuhteet, päättää omasta elämästä ja silti olla hyvissä väleissä. Nähnyt tällaisia tapauksia ja yhteistä on vanhemman holhoava käyttäytyminen lastaan kohtaan. Joka asiassa lapsi soittaa vanhemmalleen kysyäkseen neuvoja. Ei hyvä.
Itse ajsttelen, että eikö vanhemmilla ole omaa elämää ja olisko ollut parempi antaa aikuisen lapsen elää omaa elämää, luoda omat ihmissuhteet, päättää omasta elämästä ja silti olla hyvissä väleissä. Nähnyt tällaisia tapauksia ja yhteistä on vanhemman holhoava käyttäytyminen lastaan kohtaan. Joka asiassa lapsi soittaa vanhemmalleen kysyäkseen neuvoja. Ei hyvä.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Eläinmaailmassa pennut vieroitetaan kun aika on.
Kyllä, ja heikot pennut tapetaan jopa syödään, joten on aivan turha ja naurettavaa verrata näitä keskenään!
Suomenruotsalainen on käenpiikanen, joka yrittää syrjäyttää suomenkieliset.
Heidän oma asia. Jos näin haluavat, niin tekevät. Piste.
Ei lapsi osaa irtaantua jos ei vanhempi anna. Joskus suurinta rakkautta on antaa mennä.
Kyllä osaa. Se on niiden dna:ssa. Vieroitus tehdään jossain vaiheessa. Mutta totta vanhemman pitää antaa kokeilla siipiä ja tukea sekä osata astua syrjään. Jos tulee mahalasku, taas otetaan verkkoon.
Ei kaikilla ole.
Keskustelun paikka.
Kaikilla on oma tyylinsä siinäkin asiassa. Lapset lähtevät luonnollisesti kun tulevat aikuisiksi, ja toiset jäävät koteihinsa, jos se on heille oikein niin ei ole keltään pois.
Aika tyhjäksi se koti muuttuu kun viimeinenkin lapsi lähtee, ja niitä kaipaa samalla kun ymmärtää että se on luonnon laki, perustavat omat perheensä kukin tahollaan .
Niin että lapset ovat vaan lainassa sen ajan kun ovat lapsuuden kodissaan,
Mutta tiedän näitäkin tapauksia joissa elää ainoastaan toinen vanhemmista ja poika asuu heidän suuressa talossaan ja silti viettää sosiaalista elämää kodin ulkopuolella ihan kun muutkin ikäisensä , ja uittaa vanhempaansa jos näkee että hän apua tarvitsee
Minusta nainen voi pysyä vanhempiensa suojeluksessa kunnes minut katsotaan arvolliseksi suojelemaan ja rakastamaan häntä. Turn off vain häntäheikeille. Kaikilla ei tietenkään ole vanhempia tai muuta perhettä välttämättä. Voi olla että se nainen on minua rohkeampi ja itsenäisempi, todennäköisesti.
Mihin tämä keskustelu liittyy?
Turn off vai ei?
Nämä on näitä jotka kyttää naapureita ja työkavereita ja kaikesta raportoidaan tänne toista alentavaan sävyyn. Jollain se on nostettava itseään jalustalle kun ei omat avut riitä muuten. sivusta ja kaukaa tuollaisista
Ei ole. Viimeisin parisuhde kaatui kun vanhemmat puuttuivat liikaa elämäämme. Antakaa nuorille tilaa.
Miten muka pääsee puuttumaan? Kerro tarkemmin!
Tuo pitää paikkansa. Pienet on ympyrät,hui.
Sen virheen tekee moni vanhempi kun puuttuu nuorten elämään . Itse en ole koskaan puuttunut kenenkään lapseni elämään saavat tehdä kuten haluavat kodeissaan , enkä sano silloinkaan kun tekis mieli sanoa jotain . Sillä en olisi itsekään nuorena pitänyt siitä että sekaannutaan minun elämääni. Nuorena sattuu mokia ja saavat ihan itse selvitellä niitä
Ei ole aina vanhempien vika kuten annat ymmärtää. Voi olla lapsen oma tahtokin.
Entä jos on kehitysvammainen joka tarvitsee vanhempien apua ja tukea. Heitäkin on jotka eivät pärjää ilman apua
Pitäisikö vanhempien kääntää selän jos lapsi on kehitysvammainen ja tarvitsee apua ?
Kaikki vammaisuus ei näy muille.
Ihminen voi näyttää normaalilta mutta ei ole normaali vaan vammainen joka tarvitsee tukea elämän hallintaan. Pitäisikö sellaiselle kääntää selän ja sanoa voi voi...
Ei se selän kääntäminen mitään auta kun tulee arvoton olo kun kukaan ei välitä eikä auta selviytymään ja kehittymään oikeaan suuntaan..
Siitäkö on kyse, noin olen ajatellut sen voivan olla yhden suunnilleen oman lapseni ikäisen kanssa.
Ja tiedän sellaisenkin parin, jonka 30-v. miehen äiti roikkuu pojassaan, piipahtaa tuomassa kutsumatta eväitä yhtäkkiä töihin, ym. kummallisia asioita, rimputtelee parin ovikelloa ym. Miniä-raukka aivan täynnä jo anoppinsa tunkeilua. Ko. mies/pikemminkin poika on aina ollut kiltin roolissa suhteessa äitiinsä, äitinsä kaataa omat elämänmurheensa pojan niskaan, itkee kaikkia surujaan puhelimessa pojalle, kysyy pojalta ammatillisia neuvoja, vaikka poika ei ole valmistunut samaan ammattiin, silittelee poikaansa, niistää tämän nenää. Nyk. aikuinen poika on sub-asemassa ja äiti dom. Äiti väkisin siivoaa, tiskaa ym. Poika selvinnyt kaikesta äitinsä pakotetun ja tunkeilevan "avun" myötä. Totaalisen oidipaalista. Pojan submissiivisesta asemasta suhteessa äitiinsä kertoo äidin vastikään pojalle pakottamat adhd-tutkimukset ja kuukausien tutkimusten myötä äidin halujen mukainen diagnoosi. Äiti kirjoitteli lääkärille koko ajan, koska halusi ja poika suostui. Äiti halusi tämän diagnoosin pojalleen, koska poika yritti etääntyä äidistään, viimein itsenäistyä ja keskittyä perustamaansa perheeseen sekä omiin töihinsä. Äiti tietenkin halusi ulkoistaa tämän johtumaan jostakin muusta kuin itsestään ja huomattuaan miniän syyttelyn olevan ilmeisen tuloksetonta, sillä miniä menestyi omassa elämässään, eikä anopilla ollut mitään lyömäaseita tätä vastaan, siirtyi hän syyttämään vähintään puoliksi kehiteltyä sairautta. Poika ei ole koskaan ollut ainakaan hyper. Tarkkaavaisuudenkin ongelmat lienevät pitkälti patologisen kiintymyssuhteen aiheuttamaa flegmaattisuutta ja apatiaa. Vaikuttaa melkein münchhausen by proxy, mutta poika tosiaan jo 30. Pojan äidillä lapsuuden kiintymyssuhteen pahoja ongelmia ja naisena aliarvostettu äitinsä toimesta. Kenties narsistinen persoonallisuus antisosiaalisin ja epävakain piirtein.
Voi olla kaikki vammaisuus ei näy. Onneksi minulla oli perhe joka tuki minua ja auttoi kasvamaan oikeaan suuntaan, vaikka aikaa kului ja ihmiset ihmetteli.
Heiltä sain voimaa kehittyä, vaikka jäljessä muita oma ikäisten suhteen olenkin
Tarkennus Itselläni on lievä kehityshäiriö mutta kuitenkin on
Adhd ei ole keksitty sairaus. Yli 30 vuotiaat on välistä tippuneet koska eivät ole saaneet ajoissa tukea ja apua
Totta kai sinkkuna enemmän tekemisissä vanhempien kaa, ku parisuhteen aikana. Perheellisenä voi olla enemmän tekemisissä lapsenhoidon tiimoilta. Kylää tiivis perhr on hyvä kaikille.
Jos vanhempi yrittää hiekottaa lapsen parisuhdetta, niin se on sitten eri juttu. Joillekin äideille ei kelpaa kukaan miniä, kun halutaan poika omia itselleen. Se on henkistä väkivaltaa poikaa kohtaan.
On se kumppani mielessä turn Off. Jos on liian kiinni vanhemmissaan ja toiselta vanhemmat hänessä. Puutuvat liikaa elämään ja valintoihin. En nyt tiedä onko neuvojen kysyminen sellainen asia mikä häiritsee. Riippuu tietysti mitä se koskee parisuhdetta vai kuinka lasketaan jiirikulma.
Entä jos on vammainen ja tarvitsee apua ja tukea?
Mitä sinulle toisten ihmisten suhteet kuuluu?
Jokainen perhe hoitaa asiat omalla tavallaan ja jos joku osallisista ei pidä jonkun käytöksestä, kertoo sen irl.
Kaikesta voi olla kateellinen ja tehdä aloituksia jopa toisten hyvistä perhesuhteista. Ikävää sinulle
Pitäisi ensin määritellä "liian tiiviisti sidottu". Minun kirjoissani hyvät välit vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, ovat plussaa.
Maaseudulla näitä peräkamarin poikia lienee enemmän kuin kaupungeissa. Maatiloilla tehdään työt perheen voimin , jos on hallitseva äiti kenelle ei mitkään miniä ehdokkaat kelpaa,voi perheen pojat,miehet myötäillä äitiään. Kaupunki miljöössä löytyy myös näitä jo 40vuotta melkein pinnalla ukkoja äidin helmoista. Siinä on jo menty lheisriippuvuuden puolelle,tai jotain pielessä. Usein tapatyötöntä ukko ovat . Täysin eri asia on vammaiset tai muuten sairaat,heillä voi perheessä olla ns. omaishoidon kuvio.
Ei tuossa määritelty asiaa mitenkään. Samassa asunnossa asumiselle voi olla monenlaisia syitä, eikä oma asunto vielä tee kenestäkään yhtään sen itsenäisempää.
Ei ole turn off, jos lapsi välittää vanhemmistaan ja vanhemmat lapsestaan. Puolisoni kysyi useinkin neuvoa isältään, joka aluksi vähän häiritsi, kunnes tajusin että se olikin osa kunnioitusta. Puolisoni teki kuitenkin päätökset sen perusteella, mitä keskenämme sovimme.
Enemmän turn off on, jos välit olisivat vanhempiin huonot. Silloin tapauksessa on jotai todella hämärää ja häiritsevää. En voisi kuvitella tällaista tilannetta omalle kohdalleni. Kyse on usein persoonallisuushäiriöstä, päihteistä, rikollisuudesta tai mielenterveysongelmista, jos normaalia kanssakäymistä ei vanhemman ja lapsen välillä ole.
Taitaa olla " peräkamarin pojan " ainesta. Sitten hän on kus... a, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet.
Silloin on piru merrassa ja kaveri hukassa.
Tälläinen lapsi ei ole itsenäistynyt.
Esimerkki elävästä elämästä: Vanhemmat sanelivat kaiken edesmenneen ystäväni elämässä. Nuorena ei päässyt opiskelemaan aloja, joita olisi halunnut, vaan päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi, jota äitinsä suositti (äidin ala) ja teki opettajan sijaisuuksia isänsä alalla. Kumpikaan ei häntä kiinnostanut. Masentui ja lamaantui niin ettei vuosiin kyennyt tekemään mitään- opinnotkin jäivät kesken. Vanhemmat hiillostivat opiskelemaan ja päälle kolmikymppisenä kävi lastenohjaajalinjan (äiti lastenohjaajana). Ei tehnyt kuitenkaan niitä töitä, koska ei halunnut työskennellä lasten kanssa eikä kokenut alaa omakseen. Sitten alkoi 40 lähestyä ja taas hiillostettiin: pitää olla mies ja lapset, vaikka ystävä oli ollut pitkään onnellinen yksineläjä. Netin senssipalstoilta sitten "löysi" miehen, josta ei ollut yhtään kiinnostut ja hankkiutui tälle raskaaksi. Kuukautta ennen laskettua aikaa ei ollut hankkinut vauvalle mitään tarvikkeita ja sanoi, ettei hän tätä halunnut. Kun lapsi oli vuoden ja kuukauden, tappoi itsensä. Siinä meni yhden ihmisen elämä toteutettaessa toisten toiveita- ei omiansa. Vanhemmat yrittivät lakaista kuhmuja tieltä ja ostivat peräjälkeen jopa kaksi asuntoa arvoalueelta. Ensin yksiön ja myöhemmin perheasunnon. Helppoa siis siinä mielessä oli, mutta kaikki tapahtui vanhempien toiveiden mukaan ja heidän avustamanaan. Olisikohan tuo vielä hengissä jos vanhemmat eivät olisi millään lailla puuttuneet elämäänsä.
Erikoista, että lastenohjaaja-äiti ja opettajaisä eivät tajunneet, mikä on omalle lapselle hyväksi. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
En ole ikinä käsittänyt sitä että aikuinen ihminen soittelee vanhemmilleen eikä pysty itse ratkaisemaan mitään. Tämä on naisilla varsinkin yleistä. He eivät pääse irti vanhemmista. Joskus voi jotain kysyä mutta jatkuva soittelu monta kertaa päivässä ei kuulu aikuisen ihmisen toimintaan. Kyllä puolison kanssa sovitaan mitä tehdään ja niin tehdään. Naiset muutenkin tarvitsevat monesti olen monen suusta kuullut miehen joka on järkähtämätön kuin kallio ja turva. Omasta mielestäni tosi outo ajatus. Itse en ainakaan halua mitään holhottavaa naista joka kysyy jokaisen kysymyksen minulta ja varmistaa. Se on turn off ja vähän kun eläisi jonkun pikkulapsen kanssa. Kyllä naisella täytyy olla omat aivot ja hänen täytyy pärjätä ihan vaikka yksinään välillä ja kyetä pitämään muutenkin huoli itsestä. Tällaiset avuttoman naiset myös arvioivat miehiä sen perusteella tuntevatko he mitään ja ilmeisesti psykopaattinen jolla ei ole minkäänlaisia tunteita vaikka ase olisi ohimolla on heidän listansa kärjessä. Ei silti monet miehet esittää pelotonta vaikka oikeasti on paskaa jo vähän housuissa. Kyllä me miehet olemme ihan samanlaisia tuntevia pelkääviä ja jännittäviäkin niin ellei sitten ole joku ylikorostunut harhainen ego tai muu sairaus. Kauniille naiselle tosin esitetään jotain muuta ja tyhmille yksilöille se menee läpi. Jos kaveri joka väittää ettei jännitä on naama punaisena kuin tomaatti ja hikoilee sekä puhe on nopeaa ja hermostunutta. Jos ei hän jännitä niin ei sitten kukaan.
Olen muutaman naisen tavannut, millä on ollut voimakas side äitiinsä. Tullut siitä, että lapsen isä on vieraannutettu ja äitinsä on esiintynyt "pelastajana".
Tunnistan nämä tapaukset jo about minuutissa keskustelun aloituksesta. Kuuntelen sujuvasti ja poistun sujuvasti pois. Sinänsä varmaan "helppoja" naisia tapailuun, mutta parisuhteeseen "ei kiitos".
Entä jos isä on kuollut ku tytär on ollut todella pieni?
Tässä on ihan turha syyllistää miestä tai naista. Olemme yksilöitä, emme laumaeläimiä. Minulla on ollut mies joka ei osannut päättää mitään asiaa, vatkasi eestaas. Ja minun olisi pitänyt antaa oikea vastaus että saa sitten syyttää minua jos menisi pieleen. Ja minun pahin vikani oli se että olin liian itsenäinen eli en ollut heikko vässykkä . Pärjäsin vaikka mitä tuli. No erohan siitä tuli kun en halunnut enää vetää kivirekeä.
NO,, jos olet vain "nähnyt" tapauksia, voi olla ettet tiedä tarpeeksi tästä ihmissuhteesta, tosin luulet tietäväsi
Yleisesti ottaen läheisriippuvuus ei ole hyväksi kenellekään. Jos taas vanhemmiltaa kyselee neuvoa ja nykyään myös toisinkin päin, ei siinä ole mitään pahaa. Aikuisten lasten ja vanhempien välinen luottamus, arvostus ja läheisyys on monen tavoitteena ja toiveena.
Entäs jos kumppanikin kyselee kumppanin isältä neuvoja? Sekä entä jos siskon mies tekee niin myöskin?
Minusta on paljon etovampaa jos toisten ihmisten lähisuhteista väännetään väkisin jotain vääristymiä, sehän on vain positiivinen asia jos välit on kunnossa. Itse ainakin pidän hyvänä, että aikuinen lapsi voi ottaa puheeksi mitä vaan.
Kyllä lasten tulee vähitellen itsenäistyä ja oppia itse tekemään omat päätöksensä, sekä toisaalta kantamaan päätöstensä seuraukset. Vanhemmat voivat tietysti kysyttäessä antaa neuvoja tai pyydettäessä muutakin apua.
Miten vanhemmissaan kiinni oleva ihminen tulee toimeen, kun vanhemmista aika vääjäämättä jättää, mikä voi joissakin tapauksissa tapahtua varhaisessakin vaiheessa? Keneen sen jälkeen tukeudutaan?
Säälittäviltä mitä tiedän on kun aikuiset ja perheelliset lapset ajavat liki joka vkonloppu vanhempiensa luokse lähinnä ryyppäämään mitä nyt kulissiksi jotain pientä puuhastelevatkin, että olisi parempi mieli kaljoitella.
Aika pahasti on jotain mennyt ” lasten” elämässä pieleen.
No yök!
Olisi kuitenkin hyvä jos aikuiset lapset ei unohtaisi vanhempia ja olisi vuorovaikutuksessa.
Ja jos joku asia häiritsee niin siitä pitää sanoa. Tämä myös toisinpäin vanhemmilla on myös oikeus mielipiteisiin. Onhan kavereilla ja ystävilläkin mielipiteet ja niitä kuunnellaan.
Nykypäivänä pitäisi vai lisätä yhteisöllisyyttä koska elämme vaikeita aikoja. Yhteisöllisyys vähentää mielenterveysongelmia.
Kirjoitin nyt tavanomaisista perheistä en ongelma perheistä. Puolisoiden pitäisi kuitenkin kulkea se oma tie ja pitää yhtä.
Juuri näin. Nykyaika kauheaa somessa meuhkaamista ja oikea yhteisöllisyys kadonnut. Sitä me kumminkin sisimmässämme kaipaamme. Se on meille lajina luonnollista.
Ei voi yleistää perhekeskeisyyttä. Toisilla toimii toisilla ei juurikaan.
Tiedän paljon tapauksia jossa lapsesta on tehty puolison korvike jos lapsikaan ei ole aikuisena perustanut omaa perhettä tai yrittänyt mutta se on epäonnistunut.
Vanhemmassa kiinni roikkuvasta aikuisesta lapsesta olen huomannut silmiinpistävän lapsellisuuden. Läheisriippuvaisen lapsena on ollut kamalan vaikeeta pyristellä irti takertuvasta ihmisestä ja mitään vastuuta ei annettu. Muualla taustastani tietämättä minua haukuttiin lapselliseksi ja vastuuttomaksi. On mennyt vaan tavallista enemmän aikaa päästäkseni eroon kasvatukseni jäljistä.
Monissa suvuissa läheisriippuvaisuus voi olla ihan perinnöllistäkin jatkuen sukupolvesta toiseen jos sitä ei katkaista. Minä olen sen katkaissut.
Onhan noita. Jotkut pitävät lapsiaan hyödykkeinä. Muutaman sellaisen isän tiedän, jotka ovat myyneet vanhat autonsa akateemisille tyttärilleen ylihintaan kun on mieli tehnyt uutta pidempää konepeltiä. Auttoivat niinku tyttäriään auton hankinnassa ;) Sopu on ollut sen jälkeen "hyvä". Olivat naiset varmaan jossain määrin riippuvaisia vanhemmistaan. Tommosen naisen kun saisi puolisokseen, niin siinä saisi maksella myös appiukon autounelmia ;)
Toisessa päässä janaa on sitten ihmiset jotka ajattelee että pitäisi joskus 15 vuotiaana keskenkasvuisena pentuna häipyä kotoa ja itsenäistyä. "Itsenäistyminen" on monesti sitä että vielä ainakin 10 vuotta eletään vanhempien jääkaapilla ja rahoilla. Kavereille hehkutetaan miten huippuja ollaan että asuntaan nyt jo yksin. Isä käy laittamassa lamput ja tekemässä kaiken että periaatteessa itsenäistyjä asuu kuin vanhempiensa kanssa mutta eri osoitteessa. Sellainen joka asuu vielä kotona voi olla itsenäisempi kuin yksin asuva kun maksaa omat laskunsa ja osallistuu asioihin ja tekee omia juttuja.
Suomessa on jostain syystä halveksittua asua esim 25 vuotiaana kotona.
Tämä on suomalaisten joku oma visio mikä ei ole lainkaan todellisuuden kanssa tekemisissä ja mitä vanhempiin tulee niin vaikka siellä äidin helmoissa ei enää roikutakkaan niin kyllä vanhempiin välit kuuluu olla kunnossa ja siellä käydä kylässä ja heistä pitää jossain määrin huoltakin mutta ei siellä asumaan ruveta tai äidin mukaan elämää rakentamaan.
Omaishoitajuus voi olla myös epävirallista
https://www.osol.fi/etaomaishoitajille/testaa-oletko-sina-etaomaishoitaja/
Tällaisia tapauksia on pilvin pimein kun vanhemmilla ei asiat välttämättä suju ja aikuiset lapset joutuvat katselemaan vanhempiensa perään. Ymmärrettävästi tästä ei haluta puhua koska sitä hävetään.
Tiedän yhdenkin 30-vuotiaan kaverin jonka vanhemmat kuudenkympin kieppeillä, käyvät töissä mutta poika käy useasti viikossa kylässä ja esim. siivoaa kaapeista pilaantuneet ruuat, roskat, tsekkaa lääkkeet, poistaa kiukaan päälle viritellyt pyykit, yrittää pysyä kärryillä vanhempien rahankäytöstä, jne. Vanhemmat eivät näe itsessään tietenkään mitään ongelmaa vaikka useamman naisen ovat poikansa vierestä jo karkoittaneet.
Onko tuo poika sitten vaan nössö kun ei osaa/halua "olla mies" (lue: haistattaa vanhemmilleen paskat ja katkaista välit), vai onko hän ei enempää eikä vähempää kuin vastuuntuntoinen ja kunnollinen ihminen? Tällaisessa tilanteessa olevia on meinaan paljon, poikia ja tyttäriä.
Ite oot turnoff kun tänne kirjoittelet typeryyksiä.
aika iso turn off jos vanhemmat on elossa (tai puheväleissä)
Olet vaan kateellinen. Sehän on vain hyvä asia, että on hyvät välit vanhempiin. Liian paljon on vanhuksia, jotka ovat yksin ja lapset eivät pidä minkäänlaista yhteyttä.
Oletko kade? Luulempa että olet. Vanhwmman rooli on vanhemman rooli läpi elämän. Onnekas se joka sen oivaltaa. Molemminpuolin.
Narsku tahtoo omia jopa toisen ihmissuhteet. Ei saa olla siteitä vanhempiin,sukulaisiin,saati lapsiin. Ei kissoihin eikä koiriin. Narsku tahtoo olla maailman napa. Huomaa minut! Laita jalustalle! Olenhan niin erinomainen ihminen ja paras maailmankaikkeudessa! Hyi vittu💩
No juurikin. Siihen vielä alkoholismi päälle niin kohta olikin jo ulkoruokinnassa. Ihan hirveä musta aukko joka imee toisesta kaiken energian. Lapsistaankin jotka toteuttaa hänen unelmiaan henkihieverissä. Lasten pitää saada valita polkunsa. Taustatukena voi olla muttei taakkana. Lasten ei kuulu kuunnella jatkuvasti vanhempiensa huolia eikä varsinkaan tarinoita syrjähypyistä joilla rehentelee. Hyi stna
Älkää lapset roikkuko äodossä. Äiti haluaa paariin ja tanssimaan, ekä uusia miehiä kamariin!
Kun lapsi viihtyy äidinsä luona,niin se on paras tunnustus siitä että olet ollut hyvä äiti. Olen otettu tästä kunniasta .Imekää siitä💩
Narsku laittoi minulle vaihtoehdot. Mikamas leikillään mutta tosissaan. Kumpi on tärkeämpi,oma lapsi vai hän. Oma lemmikki vai hän. Narsku ei tahdo kilpailijoita. Narsku jäi. Ei olisi muu tullut mieleenikään💩
Narsun lapsi teki itsemurhan.
Koko ketju taas täyttä teinipaskaa.
Jokainen perhe elää kuten haluaa. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa.
Tunnen perheen, jonka lapsi asuu kotona pihapiirin tontilla toisessa talossa. Kaveri huitelee viittäkymppiä ja on naimisissa.
Enpä juuri ole onnellisempaa perhettä nähnyt. Vanhukset näkee lapsenlapsensa joka päivä, auttavat toinen toisiaan, yhteisiä ruokailuja puolin ja toisin.
Mitähän pahaa sellaisessa jotkut suomalaiset näkee.
Hävettävää on se että ollaan muuttavinaan nuorena pois kotoa, lähdetään elämään sosiaalipummina ja vuokratuilla ja ollaan niin aikuista ja kunniallista.
Paskaa.
Perheiden kuuluisi pitää yhtä, se on psykologipaskaa että ihmisen pitäisi lähteä maailmalle pois kotoaan parikymppisenä.
Hulluutta.
Tuolle on kyllä nimikin psykologiassa: "enmeshment." En tiedä mikä termi on suomeksi mutta sana viittaa ikään kuin kietoutumiseen tai sotkeutumiseen verkkoon. Käytännössä se tarkoittaa että rajat ollaan huonosti asetettu (tyypillisesti) perhepiirissä.
• Wikipedia | Enmeshment: https://en.wikipedia.org/wiki/Enmeshment
• PsychCentral | What Are Enmeshed Relationships? And How to Set Boundaries: https://psychcentral.com/lib/tips-on-setting-boundaries-in-enmeshed-relationships
Kyllä narskua suututtaa kun ei kykene samaan kun rakkaan lapsi tai lemmikki. RAKASTAMAAN. Aina on omat pelot ja muut shaisset sitä estämässä. Ei ole luottamusta kun itsetunto on hanurista. Siten on hyvä narskutella hampaitaan pirunsarvet päässä💩
Olla niin kade niille jotka rakastaa pelotta. Ai kauheaa,tuollaisesta pitää tehdä syypää kaikkeen pahuuteen. Muut on huonoja,ei narsku. Narsku pelkää aina. Ei luota. Ei usko. Koska narskuun ei ole luottamista eikä uskomista. Sääli on sairasta,mutta sitten olen sairas mielelläni.💩
Maailmasta tulisi tehdä paskempi paikka!
Kiusaajien elämä tulisi pilata!
Raiskata heitä ja lapset tappaa ja kiusaajat johtaa töissä ja muille kiusatuille ja ei ratioille kaikki kiusaajien ja ratioiden rahat