Toivottavasti jaksat lukea.
Voisin rehellisesti sanoa seurustelevani nyt tyytyväisenä ja jopa onnellisena hyvän miehen kanssa.Silti löydän itseni "särkynyt sydän" palstalta ja tavallaan jatkan haavojen avaamista aina uudelleen.
Ehkäpä uudelleen alkava kesä toi taas entistä voimakkaampana mieleen muistot ja niiden jälkeisen mahdottoman kivun josta ei tuntunut tulevan loppua.
Törmäsin toukokuussa-04 henkilöön ja kiinnostuin heti palavammin kuin olisin itsestäni silloin voinut uskoa.
Kiinnyin niin paljon ja parin kuukauden aikana kaikki energiani ja ajatukseni olivat Hänessä.
Se oli pelkkää ponnistelua enkä saanut pitää häntä..Kovasti tappelin vastaan,mutta sitten se oli vain lopullista.
Pari ensimmäistä kuukautta meni kun vahingoitin itseäni ja itkin päivittäin niin paljon että koski jo fyysisesti se kaikki itku ja kärsimys..
Rupesin tulemaan jotai sairasta mielihyvää siitä kärsimyksestä ja vaikken koskaan olisi sitä toteuttanut,niin tuntui typerältä ajatella kuolemaa päivittäin.
Tein todella kaikkea tyhmää..mikään ei tuntunut enään miltään ja karkotin läheisiäni jo omalla masennuksellani.
Talvi meni tuskaisasti,tuli vihdoin kevät ja tapasin ihmisen joka voisi välittämisellään auttaa viemään ajatukset viimein pois tästä vanhasta.Sattuu niin paljon nähdä hänet nyt onnellisessa parisuhteessa(miksen itse saanut häneltä sitä?)
Tiesinkin että seuraava "vakavampi suhde" auttaisi pääsemään yli,MUTTA kesän nyt tullen kaikki avautuu jälleen yhä enemmän vanhaan ja jos tilaisuus tulisi,vaihtaisin vielä kaiken tän hetkisen häneen.Millonhan tämä loppuu.Onkohan kellään samanlaista ollut?
Voisin rehellisesti sanoa seurustelevani nyt tyytyväisenä ja jopa onnellisena hyvän miehen kanssa.Silti löydän itseni "särkynyt sydän" palstalta ja tavallaan jatkan haavojen avaamista aina uudelleen.
Ehkäpä uudelleen alkava kesä toi taas entistä voimakkaampana mieleen muistot ja niiden jälkeisen mahdottoman kivun josta ei tuntunut tulevan loppua.
Törmäsin toukokuussa-04 henkilöön ja kiinnostuin heti palavammin kuin olisin itsestäni silloin voinut uskoa.
Kiinnyin niin paljon ja parin kuukauden aikana kaikki energiani ja ajatukseni olivat Hänessä.
Se oli pelkkää ponnistelua enkä saanut pitää häntä..Kovasti tappelin vastaan,mutta sitten se oli vain lopullista.
Pari ensimmäistä kuukautta meni kun vahingoitin itseäni ja itkin päivittäin niin paljon että koski jo fyysisesti se kaikki itku ja kärsimys..
Rupesin tulemaan jotai sairasta mielihyvää siitä kärsimyksestä ja vaikken koskaan olisi sitä toteuttanut,niin tuntui typerältä ajatella kuolemaa päivittäin.
Tein todella kaikkea tyhmää..mikään ei tuntunut enään miltään ja karkotin läheisiäni jo omalla masennuksellani.
Talvi meni tuskaisasti,tuli vihdoin kevät ja tapasin ihmisen joka voisi välittämisellään auttaa viemään ajatukset viimein pois tästä vanhasta.Sattuu niin paljon nähdä hänet nyt onnellisessa parisuhteessa(miksen itse saanut häneltä sitä?)
Tiesinkin että seuraava "vakavampi suhde" auttaisi pääsemään yli,MUTTA kesän nyt tullen kaikki avautuu jälleen yhä enemmän vanhaan ja jos tilaisuus tulisi,vaihtaisin vielä kaiken tän hetkisen häneen.Millonhan tämä loppuu.Onkohan kellään samanlaista ollut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se siitä. Tiedän, että tilanne on helvetillinen, mutta siitä voi selvitä. Jonain päivänä olet vielä onnellinen, usko mua. Voimia Sulle :)!
Minulla on samanlainen tilanne ja se ei vain mene ohi... Häviää kyllä aina välillä mut sit se palaa kuin aamu yön jälkeen.Tapasimme ensimmäisen kerran 13 vuotta sitten ja olimme yhdessä. Rakastuin ja annoin kaikkeni... Välimatka oli liian pitkä ja olimme kumpikin aika nuoria.. Soudimme ja huodimme edes takaisin mut jatkoimme kumpikin omaa elämää. Minä täällä hän kilometrien päässä. Vuodet kuluivat meni 7 vuotta ja sit hän taas tuli takaisin. Tapasimme ja sitten kaikki taas alkoi sitä onnea kesti vuosi olimme kuin paita ja persus. Olin onnelllinen niin hänkin oli. Sit vain kaikki taas muuttui tuli yöllä puhelu ja hän ilmoitti että hän on valinnut... Hän valitsi sen toisen joka aisui samassa kaupungissa eikä minua. Hajosin join suruuni ja bailasin. Olin vihainen itselleni koska ajattelin että en kelvannut edes hänelle.Meni puoli vuotta puhelun jälkeen niin taas hän soittti ja sanoi että on tehnyt elämänsä pahimman mokan ku valitsi sen toisen mutta sille ei vvoi enää mitään. He ovat kihloissa ja menossa naimisiin mutta yksi asia joka jaksaa auttaa on että tiedän että asun hänen mielessä ja sydämessä aina.
Tällä hetkellä odotan vain puhelua jossa hän pyytäisi mua luokseen. Lähtisin saman tien koska hän on se YKSI ja ainut ja oikea...
Eikä tämä ole pottuilua, sinulla näyttää olevan ongelma lähinnä itsesi kanssa. Oletko koskaan ajatellut, ettet tule löytämään tasapainoa elämääsi mikäli luulet sen onnen tulevan muiden ihmisten kautta. hakeudu terapiaan, tuo ei ole enään tervettä.
Ei se kovin kaukana ollut silloin syys-talvella.
Tiiän ettei mikää mun toiminnassa ollut tervettä mutta nyt olen hyvin normaali ja terve "ulospäin" ja tavallaan tyytyväinen elämääni...mutta en kuitekaan.
Läheisilleni en enää vanhoja rupea jauhamaan vaikka tämä entinen kaivelee päivät pitkät..
Mulla nyt kävi näin että mun muija jätti mut toisen takia.Muija oli roodoksella luokka retkellä,siellä se suuteli yhen sen luokka kaverin kanssa.Epäilin että siellä tapahtuu jotain tommosta.Sain tietää siitä seuraavana aamuna kun ne oli tullu takaisin,muija peräti itse kerto mulle siitä.Olisin antanut sen anteeks ajan myötä ja olisin halunnut jatkaa suhdetta.Muija sano mulle että ei se voi jatkaa suhdetta,koska se pelkää satuttavansa mua.Se mua satuttaa niin perkeleesti ku me oltiin oltu yhessä kaks ja puoli vuotta Sillä on muka vielä tuneita mua kohtaan.Kyllä se vähä itkikin kun lähettiin eri suuntiin kävelemään,vaikka se rupee varmaan seurusteleen sen luokka kaverin kanssa.Olo on kyllä helvetin surkee ja sattuu sanoin kuvaamattomasti,ei pysty keskittyy mihinkään ja ajatuksetkin juoksee missä sattuu.No onneks on kohta viikonloppu niin päsee vetään pään täyteen ja unohtaan kaikki vähäks aikaa.
Suwi sua mä kaipaan niin paljon että sattuu. Suwi lähti tänään luotani, pakkaili tavarat. Rakastan suwia yhä edelleen, mitä teen enää elämälläni ilman Suwia