Tuntuu ettei valoa tässä näkyvissä yhtään. Poikaystävä on alkanut tekemään reissuhommia oikein urakalla, on ollut nyt monta viikkoa pois, sitten tulee käymään suomessa ja lähtee taas koko kesäksi pois. Varmaan tulee taas sen jälkeen kääntymään vain lähteäkseen seuraavalle reissulle, ehkä kahdeksi kuukaudeksi ehkä neljäksi. En tiedä, epävarmuus onkin pahinta.
On aina suunnaton ikävä toisen luo, vaikka kaikkea muuta ajateltavaa koittaakin. Tuntuu, että jaksaisi paljon paremmin vaikka puolen vuoden eron kun tietäisi että sitten kanssa ollaan jatko yhdessä, mutta nyt tämä on jatkuvaa epävarmuutta, jatkuvia useiden viikkojen eroja.
Olen iässä missä voisi alkaa miettimään vakituisempaa suhdetta, yhteenmuuttoja yms. mutta tuntuu että multa viedään vain kaikki koko ajan kauemmas...
Jaksaisitteko tätä? Minusta tuntuu että tämä lähinnä huono vits, että multa odotetaan että tietenkin toista odotan, vaikka en saa sitten itselleni mitään! Koko ajan yksinäisyyttä. Voihan tietty olla, että hän on sitten kesän jälkeen puoli vuotta täällä, mutta voi yhtä hyvin olla että ei olekaan vaan lähtee taas viikon varoajalla pois.
Ehkä joskus voin käydä viikonlopun sen luona jossain päin maailmaa, mutta se ei tunnu kovin lohduttavalta. Arki on se mitä kaipaisin, läheisyyden tunne toisen kanssa.
Sanokaa mielipiteenne! Mitä te tässä tekisitte? Tunnen itseni ihan hirveäksi jos sanon että "katsotaan vapaammin tilannetta, en lupaa että varmasti odotan", toinen kokee sen ihan hirveäksi loukkaukseksi. Enkä haluakaan muita, mutta en jaksa tätä ainaista odottamista, epävarmuutta ja yksinäisyytä.
On aina suunnaton ikävä toisen luo, vaikka kaikkea muuta ajateltavaa koittaakin. Tuntuu, että jaksaisi paljon paremmin vaikka puolen vuoden eron kun tietäisi että sitten kanssa ollaan jatko yhdessä, mutta nyt tämä on jatkuvaa epävarmuutta, jatkuvia useiden viikkojen eroja.
Olen iässä missä voisi alkaa miettimään vakituisempaa suhdetta, yhteenmuuttoja yms. mutta tuntuu että multa viedään vain kaikki koko ajan kauemmas...
Jaksaisitteko tätä? Minusta tuntuu että tämä lähinnä huono vits, että multa odotetaan että tietenkin toista odotan, vaikka en saa sitten itselleni mitään! Koko ajan yksinäisyyttä. Voihan tietty olla, että hän on sitten kesän jälkeen puoli vuotta täällä, mutta voi yhtä hyvin olla että ei olekaan vaan lähtee taas viikon varoajalla pois.
Ehkä joskus voin käydä viikonlopun sen luona jossain päin maailmaa, mutta se ei tunnu kovin lohduttavalta. Arki on se mitä kaipaisin, läheisyyden tunne toisen kanssa.
Sanokaa mielipiteenne! Mitä te tässä tekisitte? Tunnen itseni ihan hirveäksi jos sanon että "katsotaan vapaammin tilannetta, en lupaa että varmasti odotan", toinen kokee sen ihan hirveäksi loukkaukseksi. Enkä haluakaan muita, mutta en jaksa tätä ainaista odottamista, epävarmuutta ja yksinäisyytä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoittelin monta kuukautta yhen nettituttavuuden kaa ja tavattiinkin kerran. Se tuntui jotekin oikealta ja molemmat oilisi halunnut jatkaa siitä eteenpäin, mutta hänen työnsä muuttui juuri kuvailemaksesi, joten päätimme panna jutun jäihin. Jos oisimme jo seurustelleet oisin tietenkin odottanut häntä, mutta yksinäistähän se olisi ollut. Ei mitään kovin kivaa, lievästi ilmaistuna.
löytäis muitakin kuin reissuhommia jos haluais, kysy siltä kumpi sille on tärkeämpää... Luulis että jos susta ihan tosissaan välittää niin haluaa itsekin viettää aikaa sun kanssa... :) Eihän tosta nyt muuten mitään tuu, mitä seurustelua se on jos ei koskaan nähdä?
Niin se kysyy multa, että pitääkö hänen sitten vaihtaa työpaikkaa vai, sitäkö mä tässä vaadin. Mutta enhän mä voi vaatia mitään, enkä tahdo vaatia mitään, mutta tahdon olla yhdessä ja tahdon että mieskin pitää sitä tärkeänä. Hän sanoo että tottakai ikävöi ihan kauheasti matkoilla, mutta ne reissut antaa hänelle paljon enemmän kuin suomessa työpaikallaan paikalla olo, se on todella ankeaa hänestä. Eikä niitä uusia työpaikkoja tänä aikana ole kovin helppo etsiä. Toisaalta järjetöntä sitä vaatiakaan, eihän olla edes naimisissa tai asutakaan yhdessä. Mutta tällä tavalla en saa kyllä yhtään mitään.
Ehkä se sun miehes haluaa tehä reissuhommia, jotta vois ansaita rahaa, että teillä ois mahollisuus muutta yhteen johonkin kivaan kämppään, ja arkea ei pilais rahasta kärvistely?
Aivan totta, hän toi senkin kannan esille. Että reissuista tienaa paljon enemmän eikä hänen kotimaantuloilla kivoja asuntoja ostella. Mutta, en voi mitään yhteenmuuttoa tällaisessa tilanteessa edes ajatella. Jos se olisi sitten sitä, että mä olen ihan yhtä yksin siinä "kivassa asunnossa" kuin mä olen nytkin. Mitä mä sillä kivalla asunnolla sitten teen? En ainakaan lapsia uskalla, yksinhuoltajahan käytännössä olisin...
sopisitte aikataulusta, siis että mies päättäisi kuinka kauan aikoo reissuhommia tehdä. On väärin pitää vuositolkulla toista epävarmuudessa ja odottamassa, mutta jos hän voisi vaikka luvata, että esim. kaksi vuotta reissaa ja sitten asettuu aloilleen. Silloin olisi helpompi sen odottavan osa, kun tietäisi milloin tilanne päättyy.
ei kukaan voi vaatia sua jättämään omaa elämääsi.polkunne ovat vieraantuneet..ja voihan mieskin rakastua sie töis johonkin muuhun..kun ihastuminen ei ole suunniteltua!!!niin valitettavaa kun onkin,mut tee miten sydämmes sanoo