Tilanne on se, että mieheni petti minua. Joskus aikoinaan kirjoitinkin siitä tänne. Apua sain, kiitos siitä. No, rakkaani ei sitä toisten tee. Se on varma. En tarvitse vastaan väittäviä kommentteja, koska itse tunnen tilanteen parhaiten mieheni kanssa. Hän on käsitellyt asiaa kovasti, ja aiomme asiasta yli päästä.
Itsetuntoni on kuitenkin melkoisen maassa yhä. Ajan kanssahan se sieltä nousee, niin haluan uskoa, mutta...
Puhuimme ennen kriisiämme kovasti lasten hankkimisesta. Vähän ehkä vitsaillen, mutta kuitenkin molemmilla oli selkeästi sellainen mukava kutina siihen suuntaan. Nyt kävi sitten köpelösti. Tänään mun pitäis e-pilleri ottaa, marssin apteeekkiin ja sain kuulla että resepti on mennyt vanhaksi. Niinpä tietysti... Ehe.
En pääse lääkäriin tältä seisomalta, joten tauko tulee väkisinkin. Mutta pitäisikö välittää siitä ehkäisystä? Tuleeko uusi elämänmullistus liian pian entisen kriisin perään, jos vaikka piankin raskaaksi satun tulemaan?
Olemme ehdottoman varmoja siitä, että haluamme elämämme yhdessä elää. Mutta voinko rakentaa itsetuntoani miten helposti, jos olenkin raskaana? Millainen vaikutus sillä on naiseen? Entä mieheen? Kokisikohan hän lapsen tulon suhteemme pelastajana, vai osaisiko hän erotella lapsen ja aiemman kriisin toisistaan? En halua mitään laastaria, haluan lapsen. :)
Itsetuntoni on kuitenkin melkoisen maassa yhä. Ajan kanssahan se sieltä nousee, niin haluan uskoa, mutta...
Puhuimme ennen kriisiämme kovasti lasten hankkimisesta. Vähän ehkä vitsaillen, mutta kuitenkin molemmilla oli selkeästi sellainen mukava kutina siihen suuntaan. Nyt kävi sitten köpelösti. Tänään mun pitäis e-pilleri ottaa, marssin apteeekkiin ja sain kuulla että resepti on mennyt vanhaksi. Niinpä tietysti... Ehe.
En pääse lääkäriin tältä seisomalta, joten tauko tulee väkisinkin. Mutta pitäisikö välittää siitä ehkäisystä? Tuleeko uusi elämänmullistus liian pian entisen kriisin perään, jos vaikka piankin raskaaksi satun tulemaan?
Olemme ehdottoman varmoja siitä, että haluamme elämämme yhdessä elää. Mutta voinko rakentaa itsetuntoani miten helposti, jos olenkin raskaana? Millainen vaikutus sillä on naiseen? Entä mieheen? Kokisikohan hän lapsen tulon suhteemme pelastajana, vai osaisiko hän erotella lapsen ja aiemman kriisin toisistaan? En halua mitään laastaria, haluan lapsen. :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eihän mikään estä, että tilanne voisi olla oikea nyt. Jos kerran pettämisestä on päästy yli. Mutta muista, että et voi tietää, missä tilanteessa kukaan on tulevaisuudessa. Monethan sanoo yhtä tänään, toista vuoden kuluttua. Harva nainen synnyttää tietoisesti lapsia eroperheeseen, tuskin kukaan. Silti niin käy, ja kaikissa tilanteissa on alunperin oltu varmoja, että yhdessä eletään ikuisesti.
Joten hanki lapsi realistisin mielin, eli niin että voit kuitenkin hyväksyä vanhemmuuden myös muuttuneissa tilanteissa.Koska lapsestahan EI voi koskaan erota.
Tiedän tilanteesi. Mieheni petti minua työkaverinsa kanssa. Kaikki miehen työkaverit tiesi tästä työpaikkaromanssista minä vaan en tiennyt. Ukko pani ponnarityttöä (OTK-huora) ja minä järjestelin häitä. sain tietää suhteesta 4 kk häiden jälkeen. Totaalinen masennus ja elämän kovin kolaus iski.Olo oli ja on kauhea vieläkin. Kärsimysten jälkeen olen yllättäen raskaana. Ukosta en pahemmin välitä (luottamus meni täydellisesti). Moni nainen katuu miessuhteita ym. valintoja elämässään. Lapsen hankkiminen on kuitenkin useimmiten positiivinen kokemus.
Vanhentunut resepti on minusta vähän huono syy tehdä lapsi. Soittamalla lääkärille saat puhelinreseptin yhdelle kuukaudelle, kun samalla varaat ajan reseptin uusintaan. Samoin esim. terveydenhoitajat voivat uusia reseptejä monissa paikoissa.
Apteekista saa ilman reseptiä mm. ehkäisypuikkoja ja -vaahtoa, jos ajatus kondomista ahdistaa niin paljon, että mieluummin teette lapsen.
En tarkoittanut sitä, että tekisin lapsen vanhentuneen reseptin takia. En toki! Reseptin vanhentuminen vain sattui niin sopivaan (?) saumaan, että siksi mietin, miten olisi nyt.
Lapsesta on haaveiltu jo aiemmin. Mutta onko huono itsetunto asia, joka pitäisi kovasti huomioida?
P.S. Puhelinreseptiä en saanut. Soitin ja kysyin. Viimeisestä lääkärikäynnistäni on liian kauan.
Suhteen pitää olla TODELLA vakaalla pohjalla ennen lasta,nykyäänhän tämä yksinhuoltajuus on niin kuin muotijuttu.En tietysti morkkaa heitä,on raskasta olla yksinhuoltaja.Silti suhteesta lähdetään liian helposti vihreämmille laitumille ja sit ne ei paljo loppupeleissä vihreempiä oo,jopa pahempia.Erota toki kannattaa jos siihen on TODELLA aihetta.
alkuperäiselle.
Kerro nyt ainakin miehellesi, että pillerit loppui. Päätätte sitten yhdessä käytättekö ehkäisyä vai ei.
Vaikka olette puhuneet lapsen hankkimisesta aikaisemmin, niin kyllä miehen kuuluu saada tietää, jos et enää syö pillereitä.
Että ei sitten vaan tule tilannetta, että mies sanoo, ettei olisi kuitenkaan halunnut vielä isäksi. Se nyt ois pahinta teidän tilanteessa nyt, että mies vetäis "länkiä korviin".
Itse näkisin, että rakentaisitte pikkuhiljaa uutta elämäänne ja luottamusta takaisin ja lasten aika olisi sitten vähän myöhemmin. (varsinki jos ette oo ihan ikäloppuja vielä)Vauva-ajat on sen verran rankkoja, että ois ihan hyvä, että suhde toimisi suht normalisti , ennenkuin siihen ryhdytään.
Vaikka toisaalta, kyllähän se on vahva yhdistävä tekijäkin.
Hmm...en oikeen osaa mitään suoraa ohjetta antaa sulle, miten toimit, mutta tosiaan, kerro nyt ainaki niistä pillereistä.
Hyvää jatkoa:)
Olen toki kertonut, että kävi hassusti reseptin kanssa. Enempiä ei vielä ole juteltu, kun mies on töissä.
En koskaan tekisi lasta vasten miehen tahtoa. Pelkään enemmänkin sitä, että mikä olisi miehen peruste haluta kanssani lapsi. Halusisiko hän sen siksi, että potee yhä muutaman kuukauden takaisesta hairahduksestaan huonoa omaatuntoa, ja paikkailee sitä? Vai osaako hän jo ajatella, että meidän perheeseemme mahtuu pienokainen? Ilman mitään "vääristyneitä" syitä.
Minun kokemukseni mukaan hyvin monilla naisilla on synnytyksen jälkeen pitkään kestävää seksuaalista haluttomuutta hormonimuutoksien ja vauvan kanssa valvomisen takia.
Siihen lisäksi tulevat usein itsetunto-ongelmat, kun tuntee itsensä vain käveleväksi meijeriksi ja kilojakin on usein kertynyt raskausaikana.
Se on niin kriisiherkkää aikaa, että suosittelisin lapsen hankkimista vain, jos suhde on todella hyvällä mallilla. Jos sinulla on nytkin itsetunto-ongelmia, niin luulen, että ne vain pahenisivat raskauden myötä kun näkisit peilistä paisuvan vartalosi. Älä ymmärrä väärin, minun mielestäni raskaana oleva nainen on kaunis ja monet heistä ovat hyvinkin seksuaalisia raskausaikana. Mutta tiedän monia miehiä, joita ei raskaana oleva vaimo kiihota ja jos vaikka teilläkin kävisi niin, alkaisit koko ajan epäillä, että miehesi on kiinnostunut muista naisista ja itsetuntosi romahtaisi. Älkää ihan vielä tehkö lasta, puolen vuoden päästä olette jo varmaan paljon paremmin selvillä suhteenne laadusta ja ehkä olet silloin jo kerännyt itseluottamuksesi takaisin. Hyvää jatkoa teille!
Kiitos neuvoistasi. Saatatpa olla oikeassa. Taikauskoinen puoli minussa vaan kai halusi nähdä tässä reseptin vanhenemisessa jotakin "kohtaloa"... (Minäkö todella noin sanoin???!heh)
Emme ole vielä ikäloppuja, alle 30v. molemmat. Emme tenaviakaan kuitenkaan, joten ikuisuutta ei mielellään odottais, ennen lasten tekoa. Mutta ehkä nyt on aika keskittyä toisiimme. Ja minä keskityn myös itseeni. Koitan löytää sen kadonneen itsetuntoni...
P.S. Mieheni tuskin pitäisi minua seksuaalisesti epähaluttavana raskaana. Hänellä on tapana välillä taputella masuani, ja höpöttää että on mukava ajatus, että siitä tulee joskus pömppö kun yhteistä lasta odotetaan... :) Mutta sitten joskus...
Sano sille taikauskoiselle puolelle, että resepti vanhenee samaan aikaan, vaikka olisit siinä välissä tullut raskaaksi, hakenut kierukan tai hankkinut uuden reseptin. Silloinkaan vanheneminen ei olisi kohtalon viesti lisääntyä.
Ja tämä ihan ystävyydellä, olen itsekin taikauskoinen ja näen aina kaikkia merkkejä joka puolella. Yleensä se vaan menee niin että niitä merkkejä näkee silloin kun haluaa, ja sellaisina kuin haluaa. Olisihan tuon voinut tulkita merkiksi siitä, että nyt äkkiä lekuriin hankkimaan viiden vuoden ehkäisykapselia!
ja luomumenkkoja odottamaan, sitten kun kk-kiertosi on palautunut, niin yhteisestä päätöksestä kortsut pois. Siihenhän voi mennä kauankin, jos näin käy, niin samalla hyvää aikaa miettiä asioita. Ja voihan olosi parantua muutenkin kun hormonaalinen ehkäisy jää pois, niin monet näilläkin palstoilla kertovat.
Jep, muuten, mutta kortsuille en kyllä rupea. Ällöttäviä ovat...Haisevat ja rakastelu ei tunnu fyysisesti enää yhtä hyvältä. No, se ei nyt saa tulla ongelmaksi. Kai sitä joku muukin ehkäisykeino löytyy. Joku missä ei ole hormooneja.
Ehkäisypalstan asiaahan tämä jo on, mutta aika vähissä on vaihtoehdot hormonittomiksi. Pantentex Ovalilla menisi liian riskaabeliksi, ja eipä taida muita vaihtoehtoja olla (kierukka liian pitkäaikainen). PO:takin pitäisi kortsun kanssa käyttää. Et kuulosta kovin aikuismaiselta jos kortsuihin on noin kova kynnys.
Kyllä niitä nyt kuukauden käyttää ja sitten voitkin taas alkaa popsia niitä pillereitä. Hormonittomat vaihtoehdot ovat muuten kyllä aika kiven alla...
Lasta just tuohon saumaan en minäkään suosittelisi, vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan. Maalaisjärki vaan sanoo että kyllä suhteen pitää olla 100% kunnossa että asiaa kannattaa edes harkita. Eli kumit käyttöön vain, voihan sen ajatella kivana vaihteluna - näprätään niitten pakkausten ja aukirullausten kanssa kuin vanhoina "hyvinä" aikoina...;) - eikä lakanatkaan sottaannu jne. Löytyy niitä hyviäkin puolia. Kunhan nyt huolehdit ehkäisystä jollain lailla kun ja jos päätätte olla yrittämättä sitä lasta just tähän saumaan. Järki mukana.
On niitä hormoneita e-pillereistäkin.
Hae apteekista ilman reseptiä ehkäisypuikkoja, jotka laitetaan "sinne" kymmenen minuuttia ennen ehkäisyä. Helppoa.
En kuulosta kovin aikuismaiselta koska en pidä kortsuista? En ehkä ymmärrä mitä tekemistä näillä asioilla on keskenään. En todellakaan ymmärrä. Esimerkiksi orgasmin saaminen silloin jos kortsua käytetään, on minulle hankalaa. Ja todellakin niiden tuoksu on minulle luotaantyöntävä, erotiikan tappaja. Ikää minulla jo on. Siksi ehkä tiedänkin mitä haluan -tai en halua.
Kyse olikin ehkäisykeinon vaihtamisesta hormoonittomaan. Toki pillereissä on hormooneja.
Sellaiset puikot vähän hankaloittavat sellaisia yllättäviä, ei ennalta suunniteltuja rakasteluja. Miten sitä voi 10 minuuttia etukäteen tietää mitä tekee?
Täytyy vielä miettiä sitä ehkäisykeinoa.
Siis kymmenen minuuttia ennen yhdyntää, kaippa sitä sen ajan voi käyttää tehokkaasti hyödyksi vaikka esileikin merkeissä? Kai sitäkin nyt yhden kuukauden kestää...
...vaihtaa ehkäisymenetelmä kokonaan siksi aikaa, kunnes kuukautiskierto tasotttuu, ja normalisoituu. Siihen saattaa mennä vaikkapa puoli vuotta. Serkkutyttö kertoi että hänellä meni vuosi.
Tämän ajan jälkeen sitten olisi aika kenties niille lapsille...
Kestämistä olisi siis enemmän kuin kuukausi.
että kun se on noin vaikeeta, niin ehkä kannattaa unohtaa koko seksi! Paras ehkäisyhän on olla harrastamatta mokomaa lajia...
Ja sehän tekisikin tosi hyvää parisuhteelle... Heh. Joskus sen oikean ehkäisymenetelmän löytäminen on vaikeaa. Se on täysin normaalia.
Ok, siis lapsi lujittaisi suhdettanne ja toisi takuuvarman siteen välillenne.
Kuvittele sitten itsesi tähän tilanteeseen tulevaisuudessa (hypoteettinen riski):
- mies on hapan ja etäinen, jopa marttyyri
- lapsi saa kokea olevansa syy liittoonne
- mies hairahtelee "toteuttamaan tahtonsa vastaisia viettejä" liiton ulkopuolella ja yhtäkkiä joku niistä vieteistä kehkeytyy joksikin vähemmän viattomaksi
- koko ajan liittoa varjostaa fiilis, että on "pakko"
-mies alkaa laskea vuosia lapsen 18-päivään.
Mutta on myös mahdollista että perheenlisäyksen myötä mies onkin tyytyväinen saamaansa tässä elämässä ja todellakin asettuu aloilleen, näkee sinut ihan uudessa valossa äitinä jne. Se lisää tietenkin arvostusta. Yleisesti ottaen mahdollisuudet ovat kai 50/50. Mutta tämänhetkiseen mielialaan ei voi olla takuuvarma. Tietenkin on hyvä alku jos se tod. sanoo haluavansa olla yhdessä, omapahan on ongelmansa jos ei osaisi ilmaista itseään.Ts. ei sun vika ja sä et "narraa" sitä mihinkään jos olisikin niin että sitä joskus ahdistaisi sitoutuneisuus.
Kaikista miehistä ei ole isiksi, tai muulla tavalla kuin etäisinä.Paljon kyllä syytetään naisia jotka käyttävät lasta välineenä mutta sähän et tee niin, koska mies sanoo myös haluavansa sitä.
Kiitos visiosta, vaikkakin meni meidän tapauksessamme pahasti metsään. Mieheni todella haaveilee lapsesta, ja haaveili siitä siis jo ennen kriisiämme. Meillä ei suinkaan ole sellaista fiilistä että olisi pakko, eikä lapsi sellaista mukanaan toisi. Juuri puhuin miehen kanssa puhelimessa, ja kysyin vähän vitsinäkin, että jos meille tulisi lapsi, niin tulisiko sinusta "hapan ja etäinen, jopa marttyyri". Mies, kuten tiesinkin, vastasi naurahtaen että ei todellakaan, onnellinen ja iloinen ennemminkin!
Hän on asettunut jo aloilleen. Hairahdustaan lukuun ottamatta hän on elänyt ja halunnutkin elää niin kuin tyytyväinen suhteessa oleva mies. Hän kyllä ilmaisee itseään vahvasti, ja sanoo että mitä hän haluaa. Hän haluaa perheen, minun kanssani.
Ja isänä hänestä tulee ihana, siitä olen varma. :)
Ongelma on minun itsetuntoni, joka ei välttämättä kestäisi raskautta ja äitiyden mukanaan tuomia kuvioita. Järki ei aina riitä pitämään heikossa kunnossa olevaa ihmistä pystyssä. Eikä ihana mieskään.
Täällä netissä on vaikea muodostaa kovin "oikeita" käsityksiä kun ei kuitenkaan tunne tapauksia yhtä hyvin kuin terapeutti!
Ehkä sun alkup. viestistä sai assosiaatiot, että huono itsetuntosi johtuu jostain todellisesta syystä.Itse ainakin olen täysin itsevarma silloin kun tiedän olevani rakastettu jne. En silloin pode epävarmoja tunteita.
Elän liitossa, jossa miehellä on ollut on-off rinnakkaissuhde.
Sun tapauksessa merkitystä on nt sillä, kuinka pitkä aika miehesi hairahduksesta on kulunut? Sen perusteella voi psykologisoida. Liian hätiköidyt päätökset voivat vain olla keino selviytyä kriisistä.
Tapahtumasta on vajaat 4 kuukautta. Suhteellisen tuore tapaus vielä, mutta ei aivan eilen sattunut.
Lapsi ei todellakaan ole mikään suhteen pelastaja. Kun lapsi syntyy niin silloin vasta suuri kriisi voi syntyäkkin. Suhteen tulisi olla tosi vakaalla pohjalla ennenkuin miettii yhteistä lasta. Yksinhuoltajan elämä on todella raskasta ja varsinkin ellei ole esim. auttavaisia sukulaisia, jotka jelppisivät välillä.
En pelastajaa haluakaan, vaan lapsen. Sitä suunnittelimme jo ennen kriisiämme. Ja kaiken läpi käymämme jälkeen olemme ehkä varmempia kuin moni kriisiä läpi käymätön pari, että yhdessä pysymme. Mikä meidät nyt enää erottaisi? Yksinhuoltajaa kummastakaan meistä ei tulisi. (Asiasta on aikoinaan keskusteltu, ja jos jotakin mullistavaa joskus tapahtuisi, niin ehkäpä lasten pääsääntöiseksi huoltajaksi jäisi isä. Mutta silläpä nyt ei ole merkitystä, koska erota emme aio.)Suhde on vakaalla pohjalla. Minä vain en itseni kanssa ehkä ole parhaassa mahdollisessa vedossa.
Mietin vain miten pärjään itseni kanssa. Miten suhtaudun omaan vartalooni, menestymiseeni jne...jos lapsi nyt tulisi.
Oletko miettinyt sitä, että miehesi päätyy vieraaseen sänkyyn kesken lapsenhankintasuunnitelmien - niinhän itse sanoit käyneen, jos hän suunnitteli vauvaa jo ennen hairahdustaan. En epäile sitä etteikö hän haluaisi lasta, mutta haluaako hän sitä sinun kanssasi vai ylipäätään?
Raskausajan myllerrykset ja itsetunto-ongelmat on kyllä vaikeaa kestää jos asioita ei ole puhuttu ja et ole sinut itsesi ja suhteesi kanssa.