Jos pyörällä ajaa kilpailutarkoituksessa voittaakseen, pyörän on oltava parasta mahdollista laatua: kevyt, turvallinen ja kestävä. Tästä seuraa myös pyörän kalleus, eikä se ole hifistelyä.
Jos pyörällä ajaa työmatkoja vaikkapa 1 - 2 tuntia joka päivä ja säästä ja vuodenajasta riippumatta, pyörän on oltava parasta mahdollista laatua: mukava, varmatoiminen, turvallinen ja kestävä. Tästä seuraa myös pyörän kalleus, eikä se ole hifistelyä. Pyörä saa tietenkin olla myös kallis sähköpyörä, eikä kyseessä ole lihasheikkous, vaan ympäristö- ja yhteiskunnallisesti positiivinen teko.
Jos ajaa lähikauppaan pyörällä viisi tai kymmenen minuuttia, on aivan sama, millaisella pyörällä matkansa taittaa. Miksi pyörän pitäisi olla kallis? Totta kai pyörä saa olla kallis, mutta mitä väliä? Retkipyöräilijällä tilanne on täysin toinen. Jos pyörän pitää kestää rikkoutumatta tuhat tai tuhansia kilometrejä, kyllä pyörän on oltava kallis, sillä retkipyörissä hinta ja laatu kulkevat käsi-kädessä.
Jos pyöräilee vain kuntoilutarkoituksessa tiellä tai maastossa, pyörä voi olla kevyt tai painava. Välityksen hyötysuhde voi olla hyvä tai huono. Vaihteet saa olla tai ne saa olla olematta. Kuntoilijalla ratkaisee vain suorituksen kesto sekä syke. Kevyellä ja kalliilla pyörällä vauhti on nopeampi ja matka pidempi. Raskaalla, raskaskulkuisella ja halvalla pyörällä vauhti on hitaampi ja matka lyhyempi. Lopputulos on kuntoilun kannalta kuitenkin täysin sama. Saman asian toimittaa halpa ja kallis pyörä, jos vain syke ja suorituksen kesto ratkaisevat.
Kuntoilija ja kauppapyöräilijä valitsevat itse reittinsä ja matkansa pituuden. Kallis pyörä on heille hifistelyä. Kilpapyöräilijä, työmatkapyöräilijä ja retkipyöräiljä eivät lähtökohtana koskaan hifistele, vaan kallililla hinnalla saavutetaan lisäarvoa: heidän jokossaan vain typerys valitsisi tarkoituksella halvan ja huonon pyörän.
Vain kuntoilija ja kauppapyöräilijä voi hifistellä pyöränsä kanssa. Samasta syystä autoilija ajaa ja on aina ajanut Ladalla, Opelilla, Mersulla, Audilla tai Porschella. Itse osatan seuraavaksi kalliin sähköpyörän.
Jos pyörällä ajaa työmatkoja vaikkapa 1 - 2 tuntia joka päivä ja säästä ja vuodenajasta riippumatta, pyörän on oltava parasta mahdollista laatua: mukava, varmatoiminen, turvallinen ja kestävä. Tästä seuraa myös pyörän kalleus, eikä se ole hifistelyä. Pyörä saa tietenkin olla myös kallis sähköpyörä, eikä kyseessä ole lihasheikkous, vaan ympäristö- ja yhteiskunnallisesti positiivinen teko.
Jos ajaa lähikauppaan pyörällä viisi tai kymmenen minuuttia, on aivan sama, millaisella pyörällä matkansa taittaa. Miksi pyörän pitäisi olla kallis? Totta kai pyörä saa olla kallis, mutta mitä väliä? Retkipyöräilijällä tilanne on täysin toinen. Jos pyörän pitää kestää rikkoutumatta tuhat tai tuhansia kilometrejä, kyllä pyörän on oltava kallis, sillä retkipyörissä hinta ja laatu kulkevat käsi-kädessä.
Jos pyöräilee vain kuntoilutarkoituksessa tiellä tai maastossa, pyörä voi olla kevyt tai painava. Välityksen hyötysuhde voi olla hyvä tai huono. Vaihteet saa olla tai ne saa olla olematta. Kuntoilijalla ratkaisee vain suorituksen kesto sekä syke. Kevyellä ja kalliilla pyörällä vauhti on nopeampi ja matka pidempi. Raskaalla, raskaskulkuisella ja halvalla pyörällä vauhti on hitaampi ja matka lyhyempi. Lopputulos on kuntoilun kannalta kuitenkin täysin sama. Saman asian toimittaa halpa ja kallis pyörä, jos vain syke ja suorituksen kesto ratkaisevat.
Kuntoilija ja kauppapyöräilijä valitsevat itse reittinsä ja matkansa pituuden. Kallis pyörä on heille hifistelyä. Kilpapyöräilijä, työmatkapyöräilijä ja retkipyöräiljä eivät lähtökohtana koskaan hifistele, vaan kallililla hinnalla saavutetaan lisäarvoa: heidän jokossaan vain typerys valitsisi tarkoituksella halvan ja huonon pyörän.
Vain kuntoilija ja kauppapyöräilijä voi hifistellä pyöränsä kanssa. Samasta syystä autoilija ajaa ja on aina ajanut Ladalla, Opelilla, Mersulla, Audilla tai Porschella. Itse osatan seuraavaksi kalliin sähköpyörän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heidän joukossaan.
Itse ostan.
Sähköpyörille on saatava pakollinen liikennevakuutus.
Miksi? Oletko joku verokarhu vai mikä syy tuohonkin rahareikään muka olisi?
En ole samaa mieltä tuosta maastoajoon tarkoitetun pyörän ominaisuuksista kuntoilu tarkoituksessa(kaan) että sen teknisillä ominaisuuksilla ei olisi väliä. Kyllä niillä on, pyörän ominaisuudet pitää olla oikeassa suhteessa ajettavaan maastoon, vaikka pääpaino ajon takana olisi kuntoilu.
Pyörän välitykset tulee mahdollistaa isoimman osan reitin mäkien ajamisesta, ei taltuttamisessa.
Pyörän jousituksen tulee kyetä edes auttavasti selviytymään reitin kivikoista ja juurakoista.
Pyörän renkaiden tulee pystyä tarjoamaan tarvittava pito kyseisiin maasto-olosuhteisiin.
Pyörän jarrujen pitää olla tarpeeksi tehokkaat (ja tunnokas) jyrkkiinkin laskuihin.
Ja luonnollisesti pyörän pitää tietysti kestää maastoajon rasitukset.
Pyörän ”laatu” on omasta mielestäni paljon sitä että se kykenee suoriutumaan niistä ajoympäristöistä ja tarpeista mihin sitä käytetään
Itselläni ei esimerkiksi oli mitään käyttöä vaikkapa 50v. kestävälle pyörälle, jos sitä ei voi käyttää siihen tarkoitukseen mihin itse pyörää käytän.
Jokainen hankkii sellaisen pyörän, jolla on mukava pyöräillä ja joka sopii käyttötarkoitukseen ja joka miellyttää itseään. Jos joku ostaa 2000 € pyörän ja käy sillä vain terassilla kaljalla, niin sitten näin on. Ei asia minua hetkauta suuntaan tai toiseen.
Hyvin ilmaistu ja kaikinpuolin asiallinen, ketään tuomitsematon julkaisu!
Avaaja kiittää!