Positiivisuus Psykiatria kohtaan

Esimerkiksi kiusaamisen uhreja, ihmisiä joita on kiusattu. Kiusatut on niitä jotka joutu todistelemaan omaa vanhemmuuttan jos on lapsia ja omaa jaksamistaan. Miten se voikin olla niin, että ihmiset mielummin on passiivisia tai jopa oikeuttaa kiusaamiset kuin tekisi jotakin kiusan kitkentään. Jotkut ovat niin päävikaisia, että ovat sitämieltä että kiusatut ansaitsee tulla kiusatuiksi. Niin sairasta on touhu meillä Suomessakin vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi kiusaamisen uhreja, ihmisiä joita on kiusattu. Kiusatut on niitä jotka joutu todistelemaan omaa vanhemmuuttan jos on lapsia ja omaa jaksamistaan. Miten se voikin olla niin, että ihmiset mielummin on passiivisia tai jopa oikeuttaa kiusaamiset kuin tekisi jotakin kiusan kitkentään. Jotkut ovat niin päävikaisia, että ovat sitämieltä että kiusatut ansaitsee tulla kiusatuiksi. Niin sairasta on touhu meillä Suomessakin vielä.

Lue lisää

Miksi jotkut ihmiset kokevat kaiken itseensä kohdistuvan huomion kiusaamiseksi? Ja jos ei huomata, sekin on kiusaamista tai vähintään välinpitämättöyyttä.

Miksi siihen olisi muiden puututtava, jos sinua kiusataan, mielestäsi? Miksi et itse tee mitään? Kai sinä itsekin asioillesi jotain voit! Miten minä sinua auttaisin, en edes tunne sinua?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset kokevat kaiken itseensä kohdistuvan huomion kiusaamiseksi? Ja jos ei huomata, sekin on kiusaamista tai vähintään välinpitämättöyyttä.

Miksi siihen olisi muiden puututtava, jos sinua kiusataan, mielestäsi? Miksi et itse tee mitään? Kai sinä itsekin asioillesi jotain voit! Miten minä sinua auttaisin, en edes tunne sinua?

Lue lisää

Sinä et selvästikään ole kovin vastuullinen henkilö kun noin sanot. Vastuu on kiusaajilla eikä tässä ole siitä kyse että kiusatut ottaa kaiken huomion kiusaamisena, nyt kyllä kärjistät asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et selvästikään ole kovin vastuullinen henkilö kun noin sanot. Vastuu on kiusaajilla eikä tässä ole siitä kyse että kiusatut ottaa kaiken huomion kiusaamisena, nyt kyllä kärjistät asiaa.

Lue lisää

Kiusaajalla on vastuu siitä ettei kiusaa, ja uhriutujalla on vastuu siitä ettei uhriudu.

Yksittäiseen tapaukseen en tietenkään voi ottaa kantaa, kun en sitä ole ollut näkemässä, ja aihekkin on erittäin hankala, mutta on tullut huomattua, että on olemassa ihmisiä jotka kirkkain silmin väittää että kaukosäädin kiusaa, silloin kun siitä loppuu patteri. Valitettavasti se ei ole oikeaa kiusaamista, vaan se vastuu on ihan jossain muualla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et selvästikään ole kovin vastuullinen henkilö kun noin sanot. Vastuu on kiusaajilla eikä tässä ole siitä kyse että kiusatut ottaa kaiken huomion kiusaamisena, nyt kyllä kärjistät asiaa.

Lue lisää

Niinpä. En todellakaan voi olla vastuussa kaikista maailman ihmisistä! En edes sinusta, mutta itsestäni vastaan kyllä. Vastaan siitä, että en itse kiusaa ketään enkä tule kiusatuksi. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan olen puuttunut myös muiden kiusaamiseen, kun olen paikalle osunut. Yritäpä sinä samaa!

Anonyymi kirjoitti:

Kiusaajalla on vastuu siitä ettei kiusaa, ja uhriutujalla on vastuu siitä ettei uhriudu.

Yksittäiseen tapaukseen en tietenkään voi ottaa kantaa, kun en sitä ole ollut näkemässä, ja aihekkin on erittäin hankala, mutta on tullut huomattua, että on olemassa ihmisiä jotka kirkkain silmin väittää että kaukosäädin kiusaa, silloin kun siitä loppuu patteri. Valitettavasti se ei ole oikeaa kiusaamista, vaan se vastuu on ihan jossain muualla.

Lue lisää

Tottakai saa "uhriutua" jos on jonkin vakavan kiusaamisen tai rikoksen uhri. Jos olet uhri ollut niin kyllä saat käyttää itsestäsi uhri sanaa ilman epäempaattisten ihmisten typeriä kommentteja. Oletko ollut vakavasti kiusattuna? Ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi jossain vaiheessa. Ei se sureminen ole uhriutumista. Sivusta on aina helppo sanoa. Jotakin asiaa voi olla vaikeaa ymmärtää täysin jos ei ole sitä kokenut itse.

Anonyymi kirjoitti:

Kiusaajalla on vastuu siitä ettei kiusaa, ja uhriutujalla on vastuu siitä ettei uhriudu.

Yksittäiseen tapaukseen en tietenkään voi ottaa kantaa, kun en sitä ole ollut näkemässä, ja aihekkin on erittäin hankala, mutta on tullut huomattua, että on olemassa ihmisiä jotka kirkkain silmin väittää että kaukosäädin kiusaa, silloin kun siitä loppuu patteri. Valitettavasti se ei ole oikeaa kiusaamista, vaan se vastuu on ihan jossain muualla.

Lue lisää

Saman olen tehnyt minäkin ja puuttunut aina kiusaamiseen kun sitä näen joten älä oleta ja esitä väitteitä ihmisistä tietämättä faktoja. Arvasin että et ole kiusattu kun kommentti oli niin epäempaattinen ja liian yksinkertaistava. Jos omaa kokemusta ei ole niin et ole tuntenut sitä mitä kiusattuna olo on. Kun kiusattu puhuu omista asioistaan ja tunteistaan niin se ei ole uhriutumista. Se on kuule ihan vaan puhumista.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. En todellakaan voi olla vastuussa kaikista maailman ihmisistä! En edes sinusta, mutta itsestäni vastaan kyllä. Vastaan siitä, että en itse kiusaa ketään enkä tule kiusatuksi. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan olen puuttunut myös muiden kiusaamiseen, kun olen paikalle osunut. Yritäpä sinä samaa!

Lue lisää

Niinpä.
Kiusaajat ovat yleensä heitä, joilla on itsellään paha olla. Purkavat pahan olonsa toisiin, kun eivät osaa olla itsensä ja tunteidensa kanssa.
Joskus voi joutua uhriksi, mutta tarkoittaako se sitä, että pitäisi uhriutua koko loppuelämän ajaksi, minun mielestäni ei tarkoita.

Ikävät tapahtumat elämän varrella, jokaisen kohdalle niitä tulee, antaa kolhuja itse kullekin.
Miten niitä käsittelee, oppii ymmärtämään, oppii elämään niiden kanssa, koska tapahtumattomaksi mitään ei saa.
Jo tapahtuneet asiat ovat jo mennyttä, tulevaisuus on eri asia, ja omaan tulevaisuuteen voi oikeastaan vaikuttaa ainoastaan itse, kukaan ei tunne eikä ajattele toisen puolesta.

Monet kiusatutkin ihmiset ovat loppujen lopuksi kuitenkin alkaneet pärjätä aivan hyvin. Johtuneeko se sitten siitä, että ovat päässeet ikävistä asioista ja tunteista yli, ja jatkavat elämää. Kaikkea vanhaa ei ole pakko kantaa mukanaan, uhriutua ns. " kroonisesti ".

En vähättele ketään, tiedän että me ihmiset olemme kaikki omanlaisiamme, koemme ja tunnemme omilla tavoillamme. Kellekään ei voi mennä sanomaan, tee niin ja tee näin.
Kiusaaminen ei ole koskaan oikein. Hyvä kuitenkin ajatella, että pahin olo on sillä kiusaajalla itsellään. Ehkä siitä saa edes pientä lohtua.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä.
Kiusaajat ovat yleensä heitä, joilla on itsellään paha olla. Purkavat pahan olonsa toisiin, kun eivät osaa olla itsensä ja tunteidensa kanssa.
Joskus voi joutua uhriksi, mutta tarkoittaako se sitä, että pitäisi uhriutua koko loppuelämän ajaksi, minun mielestäni ei tarkoita.

Ikävät tapahtumat elämän varrella, jokaisen kohdalle niitä tulee, antaa kolhuja itse kullekin.
Miten niitä käsittelee, oppii ymmärtämään, oppii elämään niiden kanssa, koska tapahtumattomaksi mitään ei saa.
Jo tapahtuneet asiat ovat jo mennyttä, tulevaisuus on eri asia, ja omaan tulevaisuuteen voi oikeastaan vaikuttaa ainoastaan itse, kukaan ei tunne eikä ajattele toisen puolesta.

Monet kiusatutkin ihmiset ovat loppujen lopuksi kuitenkin alkaneet pärjätä aivan hyvin. Johtuneeko se sitten siitä, että ovat päässeet ikävistä asioista ja tunteista yli, ja jatkavat elämää. Kaikkea vanhaa ei ole pakko kantaa mukanaan, uhriutua ns. " kroonisesti ".

En vähättele ketään, tiedän että me ihmiset olemme kaikki omanlaisiamme, koemme ja tunnemme omilla tavoillamme. Kellekään ei voi mennä sanomaan, tee niin ja tee näin.
Kiusaaminen ei ole koskaan oikein. Hyvä kuitenkin ajatella, että pahin olo on sillä kiusaajalla itsellään. Ehkä siitä saa edes pientä lohtua.

Lue lisää

No itseasiassa ei se ole ihan noin yksinkertaista, että niistä asioista voi päästä noin vain yli. Jotkut ovat menettäneet jopa työkykynsä kiusaamisen seurauksena. Onneksi itselläni ei ole ihan niin paha tilanne, mutta minua ei kiusattu pienesti vaan isosti ja julmasti. Ihme se on, että olen ylipäätään työkykyinen ja toimintakykyinen. Asiaa ei auta se miten osa läheisistä yrittää laittaa minut todistelemaan itseni vanhempana heille ja yrittävät kontrolloida. Minulla pitäisi olla oikeus samaan kuin muillakin,elää omaa elämääni tavallani ja kasvattaa lapseni tavallini. Ihmiset yrittävät käyttää hyväkseen traumataustaani jotta pääsisivät hengittämään niskaan/vahtimaan ja sanelemaan, arvioimaan vanhemmuutta yms. Ei saisi olla yhtään huonoa päivää samoin kuin muillakin on kun heti tehdään kiusallaan huoli ilmoituksia, tarkistellaan ym. Ei mitään yksityisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et selvästikään ole kovin vastuullinen henkilö kun noin sanot. Vastuu on kiusaajilla eikä tässä ole siitä kyse että kiusatut ottaa kaiken huomion kiusaamisena, nyt kyllä kärjistät asiaa.

Lue lisää

Usein käsitys kiusaamisesta on ihan erilainen kun mitä eräät näkevät.
Jos esim psykiatri haluaa että potilas aloittaisi lääkehoidon jonka hän tarvitsee niin sekin kuulemma on kiusaamista .sitä omaa itseään vaan pidetään esillä joka paikassa ja ei muka oteta ” myrkkyjä” kuten monet sen ilmaisee.
Joten miksi tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat hoitoon, miten heidän mielestään heitä miks pitäisi hoidella.
Joten ei lääkärit ketään kiusaa mitenkään, haluavat ainostaan auttaa potilasta, jolla ei aina ole edes kykyä nähdä itseään toisten silmin

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai saa "uhriutua" jos on jonkin vakavan kiusaamisen tai rikoksen uhri. Jos olet uhri ollut niin kyllä saat käyttää itsestäsi uhri sanaa ilman epäempaattisten ihmisten typeriä kommentteja. Oletko ollut vakavasti kiusattuna? Ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi jossain vaiheessa. Ei se sureminen ole uhriutumista. Sivusta on aina helppo sanoa. Jotakin asiaa voi olla vaikeaa ymmärtää täysin jos ei ole sitä kokenut itse.

Lue lisää

Näinhän se on jos sitä siellä uhriutumisessa haaskaa sitä elämäänsä, niin ei voikkaan tietää mihin kaikkeen elämässään pystyy.

Arvaa mistä tiedän?

Anonyymi kirjoitti:

Usein käsitys kiusaamisesta on ihan erilainen kun mitä eräät näkevät.
Jos esim psykiatri haluaa että potilas aloittaisi lääkehoidon jonka hän tarvitsee niin sekin kuulemma on kiusaamista .sitä omaa itseään vaan pidetään esillä joka paikassa ja ei muka oteta ” myrkkyjä” kuten monet sen ilmaisee.
Joten miksi tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat hoitoon, miten heidän mielestään heitä miks pitäisi hoidella.
Joten ei lääkärit ketään kiusaa mitenkään, haluavat ainostaan auttaa potilasta, jolla ei aina ole edes kykyä nähdä itseään toisten silmin

Lue lisää

Tästä tuli mieleeni yksi psykiatrian käyntini.
Lääkäri yritti saada minua jatkamaan lääkitystä, jonka olin omatoimisesti lopettanut jo kauan ennen vastaanottoa.
Hän ei oikein tykännyt ajatuksesta, että haluan jatkaa ilman lääkettä, mutta keskusteltuamme, ja ilmaistua oman mielipiteeni, lopputulos oli, etten lääkitystä jatkanut.
Vaikka hän aika tyly oli suositellessaan jatkamaan lääkettä, en missään vaiheessa kokenut sitä kiusaamiseksi.

Silloin kun puhuu ja ajattelee, käyttäytyy, kuten henkisesti paremmassa kunnossa oleva ihminen yleensä tekee, niin asiat tulee hoidettua ilman mitään " vääntöä ", ja pettymystä siihen, mitä tapahtuu/tapahtui.
Vuosia sitten, kun tulin parempaan kuntoon, aloin ymmärtää, ettei mitään ole pakko silloin kun ei ole pakottavaa tarvetta.
Useimmiten ne lääkäritkin tahtovat vain hyvää, yrittävät auttaa. Ja helpottaa heidänkin työtään varmaan huomattavasti, jos se on yhteistyötä potilaan kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on jos sitä siellä uhriutumisessa haaskaa sitä elämäänsä, niin ei voikkaan tietää mihin kaikkeen elämässään pystyy.

Arvaa mistä tiedän?

En ole tuon aiemman kommentin kirjoittaja, mutta kun heitit kysymyksen " arvaa mistä tiedän ", niin tuli mieleeni arvailla.
Tiedätkö ehkä sen takia, että olet selvinnyt jostakin ikävämmästä, et ole jäänyt haaskaamaan aikaasi ja elämääsi uhriutumalla?
Olet päässyt asiasta yli, ja kenties pystynyt johonkin, mihin et ehkä olisi jossain vaiheessa uskonut pystyväsi?
Näinkö se meni?

Tuli vain mieleen, kun osalla ihmisistä on paremmat selviytymiskeinot ja -voimat, kun ehkä osalla taas keinot ja voimat ovat heikommat.
Itse psykiatriasta paljon kokeneena ja nähneenä olisin hyvinkin voinut uhriutua, jos minulla olisi siihen taipumusta, onnekseni olen siltä säästynyt.
Elämä on jatkunut, ja jatkuu, menneistä huolimatta. Nyt on sentään paremmin kuin ennen.

Anonyymi kirjoitti:

Usein käsitys kiusaamisesta on ihan erilainen kun mitä eräät näkevät.
Jos esim psykiatri haluaa että potilas aloittaisi lääkehoidon jonka hän tarvitsee niin sekin kuulemma on kiusaamista .sitä omaa itseään vaan pidetään esillä joka paikassa ja ei muka oteta ” myrkkyjä” kuten monet sen ilmaisee.
Joten miksi tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat hoitoon, miten heidän mielestään heitä miks pitäisi hoidella.
Joten ei lääkärit ketään kiusaa mitenkään, haluavat ainostaan auttaa potilasta, jolla ei aina ole edes kykyä nähdä itseään toisten silmin

Lue lisää

En minä sanonut, että se lääkäri kiusaa vaan esimerkiksi joku sinun sukulainen, kaveri, päivkodintyöntekijä ym voi kiusata. Minun lääkäri ei ole kiusannut minua mitenkään eikä pakottanut ottamaan mitään lääkkeitä. Asia on päinvastoin kuin kuvittelet. Minä en saanut kaikkia lääkkeitä mitä halusin, koska oma lääkäri oli sen verran vastuullinen ettei halunnut lääkekoukkua minulle. Sain vain ne lääkkeet ja vain siksi aikaa kunnes pääsin pahimman yli ja saavutin takaisin toimintakykyni. Sen jälkeen ei ole tarvinnut syödä lääkkeitä enkä edes saa esim. rauhoittavia. Niihin jää hyvin helposti koukkuun, koska tulee "kiva ja rento olo". Se on niinpäin, että niitä lääkkeitä saadaan jos on tarpeeksi onnekas pääsemään ylipäänsä hoitoon. Kaikki eivät edes pääse hoitoon. Minä en pidä lääkäriä kiusaajana. Kiusattu on se joka määrittelee sen mikä tuntuu kiusaamiselta. Muuten kaikki voisivat aina vedota siihen "että ei kiusata" ja luistaa ottamasta huomioon kiusattujen kokemusmaailman ja tunteet. Kiusatuille voi sanoa jotakin oikeasti empaattista kuten "olen pahoillani, että sinulle kävi noin". Ei tarvitse ryhtyä kontrolloimaan sitä mitä kiusattu saa kokea, tuntea ja sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai saa "uhriutua" jos on jonkin vakavan kiusaamisen tai rikoksen uhri. Jos olet uhri ollut niin kyllä saat käyttää itsestäsi uhri sanaa ilman epäempaattisten ihmisten typeriä kommentteja. Oletko ollut vakavasti kiusattuna? Ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi jossain vaiheessa. Ei se sureminen ole uhriutumista. Sivusta on aina helppo sanoa. Jotakin asiaa voi olla vaikeaa ymmärtää täysin jos ei ole sitä kokenut itse.

Lue lisää

Uhri ja uhriutuja on kaksi eri asiaa. Arvaa kumpi niistä jumiutuu loppuelämäkseen?

Anonyymi kirjoitti:

Usein käsitys kiusaamisesta on ihan erilainen kun mitä eräät näkevät.
Jos esim psykiatri haluaa että potilas aloittaisi lääkehoidon jonka hän tarvitsee niin sekin kuulemma on kiusaamista .sitä omaa itseään vaan pidetään esillä joka paikassa ja ei muka oteta ” myrkkyjä” kuten monet sen ilmaisee.
Joten miksi tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat hoitoon, miten heidän mielestään heitä miks pitäisi hoidella.
Joten ei lääkärit ketään kiusaa mitenkään, haluavat ainostaan auttaa potilasta, jolla ei aina ole edes kykyä nähdä itseään toisten silmin

Lue lisää

Ap on kiusaaja pahimmasta päästä!

Anonyymi kirjoitti:

Ap on kiusaaja pahimmasta päästä!

Et tunne minua, en ole kiusaaja. En kiusaa ketään, päinvastoin olen aina puuttunut kiusaamiseen. -ap

Anonyymi kirjoitti:

Usein käsitys kiusaamisesta on ihan erilainen kun mitä eräät näkevät.
Jos esim psykiatri haluaa että potilas aloittaisi lääkehoidon jonka hän tarvitsee niin sekin kuulemma on kiusaamista .sitä omaa itseään vaan pidetään esillä joka paikassa ja ei muka oteta ” myrkkyjä” kuten monet sen ilmaisee.
Joten miksi tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat hoitoon, miten heidän mielestään heitä miks pitäisi hoidella.
Joten ei lääkärit ketään kiusaa mitenkään, haluavat ainostaan auttaa potilasta, jolla ei aina ole edes kykyä nähdä itseään toisten silmin

Lue lisää

Mene nyt mäkeen noiden tavanomaisten "hän kuvittelee lääkkeen olevan myrkkyä" ja muun tuon kaltaisen kommentoinnin kanssa. Esimerkiksi neurolepteilla on erittäin vakavia sivuvaikutuksia esimerkiksi metabolisella ja hermoston kannalta. Ehkä psykiatri eivät edes usein tunnusta itselleen, että miten haitallisia esimerkiksi neuroleptit tai diagnoosit voivat olla potilaalle, vaikka he näkevät ne haitat suoraan silmien edessä.

Yksi hyvä kirja on Mistakes Were Made (But Not by Me) - Carol. Se selittää osaksi tuota psykiatrien käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä tuli mieleeni yksi psykiatrian käyntini.
Lääkäri yritti saada minua jatkamaan lääkitystä, jonka olin omatoimisesti lopettanut jo kauan ennen vastaanottoa.
Hän ei oikein tykännyt ajatuksesta, että haluan jatkaa ilman lääkettä, mutta keskusteltuamme, ja ilmaistua oman mielipiteeni, lopputulos oli, etten lääkitystä jatkanut.
Vaikka hän aika tyly oli suositellessaan jatkamaan lääkettä, en missään vaiheessa kokenut sitä kiusaamiseksi.

Silloin kun puhuu ja ajattelee, käyttäytyy, kuten henkisesti paremmassa kunnossa oleva ihminen yleensä tekee, niin asiat tulee hoidettua ilman mitään " vääntöä ", ja pettymystä siihen, mitä tapahtuu/tapahtui.
Vuosia sitten, kun tulin parempaan kuntoon, aloin ymmärtää, ettei mitään ole pakko silloin kun ei ole pakottavaa tarvetta.
Useimmiten ne lääkäritkin tahtovat vain hyvää, yrittävät auttaa. Ja helpottaa heidänkin työtään varmaan huomattavasti, jos se on yhteistyötä potilaan kanssa.

Lue lisää

Sana tyly ei ole oikein mitenkään yhdistettävissä lääkärin sanoihin. Yleensä he ovat ainoastaan asiallisia siinä mitä kertovat.
Heillä on myös pitkä kokemus potilaista jotka lopettavat lääkkeiden syönnin liianaikaisin, siksi käski sinua jatkamaan . Kyllä he yleensä tietävät milloin on aika lopettaa lääkitys, ettei potilaa taas vähän päästä roiku psykiatrian ovenkahvassa entistä huonompana.
Niin että se joka lopettaa lääkkeet ennen aikojaan , ei oikein tiedä miten nämä lääkkeet on tarkoitettu auttamaan.
Ja jos sitä kuunneltaisiin hieman mitä lääkäri sanoo niin olisi jonotkin lyhempiä hoitoon, että muutkin saisivat apua .äusein juuri se itse lopettaminen on vaan sitä että kun tuntee olonsa paremmaksi niin luullaan ettei enää tarvita lääkkeitä, mutta kun ei ymmärretä mitä lääkäri sanoo niin sitten taas tullaan uudestaan kun vointi menee huonoksi ja kaikki on aloitettava taas alusta hoito mikä olisi voitu välttää ainoastaan kun olitais kuunneltu lääkäriä
Joten Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Sana tyly ei ole oikein mitenkään yhdistettävissä lääkärin sanoihin. Yleensä he ovat ainoastaan asiallisia siinä mitä kertovat.
Heillä on myös pitkä kokemus potilaista jotka lopettavat lääkkeiden syönnin liianaikaisin, siksi käski sinua jatkamaan . Kyllä he yleensä tietävät milloin on aika lopettaa lääkitys, ettei potilaa taas vähän päästä roiku psykiatrian ovenkahvassa entistä huonompana.
Niin että se joka lopettaa lääkkeet ennen aikojaan , ei oikein tiedä miten nämä lääkkeet on tarkoitettu auttamaan.
Ja jos sitä kuunneltaisiin hieman mitä lääkäri sanoo niin olisi jonotkin lyhempiä hoitoon, että muutkin saisivat apua .äusein juuri se itse lopettaminen on vaan sitä että kun tuntee olonsa paremmaksi niin luullaan ettei enää tarvita lääkkeitä, mutta kun ei ymmärretä mitä lääkäri sanoo niin sitten taas tullaan uudestaan kun vointi menee huonoksi ja kaikki on aloitettava taas alusta hoito mikä olisi voitu välttää ainoastaan kun olitais kuunneltu lääkäriä
Joten Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta.

Lue lisää

Höpön höpön. :D Ihmiset eivät tiedä etukäteen mitä siellä psykiatriassa tapahtuu, esimerkiksi tehdään haitallisia diagnooseja ja määrätään usein todella haitallaisia lääkkeitä kuten neurolepteja.

Anonyymi kirjoitti:

Höpön höpön. :D Ihmiset eivät tiedä etukäteen mitä siellä psykiatriassa tapahtuu, esimerkiksi tehdään haitallisia diagnooseja ja määrätään usein todella haitallaisia lääkkeitä kuten neurolepteja.

Lue lisää

Jos tuo on se mitä mielenterveyden hoidosta tiedät, niin olen kanssasi samaa mieltä.

Ihmiset eivät tiedä mitä siellä tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Sana tyly ei ole oikein mitenkään yhdistettävissä lääkärin sanoihin. Yleensä he ovat ainoastaan asiallisia siinä mitä kertovat.
Heillä on myös pitkä kokemus potilaista jotka lopettavat lääkkeiden syönnin liianaikaisin, siksi käski sinua jatkamaan . Kyllä he yleensä tietävät milloin on aika lopettaa lääkitys, ettei potilaa taas vähän päästä roiku psykiatrian ovenkahvassa entistä huonompana.
Niin että se joka lopettaa lääkkeet ennen aikojaan , ei oikein tiedä miten nämä lääkkeet on tarkoitettu auttamaan.
Ja jos sitä kuunneltaisiin hieman mitä lääkäri sanoo niin olisi jonotkin lyhempiä hoitoon, että muutkin saisivat apua .äusein juuri se itse lopettaminen on vaan sitä että kun tuntee olonsa paremmaksi niin luullaan ettei enää tarvita lääkkeitä, mutta kun ei ymmärretä mitä lääkäri sanoo niin sitten taas tullaan uudestaan kun vointi menee huonoksi ja kaikki on aloitettava taas alusta hoito mikä olisi voitu välttää ainoastaan kun olitais kuunneltu lääkäriä
Joten Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta.

Lue lisää

Alkujaan menin....siitä nyt on jo useampi kymmeniä vuosia aikaa.
Ja olen nyt ilman niitä lääkkeitä ollut jo kymmenisen vuotta, eli tuskin olen luullut yhtään mitään.
Jos olisin jatkanut lääkitystä, elämäni olisi samalla tavalla " hukassa " kuin vuosia sitten.
Ihminen itse useimmiten tietää oman olonsa ja vointinsa, lääkäri ei tiedä, mitä ihmisen päässä liikkuu.
He eivät myöskään tiedä, miten ihmisellä kuluu aika, päivät, sosiaaliset toiminnot, asioiden hoito ym. He eivät ole seuraamassa ketään 24/7.
Toki lääkärikäynnillä puhutaan asioista, mutta ei se selviä puolen tunnin, tunnin käynnin aikana, miten kenelläkin todellisuudessa menee.
Jotkut kyllä valehtelevat käynneillään, sitäkään ei voi kiistää. Jotkut eivät taas paljon asioistaan kerro lääkärille tai hoitajalle.
Kuka näitäkin ymmärtää, kuka ei, mutta ventovieraille ei voi sanoa, eikä netissä kirjoitella, kuinka kenelläkin menee, ja mitä kuuluisi tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tuo on se mitä mielenterveyden hoidosta tiedät, niin olen kanssasi samaa mieltä.

Ihmiset eivät tiedä mitä siellä tapahtuu.

Ja toivottavasti ihmiset tietävä lisää siitä, mitä siellä tapahtuu, esimerkiksi tämän ketjun kautta. Ketju ja kritiikki nostaa sitä vain korkeammelle esimerkiksi Googlessa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja toivottavasti ihmiset tietävä lisää siitä, mitä siellä tapahtuu, esimerkiksi tämän ketjun kautta. Ketju ja kritiikki nostaa sitä vain korkeammelle esimerkiksi Googlessa.

Lue lisää

On olemassa ihmisiä, jotka ovat kokeneet hoidot aivan hyvinä ja positiivisina.
Näissä ketjuissa on suurin osa arvostelusta vain haukkumista, toki ymmärrettävää, ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, mitä mieltä itse ovat.
Ei tänne paljoa kirjoittele tyytyväisemmät potilaat.

Itsekin olen kokenut vaikka mitä, sekä negatiivista että positiivista, mutta pakko sanoa, että paikka, jossa tulin kuntoon, oli psykiatrinen laitos. Täysin en niitä pysty tyrmäämään.
Oikea hoito, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voi muuttaa koko elämän suunnan.

Anonyymi kirjoitti:

Sana tyly ei ole oikein mitenkään yhdistettävissä lääkärin sanoihin. Yleensä he ovat ainoastaan asiallisia siinä mitä kertovat.
Heillä on myös pitkä kokemus potilaista jotka lopettavat lääkkeiden syönnin liianaikaisin, siksi käski sinua jatkamaan . Kyllä he yleensä tietävät milloin on aika lopettaa lääkitys, ettei potilaa taas vähän päästä roiku psykiatrian ovenkahvassa entistä huonompana.
Niin että se joka lopettaa lääkkeet ennen aikojaan , ei oikein tiedä miten nämä lääkkeet on tarkoitettu auttamaan.
Ja jos sitä kuunneltaisiin hieman mitä lääkäri sanoo niin olisi jonotkin lyhempiä hoitoon, että muutkin saisivat apua .äusein juuri se itse lopettaminen on vaan sitä että kun tuntee olonsa paremmaksi niin luullaan ettei enää tarvita lääkkeitä, mutta kun ei ymmärretä mitä lääkäri sanoo niin sitten taas tullaan uudestaan kun vointi menee huonoksi ja kaikki on aloitettava taas alusta hoito mikä olisi voitu välttää ainoastaan kun olitais kuunneltu lääkäriä
Joten Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta.

Lue lisää

Höpön höpön. Itse lopetin lääkkeet suurimmaksi osaksi nimenomaan ilman lääkärin apua.

Anonyymi kirjoitti:

Höpön höpön. Itse lopetin lääkkeet suurimmaksi osaksi nimenomaan ilman lääkärin apua.

"Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta."

Koska potilas ei välttämättä tiedä etukäteen, että miten kammottavaa se psykiatrinen "hoito" on?

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, jotka ovat kokeneet hoidot aivan hyvinä ja positiivisina.
Näissä ketjuissa on suurin osa arvostelusta vain haukkumista, toki ymmärrettävää, ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, mitä mieltä itse ovat.
Ei tänne paljoa kirjoittele tyytyväisemmät potilaat.

Itsekin olen kokenut vaikka mitä, sekä negatiivista että positiivista, mutta pakko sanoa, että paikka, jossa tulin kuntoon, oli psykiatrinen laitos. Täysin en niitä pysty tyrmäämään.
Oikea hoito, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voi muuttaa koko elämän suunnan.

Lue lisää

Hyvä jos sinulla hoito toimi. Minulla Itäkeskusken avoin poliklinakka käyty

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä jos sinulla hoito toimi. Minulla Itäkeskusken avoin poliklinakka käyty

Hyvä jos sinulla hoito toimi. Minulla Itäkeskusken avoin poliklinakka käytännössä tuhosi terveyteni.

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi menee alkujaankaan hakemaan apua kun ei ole valmis edes ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta."

Koska potilas ei välttämättä tiedä etukäteen, että miten kammottavaa se psykiatrinen "hoito" on?

Lue lisää

Taasko täällä viljellään potilaita? Jospa pikkuhiljaa ruvettaisiin ruuvaamaan sitä omaa ihmiskäsitystä, eikä aina syyteltäisi toisia.

Hoidosta voi tietenkin ajatella monella eri kriteerillä että onko se hyvää vai huonoa. Esimerkiksi, tehoaako se hoito, tai vaikka sillä inhimillisyydellä mitattuna.

Mutta siinä vaiheessa kun tietää, ettei ole perusteita valitusten tekemiseen, ja saa silti sitä "kammottavaa" hotoa, niin todennäköisin syy siihen on se että itse tekee itselleen sen hoidon kammottavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Taasko täällä viljellään potilaita? Jospa pikkuhiljaa ruvettaisiin ruuvaamaan sitä omaa ihmiskäsitystä, eikä aina syyteltäisi toisia.

Hoidosta voi tietenkin ajatella monella eri kriteerillä että onko se hyvää vai huonoa. Esimerkiksi, tehoaako se hoito, tai vaikka sillä inhimillisyydellä mitattuna.

Mutta siinä vaiheessa kun tietää, ettei ole perusteita valitusten tekemiseen, ja saa silti sitä "kammottavaa" hotoa, niin todennäköisin syy siihen on se että itse tekee itselleen sen hoidon kammottavaksi.

Lue lisää

Oikeastaan olen samaa mieltä.
Ehkä jotkut odottavat, että ihmeitä tapahtuu ja joku hoitotaho pystyy parantamaan ihan täysin, potilaan osallistumatta itse lainkaan hoitoonsa. Ei sellaisia poppakonsteja ole olemassa.
Tärkeintähän aina on, että lähtökohtaisesti potilas itse ymmärtäisi tilanteensa, tietäisi mitä haluaa, minkälaista apua tarvitsisi, esittäisi itse omat toiveensa.
Tiedän kyllä, kun on henkisesti huonossa jamassa, ei ole helppoa alkaa kertoa kaikesta, mitä miettii, mitä tuntee, mitä siellä pään sisällä liikkuu.
Ammattilaisetkaan eivät sitä tiedä, jos ei heille kerro kunnolla, avaa sitä, miksi on apua tullut hakemaan, mistä ehkä itse tuntisi hyötyvän, jne.

Joskus sanotaan, ettei minua kukaan voi auttaa, kukaan ei pysty auttamaan minua, jne.
Yleensä silloin kun menee huonosti, on tuollaisia ajatuksia, itsetuntokin voi olla jo aika alhaalla.
Sitten kun kysytään, millaista apua sitten haluaisit, ei siihenkään ole vastausta.
Kamalan vaikeita asioita ylipäänsä, ei ihme, jos ammattilaisetkin ovat joskus vähän hukassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja toivottavasti ihmiset tietävä lisää siitä, mitä siellä tapahtuu, esimerkiksi tämän ketjun kautta. Ketju ja kritiikki nostaa sitä vain korkeammelle esimerkiksi Googlessa.

Lue lisää

Menee vähän asian ohi, mutta googlen hakukoneen tekoäly pyrkii ihmismäisyyteen.

Se siis yrittää vastata ihmisten esittämiin kysymyksiin ihmismäisillä vastauksilla.
Kritiikki itsessään on enempi kysymys, eikä tällä foorumilla juurikaan niitä vastauksia näy.

Niitä vastauksia odotellessa.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan olen samaa mieltä.
Ehkä jotkut odottavat, että ihmeitä tapahtuu ja joku hoitotaho pystyy parantamaan ihan täysin, potilaan osallistumatta itse lainkaan hoitoonsa. Ei sellaisia poppakonsteja ole olemassa.
Tärkeintähän aina on, että lähtökohtaisesti potilas itse ymmärtäisi tilanteensa, tietäisi mitä haluaa, minkälaista apua tarvitsisi, esittäisi itse omat toiveensa.
Tiedän kyllä, kun on henkisesti huonossa jamassa, ei ole helppoa alkaa kertoa kaikesta, mitä miettii, mitä tuntee, mitä siellä pään sisällä liikkuu.
Ammattilaisetkaan eivät sitä tiedä, jos ei heille kerro kunnolla, avaa sitä, miksi on apua tullut hakemaan, mistä ehkä itse tuntisi hyötyvän, jne.

Joskus sanotaan, ettei minua kukaan voi auttaa, kukaan ei pysty auttamaan minua, jne.
Yleensä silloin kun menee huonosti, on tuollaisia ajatuksia, itsetuntokin voi olla jo aika alhaalla.
Sitten kun kysytään, millaista apua sitten haluaisit, ei siihenkään ole vastausta.
Kamalan vaikeita asioita ylipäänsä, ei ihme, jos ammattilaisetkin ovat joskus vähän hukassa.

Lue lisää

No ensinnäkin en tiennyt ennen psykiatrian poliklinikalla menoa, että mitä siellä oikeasti tapahtuu ja miten kammottavia lääkkeitä esimerkiksi neuroleptit ovat. Kun kerroin lääkkeiden haitoista, niin he esimerkiksi kirjoittivat potilaskirjauksiin, että potilaalla on paranoidista ajattelua liittyen nykylääkitykseen. Kun kerroin lisää haitoista, niin he laittoivat käteeni jotain lääketehtaiden mainoslehtisiä. Lihoin 25 kg hyvin nopeassa ajassa ja minusta tuli täysin zombie, kaikki muut ihmiset olivat todella huolestuneita siitä mihin kuntoon tulin. Eli siinä kohdassa kerroin heille täysin suoraan, miten lääkkeet ja diagnoosit ovat tuhonneet terveyteni. Oikea ratkaisu olisi ollut vähentää tai lopettaa ainakin niitä neurolepteja ja kerroin sen heillä täysin suoraan, se olisi auttanut minua. Sen jälkeen minun piti osaksi vähentää lääkitystä hieman salaa, sen jälkeen kun minut siirrettiin toisella psykiatrille ja hoitajille, niin sain vakuutettua heidät niistä vakavista haitoista, joita minulle tuli siellä. Siellä sitten lopetettiin neuroleptit ja lopulta kaikki muutkin lääkkeet, sen jälkeen palasin takaisin työelämään. Tuosta on jo noin 15 vuotta aikaa.

Eli tärkein apu oli se, että sain lopetettua neuroleptit ja myöhemmät psykiatrit ja hoitajat korjasit kirjauksiinsa vääriä diagnooseja ja kollegoidensa täysin vääristyneitä kirjauksia.

Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä.

Anonyymi kirjoitti:

Menee vähän asian ohi, mutta googlen hakukoneen tekoäly pyrkii ihmismäisyyteen.

Se siis yrittää vastata ihmisten esittämiin kysymyksiin ihmismäisillä vastauksilla.
Kritiikki itsessään on enempi kysymys, eikä tällä foorumilla juurikaan niitä vastauksia näy.

Niitä vastauksia odotellessa.

Lue lisää

Tuosta aikaisemmasta viestistä:

"Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä."

Tuosta aikaisemmasta viestistä:

"Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä."

Siinäpä tuli jo jotain vastauksia, on minulla muitakin tekniikoita. Ja Googlen tai ChatGPT:n vastaukset perustuvat suurelta osin siihen, miten paljon esimerkiksi kirjoituksiin on linkattu muilta sivuilta, ym. Nämä Suomi 24:n kirjoitukset nousevat usein korkealle esimerkiksi Google hakutuloksissa. Eli kun näitä kirjoituksia kommentoidaan ja niihin linkitetään paljon, niin myös kriittisemmät kommentit tulevat esiin esimerkiksi Googlen hauissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta aikaisemmasta viestistä:

"Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä."

Tuosta aikaisemmasta viestistä:

"Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä."

Siinäpä tuli jo jotain vastauksia, on minulla muitakin tekniikoita. Ja Googlen tai ChatGPT:n vastaukset perustuvat suurelta osin siihen, miten paljon esimerkiksi kirjoituksiin on linkattu muilta sivuilta, ym. Nämä Suomi 24:n kirjoitukset nousevat usein korkealle esimerkiksi Google hakutuloksissa. Eli kun näitä kirjoituksia kommentoidaan ja niihin linkitetään paljon, niin myös kriittisemmät kommentit tulevat esiin esimerkiksi Googlen hauissa.

Lue lisää

Lisäksi muista tekniikoita, esimerkiksi riittävä ja säännöllinen uni on tärkeä osa tuossa hyvinvoinnissa. Lisäksi on esimerkiksi joitain hyviä self-help-tyylisiä ohjeita (tosin suuri osa on roskaa), jooga, taichi, jotain filosofiaa, jopa esimerkiksi buddhalaista tai taolaista ajattelua. Jotkut lisäravinteetkin voivat olla hyödyllisiä, joskin siellä on myös paljon roskaa. Että siinä on joitain niitä vastauksia, joita peräänkuullutit.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, jotka ovat kokeneet hoidot aivan hyvinä ja positiivisina.
Näissä ketjuissa on suurin osa arvostelusta vain haukkumista, toki ymmärrettävää, ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, mitä mieltä itse ovat.
Ei tänne paljoa kirjoittele tyytyväisemmät potilaat.

Itsekin olen kokenut vaikka mitä, sekä negatiivista että positiivista, mutta pakko sanoa, että paikka, jossa tulin kuntoon, oli psykiatrinen laitos. Täysin en niitä pysty tyrmäämään.
Oikea hoito, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voi muuttaa koko elämän suunnan.

Lue lisää

Asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan yli kahdeksankymmentäprosenttia ihmisistä kokee mielenterveyshoidon hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan yli kahdeksankymmentäprosenttia ihmisistä kokee mielenterveyshoidon hyväksi.

Voisin minäkin väittää vaikka Kuun olevan juustosta. En varmaan silti tekisi niin ilman luotettavia lähteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan yli kahdeksankymmentäprosenttia ihmisistä kokee mielenterveyshoidon hyväksi.

Ja ne jäljelle jäävät kaksikymmentä prosenttia kirjoittelevat täällä.

Anonyymi kirjoitti:

No ensinnäkin en tiennyt ennen psykiatrian poliklinikalla menoa, että mitä siellä oikeasti tapahtuu ja miten kammottavia lääkkeitä esimerkiksi neuroleptit ovat. Kun kerroin lääkkeiden haitoista, niin he esimerkiksi kirjoittivat potilaskirjauksiin, että potilaalla on paranoidista ajattelua liittyen nykylääkitykseen. Kun kerroin lisää haitoista, niin he laittoivat käteeni jotain lääketehtaiden mainoslehtisiä. Lihoin 25 kg hyvin nopeassa ajassa ja minusta tuli täysin zombie, kaikki muut ihmiset olivat todella huolestuneita siitä mihin kuntoon tulin. Eli siinä kohdassa kerroin heille täysin suoraan, miten lääkkeet ja diagnoosit ovat tuhonneet terveyteni. Oikea ratkaisu olisi ollut vähentää tai lopettaa ainakin niitä neurolepteja ja kerroin sen heillä täysin suoraan, se olisi auttanut minua. Sen jälkeen minun piti osaksi vähentää lääkitystä hieman salaa, sen jälkeen kun minut siirrettiin toisella psykiatrille ja hoitajille, niin sain vakuutettua heidät niistä vakavista haitoista, joita minulle tuli siellä. Siellä sitten lopetettiin neuroleptit ja lopulta kaikki muutkin lääkkeet, sen jälkeen palasin takaisin työelämään. Tuosta on jo noin 15 vuotta aikaa.

Eli tärkein apu oli se, että sain lopetettua neuroleptit ja myöhemmät psykiatrit ja hoitajat korjasit kirjauksiinsa vääriä diagnooseja ja kollegoidensa täysin vääristyneitä kirjauksia.

Muutenkin minulta on kyllä tullut vastauksia. Minulle tärkeimpiä asioita hyvinvointini kannalta ovat olleet esimerkiksi säännöllinen liikunta (voima, maastojuoksu, vaellus), meditaatio sekä ruokavalio (low carb-tyylinen, mutta yritän välttää tyydytteneitä rasvoja). Lisäksi joitain muita vastaavia tekniikoita. Eli siinä oli jo joitain vastauksia, joista minulle ei kerrottu siellä.

Lue lisää

Hoitoon kuuluu näyttöön perustuvat hoitomuodot. Sellainen voi jopa olla joku elämäntapa kurssi, jossa opetellaan ruokavaliota tai liikuntaa jne...

Mutta harrastuksen hankkiminen tai sen jatkaminen ei kuulu hoitoon, eikä sitä pidä siihen sekoittaa, vaan sen pitää jokaisen hankkia itse.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ne jäljelle jäävät kaksikymmentä prosenttia kirjoittelevat täällä.

Voi kun kirjottaisivatkin, niin saataisiin edes jotain vaihtelua, mutta kun täällä kirjoittaa about viisi vakiokävijää, niin pikkasen kiertaa ajatus yhtä rataa.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin minäkin väittää vaikka Kuun olevan juustosta. En varmaan silti tekisi niin ilman luotettavia lähteitä.

No käy vaikka oman hyte alueesi miepäpalveluiden seminaarissa / ifno tilaisuudessa. Siellä saat ihan oman paikkakunnan tietoa.

Ellet sitten ole niitä joille maailmakin on litteä luotettavien lähteiden puutteen vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. En todellakaan voi olla vastuussa kaikista maailman ihmisistä! En edes sinusta, mutta itsestäni vastaan kyllä. Vastaan siitä, että en itse kiusaa ketään enkä tule kiusatuksi. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan olen puuttunut myös muiden kiusaamiseen, kun olen paikalle osunut. Yritäpä sinä samaa!

Lue lisää

Täytyy sanoa, että pisteet sulle, kun uskallat puuttua kiusaajien toimintaan.........
Oon ite ollu nuorena-teininä koulukiusattu ja myös sen seurauksena ja huonon itsetunnon takia Itsetuhoinen 6 vuotta, oon myös ollu syvästi masentunut sillon 17-18-vuotiaana ja en olis toipunut masennuksesta ilman mielialalääkkeitä ja psykiatrista apua, kiitos sinne........
Siis en ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alentuvat kiusaamaan toisia ihmisiä -
toisen ihmisen häiriköinti ja sortaminen on mun mielestä henkisesti häiriintyneen psykopaatin toimintaa, jos ei aikuinen ihminen kykene jättämään toisia ihmisiä rauhaan, vaikka ei siitä toisesta ihmisestä sitte pitäisikään eikä tulis toimeen........
Kuulun ite ihmisiin, jotka ei tule toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ainakaan kaikkien,
mutta en silti rupea heitä stalkkaamaan ja kiusaamaan - annan olla omassa arvossaan ja rauhassaan niinku mun mielestä mieleltään terveen ihmisen pitää kyetäkkin tekemään......
Ei tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joista ei tykkää eikä niistä kannata välittää........
Kiusaajat pitäis mun mielestä tuomita kiusaamisesta vankilaan tai psykiatriseen pakkohoitoon, jos kiusaaminen yltyy fyysiselle tasolle, se olis niille sopiva paikka miettiä tekojaan ja kantaa vastuu niistä........

Anonyymi kirjoitti:

Asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan yli kahdeksankymmentäprosenttia ihmisistä kokee mielenterveyshoidon hyväksi.

Voisitko antaa oikean lähteen tuolle tutkimukselle, jos sellaista edes on. Mitä potilasryhmää siinä tutkittiin ja muuta sellaista?

Anonyymi kirjoitti:

Voi kun kirjottaisivatkin, niin saataisiin edes jotain vaihtelua, mutta kun täällä kirjoittaa about viisi vakiokävijää, niin pikkasen kiertaa ajatus yhtä rataa.

Ja sitten täällä on tuo yksi henkilö, joka toistaa joka paikassa tuota samaa mantraa "täällä on vain viisi vakiokävijää, jotka toistavat samaa". :D

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten täällä on tuo yksi henkilö, joka toistaa joka paikassa tuota samaa mantraa "täällä on vain viisi vakiokävijää, jotka toistavat samaa". :D

Tässäkin ketjussa on paljon kirjoituksia ja ajatuksia, jotka ovat kriittisiä psykiatrialle, mutta eivät vain toista joitain Whitekerin tai Gotzschen ajatuksia (Open Dialogue ym), sekä monta ehdotusta siitä miten näitä sairauksia voi myös hoitaa.

Ja sitten tällä on se kuudes henkilö, joka tulee jokaiseen ketjuun kertomaan, että täällä on vain viisi henkilöä toistamassa näitä asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten täällä on tuo yksi henkilö, joka toistaa joka paikassa tuota samaa mantraa "täällä on vain viisi vakiokävijää, jotka toistavat samaa". :D

Oh the irony.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten täällä on tuo yksi henkilö, joka toistaa joka paikassa tuota samaa mantraa "täällä on vain viisi vakiokävijää, jotka toistavat samaa". :D

Tämähän on helppo selvittää, seitkytluvun koulumatikalla, eli otetaan luku.

Yksi.

Ja jokainen petkuhuiputtaja tietääkin jo vastauksen sitä tehdessään.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä tuli mieleeni yksi psykiatrian käyntini.
Lääkäri yritti saada minua jatkamaan lääkitystä, jonka olin omatoimisesti lopettanut jo kauan ennen vastaanottoa.
Hän ei oikein tykännyt ajatuksesta, että haluan jatkaa ilman lääkettä, mutta keskusteltuamme, ja ilmaistua oman mielipiteeni, lopputulos oli, etten lääkitystä jatkanut.
Vaikka hän aika tyly oli suositellessaan jatkamaan lääkettä, en missään vaiheessa kokenut sitä kiusaamiseksi.

Silloin kun puhuu ja ajattelee, käyttäytyy, kuten henkisesti paremmassa kunnossa oleva ihminen yleensä tekee, niin asiat tulee hoidettua ilman mitään " vääntöä ", ja pettymystä siihen, mitä tapahtuu/tapahtui.
Vuosia sitten, kun tulin parempaan kuntoon, aloin ymmärtää, ettei mitään ole pakko silloin kun ei ole pakottavaa tarvetta.
Useimmiten ne lääkäritkin tahtovat vain hyvää, yrittävät auttaa. Ja helpottaa heidänkin työtään varmaan huomattavasti, jos se on yhteistyötä potilaan kanssa.

Lue lisää

Voitko myös osoittaa yhden viestin tässäkin ketjussa, jossa psykiatreja syytetään esimerkiksi kiusaamisesta? Kritiikki on mielestäni ollut ihan asiallista.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan olen samaa mieltä.
Ehkä jotkut odottavat, että ihmeitä tapahtuu ja joku hoitotaho pystyy parantamaan ihan täysin, potilaan osallistumatta itse lainkaan hoitoonsa. Ei sellaisia poppakonsteja ole olemassa.
Tärkeintähän aina on, että lähtökohtaisesti potilas itse ymmärtäisi tilanteensa, tietäisi mitä haluaa, minkälaista apua tarvitsisi, esittäisi itse omat toiveensa.
Tiedän kyllä, kun on henkisesti huonossa jamassa, ei ole helppoa alkaa kertoa kaikesta, mitä miettii, mitä tuntee, mitä siellä pään sisällä liikkuu.
Ammattilaisetkaan eivät sitä tiedä, jos ei heille kerro kunnolla, avaa sitä, miksi on apua tullut hakemaan, mistä ehkä itse tuntisi hyötyvän, jne.

Joskus sanotaan, ettei minua kukaan voi auttaa, kukaan ei pysty auttamaan minua, jne.
Yleensä silloin kun menee huonosti, on tuollaisia ajatuksia, itsetuntokin voi olla jo aika alhaalla.
Sitten kun kysytään, millaista apua sitten haluaisit, ei siihenkään ole vastausta.
Kamalan vaikeita asioita ylipäänsä, ei ihme, jos ammattilaisetkin ovat joskus vähän hukassa.

Lue lisää

Kuka sinäkin olet, tai miksi kuvettelet, että osaat ratkaista toisten ihmisten ongelmat tuolla tavalla?

"Joskus sanotaan, ettei minua kukaan voi auttaa, kukaan ei pysty auttamaan minua, jne.
Yleensä silloin kun menee huonosti, on tuollaisia ajatuksia, itsetuntokin voi olla jo aika alhaalla.
Sitten kun kysytään, millaista apua sitten haluaisit, ei siihenkään ole vastausta."

Anonyymi kirjoitti:

Taasko täällä viljellään potilaita? Jospa pikkuhiljaa ruvettaisiin ruuvaamaan sitä omaa ihmiskäsitystä, eikä aina syyteltäisi toisia.

Hoidosta voi tietenkin ajatella monella eri kriteerillä että onko se hyvää vai huonoa. Esimerkiksi, tehoaako se hoito, tai vaikka sillä inhimillisyydellä mitattuna.

Mutta siinä vaiheessa kun tietää, ettei ole perusteita valitusten tekemiseen, ja saa silti sitä "kammottavaa" hotoa, niin todennäköisin syy siihen on se että itse tekee itselleen sen hoidon kammottavaksi.

Lue lisää

Toivottavasti tämä ketju tekee sinun oman hoitosi "kammottavaksi", ainakin jos olet siellä hoitavalla puolella. :D

Anonyymi kirjoitti:

En ole tuon aiemman kommentin kirjoittaja, mutta kun heitit kysymyksen " arvaa mistä tiedän ", niin tuli mieleeni arvailla.
Tiedätkö ehkä sen takia, että olet selvinnyt jostakin ikävämmästä, et ole jäänyt haaskaamaan aikaasi ja elämääsi uhriutumalla?
Olet päässyt asiasta yli, ja kenties pystynyt johonkin, mihin et ehkä olisi jossain vaiheessa uskonut pystyväsi?
Näinkö se meni?

Tuli vain mieleen, kun osalla ihmisistä on paremmat selviytymiskeinot ja -voimat, kun ehkä osalla taas keinot ja voimat ovat heikommat.
Itse psykiatriasta paljon kokeneena ja nähneenä olisin hyvinkin voinut uhriutua, jos minulla olisi siihen taipumusta, onnekseni olen siltä säästynyt.
Elämä on jatkunut, ja jatkuu, menneistä huolimatta. Nyt on sentään paremmin kuin ennen.

Lue lisää

Hyvin "arvattu" vai olisiko peräti johdonmukainen olettamus.

Kuten sanoit, eri ihmisillä on erilaiset selvitymiskeinot, jne. Uhriutuminen on tietenkin couping mekanismi, siinä kuin mikä tahansa muukin. Sen ongelma vain on se että se ei johda mihinkään hyödylliseen.

Omalla kohdallani, se parikymmentä vuotta uhriutumista meni ihan sujuvasti, paremman tekemisen puutteessa, mutta kyllä se sitten alkoi tuntumaan puulle, kun seurasi miten muilla ihmisillä elämä meni eteenpäin.

Eikä se siitä uhriutumisesta luopuminen mitenkään sormia napsauttamalla tapahtunut, mutta pienin askelin. Samalla sitä huomasi, miten sitä rupesikin pärjäämään eri asioissa, ja sai niistä onnistumisen kokemuksia.

Se ei tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi tapahtunut niitä kaikkia huonoja asioita mitä tapahtui, mutta se tarkoitti sitä, että tajusi, miten sitä oli pitänyt niinsanotusti kynttilää vakan alla. Ilman uhriutumista sitä vain pystyi elämään parempaa elämää, niiden omien ongelmiensa kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämähän on helppo selvittää, seitkytluvun koulumatikalla, eli otetaan luku.

Yksi.

Ja jokainen petkuhuiputtaja tietääkin jo vastauksen sitä tehdessään.

Lue lisää

Taitaa viisikin olla vähän yläkanttiin.

Oikeampi luku lienee. Minä, minä ja vieläkerran minä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sinäkin olet, tai miksi kuvettelet, että osaat ratkaista toisten ihmisten ongelmat tuolla tavalla?

"Joskus sanotaan, ettei minua kukaan voi auttaa, kukaan ei pysty auttamaan minua, jne.
Yleensä silloin kun menee huonosti, on tuollaisia ajatuksia, itsetuntokin voi olla jo aika alhaalla.
Sitten kun kysytään, millaista apua sitten haluaisit, ei siihenkään ole vastausta."

Lue lisää

Missäköhän kohdassa tekstiäni väitin muka pystyväni ratkaisemaan toisten ihmisten ongelmat? Voisitko kertoa minullekin?
Ei ole minun tehtäväni ratkoa kenenkään ongelmia, jokainen voi itse niitä yrittää ratkoa ammattilaisten avulla.
Riittää, kun ratkon omat ongelmani, tai ainakin yritän.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin "arvattu" vai olisiko peräti johdonmukainen olettamus.

Kuten sanoit, eri ihmisillä on erilaiset selvitymiskeinot, jne. Uhriutuminen on tietenkin couping mekanismi, siinä kuin mikä tahansa muukin. Sen ongelma vain on se että se ei johda mihinkään hyödylliseen.

Omalla kohdallani, se parikymmentä vuotta uhriutumista meni ihan sujuvasti, paremman tekemisen puutteessa, mutta kyllä se sitten alkoi tuntumaan puulle, kun seurasi miten muilla ihmisillä elämä meni eteenpäin.

Eikä se siitä uhriutumisesta luopuminen mitenkään sormia napsauttamalla tapahtunut, mutta pienin askelin. Samalla sitä huomasi, miten sitä rupesikin pärjäämään eri asioissa, ja sai niistä onnistumisen kokemuksia.

Se ei tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi tapahtunut niitä kaikkia huonoja asioita mitä tapahtui, mutta se tarkoitti sitä, että tajusi, miten sitä oli pitänyt niinsanotusti kynttilää vakan alla. Ilman uhriutumista sitä vain pystyi elämään parempaa elämää, niiden omien ongelmiensa kanssa.

Lue lisää

Joo, pakko myöntää, että oli enemmän olettamus kuin arvaus.
Jo ihan omaankin kokemukseen pohjautuen.

Itse en ole ikinä uhriutunut, vaikka joskus koin olevani uhri, sekin oli ohimenevää.
Mutta tosiaan, kaikki tapahtuu pienin askelin, ja eniten on omasta itsestä kiinni, mitä haluaa, haluaako pärjätä, vai haluaako uhriutua.
Ja tosiaan kun saa niitä onnistumisen kokemuksia, siinä samalla vahvistuu pikkuhiljaa. Se auttaa myös tulevia tilanteita, jos vaikka tulee vaikeampia aikoja, on tietoinen, että kyllä sitä ennenkin niistä yli päästiin.
Tuolla tavalla ei vain osaa ajatella siellä " aallon pohjalla ", kun tuntuu, ettei mikään ole enää mahdollista, eikä mistään tule mitään, kaikki on muka jo menetetty.

Huonot asiat ja tapahtumat eivät todellakaan poistu minnekään, ne jäävät aina osaksi omaa historiaa. Eri asia, se tärkein, on se, että oppiiko niitä hyväksymään osaksi omaa menneisyyttä. Pakko niiden kanssa on elää, halusi tai ei.
Usein sanon, että tätä päivää ei kannata pilata eilisellä, eikä tulevista voi vielä tänään tietää paljoakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa viisikin olla vähän yläkanttiin.

Oikeampi luku lienee. Minä, minä ja vieläkerran minä.

Minä minä-ajattelu on mennyt viime vuosina ja ihan liikaa yli.
Ennen sanottiin, kaveria ei jätetä. Nykyään se on, että kaverille ei jätetä.
Pitäisi paremmin ottaa kaikki ihmiset huomioon, eikä tuijottaa vain omaa napaa. Siis niin kuin yleisesti, en tarkoita ketään henkilökohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kun kirjottaisivatkin, niin saataisiin edes jotain vaihtelua, mutta kun täällä kirjoittaa about viisi vakiokävijää, niin pikkasen kiertaa ajatus yhtä rataa.

Täällä kirjoittaa noin seitsemän vakiokävijää.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin minäkin väittää vaikka Kuun olevan juustosta. En varmaan silti tekisi niin ilman luotettavia lähteitä.

Ihmiset kokevat hoidon hyväksi, mainittiin aiemmassa.
Siihen ei mitään lähteitä tarvita, jos ihminen itse kokee jotakin.
En minäkään omia olotilojani lue mistään lähteistä, koen ne ihan itse.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset kokevat hoidon hyväksi, mainittiin aiemmassa.
Siihen ei mitään lähteitä tarvita, jos ihminen itse kokee jotakin.
En minäkään omia olotilojani lue mistään lähteistä, koen ne ihan itse.

Lue lisää

"Siihen ei mitään lähteitä tarvita, jos ihminen itse kokee jotakin."

Vaan miten on asianlaita esim. masennuslääkkeiden haittavaikutusten tai vakavien, pitkäkestoisten vieroitusoireiden tapauksessa? Nehän voi aina laittaa mielenterveysongelmien piikkiin, jos ei pysty esittämään luotettavia lähteitä kokemuksilleen, eikös?

Anonyymi kirjoitti:

"Siihen ei mitään lähteitä tarvita, jos ihminen itse kokee jotakin."

Vaan miten on asianlaita esim. masennuslääkkeiden haittavaikutusten tai vakavien, pitkäkestoisten vieroitusoireiden tapauksessa? Nehän voi aina laittaa mielenterveysongelmien piikkiin, jos ei pysty esittämään luotettavia lähteitä kokemuksilleen, eikös?

Lue lisää

Olen itse aikanaan kertonut lääkityksistä tulleista haittavaikutuksista, ja minua on uskottu. En ole joutunut mitään lähteitä esittämään tukeakseni omia koettelemuksiani.
En väheksy kenenkään omia kokemuksia, uskon, että monilla on noita haitta- ja vieroitusongelmia, ja lääkäritkin ovat erilaisia, jotkut uskovat, kun taas jotkut eivät.

En väitä, että haitat tai vieroitusoireet olisivat välttämättä mielenterveysongelmia, mutta ei minun sitä onneksi tarvitse kenenkään kohdalla tietääkään, mistä mikäkin johtuu.
Vaikka käytin lääkityksiä parikymmentä vuotta, on pakko myöntää, ettei lopettaessani tullut vieroitusoireita.
Haittoja toki oli lääkkeitä käyttäessä, ja pysyviä haittoja on jäänyt niiden jälkeenkin. On hermostollista sairautta, kognitiivista vaikeutta, muistin ja uuden oppimisen kanssa hankaluutta.

Ehkä et olisi avannut vähentämään niitä lääkkeitäsi ollenkaan. Sairaus on se joka aiheuttaa sen sen huonon olon
Monet syövät masennuksensa koko elämän lääkkeitä ja elävät normaalia elämää

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä et olisi avannut vähentämään niitä lääkkeitäsi ollenkaan. Sairaus on se joka aiheuttaa sen sen huonon olon
Monet syövät masennuksensa koko elämän lääkkeitä ja elävät normaalia elämää

Lue lisää

Kaiken kokemani jälkeen en koske psykiatrian lääkkeisiin enää koskaan. Sitä ei edes sinun mielipiteesi muuksi muuta.

Hyvä, kun kirjoitit " ehkä pehmennyt ", et kirjoittanut ovat pehmenneet.
Kuvastaa sitä, ettet ole vieläkään varma, mikä tulee olemaan lopullinen tulos.
Kaikki saattaa hyvinkin kääntyä parhain päin.
Jos alat voida paremmin, voi tulla menemään niin, ettei tarvitse miettiä koko psykiatriaa.
Jos kovasti ajattelee jostakin jatkuvasti negatiivisesti, ei se mieliala kohene niin kuin ehkä toivoisi.
Katkeroituminen ei ole hyväksi kenellekään missään yhteydessä.

Jaa, no minulla oireet ja lievä masennus helliti ajan kanssa muutamassa vuodessa ihan levolla ja alkuun rauhoittavilla unilääkkeillä, joita ei sitten enää saa kun pääsee normaalin takaisin kiinni. Ei ne lääkärit nyt niin määrää loppuiäksi "kivoja nappeja". Oma kokemus oli, se että kivoja rentoutus nappeja sai vain kriisin ajaksi ja sitten niitä ei enää määrätä sen jälkeen. Jos joutuu syömään lääkkeitä koko ajan niin kai siinä täytyy olla joku vakavampi ja pysyvämpi vaikeammin hoidettava tila silloin? Monenlaiseen ahdistukseen auttaa myös lähipiirin siivoaminen. Jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka jatkuvasti aiheuttaa jotakin draamaa, käyttävät runsaasti alkoholia, päihteitä ja sekoilevat niin kannattaa mielummin olla yksin kuin huonossa seurassa. Moni ongelma ratkeaa ihan kaveripiiriä vaihtamalla. Aikansa kutakin. Jossakin vaiheessa koittaa kypsyys ja aikuisuus ja on luovuttava bilevaiheesta ja alettava panostamaan kaveri ja tuttavapiirin laatuun eikä määrään. Ainakin itse koen näin keski-ikää lähestyvänä, että nyt alkaa kasvu isompiin vastuisiin, nuoruus oli ja se meni ja jee. Oli hauskaakin, mutta nyt asiat on laitettu tärkysjärjestykseen. Voin niin paljon paremmin ja tunnen rauhaa, stressi on poissa kun stressitekijät on poistettu. Sellaisiin muutoksiin pystyy vain itse. Kukaan lääkäri, kaveri jne ei pysty tekemään niitä muutoksia kenenkään puolesta jos yhä on myrkyllisissä ihmissuhteissa, bilettää tai on työssä mikä ei sovi itselle. Sitten täytyy olla rohkeutta vaihtaa työtä ja vaihtaa alaa johonkin missä voi henkisesti paremmin. Se on itsestä kiinni, että siinä mielessä vaikka uhri olisikin niin ei pidä tosiaan jäädä siihen vellomaan. Konkreettiset teot ovat niitä mitkä sitten auttavat pääsemään elämässä eteenpäin. Toki se siinä kriisin päällä ollessa tuntuu, että tästä ei voi ikinä selvitä. Mutta kyllä selviää kun katsoaa itseään ja elämäänsä realistisesti. Kaikki sellaiset ihmiset, jotka syö vain omia voimia eivätkä mitään anna saavat kenkää. Minä en anna enää minkää slaidata vaan lähtö tulee heti jos kiusaa mitenkään, juoruilee, piikittelee tai yrittää pelailla elämälläni pelejä. Se on vapauttava tunne kun saa ne raskaat päätökset tehtyä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaiken kokemani jälkeen en koske psykiatrian lääkkeisiin enää koskaan. Sitä ei edes sinun mielipiteesi muuksi muuta.

Muitten ihmisten iloksiko niitä lääkkeitä pitäisi syödä? Vai siksi että ei itse pärjää ilman?

Anonyymi kirjoitti:

Kaiken kokemani jälkeen en koske psykiatrian lääkkeisiin enää koskaan. Sitä ei edes sinun mielipiteesi muuksi muuta.

Ei ole mikään muuttamis aikomuskaan minulla, tiedän vaan niin monta jotka ovat lopettaneet lääkkeet liian aikaisin ja muutaman kuukauden päästä sitten taas voineet huonosti. Mutta ihmiset ovat erilaisia Ja kukin tekee kuten itse haluaa oman itsensä kanssa..

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mikään muuttamis aikomuskaan minulla, tiedän vaan niin monta jotka ovat lopettaneet lääkkeet liian aikaisin ja muutaman kuukauden päästä sitten taas voineet huonosti. Mutta ihmiset ovat erilaisia Ja kukin tekee kuten itse haluaa oman itsensä kanssa..

Lue lisää

Jospa syy huonoon vointiin kuukausien päästä ovatkin joskus olleet ehkä vieroitusoireet? Onko tällainen mahdollisuus käynyt mielessäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Muitten ihmisten iloksiko niitä lääkkeitä pitäisi syödä? Vai siksi että ei itse pärjää ilman?

Mitä tarkoitat pärjäämisellä?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, no minulla oireet ja lievä masennus helliti ajan kanssa muutamassa vuodessa ihan levolla ja alkuun rauhoittavilla unilääkkeillä, joita ei sitten enää saa kun pääsee normaalin takaisin kiinni. Ei ne lääkärit nyt niin määrää loppuiäksi "kivoja nappeja". Oma kokemus oli, se että kivoja rentoutus nappeja sai vain kriisin ajaksi ja sitten niitä ei enää määrätä sen jälkeen. Jos joutuu syömään lääkkeitä koko ajan niin kai siinä täytyy olla joku vakavampi ja pysyvämpi vaikeammin hoidettava tila silloin? Monenlaiseen ahdistukseen auttaa myös lähipiirin siivoaminen. Jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka jatkuvasti aiheuttaa jotakin draamaa, käyttävät runsaasti alkoholia, päihteitä ja sekoilevat niin kannattaa mielummin olla yksin kuin huonossa seurassa. Moni ongelma ratkeaa ihan kaveripiiriä vaihtamalla. Aikansa kutakin. Jossakin vaiheessa koittaa kypsyys ja aikuisuus ja on luovuttava bilevaiheesta ja alettava panostamaan kaveri ja tuttavapiirin laatuun eikä määrään. Ainakin itse koen näin keski-ikää lähestyvänä, että nyt alkaa kasvu isompiin vastuisiin, nuoruus oli ja se meni ja jee. Oli hauskaakin, mutta nyt asiat on laitettu tärkysjärjestykseen. Voin niin paljon paremmin ja tunnen rauhaa, stressi on poissa kun stressitekijät on poistettu. Sellaisiin muutoksiin pystyy vain itse. Kukaan lääkäri, kaveri jne ei pysty tekemään niitä muutoksia kenenkään puolesta jos yhä on myrkyllisissä ihmissuhteissa, bilettää tai on työssä mikä ei sovi itselle. Sitten täytyy olla rohkeutta vaihtaa työtä ja vaihtaa alaa johonkin missä voi henkisesti paremmin. Se on itsestä kiinni, että siinä mielessä vaikka uhri olisikin niin ei pidä tosiaan jäädä siihen vellomaan. Konkreettiset teot ovat niitä mitkä sitten auttavat pääsemään elämässä eteenpäin. Toki se siinä kriisin päällä ollessa tuntuu, että tästä ei voi ikinä selvitä. Mutta kyllä selviää kun katsoaa itseään ja elämäänsä realistisesti. Kaikki sellaiset ihmiset, jotka syö vain omia voimia eivätkä mitään anna saavat kenkää. Minä en anna enää minkää slaidata vaan lähtö tulee heti jos kiusaa mitenkään, juoruilee, piikittelee tai yrittää pelailla elämälläni pelejä. Se on vapauttava tunne kun saa ne raskaat päätökset tehtyä.

Lue lisää

Tuon olen itsekin kokenut, että ikäkin tekee tehtävänsä, opettaa pärjäämään, sekä itsensä kanssa, kuin myös yhteiskunnassa ja muiden kanssa.
Olen myös monien kanssa keskustellut aiheesta ja huomannut useidenkin sanovan juuri ikääntymisen olleen yksi tekijä, että alkaa sujua paremmin.
Ehkä se on sitä elämänkokemusta, kun kertyy pikkuhiljaa vuosien varrella.

Anonyymi kirjoitti:

Jospa syy huonoon vointiin kuukausien päästä ovatkin joskus olleet ehkä vieroitusoireet? Onko tällainen mahdollisuus käynyt mielessäsi?

Vieroitusoireet tulevat yleensä aika nopeasti jonkin aineen lopettamisen jälkeen.
Ei ensin mene hyvin kuukausia, ja sitten muka tulisi vieroitusoireet.
Jos alkuun menee pitkään hyvin ilman lääkkeitä, ja vointi huononeekin myöhemmin, niin tuskin on vieroitusoireista kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Vieroitusoireet tulevat yleensä aika nopeasti jonkin aineen lopettamisen jälkeen.
Ei ensin mene hyvin kuukausia, ja sitten muka tulisi vieroitusoireet.
Jos alkuun menee pitkään hyvin ilman lääkkeitä, ja vointi huononeekin myöhemmin, niin tuskin on vieroitusoireista kysymys.

Lue lisää

Ihan niin vieroitusoitåreet eivät tule kuukausina päästä vaan välittömästi kun lopettaa, kaikille ei dåeses niitä tule.äniin moni mt potilas syyttää lääkkeitä omasta olotilastaan vaikka se olotila on ainoastaan hänen sairautensa joka tekee huonon olon

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin vieroitusoitåreet eivät tule kuukausina päästä vaan välittömästi kun lopettaa, kaikille ei dåeses niitä tule.äniin moni mt potilas syyttää lääkkeitä omasta olotilastaan vaikka se olotila on ainoastaan hänen sairautensa joka tekee huonon olon

Lue lisää

Höpön höpön taas joltain random-kirjoittalajalta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin vieroitusoitåreet eivät tule kuukausina päästä vaan välittömästi kun lopettaa, kaikille ei dåeses niitä tule.äniin moni mt potilas syyttää lääkkeitä omasta olotilastaan vaikka se olotila on ainoastaan hänen sairautensa joka tekee huonon olon

Lue lisää

Itse söin lääkkeitä viitisentoista vuotta, neuroleptejä, masennuslääkkeitä ja kaikkea muuta, mitä nyt keksivätkin määrätä.
Viimeisintä pitkäaikaisessa käytössäni ollutta lääkettä söin kymmenen vuotta, pikkuhiljaa lopetin, hitaasti vähentämällä.
Minulla ei ollut missään vaiheessa mitään vieroitusoireita.
Eli sekin on ilmeisesti aika yksilöllistä, kenelle niitä vieroitusoireita tulee, ei kaikille kuitenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin vieroitusoitåreet eivät tule kuukausina päästä vaan välittömästi kun lopettaa, kaikille ei dåeses niitä tule.äniin moni mt potilas syyttää lääkkeitä omasta olotilastaan vaikka se olotila on ainoastaan hänen sairautensa joka tekee huonon olon

Lue lisää

No et se sinäkään kyllä ihan järjissäsi ole viestisi perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

No et se sinäkään kyllä ihan järjissäsi ole viestisi perusteella.

En tiedä sinunkaan järjestä. Mutta let's go Google ja AI-hakuihin. :D

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä sinunkaan järjestä. Mutta let's go Google ja AI-hakuihin. :D

En tiedä mitä päihteitä olet vetänyt, mutta kannattaisi yrittää olla vaikka hetki ihan kuivilla. Silloin saattaa pääkin alkaa toimia paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä päihteitä olet vetänyt, mutta kannattaisi yrittää olla vaikka hetki ihan kuivilla. Silloin saattaa pääkin alkaa toimia paremmin.

Ja samaa sulle myös.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä päihteitä olet vetänyt, mutta kannattaisi yrittää olla vaikka hetki ihan kuivilla. Silloin saattaa pääkin alkaa toimia paremmin.

https://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=positiivisiyys+psykiatriaa+kohtaan&ie=UTF-8&oe=UTF-8

Siellä se on koko ketju, ja kommentit myös.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.google.com/search?client=safari&rls=en&q=positiivisiyys psykiatriaa kohtaan&ie=UTF-8&oe=UTF-8

Siellä se on koko ketju, ja kommentit myös.

Lue lisää

Tuolla on myös tuoreita kommentteja.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/14978883/quotmielialalaake-on-masentuneelle-yhta-tarkea-kuin

Anonyymi kirjoitti:

Kaiken kokemani jälkeen en koske psykiatrian lääkkeisiin enää koskaan. Sitä ei edes sinun mielipiteesi muuksi muuta.

"Sairaus on se joka aiheuttaa sen sen huonon olon" sanoi joku. Monet syövät masennuksensa koko elämän lääkkeitä ja elävät normaalia elämää"

Minulle nimenomaan lääkkeen lopetus oli se tärkein asia.

Anonyymi kirjoitti:

"Sairaus on se joka aiheuttaa sen sen huonon olon" sanoi joku. Monet syövät masennuksensa koko elämän lääkkeitä ja elävät normaalia elämää"

Minulle nimenomaan lääkkeen lopetus oli se tärkein asia.

Lue lisää

Sama minulla.
Mutta emmehän voi muille sanoa, miten tulisi toimia.
Jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat pärjäämisellä?

Onko pärjääminen vaikea käsittää ?
Yleensähän se on sitä, että pärjää elämässään, itsensä sekä muiden kanssa, pystyy tekemään päivittäiset askareet, ehkä käydä töissä, ei anna kaiken ympärillä vaikuttaa omaan mielenterveyteen negatiivisella tavalla, itsetunto suunnilleen kohdillaan, jne.
Pärjääminen käsittää aika paljon, ja jotkut voivat tarvita tukea siihen.

En tiedä mitä teet, ehkä olet psykiatri tai psykologi, mutta mene please pois minun ketjustani. :D

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä teet, ehkä olet psykiatri tai psykologi, mutta mene please pois minun ketjustani. :D

Ei ollut ap.n kommentti tämä. Eipä tekeydytä toiseksi henkilöksi -ap

Lukekaa vielä läpi tämänkin ketjun kommentit, paljon trolleja paikalla, mutta myös asiaa,

Anonyymi kirjoitti:

Lukekaa vielä läpi tämänkin ketjun kommentit, paljon trolleja paikalla, mutta myös asiaa,

Juuh, trolli siivilä käy ja poimii sieltä ne kommentit mitkä on mietittyjä...ikävää kun trollit valtaa ketjun, mutta sellaista se on anonyymi palstoilla. -ap

Anonyymi kirjoitti:

Juuh, trolli siivilä käy ja poimii sieltä ne kommentit mitkä on mietittyjä...ikävää kun trollit valtaa ketjun, mutta sellaista se on anonyymi palstoilla. -ap

Sinä itse kuitenkin tulit tänne puolustamaan juuri psykiatreja. Siellä välissä on myös ihan oikeaa ja asiallista kritiikkiä psykiatriaa kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä itse kuitenkin tulit tänne puolustamaan juuri psykiatreja. Siellä välissä on myös ihan oikeaa ja asiallista kritiikkiä psykiatriaa kohtaan.

Minä olen vuosien varrella tehnyt kumpaakin, antanut kritiikkiä, sekä kehunutkin joskus.
Puolustamista en ole ajatellut, tehköön psykiatria sen itse tavallansa.
Kokemusta kun kertyy, niin pakollakin tulee sekä hyvää, että huonoa ja kaikkea siltä väliltä.
Ihminen joka on koko ajan vastahankaan, ei useinkaan näe missään mitään hyvää. On vain pakottava tarve haukkua esim. hoitoaan, vaikka on itse sellaista alkuun halunnut.

Kritiikkiä, Joo, asiallista, jonkin verran. Oikeaa, sitä vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen vuosien varrella tehnyt kumpaakin, antanut kritiikkiä, sekä kehunutkin joskus.
Puolustamista en ole ajatellut, tehköön psykiatria sen itse tavallansa.
Kokemusta kun kertyy, niin pakollakin tulee sekä hyvää, että huonoa ja kaikkea siltä väliltä.
Ihminen joka on koko ajan vastahankaan, ei useinkaan näe missään mitään hyvää. On vain pakottava tarve haukkua esim. hoitoaan, vaikka on itse sellaista alkuun halunnut.

Kritiikkiä, Joo, asiallista, jonkin verran. Oikeaa, sitä vähemmän.

Lue lisää

Miksi koet, että olet itse sitten pätevämpi tulkitsemaan, että mikä on "oikeaa" kritiikkiä ja muuta sellaista?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi koet, että olet itse sitten pätevämpi tulkitsemaan, että mikä on "oikeaa" kritiikkiä ja muuta sellaista?

Niinkö olen väittänyt?
Kyllä jokainen saa antaa kritiikkiä, ihan millaista itse haluaa.
Ei se minulta ole pois.
Kerroin vain oman näkemykseni ja ajatukseni.

Mitä tarkoitat tuolla kysymyksellä?

Miksi kirjoitat Psykiatrit isolla kirjaimella, ym? :D Tiedän kyllä itsekin, että mitä traumoja esimerkiksi kiusaaminen voi aiheuttaa., mutta ei psykiatreilla vain ole hyviä hoitoja siihen ainakaan minulle.

Minua kiusattiin nuorena. Luulen, että sen vuoksi minulle tuli joitain psykologisia oireita. Psykiatria kuitenkin tuhosi melkein kokonaan terveyteni.

Psykiatrien, ym kirjaukset tai diagnoosit eivät valitettavasti jää koskaan taakse, ne ovat siellä tietokannoissa ikuisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Minua kiusattiin nuorena. Luulen, että sen vuoksi minulle tuli joitain psykologisia oireita. Psykiatria kuitenkin tuhosi melkein kokonaan terveyteni.

Valitettavasti kiusaaminen useimmiten jättää jälkensä.
Monet traumatisoituvatkin, ja tulevaisuus voi olla hankalaa, tai ainakin tuntua siltä, jää pelko kiusaamisesta, että jatkuuko se vai mitä tulee tapahtumaan.
Tosin voihan myöhemmin elämässään silti pärjätä ihan hyvinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrien, ym kirjaukset tai diagnoosit eivät valitettavasti jää koskaan taakse, ne ovat siellä tietokannoissa ikuisesti.

Niin, ei tosiaan voi muuta sanoa kuin valitettavasti.
Mutta elämästään voi silti muokata oman näköisensä, vaikka kannoissa lukisi mitä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ei tosiaan voi muuta sanoa kuin valitettavasti.
Mutta elämästään voi silti muokata oman näköisensä, vaikka kannoissa lukisi mitä tahansa.

Eihän ne kantakirjaukset mitään haittakaan, mutta ihmiset voi kuitenkin käyttää sun taustoja vahtimiseen, tarkkailuun ja jos sulla on lapsia niin käyttää epäilynä ettet osaisi olla vanhempi. Mullekkin sanottiin, että saat olla kiitollinen kun saat olla lastesi kanssa...siis mitä ihmettä. Ihmettelen tuota komenttia vieläkin miten sydämetöntä sanoa noin jollekin ketä on pahasti kiusattu. Kyllä niille kiusaajille olisi saanut mennä sanomaan tuon että saavat olla onnellisia kun saavat olla lastensa kanssa. Luottamus tähän systeemiin on mennyt. Ei voi luottaa kehenkään. Siellä ovat vain kieli pitkällä odottamassa koska saisi käydä lapsivarkaissa traumatisoituneen luona kun tekevät silläkin miljoonabisnestä. Haluavat kattaa sen oman pöydän koreasti. Olen kuullut ties mitä uhkailuita. Nämä hyväsisko ja hyvävelikerhot on kyllä nähty. Onneksi minulla ei ole päihdeongelmia se pelastaa paljon vaikka käärmeet siellä yrittäisi lieroilla jotakin näissä lapsibisnes laitoksissaan. Siksikin se on vähän niin ja näin, että kannattaako sinne antaa mt tietoja ja mihin niitä käytetään. Toki jos on pahoja mt ongelmia ja päihdeongelmia niin silloin Sossuilla pitääkin olla oikeus puuttua järeämmin mutta nykyään käytetään lievemmissäkin heti hyväksi tilanetta. Erityisopettaja esikoisen kohdalla ihan selkeästi kuului hyväsisko kerhoon missä oli jos varmaan omissa sipäiirissään sunnitellut mihin hän sijoittaa Sossujen avustuksella lapseni. He toimivat täysin laittomasti eikä kukaan auta uhrjea. Jos minun Sossu olisi ollut laittomasti toimiva niin kyllä ne olisi voineet käyttää tilanteen täysin hyväkseen. Mt tietoja olisi käytetty minua vastaan ja käytettiinkin. Se vain jäi myrkyllisen uhkailun ja henkisen väkivallan tasolle. Erittäin epäammattimaista. Eikä niihin kukaan puutu mitenkään, mediassa kiillottavat sädekehää välillä ja valehtelvat asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne kantakirjaukset mitään haittakaan, mutta ihmiset voi kuitenkin käyttää sun taustoja vahtimiseen, tarkkailuun ja jos sulla on lapsia niin käyttää epäilynä ettet osaisi olla vanhempi. Mullekkin sanottiin, että saat olla kiitollinen kun saat olla lastesi kanssa...siis mitä ihmettä. Ihmettelen tuota komenttia vieläkin miten sydämetöntä sanoa noin jollekin ketä on pahasti kiusattu. Kyllä niille kiusaajille olisi saanut mennä sanomaan tuon että saavat olla onnellisia kun saavat olla lastensa kanssa. Luottamus tähän systeemiin on mennyt. Ei voi luottaa kehenkään. Siellä ovat vain kieli pitkällä odottamassa koska saisi käydä lapsivarkaissa traumatisoituneen luona kun tekevät silläkin miljoonabisnestä. Haluavat kattaa sen oman pöydän koreasti. Olen kuullut ties mitä uhkailuita. Nämä hyväsisko ja hyvävelikerhot on kyllä nähty. Onneksi minulla ei ole päihdeongelmia se pelastaa paljon vaikka käärmeet siellä yrittäisi lieroilla jotakin näissä lapsibisnes laitoksissaan. Siksikin se on vähän niin ja näin, että kannattaako sinne antaa mt tietoja ja mihin niitä käytetään. Toki jos on pahoja mt ongelmia ja päihdeongelmia niin silloin Sossuilla pitääkin olla oikeus puuttua järeämmin mutta nykyään käytetään lievemmissäkin heti hyväksi tilanetta. Erityisopettaja esikoisen kohdalla ihan selkeästi kuului hyväsisko kerhoon missä oli jos varmaan omissa sipäiirissään sunnitellut mihin hän sijoittaa Sossujen avustuksella lapseni. He toimivat täysin laittomasti eikä kukaan auta uhrjea. Jos minun Sossu olisi ollut laittomasti toimiva niin kyllä ne olisi voineet käyttää tilanteen täysin hyväkseen. Mt tietoja olisi käytetty minua vastaan ja käytettiinkin. Se vain jäi myrkyllisen uhkailun ja henkisen väkivallan tasolle. Erittäin epäammattimaista. Eikä niihin kukaan puutu mitenkään, mediassa kiillottavat sädekehää välillä ja valehtelvat asioista.

Lue lisää

Etkö ole edelleenkään tyytyväinen tilanteeseesi, vaikka asiat ovat ilmeisesti jo paremmin ?
Tekstistäsi ainakin saa sen kuvan, että kenties pahin on jo takana päin.
Ei ole hyvä jäädä vatvomaan menneitä, jos ne ovat oikeasti jo takana, Eivät ne samat asiat välttämättä toistu.
Jos taas kovasti odottaa ja pelkää niiden toistuvan, niin ehkä sama kuvio toistuukin.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ole edelleenkään tyytyväinen tilanteeseesi, vaikka asiat ovat ilmeisesti jo paremmin ?
Tekstistäsi ainakin saa sen kuvan, että kenties pahin on jo takana päin.
Ei ole hyvä jäädä vatvomaan menneitä, jos ne ovat oikeasti jo takana, Eivät ne samat asiat välttämättä toistu.
Jos taas kovasti odottaa ja pelkää niiden toistuvan, niin ehkä sama kuvio toistuukin.

Lue lisää

Eihän se sama kuvio toistukkaan jos Sossut, hoitajat on ammattitaitoisia. Valitettavasti montaakaan a

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se sama kuvio toistukkaan jos Sossut, hoitajat on ammattitaitoisia. Valitettavasti montaakaan a

Jos on mt merkintöjä niin yritetään pitää silmällä eikä anneta elää omaa elämäänsä. Tehdään tikusta asiaa muka "huoli ilmoutuksin" kun pelkkä huoli riittää toisen tarkkailuun.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on mt merkintöjä niin yritetään pitää silmällä eikä anneta elää omaa elämäänsä. Tehdään tikusta asiaa muka "huoli ilmoutuksin" kun pelkkä huoli riittää toisen tarkkailuun.

Lue lisää

Jos asiat sujuvat hyvin, kaikki on kunnossa, silloin voi elää sitä omaa elämää.
Huoli-ilmoituksiakaan ei ihan turhaan tehdä.
Elämän sujuessa suht normaalisti on ehkä turha keskittyä siihen, tarkkaileeko joku vai ei.
Vaikka mt-taustaa onkin, ammattilaisten huomatessa, että toinen pärjää, niin antavat kyllä elää rauhassa.
Vai jääkö pieni pelko kytemään, jatkuuko kaikki muka samanlaisena kuin ennenkin ?
Kun ei välttämättä jatku, vaan voi alkaa pärjätä ihan oikeasti.

Anonyymi kirjoitti:

Jos asiat sujuvat hyvin, kaikki on kunnossa, silloin voi elää sitä omaa elämää.
Huoli-ilmoituksiakaan ei ihan turhaan tehdä.
Elämän sujuessa suht normaalisti on ehkä turha keskittyä siihen, tarkkaileeko joku vai ei.
Vaikka mt-taustaa onkin, ammattilaisten huomatessa, että toinen pärjää, niin antavat kyllä elää rauhassa.
Vai jääkö pieni pelko kytemään, jatkuuko kaikki muka samanlaisena kuin ennenkin ?
Kun ei välttämättä jatku, vaan voi alkaa pärjätä ihan oikeasti.

Lue lisää

Kyllä niitä huoli ilmoituksia tehdään myös turhaan ja kiusallaan, kontrollointi tarkoitukseen. Ei tästä ole kauaa kun serkkuni teki minusta huoli ilmoituksen kun en ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Yritti alistaa omaan tahtoonsa ja vahtia miten kasvatan lapsiani. Vetosi siihen, että kun opiskelee Sosiaalialan jotakin juttua. Yritti luonnehntia persoonaani ja näyttää minut mahdollisimman surkeassa valossa. Oli valehdellut ettei minun voimavarat riitä vaikka todellisuudessa olen hyvässä kunnossa. Käytti kaikkea minusta onkimaansa tietoa hyväkseen kun tiesi, että olen käynyt sairaalassa. Sairaalassa olosta on jo yli viisi vuotta aikaa, mutta hän yritti väittää että tilanne on yhä sama ja että en ota apua vastaan. No en tietenkään ota apua vastaan kun en sitä enää tarvi. Sitten hän yritti vielä kuulustella minua Poliisimaisesti, että olenko ollut ilman sähkölaitteita ym. kaikkea sellaista mikä ei kuulu muille. Saan olla ilman sähkölaitteita. Katsos kun tarkoitus on päästä määräilemään ja kontrolloimaan hyvinkin pieni yksityiskohtia toisen elämässä sen huolen kautta. En suostunut olemaan sukulaisteni kanssa samaa mieltä lasten kasvatuksesta niin he tekevät heti huoli ilmoituksen kun eivät ymmärrä sukumme ongelma kohtia mitkä itse olen muuttanut enkä kasvata lapsiani suvun tavalla. Siksi he tekevät kiusaamis tarkoutksessa huoli ilmoituksia. Joten olet väärässä. Kyllä huoli ilmoituksia tehdään turhaan ja tarkoitus/motiivi taustalla on vallankäyttö etenkin silloin kun alat elää omaa elämääsi omannköisesti. Ei kaikki ihmiset kestä sitä, että todellakin elät omaa elämääsi vaan pitäisi elää muiden sanelun mukaista elämää, sopien heidän lokeroonsa. Tässä huoli systeemissä on nyt se ongelma, että ihmiset voivat käyttää sitä hyväkseen ja tehdä ihan turhan huoli ilmoituksen ja mt asiakas ei saa olla kenenkään kanssa eriävää mieltä, ei saa olla omia mielipiteitä eikä saa sanoa mihinkään vastaan. Se kostetaan heti. Ei se välttämättä ole se lääkäri siinä vaan joskus joku tuttu tai oma suku voi olla se pahin. Jos vapaassa maassa saa elää omaa elämäänsä niin oletan, että minulla saa olla oma tapa kasvattaa lapsiani eikä tarvi kasvattaa just siten kuin sukulaiset sanoo ja vahtii. Samaa taktiikka käytetään muuallakin jos äiti ei alistu muiden tahtoon. Kyllä huoli ilmoituksen voi tehdä tarkoituksenaan pelotella äitiä ja uhkailla "jos et tee kuten me käsketään niin usutetaan sossut perään vahtimaan". Mitä omaa elämää se on jos joku koko ajan vahtii, että teet jonkun muun tavalla asiat. Minulla ei ole päihdeongelmia eikä isoja taloudellisia ongelmia. Olen vain tullut kiusatuksi ja tehnyt huonoja miesvalintoja, mutta silti on se kumma miten toisten virheet sallitaan ja toisten ei. Vaikka olisinkin ns. yh äiti niin ei se anna muille oikeutta kävellä ylitseni ja sithän ihmiset yriittää tämän tästä kun luulee, että en osaa mitään. Pari päivää sitten kun olin lapsen kanssa kaupassa joku mummokin tuli siihen kun kielsin lapsesta lelu ostokset että "minä voin ostaa sinulle, haluatko tämän", sanoin että ei oteta tuntemattomilta vastaan leluja ja tää mummo lapselle " kyllä me vielä tavataan". Hän ei minulta kysynyt mitään, ei yhtään mitään että saako lapselle ostaa lelua, ihan kuin olisin ollut siinä ilmaa. Sellaista täällä Suomessa on synnyttäjien kohtelu. Toki sain sanottua tuollekin röyhkimykselle, että älä enää koskaan kävele äidin yli kun lapsi sai tietysti uhmakohtauksen kun ei saanut halumaansa lelua. Lapsen silmissä minä tietysti tarinan konna ja mummo kiva mummo. Sekin olisi voinut olla vaikka joku namutäti tai namusetä pahimmassa tapauksessa. Ei me äidit niitä pahoja olla kun omia lapsiamme suojellaan. Siinäkin tilanteessa se olisi näyttänyt ulkopuolelle siltä, että "viaton mummo" vain haluaa ostaa lapselle lelun jonka "hullu äiti kieltää" ja minusta olisi varmaan tehty heti huoli ilmoitus kun en tee kuten mummo haluaa. Miksi näin? No siksi tietenkin kun sijoituslaitokset ja perheet työllistävät tällä itsensä ja tekevät miljoona bisnestä. En ole niin tyhmä kuin kuvitellaan ettenkö näkisi mikä on pelin henki eikä minun eikä lasteni elämä ole peliä. Ei se tarkoitus ole vilpitön tuki äidille vaan väsytys taktiikalla hengintetään niskaan jotta löydettäisiin tarpeeksi syitä varastaa lapsi. Kaikki ei tosiaan ole jatkunut samanlaisena muutoin kun sairas sukuni yrittää sotkea elämääni eikä se liity minun lääkäriini tai hoitajiini mitenkään. Vaan siihen miten ihmiset tässä ympärillä voivat käyttää tietoja hyväkseen. Ensin pyytävät olemaan avoimia, mutta kas he olivat levitelleet jopa salassapidettävää tietoa "yleisenä tietona", juoruilevat ym ym. ilkeää.

Saahan sitä olla itseään kohtaan postiivinen, mutta jos on syntynyt sukuun missä on ilkeämilistä ylikritisointia ja sinut on kasvatettu siksi perheenjäseneksi joka pyytelee muilta anteeksi eikä kukaan tule sinulta pyytämään anteeksi vääriä tekojaan niin mille tuntuisi? Mulla on ongelma nyt sukuni kanssa kun olen asettanut heille rajat, että en ole se alimmainen enää. Siihen on reagoitu kyllä draamailevilla huoli ilmoituksilla kun en anna heidän enää kävellä ylitseni. Äitini on myös niin kontrolloiva, että kun ostin asuntooni aurinkoenergialla toimivat valot hän sanoi heti, että "ethän sinä noita voi täällä käyttää". He olisivat halunneet määrätä, että minun tulee ostaa jalkalamppu joka toimii sähköllä. Heidän päähän ei millään mahdu, että minulla on vapaus käyttää muitakin vaihtoehtoja kuin sähköä. Heillä on joku ihme pakkomielle vahtia ihan jokaista pientäkin yksityiskohtaa mitä teen, mitä ostan, miten elän ym. Ei tuollainen ole normaalia. Tuota samaa vahtimista ei kohdisteta esim. veljeeni joka saa elää ihan rauhassa. Olen onneksi pystynyt hoitamaan taloudelliset asiani hyvin enkä ole ylivelkaantunut enkä missään ulosotossa, mutta en ihmettelisi jos joku kontrolloiva sukulainen yrittäisi saada minut holhottavakseen ja rahani käyttöönsä. Ihmiset ovat kieroja. Sinisilmäinen Suomalainen ei halua myöntää miten ovelasti sitä valtaa voi toiseen käyttää. Kukaan ei välittänyt minusta silloin kun olin nuori eikä pitänyt mitään yhteyttä, mutta sitten kuin tein lapset niin alkoi lasten omiminen ja minun alistaminen "äänioikeudettoman synnyttäjän asemaan". On niin monia tapoja alistaa naisia ja äitejä ja Psykiatrinen hoito on yksi hyvä keino saada äiti alistettua jonkun muun muottiin. Saadaan helposti kontrolloitava robotti lääkkeillä aikaan. Jolla ei ole omaa tahtoa, ei omia mielipiteitä yms. Minä haluan, että minulle todistetaan että saan elää omannäköistäni elämää, minulla saa olla omia arvoja, ja omia mielipiteitä ja myös oma tahto vaikka minulla onkin lapsia. Sen oman tahdon toteutumisen pitää konkreettisesti näkyä siten, että ei tehdä huoli ilmoitusta heti jos sanon vastaan jollekin besserwisserille. Nythän joku oikein haaveilee ja fantasioi, että pääsisi tarkistelemaan mt-potilaiden elämää säännöllisesti. Ymmärrän sen toki vakavissa tapauksissa, mutta minun tapaus nyt ei niin vakava kuitenkaan ole. Se olikin jännä huomata, että kun pääsinkin takaisin jaloilleni ihmiset yrittivätkin käyttää minun Psykiatria tietoja hyväkseen. Siksi niistä ei kannata puhua muille vaikka kuinka vaatisivat avoimuutta. En minäkään voi mennä toisten koteihin sanemelmaan saako siellä olla aurinkokenno valot vai mitkä. Mitä ihmettä? Miksi mt potilaan kotiin saisi tulla. Ei me mitään lemmikkieläimiä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Saahan sitä olla itseään kohtaan postiivinen, mutta jos on syntynyt sukuun missä on ilkeämilistä ylikritisointia ja sinut on kasvatettu siksi perheenjäseneksi joka pyytelee muilta anteeksi eikä kukaan tule sinulta pyytämään anteeksi vääriä tekojaan niin mille tuntuisi? Mulla on ongelma nyt sukuni kanssa kun olen asettanut heille rajat, että en ole se alimmainen enää. Siihen on reagoitu kyllä draamailevilla huoli ilmoituksilla kun en anna heidän enää kävellä ylitseni. Äitini on myös niin kontrolloiva, että kun ostin asuntooni aurinkoenergialla toimivat valot hän sanoi heti, että "ethän sinä noita voi täällä käyttää". He olisivat halunneet määrätä, että minun tulee ostaa jalkalamppu joka toimii sähköllä. Heidän päähän ei millään mahdu, että minulla on vapaus käyttää muitakin vaihtoehtoja kuin sähköä. Heillä on joku ihme pakkomielle vahtia ihan jokaista pientäkin yksityiskohtaa mitä teen, mitä ostan, miten elän ym. Ei tuollainen ole normaalia. Tuota samaa vahtimista ei kohdisteta esim. veljeeni joka saa elää ihan rauhassa. Olen onneksi pystynyt hoitamaan taloudelliset asiani hyvin enkä ole ylivelkaantunut enkä missään ulosotossa, mutta en ihmettelisi jos joku kontrolloiva sukulainen yrittäisi saada minut holhottavakseen ja rahani käyttöönsä. Ihmiset ovat kieroja. Sinisilmäinen Suomalainen ei halua myöntää miten ovelasti sitä valtaa voi toiseen käyttää. Kukaan ei välittänyt minusta silloin kun olin nuori eikä pitänyt mitään yhteyttä, mutta sitten kuin tein lapset niin alkoi lasten omiminen ja minun alistaminen "äänioikeudettoman synnyttäjän asemaan". On niin monia tapoja alistaa naisia ja äitejä ja Psykiatrinen hoito on yksi hyvä keino saada äiti alistettua jonkun muun muottiin. Saadaan helposti kontrolloitava robotti lääkkeillä aikaan. Jolla ei ole omaa tahtoa, ei omia mielipiteitä yms. Minä haluan, että minulle todistetaan että saan elää omannäköistäni elämää, minulla saa olla omia arvoja, ja omia mielipiteitä ja myös oma tahto vaikka minulla onkin lapsia. Sen oman tahdon toteutumisen pitää konkreettisesti näkyä siten, että ei tehdä huoli ilmoitusta heti jos sanon vastaan jollekin besserwisserille. Nythän joku oikein haaveilee ja fantasioi, että pääsisi tarkistelemaan mt-potilaiden elämää säännöllisesti. Ymmärrän sen toki vakavissa tapauksissa, mutta minun tapaus nyt ei niin vakava kuitenkaan ole. Se olikin jännä huomata, että kun pääsinkin takaisin jaloilleni ihmiset yrittivätkin käyttää minun Psykiatria tietoja hyväkseen. Siksi niistä ei kannata puhua muille vaikka kuinka vaatisivat avoimuutta. En minäkään voi mennä toisten koteihin sanemelmaan saako siellä olla aurinkokenno valot vai mitkä. Mitä ihmettä? Miksi mt potilaan kotiin saisi tulla. Ei me mitään lemmikkieläimiä olla.

Lue lisää

Haluaisin ihmisiltä nyt kunnon perustelut tähän, että miksi kenelläkään on oikeutta tarkkailla mt-potilaita siinä tarkoituksessa kuinka hän esimerkiksi sisustaa kotiaan ja määrä minkälaisen lampun hän sinne ostaa? Tykkäsitikö itse jos minä tulisin sinun kotiisi ja haukkuisin ostamasi lampun, käskisin sinun vaihtaa sen ja uhkaisin huoli ilmoituksella missä luonnehtisin sinua tyyliin " ei halua ottaa läheisten apua vastaan vaikka tässä on yritetty auttaa". Osaatko asettua siihen asemaan miltä tuollainen vallankäyttö tuntuu. Saanko siis nyt rikkoa kotirauhaasi, kävellä kotiisi ja ryhtyä sanelemaan siellä? Siedätkö itse sellaista? Voin kyllä tulla, voin vaihtaa lempi lamppusi johonkin muuhun ja viedän senkin ilon sinulta jonkun syyn varjolla. Esimerkiksi sulla oli väärä mielipide josta en tykännyt. Voin tehdä sitten huoli ilmoituksen jos mielipide ei miellytä.

Siksi tässä mietinkin, että täytyykö välit katkaista kokonaan tiettyihin sukulaisiin. Surullinen ratkaisu, mutta jos ihmiset käyttää tuota huoli systeemiä hyväkseen niin se voi olla ainoa oikea vaihtoehto vaikka olisi kuinka rakas ihminen tunnetasolla kyseessä. Eikä tässä tapauksessa, en syytä serkkuani kun tiedän mistä tuo malli hänelle on tullut ja kuka hänet on siihen vetänyt. Kyllä hänkin varmaankin aikanaan herää siihen millaisia ongelmia meidän suvussa on. Olemme veljeni kanssa luoneet uuden terveemmän sukupolven, pystymme viettämään yhdessä aikaa lasten kanssa ilman alkoholia ja juttelemme yhdessä terveellisistä elämäntavoista ja olemme realisteja, rehellisia, itsereflektoivia ja todellakin niitä tämän suvun vastuunkantajia. Me tiedämme mitä tulee korjata, ja paljon on jo korjattukin. Ehkä jotkut sukulaiset on sitten huolissaan siitä, että nyt ne bileet on ohi tosiaan ja semmoinen vähän tylsempi raitisi ahkera, työteliäs sukupolvi on meistä tulossa. Meillä ei opeteta alaikäisiä juomaan alkoholia niin isoja määriä, että sammuu ja oksentaa. Omia lapsia voi varjella päihdepiireiltä. Välillä tuntuu, että haluaako jotkut kostaa kun ollaan oltu tuota älytöntä juopottelua vastaan ja haluttu elää terveemmin niin nyt sitten ikäänkuin lapsenomaisesti kostetaan, että tullaan muka valittamaan jostakin sähkönkäytöstä tai lampuista. Mutta en minäkään saisi tehdä mitä tahansa heidän lastensa kanssa tai jollekin heidän läheiselle. Ihme, että sitä on ylipäätään hengissä kun ne ryyppäjäiset oli joskus niin yli meneviä. Minun mielestäni ei tarvitse olla mikään absolutisti. Toki alkoa voi ottaa, mutta jos otetaan niin paljon, että ihmiset oksentelee, sammuu ja meinataan jättää johonkin hankeen palelutamaan niin. Juopottelut on nyt juopoteltu. Omilleni ainakin opetan, että jos ottaa niin kohtuudella eikä siten, että joku meinaa menehtyä alkoholimyrkytykseen tai päätyy johonkin hyväksikäytettäväksi. Sitten kun jotkut yrittää vielä kontrolloida sitä narratiivia mitä saisin Sossuille kertoa kun sen pitäisi olla niin yksipuolista minusta kertovaa. Mutta en ole totellut kun olen kertonut heille totuuden meidän perheestä ja suvusta. Enkä minä ole niitä ihmisiä loukkaamassa, enkä ole hieronut heidän naamalleen jatkuvasti heidän tekemiään virheitä vaan ollut ihan sovinnollinen. Sama vain ei toimi toisinpäin, mutta sekin on kai hyväksyttävä, että kaikki ei kasva aikuiseksi. Meillä on pedattu näitä suvun salaisuuksia sanomalla "että ei mitään pahaa kuolleista", että silläkin pyritään viemään sen traumatisoituneen oikeus puhua kokemastaan mitä joku jo edesmennyt on tehnyt. Kulissit täytyy pitää pystyssä, mutta jos eläessään olisi halunnut olla hyvä ihminen ja oikeudenmukainen niin sitten olisi pitänyt elää sen mukaan. Jos joku haluaa länkyttää minusta minun kuolemani jälkeen niin minusta siihen on ihmisellä oikeus ja asioiden puimiseen ja miettimiseen. En ole kontrolloiva persoona, enkä halua kontrolloida sitä mitä esim. omat lapseni saavat minusta puhua sitten kun olen kuollut. Kyllä heillä on oikeus puhua minusta myös niistä varjoista eikä vain valoista ja hyvistä asioista. Puhun paljon positiivista puhetta, mutta ei sitä tarvitse kärjistää ja ymmärtää tahallaan väärin siten, että olisi pakko olla vain positiviinen. Eihän se ole sen tarkoitus vaan luoda terve ja hyvä itsetunto lapsille. Se voi olla negatiivisuuteen tottuneille vaikea pala ymmärtää, että heillä siihen kritisointiin ei ole yksinoikeutta. Vaan myös minä tai minun lapset saavat ja voivat antaa sitä samaa kritiikkkiä jos on tarve. Olen päässyt onneksi jo eteenpäin elämässäni, sain opiskelupaikan ja sitten kun olen tietoinen omien ongelmieni juurisyystä niin ongelma ei tule enää toistumaan. Siitä olen omalle lääkärilleni kiitollinen, koska hän sen keksi. Vaikka minulle ei neuroepätyypillistä ADHD diagnoosia asetettu vielä niin voisin mennä jatkotutkimuksiin. Tällähetkellä riittää tieto siitä, miten ADHD oireisen ihmisen impulsiivisuus vaikuttaa hänen elämäänsä ja olen oppinut tuntemaan milloin impulssi tulee ja voin pysäyttää sen. Se on mahtava tunne kun se ei enää vie eika hallitse minua vaan minä hallitsen itseäni ja sitä. Täytyy nyt katsoa miten pystyn keskittymään opiskeluun, että jos tulee ongelmia niin voi ehkä joutua pyytämään kokeiluun ADHD lääkitystä. Onneksi niitä lääkkeitä kuitenkin on olemassa. Koulu minulla kuitenkin yleensä on sujunut hyvin kun tykkään olla koulussa, että enemmän ne on yksityiselämään liittyviä olleet ja on ollut ihmisiä, kavereita kenellä on ollut liikaa vaikutusvaltaa minuun. Heistäkin olen nyt vapaa, enkä kaipaa yhtään sitä elämää enkä elämäntyyliä enää. Mulla on kuitenkin keskimäärin vielä 40 vuotta aikaa tulla onnelliseksi vaikka alku meni perseelleen niin loppu voi olla ihan hyvä. Siten kyllä ajattelen positiivisesti ja uskon, että tästä saattaa olla apua ja ymmärrystä ihan tulevaan ammattiinkin missä pitää ymmärtää monenlaisia ihmisiä ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Hyvää kaikessa.

Äskeinen on kommentti aloitukselle.