Kun tarjolla on lasten isä, kunnollinen mies joka on hyvässä työssä mutta jonka kanssa ei kovinkaan paljon muut intressit mene yhteen...tai toinen vaihtoehto on kunnollinen ja kiltti mies, jonka kanssa menee taas lähes kaikki intressit yhteen sekä karmea riutuva ikävä joka hetki kun en häntä näe. Arkea on elo, sen tiedän enkä äitinä mitään pilvilinnoja rakentele. Lapsia olisi yhteensä iso liuta.
Mutta missä on järkeä? Miten unohtaa mies joka on kuin luotu minulle eikä ikävä helpota vaikka kuinka monta kertaa olemme tehneet touhulle stopin. Elääkö sitten taas tutussa liitossa, missä ei paljon puhuta ja pukahdeta, istutaan vaan omiaa jutuissamme kaikki illat eikä jaeta paljon mitään, mutta hän taas on lasten ISÄ.
Mutta missä on järkeä? Miten unohtaa mies joka on kuin luotu minulle eikä ikävä helpota vaikka kuinka monta kertaa olemme tehneet touhulle stopin. Elääkö sitten taas tutussa liitossa, missä ei paljon puhuta ja pukahdeta, istutaan vaan omiaa jutuissamme kaikki illat eikä jaeta paljon mitään, mutta hän taas on lasten ISÄ.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä mieltä tämä isä on? Oletteko puhuneet suhteenne tasosta?
Pitkällä tähtäimellä se elo uuden ukon kanssa ei välttämättä muutu yhtään miksikään ellei syitä nykysuhteessa tapahtuneeseen etääntymiseen selvitetä...
kun lopetat suhteen toiseen. Meillä mie oli monta vuotta aika hermoheikko. Sai raivokohtauksia milloin mistäkin ja oli aina eroamassa. Minä ihmettelin mikä vaivaa mutta itse selitti työstessillä. Kehotin häntä lähtemään jos kyseessä on toinen nainen mutta ei hän mihinkään lähtenyt. Lopulta selvisi että toisenkanssa sitä oli touhunnut pitkän aikaa. Mies kuitenkin päätti jäädä minun luo ja nykyisin on täysin eri ihminen. Hänen kanssaan voi keskustella asioista mitkä vaivaavat ja ne raivokohtaukset ovat olleet poissa.
Itsekkin huomaa että syyllisyys painoi ja ilmeisesti nyt panostaa todella tähän suhteeseen. Meillä menee paremmin kuin vuosiin, jos ei ota huomioon toisen suhteen aiheuttamaa mielipahaani. Et voi panostaa täysillä nykyiseen liittoosi jos mieli halajaa muualle, alitajunnassaan sen miehesikin tietää.
Niin, mulla on vaimo jättämässä, ei tosin oo vielä sanonu lopullista päätöstä mutta siltä se vaikuttaa.. meillä on lapsia ja pitkä suhde takana.. ite rakastan vieläkin vaimoani ihan helvetisti enkä tiedä mitä teen jos tulee ero.. nykyisin se chattaa täälä kaiket illat en tiedä yhtään mitä ja kenen kanssa.. on tosi paska olo, kokoajan vituttaa ja kaikki menee päin helvettiä.. haluaisin yrittää todella täysillä parantaa meijän suhdetta mut jos toinen ei halua niin minkä teet.. sitä mieltä oon että jos hän nyt haluaa erota niin ennemmin tai myöhemmin jälleen arki koittaa toisen miehen kanssa eikä se oo aina niin romanttista kun mitä chatissä ehkä luvataan..
Miten Liinukka olet selvinnyt tuosta mielipahasta katkeroitumatta?
Miten sait itsesi kasattua niin että pystyit antamaan anteeksi ja olemaan ottamatta valttikorttia esiin vaikeissa paikoissa?
Samaa yrittävä
fiilikset on mullakin, aika lailla sama tilanne kun sulla, eli lapsia on monta ja yhdessä oltu teini-iästä saakka. Nyt vaimo ei tunne minua kohtaan sellaista että voisi olla kanssani, koko ajan kireä ilmapiiri, mutta epäilee jos jättää ja tunteet palaavat pintaan niin... Voi voi sentään tätä elämää.
Riitelyä, alkoholia, väkivaltaa eikä pettämistä ole ollut liitossamme. Ehkä riitelyn ja asioiden puhumattomuus vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Olen ajatellut "ajaa" vaimon pois, eläköön sitten sitä omaa elämäänsä, ehkä ne tunteet mahdollisesti heräävät... Itse rakastan vaimoani, mitä etäämmälle hän loittonee niin sitä enemmän häntä kaipaan ja rakastan.
sanoi yksi ystävättäreni joskus ja olen täysin samaa mieltä.
Olen täysin samassa tilanteessa. Toinen suhde ollut jo vuoden, rakastan ja välitän hänestä, kun oman miehen taholta henkistä ja fyysistä väkivaltaa ollut jo kauan. En tiedä mitä tehdä, jättääkö kaikki vanha taakse vai aloittaa lausta uuden kanssa. Tiedän mille sinusta tuntuu.
Mietin eroa kymmenen vuotta kun mikään ei maistunut miltään. Oli vain riitaa ja inhosin miestäni. Sitten rakastuin toiseen mieheen ja seurustelimme salaa seitsemän vuotta. Siinä sitten jo lapsetkin kasvoivat isoiksi ja minusta tuntui kauhistuttavalta jäädä kahdestaan ihmisen kanssa, josta en välittänyt. Lähdin omaan elämään. Lähdin itseni takia. Suhde toiseen mieheen on jatkunuut ja meidän on hyvä olla edelleen yhdessä. Mutta lähdin liitosta omilleni enkä hypännyt suoraan toisen miehen syliin. Olemme nyt yli vuoden seurustelleet avoimesti ja olisin valmis sitoutumaan häneen. Hän on oikeastikin sellainen, jolta hän salarakkaanakin vaikutti. Pelkäsin, että olen luonut vain omat haavekuvani hänestä ja takertunut ainoaan saatavillaolevaan siinä huonossa liitossa ollessani. Pohdi ja mieti, voit valita kuitenkin vain yhden polun.
minun pitkäaikainen aviomieheni jätti minut muutama viikko sitten.lapsia meillä on monta, jo toisella kymmenellä kaikki.syyksi mieheni sanoi,ettei rakasta minua enää,eikä tällainen tavallinen perhe-elämä ole häntä varten,kuulemma.no,tätä tavallista perhe-elämää olemme viettäneet jo yli 20-vuotta,ja tähän saakka hän on ollut hyvä isä ja uskollinen aviomies,myös seksi on molempien mielestä vain parantunut aikaa myöten.tämä jättäminen tuli siis minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.muuta syytä mieheni ei suostu sanomaan, kuin tuon ettei rakasta minua enää.edellisenä iltana hän vielä sanoi rakastavansa minua,siis ennenkuin lähti ja jätti minut.epäilenkin,onko kyseessä joku keski-iän kriisi,vai mikä?olen asiasta kuin puulla päähän lyöty,eikä kukaan tuttavistammekaan usko asiaa,niin oudolta se tuntuu.niin mieheni luonteenvastaiselta.mitä teen?annanko hänen heittää vuosikymmeniä kestäneen hyvän avioliiton roskikseen vai pitäisikö minun taistella rakkauteni puolesta?keski-ikäiset miehet,vastatkaa:mikä saa miehen tekemään näin? (en usko että kyseessä olisi toinen nainen.)
Sama juttu, mutta mies sanoi selvästi,että hänellä on toinen nainen.Ei ole suostunut kertomaan mitään tästä naisesta.On niin salaperäistä, etten oikeen usko, että mitään onkaan.Ja jos on ollut, niin on saattanut myös jo mennä.
Miehen on helpompi lähteä olen sitä mieltä.Oma mieskin on selvästi näyttänyt ettei perheen arkiset asiat kiinnosta paskankaan vertaa.
Naisen on pakko ajatella lapsia ja heidän hyvinvointiaan.Harvassa on ne naiset, jotka lähtevät ja jättävät lapset.Kyllähän niitäkin tietty löytyy.
Annan miehen nyt olla missä on, vaikka sydän on riekaleina.En voi väkisin pitää toisesta kiinni.Jos on mennäkseen, menköön.En edes tiedä, haluanko enää takaisin!
Tähän yksinoloonkin tottuu.Nyt on takana seitsemän viikkoa.Kaikki asiat vaan ovat rempallaan.Odotan häntä kotiin käymään ainoastaan siksi, että saan antaa ison postipinon hänelle ja loput vaatteensa, mitkä heitin jätesäkkeihin pihamaan kautta!
Jos sillä joku lumppu on, niin siinäpähän tappelee mieheni ja sen ongelmien kanssa.Pitäköön perkele äijäni.Haen ja löydän jostain sellaisen miehen,joka arvostaa ja kunnioittaa minua ja luottaa minuun.
Hienoa! Sydämesi on riekaleina ja käyt sisäistä kuolemaa, mutta se on ainoa tapa -- tunteensa ja tuskansa kohtaamalla--- päästä eteenpäin ja muuttua, saada parempi elämä. Upeasti puhut, sain itsekin voimaa. Perkele, anna miehesi mennä, niin annan minäkin. Minun laisiani ei puissa kasva ja takaisin ei ole tulemista kuin kovan työn kautta. Hienoa sinulta! Parempaa saa tuollainen nainen, joka parempaa tietää ansaitsevansa. Anna tuskan polttaa, se polttaa vain kaiken epäpuhtaan ja yhtenä kauniina päivänä olet valmis rakkauteen. Arvoiseesi rakkauteen. Minä sain voimaa sinulta, miehelläni on uusi ja minua solvaa ja on kuin olisin joku paska. Ja usko pois, olen aika ihana nainen, ottajia kyllä olisi. Ihmettelen vain, että eikö mieheni näe, onko sokea. Ilmeisesti on, eikä kestä ihanaa naista, pitää talloa päälle henkisellä väkivallalla. Minä en taakseni katsele vaan kerrankin tajuan että ei voi tulla kuin parempaa tilalle. Ja jos tämä mies tulee takisin niin helpolla en ota.