Jos täällä on ketään, joka opiskelee sävellystä: viitsisitkö kertoa säveltämisen tärkeimmät säännöt?
Mä olen parin viime kuukauden aikana säveltänyt tosi paljon, mutta mua vähän epäilyttää, että josko mulla on joitain käytännön virheitä. Mulla soi aina päässä jotain ja ne soi niin pitkään, kunnes kirjotan ne melodiat ylös. Mun kämppä pursuaa papereja.
Niin, joka tapauksessa. Ne pari tärkeintä sääntö? Pllzzz....? Prt Plllzz?
Mä olen parin viime kuukauden aikana säveltänyt tosi paljon, mutta mua vähän epäilyttää, että josko mulla on joitain käytännön virheitä. Mulla soi aina päässä jotain ja ne soi niin pitkään, kunnes kirjotan ne melodiat ylös. Mun kämppä pursuaa papereja.
Niin, joka tapauksessa. Ne pari tärkeintä sääntö? Pllzzz....? Prt Plllzz?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei sävellystä voi opiskella. Ns. paljon kouluttetut säveltäjät ovat huonoja, eklektisiä sabluunaan sijoittajia. Sieltä ei tuoretta luovuutta löydy. Heinisen koulukunta on osoitus tästä. Hänen kouluttamansa säveltäjät ovat surkeita. Niille ei löydy aitoa kysyntää markkinoilta.
Keitä äveltäjiä kuukuu Heinisen koulukuntaan?
niin ja kuka toope tilaa siltä Heiniseltä aina uudestaan sitä samaa sontaa radion sinfoniaorkesterille?tulossa 4.pianokonsertto, luultavimmin hirveää kärsimystä taas..tekotaidetta parhaimmillaan..
Paavo Heininen on hieno ja värikäs, samalla myös varsin älykäs ja salaperäinen säveltäjä. Ehdottomasti eturivin suomalainen. Tämän olen todennut analysoituani, kuunneltuani ja soitettuani itse joitakin hänen teoksistaan. Joskus kärsimys tunteenakin on sisällytetty hänen teoksiinsa niin taidokkaasti, että kuulija saattaa aistia suoranaista kärsimyksen tunnetta esityksen aikana tiedostamattaan.
Mitä tulee suomalaiseen säveltäjä"koulukuntaan"/säveltäjäkantaan, katsokaa, kuinka he menestyvät ympäri maailman. Suomalainen taidemusiikki on tällä hetkellä maailman aatelia.
Ollaan ylpeitä musiikkimaastamme, jossa monet kukat kukkivat rokista jazziin ja moderniin taidemusiikkiin ja jonka koulutusjärjestelmän kasvatit niittävät kansainvälistä mainetta jo useammassa sukupolvessa.
Heininen on tekotaiteen suurin paska!
Minussa on varmastikin sitten jotain perinjuurin outoa, kun pidin em. 4. pianokonsertosta todella. 55 minuuttia ei tosiaankaan tuntunut pitkältä: kontrastit pitivät kappaleen mahtavasti kasassa. Dynaaminen dissonanssikäsitys (se, että on dissonansseja suhteessa johonkin) on paljolti hämärtynyt suuressa osassa nykymusiikkia, mutta pianokonserton harmoniat soivat välistä pehmeästi, välistä kirpeänä.
Heinisen musiikkiin kannattaa tutustua kamarimusiikin kautta. Esimerkiksi jousikvintetto löytyy levytettynäkin, ja edustaa mielestäni sellaista temaattisen työskentelyn voimaa ja herkkyyttä, että itse ainakin olen suorastaan mykistynyt sen äärellä. Samalla voi tarkkakorvaisempi havaita puheet oktaavitabuista ja muista kummajaisista myyteiksi.
Jos musiikillisen "viivan käytön" ykkösmiehen titteli on Meriläisen poismenon johdosta vapautunut, uskoisin, että Heininen on sen mestaruusvyön viimeaikaisella työllään ansainnut.
-suomen ainoa paavo-fani(ko?) :)
ps. ja jos heinisen koulimille säveltäjille EI löydy kysyntää, niin kenelle sitten? Adriana Mater sai ristiriitaiset arviot, mutta edustanee silti alansa mielenkiintoisinta musiikkia. Lindbergin tilausvuori puhunee puolestaan.
Opettele mahdollisimman paljon omatoimisesti ja korvakuulolta niitä asioita, joista olet kiinnostunut. Kun menet johonkin oppiin, ole mahdollisimman kriittinen, ja ota opista vain parhaat, kaikesta muusta paskasta suodattuneet, palat. Ole avoin kaikelle musiikille ja etenkin sille mistä olet kiinnostunut, ei sille mistä opettajasi on kiinnostunut. Älä vihaa, mutta älä myöskään sulata. Se mitä nyt teet, on oikein kun kerran siitä nautit. Älä pyri olemaan merkittävä säveltäjä, sellaisia ei ole olemassakaan. Tee sitä VAIN itseäsi varten, musiikkia. Rohkeutta, sitä tulet tarvitsemaan!