Ne millään pääse eroon ajatuksesta, että syvin mahdollinen ihmismielen tavoitettavissa oleva kokemus on kokemus yksinäisyydestä tähtien välisten mittasuhteiden matkalla, jolle ilmaantuu kuin tyhjästä hauras merkitys, kun antaa viimeisenkin kapinan sisällään vaieta, ollakseen yhtä hiljaa kuin kaikkeus ympärillä on.
Vaikka juoksen tämän aluksen sisällä joka päivä täsmälleen yhtä kauan ja yhtä kovaa kuin aina ja lähitulevaisuudessa, juoksen vinkuvalla matolla, enkä, suhteessa aluksen sisäseiniin, liiku lainkaan. Pysyn paikallani, vaikka matkavauhtimme, yhdistettynä monenkirjavien tasojen liikkeeseen, ei näin paperilla, tai ruudulla, todista. On kuin halkoisin tätä hiljaisuutta kuin sammutetun kynttilän savu tyynessä huoneilmassa, mutta sellaisissa mittakaavoissa, että ne eivät ihmispäähän mahdu.
Kohinan laannuttua ja hengityksen tasaannuttua, hiljaisuus palasi. Se saapui läpi ilmatiiviiden seinien ja kietoi itsensä minuun ja nosti jokaisen taivaankannen valopilkun esiin kuin aamuksi minulle katsoa, kuunnella ja kokea sen kasvot. Mutta ikkunasta heijastuivat omat kasvoni, jotka kiilsivät oudosti tähtitaivas taustanaan, luojanaan.
En toisinaan koe olevani aluksessamme, vaan ikkunamme toisella puolen.
(hihitystä)
Vaikka juoksen tämän aluksen sisällä joka päivä täsmälleen yhtä kauan ja yhtä kovaa kuin aina ja lähitulevaisuudessa, juoksen vinkuvalla matolla, enkä, suhteessa aluksen sisäseiniin, liiku lainkaan. Pysyn paikallani, vaikka matkavauhtimme, yhdistettynä monenkirjavien tasojen liikkeeseen, ei näin paperilla, tai ruudulla, todista. On kuin halkoisin tätä hiljaisuutta kuin sammutetun kynttilän savu tyynessä huoneilmassa, mutta sellaisissa mittakaavoissa, että ne eivät ihmispäähän mahdu.
Kohinan laannuttua ja hengityksen tasaannuttua, hiljaisuus palasi. Se saapui läpi ilmatiiviiden seinien ja kietoi itsensä minuun ja nosti jokaisen taivaankannen valopilkun esiin kuin aamuksi minulle katsoa, kuunnella ja kokea sen kasvot. Mutta ikkunasta heijastuivat omat kasvoni, jotka kiilsivät oudosti tähtitaivas taustanaan, luojanaan.
En toisinaan koe olevani aluksessamme, vaan ikkunamme toisella puolen.
(hihitystä)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mjoo
Liiallisen dramatiikan poistamiseksi olen kiikuttanut alukseemme Star Ears nukkeni. Mukana on prinsessaa ja jedisoturia ja pahista ja vaikka mitä kuulapäätä valmiina mielikuvituksellisiin seikkailuihin.
Lets play!
(hihitystä)
Star Ears on kyllä jokin niin uusi juttu, etten minäkään ole siitä kuullut.
(naurua)
Rakkaus
Pikasuihkun jälkeen yksinäisyyden olemus katosi taustalle, sillä erilaiset prosessit ottivat kiinni liepeista ja raahasivat mukanaan aluksen uumeniin, jossa tehtävää ja keskusteltavaa riitti. Jo pelkästään yhden oven avaaminen oli niin monimutkainen suoritus, että siitä saattoi keskustella loputtomiin asti. Oli siis merkityksetöntä se että kuinka kauan ongelmasta keskusteli, sillä loputon keskustelu oli saavuttanut päämääränsä jo keskustelun alussa. Keskustelun tai väittelyn ajallisella pituudella ei ollut merkitystä.
Kun kaikki olimme samaa mieltä siinä että vain jokainen meistä yksin oli oikeassa, päätimme keskustelun ja avasimme luukun.
(hihitystä)
Avaruuspöperöä
Avaruusravintolat ovat varsin niukkoja, eikä sellaisista saa oikein mitään hyvää.
Kun avasin mikron luukun - kaiken keskustelun jälkeen, niin näky oli masentava.
Tätä minä avaruudessa vihaan. Minulla on avaruusmatkaruokaan viha-rakkaussuhde, joka ilmenee siten, että pakotan itseni nielemään alas moskan, jonka kotona lähettäisin elintarvikevirastoon tutkittavaksi syytetoimia silmällä pitäen.
(naurua)
Avaruusdialogi
- Onko tämä herne?
- Maistuu oliivilta?
- Ei ole olemassa noin pieniä oliiveja.
- Jos ne on poimittu pieninä. Kai oliivikin kasvaa?
- Mutta mitä varten? Tilan vuoksi?
- Täällä pohjassa on tuoteseloste!
- En voi lukea sitä kaatamatta aamiaista pöydälle.
- Ne eivät ole herneitä eivätkä oliiveja, ne ovat minitomaatteja.
- Mikä helvetti on minitomaatti? Siis luumutomaatti?
Ja keskustelu jatkui, sillä keskustelun syvin olemus on prosessi.
(naurua)
Henkinen tila
Syötyäni aamiaiseksi raakoina keitettyjä vihreitä pensastomaatteja, selasin samalla päivälistaani läpi ja huomasin että minun tulisi jo kiiruhtaa miehistön kyselytunnille, jonka suoritti aluksen lääkäri, jolla oli kokonaisvastuu aluksen miehistön terveydellisen tilan ylläpitämisestä. Hänen tilaansa tarkkaili taas aluksen robotti, joka myös poisti meiltä tulehtuneet umpilisäkkeet ja osasi esittää meille syvällisiä kysymyksiä, jotka heijastelivat mentaalisen tilamme kokonaiskuvaa. Mutta tämä vain siinä tapauksessa, että lääketieteellinen johtajamme oli estynyt.
Ihminen ensin, sitten vasta kone.
Lääkärimme ei ollut paikalla, joten kone suoritti kyselytunnin. Sillä oli monotoninen koneääni ja yksinkertaiset ja selvät, värittömät lauseet. Kysymykset olivat petollisen unettavia, osittain jopa päättömiä, ja esitetyt laskutoimitukset lapsellisen helppoja. Kone esitti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä muutaman, koska kone oli vain kone, ei ihminen. Kusetin konetta ihan vain huvin ja viihteen vuoksi, sillä halusin vaikuttaa omiin tuloksiini. Halusin nähdä niissä oman kynänjälkeni.
Lopulta kone mittasi verenpaineeni ja toivotti hyvää päivää ja sen jatkoa. Minulle jää noista laitteista aina kummallinen jälkitunne kehoon, mieleen tai sukuelimiin. En osaa tarkkaan sanoa, minne. Olo on kuitenkin epämukava ja kuin sisältä raavittu.
(naurua)
Kotiplaneetta
Kun olemme yhteydessä kotiin, kaikki ovat yhteydessä perheisiinsä ja sukulaisiinsa, paitsi minä. Erona muihin, minä olen yhteydessä kissaani. Kissa on perheeni ja sukulaiseni.
Kissa istuu pöydällä ja ihmettelee, miksi olen televisiossa.
Kommunikointimme on varsin vähäistä, mutta ilahduttavaa.
(reps)
Väliaikapohdintoja
Kerrottuani kosmobotille tuoneeni alukseen ämpärillisen karikatyyrejä, keskustelumme lähti oudoille teille, ja sain sellaisen käsityksen laitteesta, että tälle ei ollut ohjelmoitu valmiutta keskustella leikkimisestä, sillä laite piti ämpärikaraktäärejäni oikeina ihmisinä, joita taas ei löytynyt aluksen lokista, joten kone päätteli minut seinähulluksi, koska todellisuus ja mielikuvat siitä olivat ristiriidassa.
Katselin ulos. On kuin en liikkuisi lainkaan. Voisin katsella ulos yhtä kauan kuin ulkopuoli on, olen tai olemme.
Kummallista kyllä, en tuntenut lainkaan pitkästyväni rajatussa tilassa, jossa oli tavattoman vähän virikkeitä, jotka nekin olivat sinulle järjestettyjä, jotta et tylsistyisi ja muuttuisi apaattiseksi, jolloin koko operaatio olisi vaarassa. Ihmisen kyky viihdyttää itseään ei ollut laajalti tutkittu aihe, sillä sellaiseen ei uskottu.
(naurua)
Ulkopuolelta vaan, löytyykö sinusta kaksi tai enemmän persoonia? Nämä hihittely viestit on yksi niistä? Epäileväisenä ihmettelen vain tällaisen tarkoitusta. Mitä näillä haet? Rauhaa omalle mielelle vai pilailua muiden kustannuksella, kun ihmettelevät tällaisia viestejä?
Yritän ymmärtää vai haluatko, ettei kenenkään tarvi/ saa ymmärtää tätä, kun sinä haluat elät tässä mainitsemassasi maailmassa (bon voyage).
Mjaa
Tämä nyt on tällaista julkista joutokäyntiä. Oikeastaan lämmittelen vain sääriäni aamuauringossa.
(diplomaattista hihitystä)
Se on hyvä, että vaan toisinaan. Ikkunan toisella puolella loppuu happi hyvin nopeasti ja paineettomuuskin on ongelma.
Kirjoitan jokaiseen hääonnittelukorttiin ja hautajaisadressiin: Hyvää matkaa.
Suurimmalta osalta täällä istutaan vain kyydissä, joten itsensä viihdyttämisen taito on kaiken a ja o.
-keinovaginamies-
Mjuu
Minusta sellainen sinkku joka ei osaa viihdyttää itseään ei ole sinkku vaan jokin tuntematon jämälaji.
(hihitystä)
Minne tuo alus on matkalla ja mitä suuria kommelluksia tuon matkan aikana tapahtuu?
(ja tuleeko siitä romaani??)
Mjaa
No ei kyllä tule.
Joku täällä oli lähdössä ämpärin kanssa Marsiin, ja tietenkin änkesin mukaan.
Toisaalta tätä alusta tässä voisi pitää keskustelupalstana.
(rep)
Alus = alusta
(hirn)
Hyödynnätkö tuota fiktiokykyäsi oikeasti jossain, kannattaisi. Persoonallista pölhöyttä yhdistyneenä scifiin?
Sinun pitäisi laittaa treffi-ilmoitusta, että haet isäntää. Tai sitten on jotain kaverinhaku palstoja.
Kuulostaa korkealentoiselta ja yksinäiseltä. En taida tavoitella tuota kokemusta.
Ihan käsittämätöntä miten tavoitan tuon kaiken vapaassa lennossa. Kaikki sopii kaikkeen, mutta erityisen hyviin kokemuksiini asioista, joista on lähes mahdoton keskustella. Tyrskin itsekseni ja ypöyksin, mitä voi pitää tuntemattoman lähteen vaikutuksena tai hulluuden merkkinä. On ihmeellistä katsella, miten tietokone tulostaa merkintöjä lokikirjaan matkan päättömyyksistä matkalla jota ohjataan kuin valtamerialusta.