Epätoivoista

En tiedä haluanko olla enää miesystäväni kanssa. Meillä oli pitkään vaikeaa ja nyt kun koetamme selvittää asioita, alkaa sisälläni tuntumaan, että olisin paljon onnellisempi jonkun muun kanssa.

Silti koen että ero on liian vaikeaa vuosien jälkeen. En usko, että törmäisin siihen jonka kanssa olisin onnellisempi, ja yksin en halua jäädä. En löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti ja olen kömpelö sosiaalisesti.
Ajattelen että pikkuhiljaa koetamme vielä setviä asioita ja toivon että kaikki järjestyy vaikka sisälläni en siihen ehkä usko ja se tuntuu pahalta.😭
2503
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Täällä nainen, jolla tällä hetkellä samanlaiset fiilikset. Pitkä suhde takana, viimeiset kolme vuotta todella vaikeita. Olen koko ajan halunnut saada tätä parisuhdetta parempaan suuntaan ja ollut valmis tekemään kaikkeni tämän eteen. Mies kovin väittää, että rakastaa ja haluaa saada suhteen toimimaan mutta ei tee asian eteen yhtään mitään. Alan olla väsynyt siihen, että otan kaikesta vastuun koko ajan omille harteille. En pysty enkä jaksa yksin yrittää pelastaa tätä suhdetta. Lisäksi läheisyys ja seksi on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, joten alan itse nähdä tätä parisuhdetta koko ajan enenevissä määrin tuhoon tuomittuna.

Äänestä

Kummalekin kirjoittajalle ehdottaisin kitumisen lopettamisen.
Näette että olette tulleet yhteisen tien päähän ja on aika jatkaa eri suuntiin. Tuo ei ole riitelyn asia sen enempää kuin vihamielisen eron aihe. Kumpikin on nähnyt jo kauan aikaa ettei ole hyvä yhdessä.
Aivan rauhallisesti ja yhteistuumin voitte tehdä selväksi että eri teiden kulkemin hyödyttää pahaiten kumpaakin osapuolta.

Hyvät muistot säilyvät ja huonot voi pyyhkäistä pois muistipankista rakentaessaan omaa tietään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

En tiedä haluanko olla enää miesystäväni kanssa. Meillä oli pitkään vaikeaa ja nyt kun koetamme selvittää asioita, alkaa sisälläni tuntumaan, että olisin paljon onnellisempi jonkun muun kanssa.

Silti koen että ero on liian vaikeaa vuosien jälkeen. En usko, että törmäisin siihen jonka kanssa olisin onnellisempi, ja yksin en halua jäädä. En löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti ja olen kömpelö sosiaalisesti.
Ajattelen että pikkuhiljaa koetamme vielä setviä asioita ja toivon että kaikki järjestyy vaikka sisälläni en siihen ehkä usko ja se tuntuu pahalta.😭

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu