Suhde kriisissä

Musta tuntuu tosi pahalle mun suhteessa.
Ollaan oltu 8kk kimpassa mun poikaystävän kans ja tuntuu et menetän järjen.
Py on sellanen mentaliteetti et mun pitäis olla maailman itsevarmin tyttöystävä jota ei saa haitata mikään epäkunnioitus tai mikään.

Esimerksi viimeaikojen tapahtumia, Viikonloppuna py sano mulle ilkeesti että ”millos alat treenaamaan, ansaitsen parhaan version susta” kun tähän sanoin että ”eikö se paras versio voi olla myös henkistä” johon py sanoi että ” en halua olla henkisesti hyvän 200kilosen kanssa”. Ja muutenkin py sanonut et jos lihoisin hän pettäis mua laihemman kans.
Mulla ollut paha rauranpuute viimeisen vuoden, jolloin energiaa ei oo jäänyt urheiluun kun oon ollut niin poikki.

Oon kuitenkin ihan normi kokoinen 160cm ja 52kg, eli tosi asiatonta poikaystävältä.

No myös py ulos lähtiessään viikonloppuna kysyi että laittaako hän lippiksen vai ei ja sanoin että älä laita, että oot komeampi ilman, johon py sanoi että ” sit mua tullaan iskemään enemmän että sit on vaikeempi kieltäytyä” johon mä vähän reagoin että ei oo ok vitsailla tollasesta, ja py sanoi sen eri äänenpainoon kun vitsit yleensä eli en usko että oli ees välttämättä vitsi.
Tähän py sanoi että ”en haluu tollasta tyttöystävää joka ei voi nauraa tälläsille asioille” joka tuntu ikävältä.

Musta tuntuu etten enää voi luottaa samalla tavalla mun poikaystävään tuom pettämisellä vitsailun jälkeen, ja tuntuu ettei py hyväksy mua ulkoisesti, varsinkaan jos ikinä vähääkään lihoisin.

Py suuttuu mulle jos yritän sanoa ja puhua sille näistä asioista, että musta tuntuu ikävälle, ja että voiko häneen luottaa enään niin paljoa.
Py ei ole mielestään tehnyt mitään väärää.
Oon vaan liian herkkä, enkä ymmärrä vitsejä, eikä hän enään voi olla oma itsensä ja vitsailla.