ikävöin..kaipaan...hän on kaukana.
Emme koskaan tule tapaamaan toisiamme ja kumminkin halu olisi kova.
Tavata, halata, suudella..pörröttää toisen hiuksia..katsoa silmiin ja sanoa,"ihanaa, että olet siinä.."Kävellä rannalla aamun sarastaessa..nukahtaa syliin.
Kaikki vain haavetta ..ja haaveeksi jää...
Olenko ainut, jolla näin?
Emme koskaan tule tapaamaan toisiamme ja kumminkin halu olisi kova.
Tavata, halata, suudella..pörröttää toisen hiuksia..katsoa silmiin ja sanoa,"ihanaa, että olet siinä.."Kävellä rannalla aamun sarastaessa..nukahtaa syliin.
Kaikki vain haavetta ..ja haaveeksi jää...
Olenko ainut, jolla näin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sinä sen sanoit,samat fiilikset on täälläkin !
Haaveita, haaveita vain ja haaveiksi jää ...
Kielletty rakkaus - chatrakkaus ....
Yhtäköyttäyhdistys perustetaan tälle asialle - jookos :))
... että nettiystävyys loppuu. Onhan muistot, joita mummona tai vaarina muistella ;-).
Ikävä
omaa sielunkumppaniaan, jonka kokee niin läheiseksi ja jonka kanssa on paljon jakanut ja joka ymmärtää..
Häntä ei kuitenkaan ole koskaan livenä nähnyt..
Vaikeaksi tilanteen tekee se, että elän parisuhteessa, jota en ole lopettamassa.
Mutta meillä on vain yksi elämä elettävänämme ja miksei suvaita itsellemme jotain omaa, salaista ja kaunista.. Haaveet kantavat eteenpäin silloin, kun ei muuten lentämään pysty.. Ja tosiaan, haaveiksi ne jää.. ;)
Kaikkea kaunista toivon teille Yhtäköyhdistyksen jäsenet ;))
ihanasta kommentistasi.
Tuntui hyvältä, että joku kokee samoin, ja osaa sen vielä niin kauniiden sanojen lailla ilmaista.
Pidetään ne haaveet, ne kantavat todellakin eteenpäin, ja tähän harmaaseen arkeen tarvitaan jotain mielen piristykseksi.
En minäkään aio avioliitostani luopua, enkä syöksyä suhteeseen, mutta aion pitää tämän aarteeni tästä eteenkin päin.
Luovuin nettisuhteestani,koska se kävi liian vakavaksi.Hän ajatuksissa päivällä ja yöllä.Haaveita ja unelmia,miltä tuntuisi tavata tuo sielunkumppani.Me molemmat 50-kriisissä.Ei muuta kuin yhtäköyttäyhdistykseen.Luulen ,että sinne on tulijoita.
Kerran olin viikon "tapaamatta " häntä ja olin ihan surkea, jopa itkestelin ja koin hirveää tuskaa melkein.
Ja kyllä, aviossahan se minäkin oon, että tälläisiin juttuihin ei olis edes syytä ryhtyä, mutta minkäs teet. Joskus mietin, onko tämä väärin ja tunnen syyllisyyttäkin aika ajoin, mutta mielestäni en tee väärin ketään kohtaan.Oma mies on kumminkin se jota rakastan, enkä pettäisi koskaan.
Nettiystävyys on ystävä, joka on niin läheinen ja samalla aaltopituudella, kuin voi olla. Jaamme jotain mitä ei voi edes kuvailla.
Ja kyse ei ole todellakaan mistään nettiseksistä, emme ole koskaan sanaakaan puhuneet aiheesta.Ja haaveissanikin tapaamisemme on vain halailua ja käsikädessä kävelyä. Siis niin viatonta kuin olla voi, mutta kaunista..niin kaunista.
Kumpikin tietää, ettei tapaamista tule, mutta olemme sopineet, että seuraavassa elämässä sitten ehkä.
Olen samaa mieltä, kuin tässä joku edellä, että saan pitää tämän kauniin salaisuuden itselläni.
Paitsi , en ihan kokonaan;) Tämä ystäväni on menossa tänä kesänä naimisiin, mistä olen onnellinen koko sydämestäni.
Ihana huomata, että teillä muillakin on rakkaita ystäviä, ei vain minulla.
Ole hyvä ;))
Ja Jatkan vielä..
Yhtäköyhdistyksen jäsenenä olen sitä mieltä että yhtä ollaan.. Ja tosiaan on ihana kuulla, että ihmisiä täällä pienessä Suomessa on samassa jamassa..
Tämä teknologia varmasti väritää jo valmiiksi vaaleanpunaisia lasejamme punaisimmaksi ja mehukkaammaksi.. Onhan se niin, että mitä ei näe, täyttää sillä, miksi haluaa asiat nähdä ja muuttaa.. Oikeassa vuorovaikutustilanteessa sanoilla on merkitysta vain noin 10- 15 % ja loput on eleitä...
Mutta ehkä juuri siksi Yhtäköyhdistyksen jäsenet ovat päässeet niin syvällisiin suhteisiin nettiystäviensä kanssa. Koska aika ei mene eleiden havannointiin ja tuottamiseen vaan Itse Asiaan ja silloin toiseen tutustuu nopeammin ja paremmin..
En minäkään miehestäni aio luopua, yhteistä tulevaisuuttakin suunnittelemme.. Mutta kuten sanoit, tämän aarteen ja ihmeellisen ihanan miehen, jonka olen tästä maailmasta löytänyt, aion myös säilyttää sydämmessäni ja nauttia..
Salaisesti lennämme yllä sinisen taivaan, yhteisessä haaveessa eläen. Elämän narut ja omat tunteet kuitenkin hallinnassa ja aikuinen järki päässä..
Edelleen kaikkea kaunista toivottaen.. ;))
Vähän samanlainen tapaus minullakin... erona on
vain se että en ole koskaan tavannut häntä.
Juttu alkoi yksinkertaisesti siten että kyseinen
henkilö oli aina viesteissään hyvin iloinen ja
kohtelias.
Viime ystävänpäivänä hän lähetti minulle
ystävänpäivä tervehdyksen, ei kai siinä mitään
omituista ole, mutta se oikeasti tuntui tosi
kivalle kun joku muistaa!
Olen joskus ajattellut ehdottaa että tapaisimme
joskus, mutta pelkään että se säikyttää hänet
tiehensä...
En tosin ole kuullut hänestä vähään aikaan,
mahtaakohan edes muistaa minua...
Minullakin ollut nyt meiliystävä jo puoli vuotta, kertaakaan emme ole nähneet, syynä se kun asumme eri maissa.
Haluaisin hänet kovin nähdä ihan livenäkin, mutta en tiedä koska siihen tulee mahdollisuus :(
olen jutellut erään aivan ihanan tummaihoisen kaverin kanssa reilusti yli vuoden netissä, ensin chatissä, myöhemmin mesessä... tunnustin hänelle vähän aikaa sitten, että olin häneen erittäin ihastunut (vaikken tiennytkään hänen ulkoisesta olemuksestaan yhtään mitään, vain ajatusmaailma oli tiedossani). hän ihmetteli, miksen kertonut hänelle mitään... hän jopa tunnusti itse, että vaikka itse olen vähän aikaa seurustellut toisen kanssa, hän on edelleen minuun ihastunut. nyt haluaisin nähdä hänet, pitää erittäin rakkaana ystävänäni, poikaystävästäni huolimatta, kumminkin siten, etten pettäisi itseäni, enkä toisia
Miksi et menisi tapaamaan?? Elät täällä vain kerran.
Mul oli sama juttu ja nyt olemme aviossa, en olisi koskaan uskonut et niin vois käydä mulle.
Mistä päin hän on, jos saa olla utelias?
Voi miksi luovutte haaveistanne niin helpolla?
Minulla oli samanlainen tilanne vielä vuosi sitten, kunnes viime heinäkuun lopuksi sovittiin tapaaminen.
Sekuntiakaan en vaihtaisi pois siitä päivästä. Tapaaminen oli sovittu puolimatkaan kummallekin. Takana julmetun pitkä koko päivän autoreissu, seison vieraassa maassa juna-asemalla odottamassa tuttua, mutta kuitenkin niin vierasta ihmistä. Voi sitä tunteiden sekamelskaa.
Kaikki kuitenkin päättyi parhain päin, ensimmäisellä kertaa meni lähes kaksi viikkoa nenäkkäin sillä reissulla ja sen jälkeen on tavattu säännöllisin väliajoin. Viimeiseltä reissulta palasin eilen ja tarkoitus on viettää loppukesästä pari kuukautta yhdessä.
Juhannuksen tietämillä tulee jo täyteen 2 vuotta siitä kun tavattiin netissä ekaa kertaa.
Tietysti meillä oli onnea kun välimatkaa oli noinkin "vähän", mutta silti, maailma on pieni, kaikki on mahdollista ja unelmista voi tulla totta :)
Ollaan tekemässä pientä nettisivua aiheesta lähinnä omaksi iloksi, joten siitä ehkä tuonnempana.
Luovun ennemmin tästä haaveesta, kuin aviomiehestäni. Häntä rakastan.
Nettiystävä on muuten vain rakas. Eilen juteltiin pari tuntia netissä. Olen aina niin iloinen "tapaamisesta", kuten hänkin.
Oikean tapaamisen suunnittelua ei ole ollut, eikä tule. Mun pitäiskin matkustaa melkein puolipäivää lentäen, että olisin puolimatkassa.
Toisaalta, olen ajatellut, että se ehkä on sittenkin parempi niin, kuin että oltais automatkan päässä toisistamme.
sitten 7kk jälkeen tavattiin. ja sille tielle myös jäätiin. nyt naimisissa ja lapsi tulossa. en päivääkään vaihtaisi pois:)