En enää ikinä flirttaile töissä

Ihastuin mäkin aikoinaan naispuoliseen työkaveriini mu en hänelle asiasta mitään maininnu vaikka itse en ollu kui jollain tavalla toimivassa parisuhteessa ja ainakaan mun tapoihin ei kuulu pettäminen tietääkseni hän oli naimisissa ja siksi si taas en olisi hänelle asiasta mitään maininnu vaikka itse olisin ollu poikamies mu tykkäsin silti häntä katsella kun toimistolla piti käydä toisinaan taas harmitti ettei ollu useamminkin asiaa toimistolle

Ei siinä mitään jos sen osaa ottaa oikein, pienenä piristyksenä. Mutta jos tosissaan ihastut niin ei oo helppoa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Ei siinä mitään jos sen osaa ottaa oikein, pienenä piristyksenä. Mutta jos tosissaan ihastut niin ei oo helppoa.

Mutta sitten ihastut ja voit löytää kumppanin ☺️ Mutta en flirttailu jos toinen ei ole sellainen johon olen jo ihastunut. Muuten se on vain ystävällisyyttä.

Nytkin olen niin ihastunut mieheen töissä, että haluaisin vain hänet. 🙂

Parempi kun on kunnolla 😊 ei aiheuta harmia itselle eikä muille.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Parempi kun on kunnolla 😊 ei aiheuta harmia itselle eikä muille.

Jos pelleilee se on eri asia, mutta jos toisesta oikeasti on kiinnostunut ja tykkää, ei se muille mielestäni kuulu. 🙂 itse olen varattu ja rakastunut työkaveriin. En voi sille, mitään, mutta niin se vain on ja toivoisin että hän näyttäisi tunteeko samoin.

Jos ei…. Niin ehkä se omakin tunne sitten väkisinkin hiipuu, mutta täällä hetkellä tunnen hänet oikeaksi itselleni!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Jos pelleilee se on eri asia, mutta jos toisesta oikeasti on kiinnostunut ja tykkää, ei se muille mielestäni kuulu. 🙂 itse olen varattu ja rakastunut työkaveriin. En voi sille, mitään, mutta niin se vain on ja toivoisin että hän näyttäisi tunteeko samoin.

Jos ei…. Niin ehkä se omakin tunne sitten väkisinkin hiipuu, mutta täällä hetkellä tunnen hänet oikeaksi itselleni!

Ei se pelleilyä ole, mutta varattuna kannattaa ottaa riskit huomioon.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Ei se pelleilyä ole, mutta varattuna kannattaa ottaa riskit huomioon.

Oletko Ap?
Niin, mutta olen ainakin niin rakastunut työkaveriini, että en koe siinä mitään väärää, koska en tunteille voi itse mitään ja jos olen häneen rakastunut niin olen.

Toivon että saan hänet ja asiat järjestyy. Ja jos hän ei minusta välitä, sitten ainakin rauhan, että en elättele turhia toiveita. ☺️🙂

Anonyymi00017 kirjoitti:

Oletko Ap?
Niin, mutta olen ainakin niin rakastunut työkaveriini, että en koe siinä mitään väärää, koska en tunteille voi itse mitään ja jos olen häneen rakastunut niin olen.

Toivon että saan hänet ja asiat järjestyy. Ja jos hän ei minusta välitä, sitten ainakin rauhan, että en elättele turhia toiveita. ☺️🙂

Asianhan voi kysyä asiallisesti. Töissä vaan pitää nähdä lähes päivittäin. Voi olla haastavaa jos toisella ei samoja tunteita. Sitä kannattaa pohtia jos ei sitten ole jotain muuta keinoa tehdä tuttavuutta toiseen enemmän.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Oletko Ap?
Niin, mutta olen ainakin niin rakastunut työkaveriini, että en koe siinä mitään väärää, koska en tunteille voi itse mitään ja jos olen häneen rakastunut niin olen.

Toivon että saan hänet ja asiat järjestyy. Ja jos hän ei minusta välitä, sitten ainakin rauhan, että en elättele turhia toiveita. ☺️🙂

Oletko nainen vai mies? Ja koska ootte töissä tavanneet eka kerran?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Oletko nainen vai mies? Ja koska ootte töissä tavanneet eka kerran?

Nainen

Ihmisillä, työntekijöilläkin on tunteet. Ihminen on kokonaisuus, eikä hän voi sammuttaa sitä osaa itsestään töihin saapuessaan. 🙂 tieten tahtoen ei kannata yrittää iskeä työkavereita, mutta voimakkaalle ihastukselle ei voi mitään. Näen jopa haitallisempana sen jos niitä tunteita ei voi käsitellä ja työyhteisö on sellainen että sitä ei katsota suopeasti. Usein asian saa päiväkärjestyksestä ja mielestä, kun sen voi kohdata.

Kun kyse on aikuisista ihmisistä, niin mikäli toisella ei ole samoja tunteita, niin ei ole. Sitten jatketaan eteenpäin, kuten ennen, eikä sen pitäisi mitenkään erityisen kiusallista olla. Ainakin itselle selvyys asiaan tuo mielenrauhaa. 🙂

Anonyymi00021 kirjoitti:

Ihmisillä, työntekijöilläkin on tunteet. Ihminen on kokonaisuus, eikä hän voi sammuttaa sitä osaa itsestään töihin saapuessaan. 🙂 tieten tahtoen ei kannata yrittää iskeä työkavereita, mutta voimakkaalle ihastukselle ei voi mitään. Näen jopa haitallisempana sen jos niitä tunteita ei voi käsitellä ja työyhteisö on sellainen että sitä ei katsota suopeasti. Usein asian saa päiväkärjestyksestä ja mielestä, kun sen voi kohdata.

Kun kyse on aikuisista ihmisistä, niin mikäli toisella ei ole samoja tunteita, niin ei ole. Sitten jatketaan eteenpäin, kuten ennen, eikä sen pitäisi mitenkään erityisen kiusallista olla. Ainakin itselle selvyys asiaan tuo mielenrauhaa. 🙂

Jaa, just näin, ainoana ongelmana näen ehkä esimies-alainen suhteet, näkemäni mukaan aiheuttaa kyllä porinaa ja on jopa irtisanouduttu jos suhde on ollut vakava ja sitä on haluttu jatkaa.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Jaa, just näin, ainoana ongelmana näen ehkä esimies-alainen suhteet, näkemäni mukaan aiheuttaa kyllä porinaa ja on jopa irtisanouduttu jos suhde on ollut vakava ja sitä on haluttu jatkaa.

Juu, se on toki eri asia. 🙂