Olemme parin vuoden aviossa ollut pari, molemmat toisessa liitossamme, keski-iän pian ylittäneitä. Minua kavahduttaa mieheni käytös, esim. asiakaspalvelutilanteissa, hän saattaa suorastaan huutaa, kommentoida hyvin epäasiallisesti jos joku ei suju hänen toiveidensa mukaisesti, liikenteessä hän raivoaa toisille, jos jokin ei suju hänen käsityksensä mukaan, kassajonossa huutaa ja tönii jos yhtään epäilee että joku olisi yrittämässä hänen edelleen...häikäilemättömästi nostaa sosiaalietuutta ja tekee pimeää rahaa...huutaa aivan tuntemattomalle lapselle, jos kokee että tämä liian villi....tässä vain muutamia esimerkkejä.
Olemme yrittäneet käydä terapiassakin, mutta ehkä pari kuukautta oli tilanne parempi, nyt taas ennallaan.
Itse olen ihmisenä arkakin, myötäelävä, toisen hyvinvointia pyrin edistämään, liikaakin omani kustannuksella. Itsetuntoni on mennyttä, tuntuu, että olen luuseriakka, kun aina ja aina vaan siedän...vastoin omia arvojani tapahtuvaa toimintaa. Myös jos yritän näistä puhua, tulee riita, ja jotenkin saankin tuntea olevani syyllinen, jotenkin vääränlainen. Fyysisesti väkivaltainen hän ei ole.
Nyt tuntuu, etten enää tiedä, miten eteenpäin. Toista kun ei voi muuttaa. En pysty tuntemaan häntä kohtaan oikein enää mitään hyviä tunteita, epämääräistä ahdistusta, syyllisyyttäkin ja pelkoa. En uskalla hänen kyytiinkään enää.
Olemme luonteiltamme ääripäät, ehkä ne vetivät yhteen, mutta pitkässä juoksussa yhteensopiminen lienee mahdottomuus?
Olemme yrittäneet käydä terapiassakin, mutta ehkä pari kuukautta oli tilanne parempi, nyt taas ennallaan.
Itse olen ihmisenä arkakin, myötäelävä, toisen hyvinvointia pyrin edistämään, liikaakin omani kustannuksella. Itsetuntoni on mennyttä, tuntuu, että olen luuseriakka, kun aina ja aina vaan siedän...vastoin omia arvojani tapahtuvaa toimintaa. Myös jos yritän näistä puhua, tulee riita, ja jotenkin saankin tuntea olevani syyllinen, jotenkin vääränlainen. Fyysisesti väkivaltainen hän ei ole.
Nyt tuntuu, etten enää tiedä, miten eteenpäin. Toista kun ei voi muuttaa. En pysty tuntemaan häntä kohtaan oikein enää mitään hyviä tunteita, epämääräistä ahdistusta, syyllisyyttäkin ja pelkoa. En uskalla hänen kyytiinkään enää.
Olemme luonteiltamme ääripäät, ehkä ne vetivät yhteen, mutta pitkässä juoksussa yhteensopiminen lienee mahdottomuus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käykää yhdessä vaikka hiihtämässä.
Huono käytös ja ilkeä käyttäytyminen on tosiaan asia, jota pitääkin hävetä vaikkakin sen tekisi joku toinen ihminen.
Mitäpä sinä voisit tehdä, minä sinun tilanteessasi lähtisin kävelemään eli pois tilanteesta.