Olen uskova kristitty ja seurustelun muslimimiehen kanssa. Onko paljon muita samanlaisia pareja? Olen itse ollut uskossa n.10 vuotta ja mieheni on aika tiukasti sääntöjä noudattava muslimi.
Miten olette tehneet esim lasten uskonnollisen kasvatuksen kanssa ?
Miten olette tehneet esim lasten uskonnollisen kasvatuksen kanssa ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei tule liitto kestämään. Moku-suhde vaatii jommalta kummalta tai molemmilta osapuolilta uhrauksia ja joustavuutta, ja jos te molemmat olette tiukasti omissa uskonnoissa kiinni, tulee taas tähän maahan lisää avioerolapsia.
Monestihan se on moku-suhteissa, että nainen joustaa, kun islaminuskoisen mielestä se on niin, että miehen kunnia kärsii, jos ei laita naistaan järjestykseen Että luovu uskonnostasi tai sinut pakotetaan luopumaan siitä. Kaapukankaita saat sitten vaikka kirpputorilta kun ovat jääneet muilta ylimääräisiksi avioerotilanteissa.
minä olen mormoni, mun mies uskova muslimi.
Ollan oltu aviossa 4vuotta, ja ratkaistiin lapsi asia niin, että emme tee lapsia ollenkaan.
Minä seurustelin aiemmin mormonin kanssa, ja se kariutui siihen että hän halusi lapsia, ja minä päätin jo teininä etten te lapsia.
En oikeesti tiedä miksi en ole koskaan halunnut lapsia, pidän niistä mutta hoivausvietti ilmeisesti ole kovin vahva.
Kun me aviouduimme,lähes kaikki epäili onnistumistamme. Mutta tässäpä sitä ollaan vielä ihan onnellisina, näistä epäilijöistä taas on aika moni jo eronnut.
"Mutta tässäpä sitä ollaan vielä ihan onnellisina..."
Neljä vuotta on aika lyhyt aika, jopa avioeroon päätymiseen. Palataan onnelisuuteesi aikasintaan vuosikymmenen vaihteessa. Tilanteesi on aika selvä, vaikka oletkin mormoni, sinä joustat ja miehesi elää kuten ennenkin. Huono esimerkki.
sarjassamme "kommentteja aiheesta ja ihmisistä joista en tiedä yhtään mitään"....voi vittu mikä uuno!
Kyllähän avioliitto vaatii aina molemmilta osapuolilta joustavuutta ja sopeutumista vaikka he olisivat sama rotua ja tunnustaisivat samaa uskoa.
Meillä alkava suhde kariutui, kun halusin keskustella mahdollisista lapsista ja elämästä muutenkin. Mies halusi lapsia, mutta muslimiksi kasvatettavia (ja ympärileikattuja poikia), hän myöskin oli absolutisti ja ramadania noudattava syksyisin, itse pidän pienestä viinistä välillä, eikä minusta taas ilta-ahmimiseen ja päiväpaastoon olisi kuukaudeksi :)
Mutta joka tapauksessa meillä olisi ollut liian paljon yhteensovitettavaa, eikä kumpikaan halunnut luopua omista näkemyksistään. Se siitä.
jos olet todella uskova krostitty, etkö ole lukenut Raamattuasi? Siellähän kielletään teitä veljeilemästä muslimien kanssa. Eli se olisi sinulta kielletty, et saisi avioitua muun kanssa. Kun taas muslimimiehelle se on sallittua, naiselle ei, sillä jälkeläisistä pitäisi aina tulla muslimeja ja islamissa uskonto kulkee isän uskonnon mukana automaattisesti, eikö miehesi ole edes sitä sinulle opettanut? Uskonnollisesti lapsista tulee siis muslimeja automaattisesti, vaikka haluaisitkin heistä kristityjä. vOIVAT SITTEN MYÖHEMMIN KÄÄNTYÄ tai heidät voi kastaa. Mutta neuvoni on, kukin pysyköön kastissaan,muuten eklämästä tulee todella hankalaa, sanon tämän kokemuksesta.lapsilla pitää olla yksi uskonto, muuten voivat mennä hämilleen ja vanhemmille voi tulla riitoja ja erimielisyyksiä kasvatuksesta tms
mita te molemmat elamaltanne haluatte. Te molemmat uskotte eri Jumalaan ja elatte eri Ju,alille. Etko mielummin haluaisi uskovaa puolisioa? rukoile asian puolesta ja kysy mita Jumala haluaa sinun tekevan. Itse en menisi naimisiin eriuskontoisen kanssa, varsinkaan jos molemmat elaisivat uskoaan (=toinen uskossa ja toinen uskontoaan harjoittava muslimi.) Harkitse tarkkaan ja pyyda johdatusta. Kuuntele sita hiljaista aanta sydamessasi.
Tai menkää avioon älkääkä hankkiko lapsia. Siinä ratkaisu. Tai sitten sovitte että kumpikin opettaa lapselle uskontonsa, ja lapsi aikuisena valitsee oman uskontonsa.
minä olen myös uskova ja seurustelen arabi miehen kanssa ja aidomme mennä naimisiin.siskonikin yrittää olla uskossa ja hän oli uskossa, kun hän meni naimisiin marokkolaisen miehensä kanssa ovat olleet jo 8-vuotta naimisissa ja aikovat muuttaa asumaan marokkoon. heillä on kaksi lasta mutta lapset eivät saa menä kirkkoon mutta onneksi hyväksyi sen että saa mennä esim. seurakunnan päiväkerhoon mutta kirkkoon ei. hänen miehensä sanoi että kotona saa puhua uskosta ja kertoa mutta ei kirkkoon eikä mies halua viedä myös lastaan mihinkää muslimi juttuihin mutta tietenkin opettaa joitain muslimi tapoja myös lapsille esim että sikaa ei saa syödä ja niin edelleen. mies titenkin ajattelee että lapset ovat muslimia koska isä on muslimi ja toivoo että lapsistakin tulisi muslimia. Kyllä siskoni on yrittänyt pitää uskon sydämmessä mutta ei siitä oikeen miehelle voi puhua koska siitä tulee aika paljon riitaa joskus mies voi haluta että naisestakin tulisi muslimi. sanon vain että usko voi olla sydämmessä mutta helppoa se ei ole koska on paljon ristiriitoja olen itsekkin valmistautunut ylä ja alamäkiin.
Seurustelin muslimin kanssa 14 vuotta joista 11 vuotta asuimme avoliitossa. Eri uskontomme ei ollut meille koskaan ongelma. Hän ei harjoittanut uskoaan kovinkaan näkyvästi, ja oli aina sitä mieltä että pääasia on että uskon Jumalaan. Hän kävi myös välillä mukanani seurakunnan tapahtumissa.
Erosimme vuosi sitten ihan muista kuin uskonnollisista syistä.
Tämä uusi henkilö jota olen nyt puolisen vuotta tapaillut on täysin erilainen. Rukoilee 5 kertaa päivässä jne. Jos keskustelemme uskosta hän näyttää melko suoraan että hän on oikeassa ja minä väärässä, tästä syystä emme muutaman yrityksen jälkeen uskosta ole paljon keskustelleet. Kun tapasimme selvitin heti että en etsi poikakaveria jonka kanssa seurustella vuosia vaan haluan ihmisen jonka kanssa vakavasti suunnitella perheenperustamista. Kerroin myös että haluan muslimi miehen ja että minä tulen aina olemaan kristitty. Hänen uskonsa ei siis ole minulle ongelma. Päinvastoin, jostain ihmeen syystä mulle on aina ollut itsestään selvyys että tulen aina olemaan muslimimiehen kanssa. En tiedä miksi. Joskus luulen että ehkä oletan että kun mieheni on muslimi hän ei juo eikä käy ulkona,arvostaa perheelämää ja siten elämä olisi jotenkin turvatumpaa. Ongelmani on se että olen valmis menemään hänen kanssaan naimisiin ja perustamaan perheen. Minulle on ok että lapsista "tulee" muslimeja, mutta kun hän ei vaan usko tätä! Hänen ystävä piirissään on niin paljon "sekapareja" joille kaikille on käynyt huonosti. Hän on sanonut että hänelle ei mikään maailmassa ole tärkeämpää kuin että lapsista tulee kunnon muslimeja. Rasittaa ajatella ja pyöritellä näitä juttuja kokoajan mielessä, vertaan ehkä tätä uutta suhdetta entiseen joka oli paljon selkeämpi kun uskosta ei tehty isoa asiaa. Harmi kun ei voi vaan jäädyttää tunteita ja yrittää löytää mies joka on valmis ja joka ennenkaikkea uskaltaa elää kristityn kanssa.
minä olen pienestä asti tottunut olemaan muslimeitten kanssa, olin vasta joku 10-vuotias, kun siskoni meni naimisiin miehensä kanssa, olen joka päivä heidän kanssaan tekemeisissä ja siskoni mies pitää minua kuin omana siskonaan ja olen jotenkin vaan tottunut olemaan muslimeitten kanssa, että on vaikeaa kuvitella olla jonkun muun kassa kuin muslimin. En edes halua seurustella suomalaisen kanssa en ole tottunut suomalaisiin miehiin. poikaystäväni on kyllä aika muslimi ja rukoilee myös viisi kertaa päivässä ja tiedän että hän toivoo että minäkin muuttuisin muslimiksi ja lasetkin tuleivasuudessa varmasti pitäisi olla muslimeja mutta minä rakastan häntä en voi mitään tunteilleni olen vähän puun ja kuoren välissä ja tämä on minulle aika vaikea tilanne. mies haluaisi että minä muuttaisin myös tulevaisuudessa marokkoon ja ei siinä sinäänsä mitään ongelmaa ole, mutta sitten en ainakaan pystysi kovin hyvin olemaan uskossa, vaikka ei se helppoa olisi suomessakaan. vaikeaa on, en tiedä mitä teen.
oikea muslimihan ei hyväksy esiaviollisia suhteita.
Miten teidän miehet?he ovat asuneet vuosia Suomessa, ovatko vielä oikeita muslimeja?
minun ja hänen suhde toisiimme on enemmän ystävyyspohjainen eli mellä ei ole seksisuhdetta mutta olemme miettineen naimisiin menoa ja sitten vasta kun menemme naimiisiin. sen takia oikeat muslimit eivät yleensä seurustele pitkään koska eivät voi olla ennen naimisiin menoa. tunnen että hän arvostaa minua koska ei halua minusta pelkää seksiä vaan aidosti rakastaa minua. siitä näkee onko ihminen tosissaan ja uskon että hän on minun kanssani tosissaan myöskään minun uskon mukaan esiaviollinen seksi ei ole hyväksi ihmiselle se säästää monilta murheilta ihmisen.
Hänelle on tärkeää että penikoista tulee muslimeita toisena sitten tuhota länsimaat ja ottaa käyttöön sharia. Olisi aika herkkua hukuttaa tommosia sian vereen.
Meidän oli tarkoitus olla alusta alkaen ilman seksiä mutta eihän siitä mitään tullut. Nyt olemme päättäneet yrittää jatkaa suhdetta ilman seksiä, koska meille molemmille tulee jälkikäteen vain huono omatunto. En tiedä onko tässäkään mitään järkeä.
Näin siis sanoi fundamentalisti kristitty. Oikean puhdasoppisen uskonnon ja Jumalan puolustaja. Hallelujah..
No ei toisaankaan ole jos usko on noin heikoissa kantimissa. Minä ja minun mies tehtiin se vasta kun oltiin vihitty avioon, ja olen siitä hyvin ylpeä. Meidän kummankin uskonnot kieltää ehdottomasti esiaviolliset suhteet. Mutta jos usko on heikko, on silloin ruumiskin heikko.
Kyllä ymmärrän asian ei ihminen ole täydellinen eikä se ole helppoa me olemme olleet paljon ihmisten ilmoilla ja ei paljon kahden kesken. Mutta en pidä minäkään itseäni minään täydellisenä voihan se olla että jossain vaiheessa lipsahtaa itsellänikin täytyy vain oppia antamaan anteeksi itseleen ja yrittää jatkaa siitä mitä alunperin on sovittu eikä heti lannistua jos lipsahdus tapahtuu =)
kyselen, että missä olet marokkolaisen poikaystäväsi tavannut, jonka kanssa aiot avioitua kenties??? Minkä ikäinen hän on? Suomessa oleskelevat Marokon kansalaiset ovat 99% avioliiton kautta Suomeen tulleita...Yleensä näillä miehillä on ollut seksisuhteita ennen avioitumistaan, vaikka odottavatkin pääsevänsä neitsyen kanssa avioitumaan.
Itse olen elänyt 16-v. marokkolaisen miehen kanssa ja hyvin menee. Hän on muslimi ja minä olen kristitty. Lapsemme ovat muslimeita. Itse en ole "uskovainen" ja meillä ei ole suurempia ongelmia ollut uskonasioiden kanssa.
Helppohan sitä itelleen on antaa anteeksi, mutta antaako Jumala anteeksi, se on eri asia, sen takia me ei sitä virhettä tehty.Ei tarvitse katua,sillä se olisi ollut kauhee virhe. Ne asiat kuulluu ainostaan avioliittoon, ja muu on haureutta. Siitä me olimme ehdottomasti samaa mieltä. Se rikkoo ihmisen sisältä ja saa aikaan itsehalveksuntaa. Raamattu ehdottomasti sen kieltää. Samoin Koraani. Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa eläminen tekee ihmisen onnelliseksi, se on elämän perusta.
Minä harjoitan omaa uskoani ja minun mieheni omaansa. Me ei riidellä siitä, puhutaan kylläkin. Mutta olemme asiassa joustavia, hän vietättää Ramadania, käy moskeijassa. Meillä ei syödä muuta kuin Halal lihaa, minä käyn omissa uskonnollisissa tilaisuuksissa kahdesti viikossa, eikä siitä ole ollut 4 vuoden aikan mitään ongelmaa. Kun me se aikoinaan puhuttiin läpi, niin siitä ei ole tarvinnut otta mitään paineita. Mutta tämä onnistuu meillä, se on kiinni ihmisitä itsestään. Joillakin se ei ehkä onnistuisi.
Paitsi itseeni.
Mitä olen juttujasi lueskellut, niin mihin tahansa uskominen on fiksumpaa kuin sinuun.
Suurin osa on varmaan avioliiton kautta tulleita joskus aikoinaan, mutta suurin osa on myös eronnut.
Kuinka sinulle voi olla ok että lapsistasi tulee muslimeja, jos kerran olet itse uskova kristitty? Et siis halua että lapsesi pelastuvat, siis pääsevät taivaaseen! Uskomatonta kuulla tuollaista "uskovan kristityn" suusta!
kristityt miehet ole turvallisia siis eivät käy ulkona ja juo tms??? Voi että teidän kanssa, te ja teidän uskonne. Ette viitsi edes ton verran tutustua omaan uskontoonne että tietäisitte et ei-kristityn akns ei mielell.sais veljeillä...hohhoh niin siellä Raamatussa ainakin sanotaan
en ymmärrä miten tuollainen suhde voisi toimia. jos tärkeät arvot menevät noin pahasti ristiin niin mitä voi tehdä? eiö olekin niin, että uskovaiset ovat aina melko ehdottomia uskossaan eivätkö ole joustavia suhteessa läheistensä uskoon?
teillä mies ajattelee että joudut helvettiin ellet käänny muslimiksi ja sinä kristittynä ajattelet muslimien väheksyvän jumalan arvoa kohottamalla muhammed erityisasemaan. monia muitakin ristiriitojen aiheita uskojenne eroista löytyy. varmasti tunnette uskontonne niin hyvin, että jo se antaisi aihetta valita kumppaniksi vain samanuskoninen? nämä uskonnothan pohjaavat samaan materiaaliin, johon islam on lisännyt muhammedin juttuja.
on teillä mitään mahdollisuutta onnistua suhteessanne? ehkä. jos pystytte kunnioittamaan toistenne vakaumuksia ja molemmat antamaan toisen uskolle tärkeä sijan elämässänne. jos sinä voit käydä kirkossa yms ja annat miehesi harjoittaa omaa uskoaa rauhassa, voi juttunne toimia. mutta se tarkoittaa, että ette voi puhua uskosta kotona/keskenänne, sillä siitä tulisi vain riitaa.
onnea vaan yritykseen jos siihen lähdet!
Kun menet muslimin kanssa naimisiin, sinulta ei enään kysytä, että mikä on sinun tahto. Joudut luopumaan omasta uskosta yms.
Musliminaisella esim ei ole oikeutta mennä naimisiin kristityn naisen kanssa,..islam on miehien uskonto..
lue lisää !!!
www.islamopas.net
Sama täällä, saman tilanteen eteen olen joutunut. Itse oon puolet elämästäni ollut uskossa. Todella vaikea ratkaisu päätyä muslimiuskoiseen vaihtoehtoon. Se todella riippuu itsestä, miten itse näkee asian. Ei todellakaan suositeltavaa ole valita muslimia miehekseen, kun vielä kulttuurikin on erilainen. Jos kyseessä on sivistynyt tapaus, eli opiskellut ja moderni, on se erilaisempi juttu kuin nuo "maalaistollot" jotka eivät oo sivistystä nähneetkään. Muslimit ei todellakaan kaikki esim. Turkissakaan juuri ole uskonnollisia, he voivat enemmänkin olla nimimuslimeja. Poikaystäväni perheestä ei huomaa, että he olisivat mitään muslimeja. Alkoholiakin käytetään toki, enemmän tai vähemmän ja koko perhe tupakoi (hyi sentään, tupakkaa en voi sietää). He ovat enemmänkin kommunistisia aatteiltaan. Miehen asema korostuu erityisellä tavalla määräävänä.
Voinen sanoa, että kristinusko ja islam ovat kaksi täysin erilaista uskontoa, periaatteessa toistensa viholliset jos niin voi sanoa. Etenkin islam on jyräävä uskonto.
En voisi sanoa että elävä kristitty kauan on elävä muslimimiehen rinnalla tai sitten on kova henkien taistelu edessä. Aika erikoinen asetelma nimittäin...ois kiva tietää miten sen voisi saada toimimaankin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000009174934
Kylläpä olet tyhmä vaikka noin kauan uskovana. Kristillisyytesi loppuu Tahdon-sanaan ja lapsesi viedään Iraniin.