Ihmettelen että miten mun on niin vaikeata löytää sellaisia naispuoleisia ystäviä. Itse oon siis mies. Sen luulis olevan helppoa kun opiskelenkin vielä. On ns. opiskelukavereita, sellaisia naiskavereita joita nään täällä opiskelupaikassa, mutta ei niille sitten voi soittaa ja haluaako nähdä jossain, mennä lenkille tai jotain. En kai sitten uskalla oikein kysyä sitä puhelinnumeroo tai jotain. No yksikin nainen on varattu ja jotenkin tuntuu että muittenkin naisten suhteen ei ois sopivaa kysyä että antaisko ne numeronsa. En taida kai sit vaan uskaltaa. Mua ärsyttää kun kaikki naiset aina täällä jauhaa että täällä heillä on lukuisia MIESPUOLISIA YSTÄVIÄ ja mulla ei kai oo yhtäkään. Välillä tuntuu että nykyään jokainen kaveri on YSTÄVÄ, kuten englannista väännetään friend=kaveri. Mä ainakin määrittelen ystävän sellaiseksi jolle voi soittaa melkein koska tahansa, siihen voin luottaa, sen kanssa on puhumista. Nykyään tuntuu että ystävyksiä voi olla jopa sellaiset joita näkee kenties 2 kuukauden välein, vaikka mun mielestä sellainen on ennemmin entinen ystävä, ihminen johonka on välit etääntyny mutta joka aiemmin oli ystävä.
Mistä ihmeestä jokainen löytää näitä YSTÄVIÄ niin monia mitä mainostaa. Mua ärsyttää. Tuntuu että mä voin olla ystävä vain jonkun tosi harvan ihmisen kanssa ystävä. Jotkut taas ystävystyvät ties kenen kanssa...plääh :)
Mistä ihmeestä jokainen löytää näitä YSTÄVIÄ niin monia mitä mainostaa. Mua ärsyttää. Tuntuu että mä voin olla ystävä vain jonkun tosi harvan ihmisen kanssa ystävä. Jotkut taas ystävystyvät ties kenen kanssa...plääh :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä tuossa iässä on varmaan melko vaikea luoda pelkkiä ystävyys suhteita kun tuo seksuliaisuus tulee melko paljon mukaan tässä 50vuotiaana on paljon helpompaa on tosi helppoa keskustella ja pyytää neuvoja myös mies ystäviltä( olehan nainen) kun ei tarvitse ajatella että onko tuolla toisella mielessä jotain muuta että kyllä vuosien mittaan helpottuu
Voisin rupee sun ystäväksi jos et ihan toisella puolella suomea asu?
Miksi sen ystävän pitäis olla just naispuoleinen? Eikös ystävän löytäminen ole tosi jees, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa?
Ei kai tässä oo sama juttu kun että jokasella tyylitietosella naisella on yks homokaveri, ja jokasella syvällisellä miehellä on naisbestis. :)
haluan jutella erilaisista asioista, kuten tunneasioista. Miespuoleinen ystäväni on tosi hyvä tyyppi ja luotettava, sosiaalinen jne, mut ei kovin empaattinen, vaihtaa puheenaihetta jos kerron jotain huolistani ym. On sitä mieltä että jokainen pärjätköön omillaan. No tää on tietenkin kärjistys hänen suhteen, mutta haluaisin luotettavan naiskaverin, jonka kanssa voi enemmän jutella omasta tunne-elämästä ym.sta. Ja muutenkin kun ei seurustelukumppaneita oo juuri ollu niin haluaisin oppia tällä tavoin naisista jotain ja oppia itsestäni eri puolia....
Kuulostat semmoselta jonka mä ehkä voisin haluta ystäväkseni. Mulla on ollu muutama miespuolinen ystävä. Kaikki joita kutsun ystäviksi on just semmosia jotka juttelee asioista. Se on tosi antoisaa. Minusta se on arvokasta ystävyyttä kun se on miehen ja naisen välistä. (ei siis ihan joka miehestä ole puhtaasti ystäväksi, useimmat haluu joko enemmän tai vähemmän..)