Siirtymävaihe demokratiasta fasismiin

Työelämän autoritaarisuuden muutos

Parikymppisenä odotin työpaikoilta sallivuutta yksilöä kohtaan. Ihminen saa olla yksilöllinen, ilmaista itseään ja olla aito. Vain tehtävän hoitaminen on työnantajalle kiinnostavaa.

Palvelu- ja hoiva-aloilla tämä odotus joutui ristiriitaan käskyttävien, hierarkisten ja juoruavien työntekijöiden ja esimiesten kanssa. Sitä käytöstä puolustettiin samalla oikeudella yksilöllisyyteen, jota muiden piti sietää. Yhteys työtehtävän hoitamistapaan kiellettiin.

Havaitsin juuri, että kyse on kehityksestä, jolla on tietty lopputulos työelämässä. Jos ennen terveyskeskuksen osastonsihteereitä oli sekaisin kivoja ja autoritaarisia, samoin pomojen persoonat ja ratkaisut työpaikkakiusaamiseen vaihtelivat niin nyt yhä useampi työntekijä on vinonaamainen.

Tilanne tasoittaa itsensä ajan kuluessa siten, että autonomiset työntekijät poistuvat osastonsihteerin työstä ja vaikkapa keittiötyöstä. Alat myös toimivat eri tavalla ja kommunikaatiota niiden kulttuurien välillä ei ole. Ajattelu ja puhe on sallittua, mutta niillä aloilla on naivi ja harhainen kuva yhteiskunnan avoimuudesta.Ihmiset eristyvät toisistaan ja rakenne saa säilyä. Systeemin laajalla tasolla autoritarismin kyseenalaistaminen on estetty.

Jäljelle jäävät muodostavat uuden palvelualojen kulttuurin ja sosiaaliset odotukset asiakkaita kohtaan. Hymyilevä luukku vaihtuu vinonaamaiseksi luukuksi. Systeemin suppealla tasolla asiakkaan on pakko totella tai poistetaan häirikkönä ja valituskanavat häviävät tai käännetään "mielenterveysongelmaksi tai tarkoituksettomaksi".

Demokraattisen luukun kasvot ovat iloiset, fasistisen luukun kasvot ovat habitukseltaan vihaiset. Työpaikkakiusaaminen ja vihainen ohjaus olivat siirtymävaihe vanhasta uuteen. Kiintoisaa on se ,kuinka toimijat itse kokevat kaiken normaalina koko ajan.

Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhelaitoksella