Pyöriikö mielessäsi joku ihminen joka jostain syystä ei enää kuuluu elämääsi? Miten käsittelet ikävän tunnetta?
Ikävöitkö tai
Anonyymi-ap
33816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ikävöin Penttiä.
T. Maire
Kävin käsittelemässä asiaa ikäväpalstalla. Palstan vastaavat käsittelivät asian tehokkaasti katastrofitilaan.
Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Hyväksymällä tosiasiat, siten.
Joskus ikävöin edesmenneitä. Toisinaan tulee mietittyä, että mitäköhän kuuluu lapsuuden kavereille, kun ollaan hajottu pitkin Suomea. En kuitenkaan ole viitsinyt yhteyttä ottaa.
Joskus tulee haikeus ja alan ajatella sitä ihmistä. Mahdollisuuksien mukaan pysäytän sen, mitä olen tekemässä, ajattelen ajatuksen loppuun, kunnes se ei enää ahdista ja sen jälkeen jatkan elämääni. - Jos en pysähdy hetkeksi ja keskity asiaan, pyörii haikeus mielessä paljon pidempään.
Ikävä on ikävä tunne. Täytyy yrittää pitää itsensä aktiivisena ettei hautautuisi sellaisten tunteiden alle.
Lillistä ikävöin. :)
Iaskin..väärin
Omaa rakasta kyllä ikävöin ja kaipaan ja se usein mielessä pyörii. On naisia ketkä mielessä aina välillä ovat mutta ikävöinti on ehkä väärä sana ennemminkin heitä suurella lämmöllä ja kiintymyksellä ajattelee.🙂.
Omalla rakkaalla siis en tarkoita ketään erityisesti vaan omaa rakasta yleensäkin.🙂.
Onko kyseessä palstan nimimerkki Pullea Kaveripoika?
Sulle on tuo lukemisen ymmärtäminen hyvin haastellista sitten ilmeisesti. Ei ole kun ei miehet kiinnosta joten älä huoli sun ei tarvitse olla mustis.😄.
Ajattelen joitain ihmisiä elämäni varrelta haikeudella, tuntien ajoittain myös ikävää. Se on mielestäni normaalia ihmisen elämää. Kaikki me menetämme tavalla tai toisella ihmisiä elämästämme, mutta se ei tarkoita, että nämä ihmiset häipyisivät sydämestämme. Vaikka tuntisin ikävää, olen silti kiitollinen siitä, että olen saanut elämääni ihmisiä, joista olen välittänyt niin paljon, että he ovat jättäneet jälkensä sydämeeni.
Tämäpä tämä. ❣️👍
Ikävöitkö Kimmoa ja Topia?
En ikävöi.
Taino pappa vainaa oli Topi, häntä joskus kaipaan.
Juuri noin 💓
- Sheena
miksi pitää jättää taakseen ihmisiä ketkä on tärkeitä? jos eivätvkuolleita ole?
Harva sitä kai tarkoituksella tärkeitä ihmisiä taakseen jättääkään, mutta ihmisiä voi menettää elämästään esim jos parisuhde päättyy, ystävyyssuhde muuttuu, ihmiset muuttavat ja yhteys katkeaa jne. Se, että katsoo parhaimmaksi esim erota, ei tarkoita sitä, että toinen muuttuisi yhtäkkiä merkityksettömäksi.
⁰Kyllä ja paljon vaikka yhtään Kimmoa ei ole kunnia tuntea.🤣💔
Ei pyöri, ihmiset jotka eivät ole enää elämässäni eivät ole pystyneet antamaan minulle sitä arvokokemusta jonka ansaitsen. He ovat selvästi vääriä. Miksi ikävöidä sitä mikä ei toimi?
Ikäväntunteeni on ei-persoonaan kohdistuvaa, tietoisuutta siitä että hyvä ihmissuhde voittaa hyvän sinkkuuden, ymmärrystä että elämässä voisi olla enemmänkin toisen ihmisen suhteen. Siitä tulee minun ikäväni eikä se kohdistu kehenkään erityisesti.
Eli toivon että joku antaa ikävälleni nimen. Olisi silläkin tarkoitus.
Kyllä minä "ikävöin".
Vaihdoin vajaa vuosi sitten työpaikkaa ja siellä oli ja on kaunis nainen, jonka kanssa tulimme heti alkuminuuteilta loistavasti juttuun ja kun minulla työsuhteen aluksi oli vielä paljon aikaa jutella hänen kanssaan ihastuin melko vahvasti ja luulen, että hankin myös minuun.
Sitten työtehtäväni rajoittivat yhteisiä keskusteluhetkiämme ja kumpikin ehkä järkevöidyimme, joten nyt olemme vain työkavereita ja juttelemme satunnaisesti.
Edelleen kuitenkin kaipaan tuota läheisyyttä ja hyviä keskusteluita ja mietin mitä siitä olisi voinut tulla.
Suhteista tulee juuri sitä mitä niistä tuli, mitä on, muu pelkkää jossittelua.
- Sheena
Aaw, söpöä.
Todellakin pyörii. Vahvasti mielessä esimerkiksi kesällä kuollut ystävä. Siinä on kaikki tunteet jotenkin mukana, välillä meinaa järki lähteä.
- Sheena
Kiehun hiljaa mielessäni ja kehitän itsestäni siinä sivussa itsehillinnän ja -hallinnan maailmanennätysmiestä. Zen mode alkaa olla kovaa tasoa 😁
Tulihan tuota ikävöityä useampaakin. Vaan kun en osannut, niin ei onnistunut - mikään. Nyt ovat kaikki unohtaneet minut ja minä olen tottunut ajatukseen, ettei kukaan minua kaipaa. Kirjoitin just hoitotahdon, ettei elvytystä eikä hengityskonetta ja lopuksi polttohautaus plus sirottelu jonnekin. Eikä mitään ilmoitusta minnekään eikä peijaisia.
Olihan sitä joskus ajatuksissa 2 Helenaa, Raija, Leena, Irja, Erja, Heljä, Marja-Liisa ja ketähän muita?
En oikein harrasta ikävöintiä. Vain oman kullan kohdalla, silloin toisinaan kun sellainen sattuu olemaan. Muutoin, jos mieleen tulee joku ihminen menneestä, mietin lämmöllä yhteisiä hetkiämme, mutta en sinällään kaipaa sitä ihmistä, niitä hetkiä tai niiden uusintoja.
Mitä mietin myös lämmöllä mutta ei minulla häntä ikävä ole.
Et kiinny ihmisiin. Kun eroat niin otat uuden. Eikö tuollainen elämä ole hajottavaa?
Tuo ajatelma on kyllä tarkalleen sinun ikioma tulkintasi niistä useista mahdollisista vaihtoehdoista. Ja siitä oikeastaan mikään täsmää minun elämääni, ei tuossa muodossa miten nuo teesisi esitit eikä missään muotoa varsinkaan ensimmäisen lauseesi jälkeen.
Olen ikävöinyt ihmisiä tarpeeksi elämäni aikana. Niihin auttoi vain aika. Nykyään ei montaa ihmistä elämässäni ole. Aika tarkkaan myös valikoin elämääni kuuluvat ihmiset. Sen verran olen saanut tunnetasolla turpaan.
En myöskään jaksa niinsanottuja hyvän päivän tuttuja. Säätiedot saan käymällä ulkona. Sekä töissä tulee sosialisoitua erinäisten ihmisten kanssa melkein 8h päivässä.
Edesmennyttä koiraa on kyllä joskus ikävä. Mutta se tulee unissa välillä moikkaamaan häntää heiluttaen paijattavaksi.