Välillä tuntuu, että näikö koskaan asiat tulevat kuntoon. Olen kolmekymppinen, lapseton, vähän aikaa sitten eronnut nainen. Tuntuu, että viihteellä ei ole enää vapaalla jalalla fiksuja, kunnollisia suht samanikäisiä miehiä. Tarjonta on linja 24 tai 40 vuotta. Kumpikaan ei tunnu omalta....(en halua loukata ketään, anteeksi vaan...)Oletteko itse eronneet tämänikäisenä?Onko tullut vielä mahdollisuutta perheeseen ja oletteko tulleet onnelliseksi. Mies löysi heti uuden....Kaverit, joiden kanssa liikun eivät paranna tilannetta, ovat katkeroituneita iki-sinkkuja, jotka entisestään masentavat aina mankumalla viihteellä etteivät koskaan löydä miestä. Saisiko kohtalotovereilta jotain lohdutusta tai toivoa? Tulisi tarpeeseen, kun alkaa olla usko pois.Ps. Missä tapasitte uuden parinne?
Tekisi mieli luovuttaa
erosta puoli vuotta
51446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulle löytyy se uusi varattu tj mies vielä ihan vaikka huomenna nurkan takaa. johan sinulla yksi sellainen olikin..aviomiehesi lisäksi pitämässä lämpimänä.
nyt kuule ressu leväälleen ja baariin sanomaan ne maagiset sanasi joilla ex-miehesikin viettelit. "tule mun luo yöksi, saat anaaliakin". se tepsii joka lähtöön, paitsi tiedät kyllä kenelle.
hyvästi nyt skitso ja lakkaa ruikuttamasta täällä. luulin sinua tätä vahvemmaksi ihmiseksi.
ja ohjeita.. uusi miehesi löytyy ensi pe(huom) baarista. pidä silmäsi auki jottet kävele onnesi ohitse!
Täältä saat lohdutusta ja toivoa. :)
Väitän olevani kunnollinen, fiksu ja siis vapaalla jalalla, mutta en vain jaksa juosta baareissa. Tule siis juttelemaan työpaikalla, kuntosalilla, salibandyhallilla, konsertissa, puistossa, kaupassa tai vaikka kadulla. Ehkä tapaamme. ;)
mielessä :)!Toivottavasti törmäämme....
Minä olen kans 30-vuotias ja minulla on vielä lapsia, niin minusta tuntuu samalta kuin sinusta ja jotenki tuntuu vaikealta alkaa esim. 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Eihän ikä saisi ratkaista, mutta kait se on tää 30 kriisi sitten. Minä laitan kaiken sen piikkiin.
Minun kaverit on taas kaikki suurin osa niin parisuhteessa, ettei niitä saa sitten kotoa mihinkään. Mutta kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaan, jos vain jaksaa odottaa. Voimia sinullekkin. Pidetään lippu korkealla, eikä lannistuta.
Molskis sinä "epätoivoinen"....
Olen siinä määrin kohtalon toverisi, että olen myöskin lapseton, kolmikymppinen vastikään eronnut. Ja olen miettinyt toki sitä, että niinköhän koskaan löydän ketään rinnalleni, etenkin että kelpuutanko, koska ex-mieheni oli kuitenkin todella hieno ihminen ja mies.
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa itseäni nuoremmat, saatika oman ikäisetkään ja toisaalta taas vanhemmat fiksut tyypit ovat joko varattuja tai sitten eronneita niin, että jäljelle on jäänyt niitä lapsia, joita en tällä hetkellä ainakaan halua missään muodossa elämääni, en vaikka ne olisikin toisen....
Itse asiassa en edes tiedä mitä haluaisin...Itsellä tietysti on siinä määrin helppoa, että ainakaan mikään ankara perheen perustamisvimma minulla ei ole, joten sen suhteen uuden puolison löytämisellä ei ole kiirettä -antaa biologisen kellon vain tikittää.
Toisaalta, olen tietysti välillä ajatellut, että entä jos jäänkin pitkäksikin aikaa yksin, loppuelämäkseni? Sitten ajattelen, että olenhan sentään saanut kokea varsin hienonkin parisuhteen elämässäni, vaikka se päättyikin. Ja toisaalta, kyllä minä jotenkin uskon, että joku löytyy...Ja jos ei löydy ja kaipaan elämää ympärilleni, adoptoin lapsia (niin....).
Itse olen kerran käynyt tanssilavalla, vaikka en tanssikaan ja siellä oli ihan fiksua sakkia. Toisaalta myös kuntosali (no joo, sieltä en seuraa edes kyllä haluaisi), erilaiset urheilutapahtumat, ravit (oikeasti!), rautakaupat (....?...) ja muut harrastusjutut voivat olla oivallisia paikkoja tavata järkevää sakkia. Ei muuta kuin lykkyä tykö!