Mikä ulkona syömisessä on parisuhteessa ideana?

En ymmärrä. Ei minua ainakaan huvita maksaa monena päivänä viikossa ravintolaruokaa siksi, kun mies haluaa syödä ulkona, ja vieläpä vain mieleisissään paikoissa, jotka eivät ole minun makuuni. Pitäisi maksaa useampi kymppi ruuasta, mistä ei edes pidä ja jos ei lähde mukaan syömään, näkee naamasta että ei miellytä. Hän siis itse ns. kutsuu syömään ja kyselee, mitä otat, otatko alkuruokaa, entä jälkiruokaa , mutta laskut maksetaan kuitenkin kumpikin omansa, joka sekin on outoa - miksi esiintyy ikäänkuin tarjoaisi ja kyselee, otatko sitä vai tätä, no ota nyt tuota; kai minä saan ottaa mitä haluan tai olla ottamatta, kun itse maksankin, joten mitä sitä tivaamaan ja tyrkyttämään. Sanoo, että "vien sut ulos syömään", joka tarkoittaa että mennään hänen haluamaansa paikkaan, jossa kumpikin maksaa omansa. No, viehän se tavallaan :D

Olen ymmärtänyt että kyseessä on joillekin imagojuttu tai yksinkertaisesti "jotain tekemistä" ja menemistä.

Ihmeellistä ja hienoa?! Noinko sinä käsität ravintolassa syömisen?

Minä en. Olen parisuhteessa ja tosiaan käymme jatkuvasti ravintolassa syömässä. Se on vaihtelua ja mukavaa. Pääsee valmiille ruualle ja rentoutumaan, parhaassa mahdollisessa seurassa, ainakin minulle, eli puolison kanssa.

Joskus on mukavaa myös laittautua vähän paremmin ja mennä syömään pidemmän kaavan mukaan.

Ravintolassa syöminen on yksi tapa viettää aikaa. Ihmettelen suuresti, miksi sinä pidät sitä jotenkin ihmeellisena ja hienona?!

No enpä tiedä. Ravintolasyöminen ei todellakaan ole mun juttuni, eli ei kiinnosta. Kuljetuksen tai noudon kotiin tajuan kyllä. Mukavampaahan se on, kun ei tarvitse aina kokkailla.

Onhan se kivaa, kun ei tarvi itse kokkailla ja saa syödä ammattilaisten tekemää laadukasta ruokaa. Arvokas tunnelma, kun saa olla yhtenä aistimassa ilmaa hyvin elämässä menestyvien seurassa hetken. (Rikkaat ja rahattomat).

En minäkään ymmärrä sitä. Minua ei kiinnosta ravintolassa syöminen.