Kesä - 70 ja Perävaaran huvikeskus

Hieno paikka, hyvät muistot nuoruudelta. Kumpa joku alkaisi tuoda esiintyjiä paikalle, kysyntää olisi ympäri Lappia.

Jos Suomun keskus tulisi, niin olisi tanssijoita Perävaarassa esim keskustyöntekijät.

Kaupunginhallituksen pitää ottaa kantaa, mitä aletaan tehdä Suomun kehittämiseksi. Samoin selvitys, miksi KY ei vastannut kaupungille aloitekäsittelyn asiasta ja kuka kantaa vastuun?

Huh huh, Perävaara on hieno paikka. Ennen näki hyvin järvimaiseman kun puut olivat lyhyitä mutta nyt ei enää näe. Vaaran päällä olevasta vanhasta paikasta näkee.

Kyseessä on tanssit ilman juoppoja, siistiä porukkaa . Ovat tulleet tanssimaan !

Kävin lukioiköisenä Perävaarassa 70-luvun alussa. En ole käynyt siis 50 vuoteen siellä.
Se oli jännä ikä ja jännää aikaa.

Paikka pullisteli samanikäisiä ja vähän vanhempiakin. Tanssit olivat paljon muutakin kuin vain tanssia. Pariutumisen aika oli yksi funktio. En kyllä löytänyt puolisoa sieltä, en edes ajatellut sellaista näkökulmaa. Vähän sääliksi kävi, kun luokkakamut jo löuvät lukkoon parivalinnan jo silloin.

Miten minun sitten kävi? Löysin myöhään sen oikean - ei hän oikea ollut. Teimme pakolliset kuviot ja satu päättyi. Mutta siinä välissä oli kokemuksia, kirpeitäkin. En tahtois olla vailla tätä tuskaakaan.

Näin se meni. Perävaara- kokemus oli esiintyvät taiteilijat, vähän tanssiakin ja keskusteluja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kesä ja kärpäsiä.
Ihan hyvä kokemuskimara tulevaisuutta varten.
Yks ihastus kertoi siellä, että hän pääsi lääketieteelliseen. Olin enemmän ihastunut kuin hän. Mutta vierestä vietiin. Hän oli oikeassa: emme olisi sopineet yhteen. Näin se meni.

Kirkan muistan. Istuin kaverin kanssa sounchekissä ja kattelin touhua ihmeissäni.
Kirka pyöri pipo päässä ja ohjas toimintaa. Vanhenpana tajunnu ettei se ollu kuin 16vee. Ite olin 13toista. Jokku ne osaa.
Hienot muistot Perävaarasta.
Suru.

Lippupylvöön vieressä oli tapprlu. Toinen otti vyön köäri sen nyrkin ympäri ja huito ja... en muista enenpää.

Saulin vai Reinonko pyörän ne oli hilannu puuhun ylös.

Muistan lukioajalta yhen illan kesän alkupuolelta 55 vee sitten. Yks Vesa haki hitaille, piti lähellään ja kiitti kauniisti session lopuksi. Mulla oli sievä sinikukkainen mekko ja valkoiset lateksisaappaat - kova sana. Mutta muuta ei tapahtunutkaan, mikä sai minut tajuamaan, mikä on homman nimi.

Tanssi on tutustumisvaiheen 1. osa. Jatko riippuu monesta palikasta. Parasta oli, että jäi unelma onnesta.